Paavi, röökaus ja me muut

 

Ei välttämättä ole mikään sisäpiirin tieto että nykyi-sellä paavilla on ollut vuosien mittaan suhteellisen suruttomat elämäntavat. 

Otsikkokuvassa  näemme tulevan paavin istumassa mukavassa juttuseurassa. Kuva on otettu joskus 1970-luvulla. Ratzingerin oikealla puolella on katolisen kirkon suuri teologinen ajattelija 1900-luvulla eli Karl Rahner. Hänellekin näyttää pieriini mastiuvan kohtuullisessa määrin. Enemmän huomattavaa on kuitenkin se, että rahnerilla on oikea kädem etusormen ja keskisormen välissä teollinen savuke (tai sitten kotikäärimössä valmistettu kunnon "karvaperse").Vasemmassa kädessään rahner pitää piippua. Ilmeisesti piippu on rahnerin omna tai sitten hän vain palvelualttiuttaan valmistelee Josephille kunnon latinkia. Ehkä ensimmäinen vaihtoehto on todennäköisin. 

Ihmeellistä kuvan tässä asetelmassa on kuitenkin se, että piippumies polttaa teollisia tai puoliteollisia savukkeita. Perinteiset piippumiehet eivät näet koskaan ole juuri olleet savukkeiden ystäviä. Sekin on mahdollista, että Rahnerin piippu ei ole kunnossa. Se on joko tukossa eli ei ventiloi tarpeeksi tai sitten se on ylikuumentuneessa tilassa tai se piippumiesten kieltä käyttäen se yksinkertaisesti "kusee." Mikähän on totuus tässäkin asiassa. Rahner siiryi autuaammille majoille jo vuonna 1984. Ratzinger saattaisi vielä muistaa tilanteen terävä seniori kun sattuu olemaan.

Pyhän isän terveydestä on oltu huolissaan kovin. Sehän on toki tiedetty että baijerilainen kun on niin silloin tällöin isto stobe vehnäolutta on voinut livahtaa miehen kiduksista alas ja mikäs siitä. Kuviakin on netti pullollaan evidenssinä asiasta. Yhtä kaikki; moni baijerilainen uskoo tänäänkin että vesi on myrkytettyä…

Mutta kuten otsikkokin jo paljastaa niin kyse on paavi Benediktus äksiiveen tupakoinnista. Sanotaan, että näihin päiviin saakka mies on polttanut askillisen päivässä elikkä ne kaksikymmentä röökiä. Paljon miehelle jolle laitettiin sydämentahditin jo vuonna 2003, kaksi vuotta ennen paaviksi valintaa kun mies oli jo 77-vuotias. Ihminenhän paavi on eikä luterilaistenkaan mielestä enää Antikristus. Ammatti on stressaava ja kyllä varmasti siinä joutuu ottamaan pahimpina päivinä kunnon hermosauhut jos ei nyt tasatunnein niin ainakin parillisina tunteina. 

Katoliset papit vetävät röökiä siinä missä muutkin. Sanotaan että Vatikaanin toisen kirkolliskokouksen aikana vuosina 1962-1965 kun elettiin vielä vanhaa hyvää aikaa niin Rooman Pietarinkirkosta oli kuulemma välillä sakeana röökinsavusta kun 2200 piispan joukossa oli monta kovaa röökaajaa.

Tupakointi on tietysti aika monipiippuinen juttu. Eihän se mitenkään terveellistä ole jos se pääsee ihan mahdottomiin mittasuhteisiin. Parhaimmillaan tupakointi voi olla miellyttävä sosiaalisen kanssakäymisen muoto ja kynämiehen ja taiteilijan mainio stimulantti. Ikävä kyllä pitää sanoa, että suurin osa tupakoivasta ihmiskunnasta on menettänyt taidon oikea ja kestävän tupakoinnin suhteen. Enää näkee harvoin piippumiehiä ja sikarinpoltosta on tullut elintasolaji. Jotkut tosin luulevat voivansa ansaita pikkusikareilla suuremman statuksen kuin mitä heille kohtuudella koskaan kuuluisi. Teollinen savuke on kaiken turmion lähde, ja jos tässä maailmassa on jotain saatanallista niin se on juuri teollinen savuke.

