Metallisen maun jäljillä

                                   

Lunta ei näy ainakaan Vanhan Suomen horisontissa. Vuorokautiset lämmön vaihtelut ovat vallan suuret koska vanha tunnettu tosiasia on siinä, että aurinko ei lämmitä yöllä. Näinä päivinä onkin vallan mukavaa istuskella autossa ja nauttia lämmöstä. Kynsilaukka-penkeissä tapahtuu kuitenkin koko ajan ja kun vain saamme vielä muutaman lämpimän ja aurinkoisen päivän niin suuri sprouttaus-paraati on tosi-asia. 

Tällä hetkellä sproutanneita lajikkeita on kymmenkunta. Lohikäärmeenhampaita ilmestyy joka päivä lisää. Kroatialainen ja Tsekinmaan kautta tullut Rocambole Bjetin puskee jos monen sproutin voimalla. Kovin olivat kynnet pieniä marraskuun ensimmäisellä viikolla kun maahan menivät. 

Monet posliinit lykkäävät myös lohikäärmeenhammasta minkä kerkeävät. Niiden päällä olikin todella paksu kerros silputtua heinää ja niinpä joulukuulla penkin sisässä riitti lämpöä vielä nelisen astetta. Mahtaa olla melkoiset juuret. Todellakin, vain muutama päivä ja sitten tapahtuu. 

Yhden lajikkeen kohdalla voidaan jo puhua oikeista versoista. Maaliskuun lopulla sataa lähentelevä nelituumainen versosto on ihana näky. Vuodet eivät ole veljeksiä, mutta tietenkin tämän lajikkeen voisi sopeuttaa nopeaan kasvuun varsin pienellä vaivalla. Kynsiä voisi viritellä kasvuun jos syyskuun aikana pitämällä niitä viileässä. silloin ne sprouttaavat katteen alla ja jäävät sitten odottelemaan maaliskuun puoliväliä jolloin katteen voi tilapäisesti poistaa. Mutta vuodet eivät todellakaan ole veljeksiä keskenään edes varsin suotuisan kasvun alueilla. 

Näinä päivinä nousevat arvoon kynsilaukan kukkavarret. Tietenkin vain jos niitä on pakastimessa. Niistä saa hyvin nopeasti syötävää kuten otsikkokuvakin kertoo. Tässä vaiheessa on vielä kaksi kuukautta aikaa siihen ennen kuin ensimmäisen sadonkorjuun ensimmäiset versot ovat korjuumitassaan. Viime vuoden aikataulun mukaan elettäessä aikaa olisi 60 päivää. Kaikki viittaa kuitenkin siihen että tänä vuonna ollaan kymmenen päivää edellä viime vuodesta. Kukkavarret ovat meillä vielä  kovin tuntematon herkku ja sellaiseksi jäävätkin. Kuten on tullut sanottua monta kertaa niin isoilta viljelmistä niitä emme saa koska tuholaistorjunta estää sadonkorjuun. Kukkavarsia emme tavallisissa kaupoissa tule näkemään. Korkeintaan näemme niitä pienissä puutarha-myymälöissä ja paremmissa ravintoloissa. Yhden skeipin paino on 15-18 grammaa ja kiloon tarvitsemme siis 60 kasvia. 600 tarvitaan siis kymmeneen kiloon…

Kulunut viikko toi ehkä lisävalaistusta yhteen arvoitukselliseen asiaan. Olen nimittäin aika ajoin ihmetellyt sitä mistä kynsilaukkaan tulee metallisen kitkerä maku. Kysehän on tietysti muualla kuin omassa maassa kasvatetusta kynsilaukasta. Selaillessani nettiä törmäsin amerikkalaiseen sivustoon jossa kerrottiin kuinka kiinalaisen kynsilaukan erottaa amerikkalaisesta. Sen voi erottaa pääasoassa siitä miten raapi on käsitelty. Kiinalaisista kynsilaukoista puuttuu kokonaan kantaosa ja juuret. Kiinalaisten raapien kynsiä on ilmeisen mahdotonta saada kasvamaan koska se ei tee oikeita juuria. Toinen tekijä on californialaisten asiantuntijoiden mukaan kiinalaisen kynsilaukan ”BRIX-skaala” eli heikko sokeri-pitoisuus. 

