Hyvän kirjan tarkoitus voi olla siinä, että et ainoastaan ymmärrä lukemaasi vaan se muuttaa ajatteluasi ja saa sinut toimimaan jopa uudella tavalla. Mutta aina tarvitaan kuitenkin kriittistä mieltä. Israelilaisen historioitsijan ja professori Yuval Noah Hararin kaksoisteos Homo Sapiens — Homo Deus on herätti viimeisen vuosikymmenen aikana paljon huomiota ja hänen ajatuksensa on otettiin vastaan ehkä liiankin kritiikittömästi. Myönnän itsekin sortuneeni yhdessä vaiheessa melkoiseen Harari-huumaan. Yhteenvetona voi sanoa että vaarallisen kenestä ajattelijasta tekee se, että osaat sanoa mitä tahansa vakuuttavasti. Ukrainan sota kuitenkin viimeistään osoitti hänen väitteensä perusteettomiksi.
Teokset pyrkivät antamaan kattavan selityksen ihmisen historiaan ja tulevaisuuteen. Jos näille kirjoille haluaa etsiä vaikuttavuudessaan edeltäjiä voidaan kyllä mainita Jared Diamondin ”Tykit, taudit ja teräs.” Kulttuurien synnyn selittäjänä Diamond on monella tavalla vastaansanomaton eikä häntä juuri kritisoida, Harari tulee vielä herättämään paljon vastustusta. Hän osoittautuu enemmän tarinankertojaksi kuin dokumentoituihin väitteisiin ja kenttätyöhön nojaavaksi tiedemieheksi. Diamond on tiedemies, Harari karrikoidusti sanottuna kaunokirjailija. Hän on myös eläinten oikeuksista puhuva palavasieluinen saarnaaja, lukijaa syyllistetään ja lain saarna on välillä hurjaa luettavaa. Kanssanisäkkäiden alistaminen tuotantokoneiksi on hänen mielestään ihmiskunnan suurin rikos.
Omalla tavallaan asioiden ja väitteiden esittäjänä Harari on kirjastoantropologi, uusimman ajan vastine 1800-luvun Tylorille ja Frazerille. Hän ei tee mitään eroa uskontojen ja ideologioiden välille, ne ovat kaikki uskontoja joiden takana on rakennelmaa kantava tarina. Uutta uskontoa Harari ei luo, vaikka hän ajatuksillaan pohjustaa ainakin vahvat perusteet sille. Kaikki uskonnot ja ideologiat niputetaan käsitteen humanismi alle. Hararin oma uskonto on dataismi. Sen pohja on biologiassa ja uskossa tietojenkäsittelyn kaikkialle yltävään mahtiin. Väite on siinä että Homo Sapiens on epäonnistunut ja maailman perii Homo Deus, erehtymätön ja uusien algoritmien ohjauksessa elävä ihminen. Dataismi saavuttaa päämääränsä ihmisen tulessa kyborgiksi; biologispohjaiseen ihmiseen on yhdistetty tekniikkaa.
Humanismi nähdään jo mennen ajan uskontona. Se jaetaan karkeasti kolmeen muotoon: liberaaliin, evolutionääriseen ja sosialistiseen. Välillä heitellään villejäkin ajatuksia. Tässä yksi sitaatti ”Natsit eivät halveksineet ihmiskuntaa. He taistelivat liberaalia humanismia ja kommunismia vastaan juuri siksi, että he ihailivat ihmiskuntaa ja uskoivat ihmislajin suuriin mahdollisuuksiin.” Evolutionäärisiin humanisteihin kuuluivat siis alkuperäiset natsit eli Hitlerin johtamat kansallis-sosialistit. Kristityistä ja heidän jumalastaan hän puhuu kovin kitkerään sävyyn. Jos Jumala on olemassa, niin hän on sadisti.
Kirjoittaja on ristiriitainen persoona. Hän puhuu paljon ihmisen käyttäytymisen takana olevista algoritmeista. Niillä tarkoitetaan sarjaa luonnonvalinnan tuloksena syntyneitä vaistonvaraisia biologiaan pohjautuvia ja pitkälti tiedostamattomia toimintamalleja. Missään tapauksessa Hararia ei voida luokitella uskonnottomaksi ihmiseksi eikä hän varmaan tätä voisi kiistää. Hän harjoittaa päivittäin kaksi tuntia buddhalais-viritteistä mietiskelyä ja viettää vuodessa 60 päivän pituisen retriitin. Hän sanoo uskovansa, että mieli-tekniikan harjoittaminen mahdollistaa ajatusten keskittämisen tärkeisiin asioihin ja auttaa löytämään kyvyn erottaa todellisuus niistä tarinoista joita ihmismieli alituisesti luo. Tavallaan Harari näin uskoo ihmisen rajattomiin kykyihin, ihminen voi olla kyborgi ilman tietotekniikan ohjausta eli voittaa haitalliset vanhat algoritmit. Harari loi uuden tarinan jota moni pitää kattavana selityksenä kaikkeen. Jos hän ei muuta sitten todista niin, lopputulema on tässä: ihminen on tarinoita luova olento.