Kyllä ihminen tarvitsee kohtuullisessa määrin nautintoaineita. Tupakka on kuitenkin hyödyke johon tulisi suhtautua kuin kalliiseen ja harvinaiseen siirtomaatavaraan. Teollisen savukkeen myötä siitä on vain mennyt menneiden aikojen gloria ja hohto pois, saammehan joka päivä todistaa sellaista kauheaa ilmiötä luin ”gongiröökaus.”

 ------------------------------------------------

Ekskurssi: "Gongiröökaus"

Kun tupakoitsijat karkotettiin sisätiloista tuli eteen uusi ongelma; tupakoitsijat porttikäytävissä ja sisäänkäyntien tuntumassa. Kaikkialla sen huomaa; ei sisäänkäyntiä, ei gångia jossa joku on röökillä.

Ja jos ei röökillä ollutkaan niin sitten gångeissa ja sisäänkäyntien edustalla on karsea ja rikastunut natsanhaju. Kiveykset mustanaan tumpatuista natsoista hiertynyttä mustaa jälkeä. Joihinkin paikkoihin joutuu menemään suorastaan pahanhajuisen pilven läpi. Ei taida esim. Helsingin ydinkeskustan alueelta juuri löytyä puhdasta gångia. Miten olisi lähestymiskieltoiset alueet röökauksen suhteen...

Juuri teollinen savuke on kaiken pahan alku ja juuri. Tuoksu on kuin entisaikojen sotatantereella. Tuollainen röökihän palaa imemättäkin toisin kuin aito piippu tai sikari. Röökin eli teollisen savukkeen palamisenhan mahdollistaa sen paperiin imeytetty kemiallisesti ruudinsukuinen aine, joka pitää röökin ihanohuen paperin palopinnassa käynnissä hillityn räjähdystilan. Näin rööki palaa tasaisesti. Ja siitä juuri tuo ruudin tuoksu. Tuotaisiinpa vaikka haudasta herätetty Napoleon Helsingin keskustan tietämille gångikierrokselle silmät sidottuina. Vúolaa, vuolàs, vuolaampí... Lämpenisi ukko kummasti ja Austerlitz jos kohta Waterlookin tulisi mieleen. Gångiröökaukseen tulisi puuttua jo pelkästään epäesteettisyyden ja typeryttävän vaikutuksen takia!

------------------------------------------------

 

Saksalainen paavi on siis röökaaja joka on mutustellut elämänsä aikana sameita vehnäoluitakin. Entäs sitten me tavikset? Parempi elää kohtuudessa ja antaa muidenkin elää. Soisi kuitenkin vielä perustettavan piippusalonkeja ja huomaavaisten tupakoitsijoiden kerhoja. Valistusta asian tiimoilta pitäisi tehdä myös esteeettisyys-näkökulmasta. Koska on kyse asiasta jota emme voi kieltää niin sillä ”terve tupakoitsija terveessä ruumiissa” on ainoa kestävä lähtökohta.

Missä ovat ajat jolloin naisia hurmattiin punaisen amphoran ihanalla höökyllä. Kaiholla muistelen aikaa jolloin punaisella amphoralla, siis piipputupakalla, saattoi tehdä nuorena teologian opiskelijana hyvän vaikutuksen vaikkapa piispaan. Sikarinpolton ihailu on saanut jotenkin kielteisiä piirteitä joten sitä ei pidä suitsuttaa, kyse on yhden sortin pakkojatsista eli pakotetusta imagonnostatuksesta. Missähän on enää sellainen joukko piipulla jossa poltetaan neljää viittä merkkiä yhtä aikaa, sanotaanpas vaikka sitä Punaista amphoraa, Caravellea, Kiltaa, Macbaren Gold Labelia ja vaikkapa Half et Halffia. Ah siinäpä ihana hajusinfonia jota nykyisissä gångeissa ei enää tapaa... Oi niitä aikoja...