Laittaessani aikoinaan ensimmäistä kertaa maahan tsekkiläistä Posliinien kasvuryhmään kuuluvaa Dukat-lajiketta tietysti maistoin sitä. Siinä oli todellakin se maku joka on sama jos laitat suuhun tina-foliosta tehdyn pienen pallon. Saman ilmiön voi toki kokea maistaessa muutamaa suomalaista hyvänä pidettyä kynsilaukkaa. Sokerin puute kielii tietenkin jonkin ravinteen puutteesta. Dukat ei enää seuraava syksynä maistunut metalliselta eikä eräs toinenkaan kynsilaukka. Penkkien maannoksessa tulee olla hyvä ravinne-tasapaino ja runsaasti eloperäistä ainesta. Asiasta ei kannata varmaankaan tehdä ongelmaa eikä liian suurta numeroa niin kauan kuin oma kama maistuu hyvältä. 

https://www.youtube.com/watch?v=QIkl2gqXFaw

Sampo Terhon nuoruudensynti

                 

Itseltäni kesti 30 vuotta ennen kuin rohkenin lukea kaksi lukioajan laudatur-ainettani joissa pohdiskelin uskontoon liittyviä asioita. ”Ihminen tarvitsee uskontoa” ja ”Millaista uskontoa ihminen tarvitsee" ovat tietysti nuoren ja naivin ihmisen pohdintaa. Niistä löytää paljon yleistyksiä ja naiveja, toisilta opittuja kliseitä. Jokainen vähänkin ajatteleva ihminen voi tuottaa joskus vähän epäkuranttia tavaraa ja se kuuluu erityisesti nuoruuteen.

Sampo Terhon taannoin kirjoittama varsin harmiton artikkeli on viime päivinä nostettu esiin ja hän joutunee vielä useaan otteeseen selittelemään tätä ”nuoruudensyntiänsä. Tehtävä ei ole helppo koska meillä suomalaisille psykohistoria ei ole mitenkään helppo laji. Ensi vuonna saamme tuta sen kun olemme toipuneet Suomi 100-juhlista ja alamme ruotia lahtareiden ja punikkien syvempää olemusta. Terhon tapauksessa jotkut ovat lähteneet keritsemään sikaa; paljon vinkunaa ja vähän villoja. Itse luin artikkelin ensimmäistä kertaa sen julkaisuvuonna enkä kiinnittänyt siihen juuri huomiota.

Puhe roduista nähdään meillä kielteisenä. Meillä on kovasti taipumusta itsesen-suuriin. Tästä on hyvänä esimerkkinä BBC:n tuottama sarja ”The history of human races.” Kun en itse ole kovin paljoa televisiota kuljetellut viimeisen kymmen vuoden aikana niin on vähän epäselvää millä nimellä tämä mainio sarja esitettiin meillä. Tai jos olen katsonutkin niin ylikuormittunut muisti ei toimi tarpeeksi nopeasti ja google vain mättää.

Yksi suuri harhaluulo on siinä, että ihmiset olisivat tasa-arvoisia. Ihmiset eivät ole tasa-arvoisia ja tässä mielessä Yhdistyneiden kansakuntien Ihmisoikeuksien julistus on ehkä suurin ihanne-pykälä mikä koskaan on kirjoitettu. Ihmiset nimittäin syntyvät eriarvoisiksi ja tästä sosiaalisesta karmasta irroittautuminen on kovin vaikeaa. Suomalaisen säätykiertokin alkaa olla jo historian hämärään jäävä saavute. Kauneus on tietysti aina katsojan silmissä ja jokainen kyntää omalla järjellään.  Kulttuurirelativisti vasemmistolainen saattaa hyvin mielellään itse puhua rasistisella äänensävyllä ja ”ähä-ähä-korostuksella” muistuttaessaan siitä mikä olikaan Adolf Hitlerin haploryhmä?

Moni joka ei ole jaksanut lukea esseetä kokonaan ja syvällisesti ja jää keritsemään sikaa. Terho tulee kylläkin lausuneeksi seuraavaa:

”Ihmiskunta, kuten kaikki eläinlajit, on jakautunut useisiin eri alalajeihin ja edelleen rotuihin. Alalajit, kuten Neanderthalin ihminen, ajautuivat sukupuuttoon jo esihistoriallisina aikoina. Jäljelle jäänyt alalaji, Homo Sapiens on perinteisesti jaettu kolmeen rotuun: negroideihin, mongoloideihin ja kaukaisialaisiin.”