Harari väitti Homo Sapiens-kirjassaan, että ihmiskunta on voittanut kolme sitä vaivannutta vitsausta; taudit, nälän ja sodan. Tällaiselle väitteelle oli ehkä jonkinlaisia perusteita vielä 15 vuotta sitten, mutta sen jälkeen on nähty korona-pandemia ja juuri alkanut Ukrainan sota. Koronan jälkeisessä maailmassa Hararin ensimmäinen väite on kiistatta todettu virheelliseksi.
Hararin väite sodan suhteen oli se, että ydinaseet ja niiden luoma pelote ovat mahdollistaneet pysyvän rauhantilan ihmiskunnassamme. Hän jopa ylistää ydinaseiden luojia suurimmiksi sankareiksi. Analyysissään Harari kuitenkin on kovin yksisilmäinen, minkä juuri alkanut sota osoittaakin. Tarpeeksi häikäilemätön ja määrätietoinen taho voi käydä nykyaikaista konventionaalista sotaa hyvin tehokkaasti tietyssä tilanteessa. Tässä näemme sen puolen kauhun tasapainossa jota harva tuli ajatelleeksi; tavanomaista sotaa voidaan käydä rajoitetusti ja tehokkaasti juuri ydinaseiden korkean käyttökynnyksen vuoksi.
Kaiken lisäksi Harari ei ottanut huomioon hybridivaikuttamisen todellisuutta vaikka puhuikin kaksoisteoksen toisessa osassa suvereeniin tapaan algoritmien vallasta ja uudesta kyborgi-ihmisestä. Mitä mahdollistaakaan se, jos jonkin eurooppalaisen valtion epämääräinen pankkilaki mahdollistaa laajamittaisen rahanpesun ja sitä hyväksikäyttävän valtion vaikutusvallan liiallisen kasvun toisessa maassa. Matemaattinen suurvalta voi myös organisoida näkymättömän kybersotilaiden mahdin joka manipuloi toisen maan presidentinvaaleja ja pystyy jopa saattamaan suuren, itsenäisten valtioiden taloudellisen liittouman kaaoksen partaalle.
Sodan saapuminen Eurooppaan nostaa energian hintaa tuoden tullessaan, ehkei suoranaista nälänhätää, aluksi ainakin ruokakriisin. Ukrainan viljapeltoja tavoittelivat myös Saksan kansallissosialistit Hitlerin johdolla. Sinne piti luotaman SS-aatelin kansoittama talonpoikais-soturien uusi maailma. Ukrainasta on tullut Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen Euroopan vilja-aitta joka vie huomattavia määriä viljaa mm. Ranskaan. Ukrainalaiset maataloustyöntekijät ovat olleet suorastaan vientituote mm. Suomeen. Joka tapauksessa Euroopan maatalous on pikaisen uudelleenorganisoinnin edessä syntyneen kriisin seurauksena. Siitä selvittäneen mutta se vie aikaa ja ruuan hinta kallistuu.
Euroopan suursodan päättymisestä on kulunut nyt enemmän kuin tietyllä tavalla kriittiset 70 vuotta. Sen varsinaisesti muistavien keski-ikä on tänä päivänä noin 85 vuotta ja tuon joukon rivit harvenevat joka päivä. Suurin osa Euroopan nykyisestä väestöstä, venäläiset mukaan lukien, on elänyt varsin rauhallisessa maailmassa. Näyttää siltä, että tietyn ajan jälkeen ihmiset joutuvat kokemaan sen mitä tarkoittaa ”lapsuuden loppu”. Joku voikin kysyä nyt "missä virhe Hararin oli vehnänjyvän kokoinen" kun hän lähti uskottelemaan niin monelle kovin huolettomia aikoja.
Juuba-juu... On aika laittaa Hectorin klassikko kehiin: Lapsuuden loppu.