Heppa, ihmisarvo ja meetwursti!

 

Kai kyse on sitten enemmän elintarviketurvalli-
suudesta, vaikka heppa on muuten turvallinen ja varsin turvallinen syödäkin. Mutta miksi heppaa ei sitten jossain päin maailmaa haluta syödä. Suomessakin vain neljäsosa vuodessa poistettavista hepoista pääty teuraaksi.

Herääkin kysymys siitä, onko hepalla käytännössä jopa ihmisarvo. No ei se mitään. Afrikassa on perinteisesti pistelty poskeen apinoita joilla on varsin suuri ihmisarvo jos asiaa katsotaan tästä näkökulmasta. Heppa on vuosituhansien saatossa ansainnut paikkansa ihmisten sivilisaatiossa ja vasta viimeisten sukupolvioen aikana olemme siirtyneeteet hepattomaan aikaan. Näin se vain on. Kukapa nyt hyvää kaveriansa pistäisi poskeen, veisi teuraaksi ja söisi vaikkapa makkaraa. Engelsmanneille hepanliha on suoranainen tabu ja sillä on tässä mielessä aivan varmasti suhteellisen suuri "ihmisarvo". Ihminenhän ei normaalioloissa syö lajitovereitansa.

Väittävät hepanlihan olevan terveellistä ja vähärasvaista, maukasta ja mureaakin. Että hepanlihaa on löytynyt elintarvikelihan joukosta ei sinänsä ole paha asia. Normaali-ihmisen ruuansulatus ei kysele sitä onko se nautaa, possua vaiko lammasta. Kyse on siitä että että hepanliha voi sisältää lääkejäämiä.

Hepanliha-kohu voi havahduttaa meidät yhden vakavan peruskysymyksen äärelle. Onhan se varmasti tietty osoitus jostain. Siis että hepanlihaa käytetään vaikkapa jauhelihan jatkeena. Possunlihaa ja nautoja ei yksinkertaisesti pystytä tuottamaan tarrpeeksi. Hepanlihalla on jauhista jatkaminen. Olkoon toiminta sitten avointa ja rehellistä. Syökööt hevoslasagnea ne jotka siihen pystyvät. Kasvisruokapäivä ei ole pahasta. Onneksi meidän ei tarvitse heiniä roukutella. Sikäli ihminen ja heppa ovat lajitovereita, että molemmille maistuu ihan hyvin ape eli mysli. Harva heppa kieltäytyy tästä myslistä, joillekin ihmisille se on työlästä syötävää. Possu sitävastoin syö kaiken mitä eteensä saa. Jos hepan ja possun ihmisarvoja verrataan keskenään niin lukemat lienevät hepan hyväksi prosenteissa, siis heppa ensin mainittuna, 90-10.

Itse olen kasvanut traditiossa jossa hepanlihaa ei ole syöty suoranaisesti. Eri asia on sitten kestomakkara jota tulee syöytyä säännöllisesti. Niin kai sitten. Hepalta pitää hävittää kaikki "ihmisarvon" jäänteet jotta se voidaan iköäänkuin häivytettävästi syödä. Isosilmäinen, iloisesti hirnahtaeleva otuksen liha pitää jauhaa ja tehdä taikinaksi jossa on seassa possua ja paljon, paljon mausteita. Monesti jotain maustetta vielä korostetaan jotta heppaisuus varmasti jää piiloon. Tähän tarkoitukseen käy oikein hyvin valkosipuli ja pippuri. Eipä siinä mitään, Liidlissä oli tällä viikolla oikein edullista ja maukasta salamia. Maistuihan tuo La Strada-elokuvan Zampano-voimamiehellekin salami!

Hömppä-Veikon erikoiset. vol 2. Venäjällä ja Suomessa on korkeampi elintaso kuin Ruotsissa ja muissa länsimaissa.

Olen kuullut hyvän väitteen ja hyvät perustelut sille, että elintaso on korkeampi Suomessa ja Venäjällä kuin Ruotsissa ja yleensäkin muissa länsimaissa. 