Varmaankin tämä on saanut monien tuntosarvet pystyyn ja hepuli on vallannut mielen ja noita sanoja seuraava sentenssi on jäänyt vaille huomiota.

”Tämä on hyvin karkea jaottelu, mutta tämän esseen kannalta riittävä, sillä tarkoitus on biologian sijaan valottaa ennen kaikkea historiallisen kehityksen perusperiaatteita.”

Artikkelin johdannon jälkeen seuraavilla loppusanoilla ei olekaan sitten enää kovin paljon painoarvoa:

 

”Eurooppalaisen kehityksen suunta on kiistaton, mutta onko siihen tarvetta puuttua ja miten tämä tapahtuisi, onkin sitten laajamittaisen arvokeskustelun kysymys.”

Puheessa roduista ei ole mitään väärää ellei kuvitella että jokaisella niistä on ainutlaatuiset ominaisuutensa ja että yksi roduista olisi ylivertainen. Millekään rodulle ei voida asettaa vaikkapa sellaisia myötäsyntyisiä ominaisuuksia kuten rationalismi, kauneus, rehellisyys ja ahkeruus. Roomalaiset edustivat yhdellä tavalla korkeita ihanteita mutta keitä he olivat? He hävisivät kansojen joukkoon, mutta ne ihanteet ja saavutukset jotka he loivat tulivat ihanteiksi niille jotka heidät kukistivat. Rodut sulautuvat ja muuttuvat. Itse alkuperäiset latinapuhujat eli Latiumin roomalaiset häpesivät karvaista ja maalaismaista olemustaan, kirveellä veistettyjä kasvojaan, isoa nenäänsä ja ryhtyivät kohentamaan biologiaansa ryöstämällä kauniita sabiinilaisnaisia. Amerikkalaiset perustaja-isät ihannoivat roomalaisia ja EU:n kummisetänä on nähty suuri keisari Augustus, jouluevankelimin ruhtinas.

Terho edustaa omalla tavallaan ideologisesti evolutionäärisiä humanisteja. Termi tulee israelilaiselta ajattelijalta ja historioitsijalta Yuval Noah Hararilta ja hänen aikakauden avaavasta teoksestaan Sapiens — Ihmisen lyhyt historia. Harari lukee kaikki uskonnot ja ideologiat samaan sumppuun, siis ei ole pelkästään uskontoja ja ideologioita; on vain uskontoja.  Evolutionäärisiin humanisteihin kuuluivat myös alkuperäiset natsit eli Hitlerin johtamat kansallissosialistit. Jos Terho luetaan evolutionäärisiin humanisteihin, niin tämä ei tee hänestä välttämättä natsia. Että maahanmuuttokriitikko voidaan luokitella natsiksi ei tee hänelle oikeutta. Itse olen maahanmuuttokriitikko, mutta aivan toisista syistä kuin esimerkiksi Jussi Halla-aho ja hänen kannattajansa. Tänne ei pitäisi tuoda ketään ylimääräistä asukasta ilman päteviä perusteita sillä suomalainen elämänmuoto, sivilisaatiomme, on kaikkein tuhlailevin ja eniten luonnonvaroja vaativa. Summalla jolla täällä pidetään yllä yhtä ihmistä pidettäisiin yllä suotuisimmissa olosuhteissa moninkertaista ihmisjoukkoa. Olenko minäkin siis natsi? Itseymmärrykseni mukaan olen kuitenkin liberaali humanisti (”Ihmisyys” on yksilöllistä ja asuu jokaisessa yksittäisessä Homo Sapienssissa ja ylin käsky on suojella jokaisen Homo Sapiens-lajin jäsenen sisintä olemusta ja vapautta.) jolla on vaikeuksia ymmärtää sosialistisia humanisteja ja yltiöpäisiä evolutionäärisiä humanisteja.