Kyse on siitä, että Suomella  ja  Venäjällä  on  muutakin  yhteistä kuin se  kuuluisa  kohtalonyhteys  jonka  Sekoomuksenkin  pojat  eli  Katainen  ja  Stubbari  ovat  viime  vaalikaudella  hoksanneet.  Suomessa  on  edelleen  käytännössä  sama  raidelevys  kuin  Venäjällä  joka  johtuu  jo  vajaa  sata  vuotta  sitten  päättyneestä  ajasta  jolloin olimme  autonominen  valtio  Venäjän  yhteydessä.

Mutta  meillä  on  muutakin  ytheistä  noin  ihan  teknis-teollisessa  mielessä  kuin  tuo  kuuluisa  raideleveys.  Yksi  näistä  asioista  on  se,  että  Suomessa  ja  Venäjällä  valmistetaan  tänäkin  päivän  käytännössä  yhtä  korkeita  pöytiä.  Niiden  standardikorkeus  on  ollut  aina  30  englantialaista  tuumaa  eli  76,2  senttimetriä.  Ruotsissa  pöydän  korkeus  on  75  senttiä  eli  englantialainen  tuumamitta  on  siinä  väännetty  hieman  väkivaltaisella  tavalla  matalammaksi.  Joka  tätä  ei  usko  niin  mitatkoot  vaikka  IKEA-pöydän  korkeuksia  ja  verratkoot  niitä vanhojen  suomalaisten,  Suomessa  valmistettujen  ruokapöytien  ja  muiden  pöytien  korkeuksiin.

Koska  pöydät  ovat  Suomesaa  ja Venäjällä  olleet  aina  korkeampi  kuin  muualla  maailmassa  niin  tästä  johtuu  myös  sitten se,  että  jotkut  erikoispöydät  ja  erilaiset  tasot  ovat  myös  korkeampia.  Yksi  tällaisista  on  ns.  patologin  obduktinen  apupöytä  josta  on  perinteisesti  käytetty  ammattislangi-nimitystä  "ELINTASO."  Sillehän  on  patologi  voinut  asetella  nättiin  järjestykseen  ruumiinavauksen  yhteydessä  poistettuja  ja  leikeltyjä  sisäelimiä;  sydämiä,  keuhkoja,  munuaisia  jne... 

Siis  Suomessa  ja  Venjällä  on  aina  ollut  korkeampi  elintaso  kuin  muualla, on  ehkä  tänääkin  vaikka  näitä  "sairaalakalusteita"  on  tuotu  ulkomailta  saakka...  Näin  on  saatu  tietämättämme  aikaan  se,  että  elintaso  on  keskimääräisesti  alentunut  maassamme.  Valitettava  juttu sekin.

Onko  tämä  sitten  puujalka-vitsi  vai  ei?  Jos  Hömppä-Veikon  väite  pöydän  erilaisist korkeuksista  Suomessa,  Venäjällä  ja  Ruotsissa  pitää  paikkansa  niin  silloin  myös  väite  korkeammasta  elintasosta  pitää  paikkansa!

URANTIA-kirja — plagiaattikokoelma vai uutta auringon alla? vol 2. Mitä kirja väittää itsestään?

Kerrotaan että kirjan välitti ihmisille tietty “ilmoituksenantajien” ryhmä. Chigacossa toimiva Urantia-säätiö on kirjannut ns. “ilmoituksenantajien ohjeet “perusdokumentteihinsa”. Keskustelu kirjan alku-perästä tullee jatkumaan vielä pitkään. “Piireissä” liikkuukin myös paljon epämääräistä perimätietoa. Varsin hyvän käsityksen kyseisestä perimätiedosta saakin lukemalla Mark Kulieken teoksen nimeltä “Erään ilmoituksen synty”.

Tärkeämpää on kuitenkin kiinnittää huomio kirjan itsensä sisältämiin väitteisiin. Kirja väittää olevansa ihmiskunnalle välitetty “viides aikakauden avaava ilmoitus”. Sen on määrä muuttaa ihmiskuntamme, joka asuu Urantia-planeetalla, hengellinen kurssi “oikeammille raiteille”. Kieltämättä seuraava varsin populistinen ja kliseeltä kuulostava sitaatti ei ainakaan heti työnnä luotaan kirkkoon ja perinteisempään kristinuskoon suhtautuvaa keskiverto-länsimaalaista. URANTIA-kirjan sisältämällä kritiikillä on olemassa tilaus aina.