Tässä vielä yksi sitaatti Yuval Noah Hararilta :

”Natsit eivät halveksineet ihmiskuntaa. He taistelivat liberaalia humanismia ja kommunismia vastaan juuri siksi, että he ihailivat ihmiskuntaa ja uskoivat ihmislajin suuriin mahdollisuuksiin.”

Tuon on sanonut israelilainen mies, sionistien luoman valtion ansioitunut tieteilijä, vegaani,  julki-homo ja moshavilla asusteleva Homo Sapiens-lajin edustaja. Tietysti tieteilijöinä Terho ja Harari ovat eri planeetoilta. Pienen psykohistoriallisen analyysin perusteella voi sanoa, että Terho on hyvin seurannut ajan ilmiöitä ja kehitystä vuoteen 2007 saakka. Artikkeli sisältää monia viitteitä lukuisiin ansioituneisiin tutkimuksiin. Hän ei kuitenkaan tunne ainakaan tuossa vaiheessa amerikkalaisen Jared Diamondin keskeisiä ajatuksia ja hänen niin selkeitä ja vastaansanomattomia väittämiä kulttuurin synnystä ja ihmisestä yleensä. Jared Diamond on mies jota Hararikin suuresti kiittää.

En etsimälläkään löydä Sampo Terhon vuonna 2007 julkaistusta KANAVA-artikkelista mitään joka viittaisi rasistiseen asenteeseen tai mielenlaatuun. Samalla logiikalla, irroittamalla yksi lause kokonaisuudesta, pitää myöskin israelilainen Yuaval Noah Harari, vegaani ja homoseksualisti, luokitella pahimman laatuiseksi evolutionääriseksi humanistiksi ja suorastaan sivistyneeksi natsiksi.

En ole tentannut Terhoa itseään hänen psykologisista vaikuttimistaan. En ole kysynyt häneltä siitä ajatteliko hän lopulta enemmän uhkaa joka kohdistuu eurooppalaisen kulttuuriin kuin ns. kaukasoidiseen ihmiseen. En ole myöskään kysynyt Sampo Terholta miksi hän on poistanut linkin kirjoituskoodeksistaan (Näin väitetään.) tuohon varsin naiviin ”nuoruuden” kirjoitukseensa.  Jos olisin itse kirjoittanut tuollaisen kirjoituksen poistaisin sen kyllä koodeksista. En sen takia että olisin kirjoittanut jotain sopimatonta, vaan sen vuoksi että itsekriittisyys saisi minut voimaan pahoin. Naivius, terminologinen häilyvyys, hutera kokonaisnäkemys ja liian ilmava logiikka; siinäpä riittävästi syitä.

Tähän sopii hyvin Veikko Lavin lajijauholaivakeikka.

Matalapainetta odotellen ja muistoja Peipsijärveltä!

                                         

Aivan! Nimittäin lämpimän ilman aallon pitäisi saapuman lähipäinä. Nyt on aika katsella Euroopan sääkarttoja pohjoisen napa-alueen jääkartan sijaan. Viljelmällä penkkien päällä on vähän jäistä. Silputusta heinästä tehty kate on varmasti tätä auttanut. Mutta muutama lämmin päivä ja kaikki on toisin. Penkin sisällä kynnet ovat heräämään päin ja varmastikin turbaanien osastolla nostetaan valmiuksia jokainen tasatunti. 

Vaikka penkin pinta katteen alla on routainen niin maassa olevan kynnen ympärillä syntyy lämmintä liikettä. Kynnet ryhtyvät kommunikoimaan keskenään ja siitä ne saavat lisää energiaa. Tunti tunnilta niiden tietoisuus kasvaa ja lopulta mikään ei voi enää pysäyttää niitä. Nouseva sproutti voi polttaa reiän routaiseen kanteen. Että sprouttaus olisi totta 13 päivä kuluvaa kuuta ei ole mahdotonta. Ja sprouttaukseksi tässä katsotaan sitä että penkin pinnalla näkyy lohikäärmeen hammas.