Jeesuksen uskonto on dynaamisin ihmisrotua milloinkaan aktivoinut voima. Jeesus murskasi perinteet, hävitti dogmit ja kutsui ihmiskuntaa nousemaan ajallisuudessa ja ikuisuudessa korkeimpien ihanteidensa tasolle - olemaan täydellinen, niin kuin taivaallinen isä on täydellinen (1091A).”

URANTIA-kirja siis väittää olevansa viides aikakauden avaava ilmoitus planeettamme asukkaille. Edelliset neljä olivat sen mukaan planeettaprinssi Caligastian aikana annettu opetus (500 000-200 000 vuotta sitten), Eedenin opetus (n. 37 000 vuotta sitten), Abrahamin aikana toimineen Makiventa Melkisedekin opetus, ja luonnollisestikin Jeesus Nasaretilaisen opetus Universaalisesta Isästä. URANTIA-kirja on sen omien sanojensa mukaan juuri Jeesuksen opetusten uudelleenesittäminen ihmiskunnalle. 

Kirja väittää olevansa myös tarvittava piristysruiske maailman kaikille uskonnoille. Kriittisessä keskustelussa on puhuttu paljon URANTIA-kirjan epäonnistuneista ja puuttuvista ennusteista, mutta seuraavassa sitaatissa se kyllä onnistuu ytimekkäästi tiivistämään jotain postmodernista ongelmasta. Olisiko toisaalta vaatinut kovin suurta oppineisuutta lausua moista 1950-luvun puolivälissä?

Kahdennenkymmenennen vuosisadan psykologisesti vaikeina aikoina, keskellä tieteen aikakauden pyörremyrskyn aiheuttamia taloudellisia mullistuksia, moraalin akanvirtoja ja sosiologisia ristiaallokoita ovat tuhannet ja taas tuhannet miehet ja naiset joutuneet hämmennyksiin, niinkuin ihminen vain voi joutua. He ovat huolestuneita, levottomia, pelokkaita ja epävarmoja, eivätkä osaa asettua aloilleen. Enemmän kuin koskaan ennen maailman historiassa he tarvitsevat terveen uskonnon suomaa lohdutusta ja tasapainottavaa vaikutusta. Ennennäkemättömistä tieteellisistä saavutuksista ja mekaanisesta kehityksestä huolimatta vallalla on hengellinen pysähtyneisyys ja filosofinen kaaos (1090A).

Heti alkuun on kiinnitettävä huomio myös siihen, että läpi koko teoksen on havaittavissa selvä antiklerikaalinen (kirkot ja kaikenlaiset papistot) korostus. Vaikka kirja ei suoranaisesti väitä olevansa papiston ja organisoituneen uskonnonharjoituksen loppu, on antiklerikaalisuus sen yksi, tosin ohuehko, punainen lanka. Seuraava sitaatti on neutraalimmasta päästä.

“Aito uskonto on mielekäs tapa elää kasvokkain jokapäiväisen elämän arkisten realiteettien kanssa. Mutta jos uskonnon halutaan antavan virikkeitä yksilölliselle luonteen kehitykselle ja lisäävän persoonallisuuden eheytymistä, sitä ei pidä standardisoida. Mikäli sen on määrä antaa virikkeitä kokemuksen arvioimiselle ja toimia arvohoukuttimena, sitä ei saa kaavamaistaa. Mikäli uskonnon on määrä edistää korkeimpia kuuliaisuussuhteita, sitä ei pidä muodollistaa (1089D).

Julkaisun kuva tehty vuonna 2026 tekoälyn avulla. Sovellus Picsart.

Jotain musiikkia keventämään rankkaa porinoinita. Musiikkia Quebeckista vol 2. "Demain Nous Apparient."