Illan mittaan tuli mieleen elokuinen retki Peipsijärvelle ja Ülenurmen kynsilaukka-festivaaleille viimä vuonna. Nyt kun ei ole enää omaa satoa kynsilaukkaa syötäväksi niin tuli mieleen että onhan vielä jäljellä mainiota Peipsijärven sipulia ja punasipulia. Ja eikun valmistamaan ilta-atriaa. Tavara on erinomaisessa kunnossa ja säilynee vielä toukokuulle. Mielessä käy jopa se, että josko laittaisi muutaman sipulin ja yhden punasipulin maahan ja tuottaisi istukassipuleita. Muutaman muoden se toki vaatii. Ensin pitää kasvattaa kukinto ja sitten istuttaa ensi vuonna pikkuiset itusilmut maahan joista tulee pieniä. Ne voi sitten laittaa maahan vuonna 2019!!! Että joo… Ehkä parasta jättää silleen koska sipulikärpäset vaanivat aina ja tuollaisia herkullisuuksia ei oiken viitsi uhrisipuleiksikaan laittaa. Mutta ans kattoo!


Peipsi-järven sipulit ovat ikivanhaa maatiaskantaa. Tavallisessa sipulissa on värivaihteluja. Kuoritun sipulin pinnassa on jonkin verran lilaa hohdetta. Jotkin sipulit ovat jopa selkeän lilaisia olematta punasipuleita. Otsikkokuva kertoo kaiken. maku on talven mittaan pysynyt yhtä herkullisena kuin mitä se oli elokuulla. Elokuusta on jo 6 kuukautta aikaa. Peipsijärven venäläisten sipulit on kuivattu lämpimässä elokuisessa ilmanalassa ja sen kyllä huomaa. 

Venäläiskylien sipulit ovat taattua käsityötä ja sellaista on vaikea jäljitellä. Kynsilaukan ystävän ei kannata lähteä noille vanhoille kylille asian itsensä eli kynsilaukan takia. Mutta mistään et saa yhtä hyvää tavallista sipulia yhtä huokeaan hintaan. Niille ihmisille jos keille kannatta kantaa muutama ylimääräinen kymppi jos niin on tehdäkseen. Auringon kehrä käy päivä päivältä korkeampaan ja uusi kausi lähestyy. Valmiuksia voi parantaa vaikkapa pienellä De Re Allii Sativi-elokuvalla.

Sipilä ei kylläkään ole mikään Napoleon, mutta...

Joskus asian voi sanoa lyhyestikin.

Ranskalainen valtiomies Napoleon Bonaparte tapasi nimittää suurinenäisiä miehiä tärkeisiin tehtäviin. Hän oli vakuuttnut siitä että isonenäisen henkilön aivot saavat aina tarpeeksi ilmaa, ja hän ei mene paniikkiin tilanteessa jossa pitää tehdä tärkeitä päätöksiä. Suomen pääministeri Sipilä ei ole varmastikaan nimittänyt ketään henkilöä mihinkään tehtävään isonenäisyyden vuoksi. Harry Harkimo sai nimityksen Veikkauksen hallitukseen varmasti jostain muusta syystä. Asiaa on moni spekuloinut täällä Puheenvuorossakin.

Juha Sipilä on tottunut ilmailija siinä missä Harkimo on merenkävijä eli purjehtija. Ilman ihminen on valloittanut vasta viimeisen reilun sadan vuoden aikana, mutta merenkävijöitä maailmalla on ollut jo ammoisista ajoista. Muinaiset roomalaisetkin  tapasivat sanoa ”navigare necesse est, vivere non est necesse.” Ilmailija ja merenkävijä ymmärtävät toisiaan varmasti paremmin kuin kaksi maakrapua tekevät. Parhaimmillaan purjehtija on hyvä ratkaisemaan ongelmia, ja merelle voidaan lähteä vasta kun ongelmat/haasteet on ratkaistu maalla. Voitaisiin puhua jopa ns. ”navigare-tekijästä.” Ehkä päättäjien joukossa pitäisi olla jopa ”purjehtija-kiintiö.”

Eduskunnassamme voisi olla jopa 10 paikkaa kiintiöityinä meritoituneille purjehtijoille. Ei pidä väittämän että Sipilä tiedosti aidosti em. navigare-tekijän, mutta hänen ennakkoluulotonta päätöstään pitää arvostaa. Toisaalta Harkimolla olisi varmasti ollut kysyntää johtotehtäviin myös Napoleonin ajan Ranskassa. Iso nenä ja purjehtimisen taito, sillä on kysyntää.

https://www.youtube.com/watch?v=L3xhWvfwxzk