Huippu-urheilun aika ohi? Mietteitä hiihtoliiton doping-jupakan äärellä.

 

Sietää kyllä miettiä asioita. Homma on nimittäin niin, että jos meinattiin menestyä, norjalaisille kampoihin laittaa ja kotokatsomoita ilahduttaa niin kaikki oli tarpeen. Ruisleivällä ei todellakaan pitkälle pötkitä, eikä hernekeitollakaan. ja pervitiini on auttamattomasti förbi!

Että hemohesin kanssa ei olisi tunaroitu niin voittokulkumme olisi voinut jatkua vielä pitkään. Mika Myllylän elämä voisi olla toisessa kurssissa, ja kyvykäs Kari-Pekka Kyrö olisi arvostettu valmentaja maailmalla. Yhdestä näkökulmasta katsottuna Suomen Hiihdon tila on muistuttanut Suomen teollisuuden tilaa. Mahdollisuudet on annettu muualle kun omista kilpailueduista ei ole pidetty kiinni. Miksei kukaan kysy rehelliseltä mieheltä eli Kari-Pekka Kyröltä sitä, pystyykö kukaan kilpailemaan tänä päivänä huipulla ilman suoritukyvyn manipuolointia lääkkeiden avulla?

Kun huippu-urheilijan suoritusta lähdetään parantamaan keinotekoisesti, niin on aina kyse siitä, että lähdetään ronkikimaan jo omimaisuuksiltaan superihmisen ominaisuuksia. Tai sanotaanko, että lähetään lisäämään luonnonoikun suorituskykyä. Huippuhiihtäjäksi et pääse ellei sinulla ole poikkeuksellisen suurta hapenottokykyä jo syntymälahjana. Sitä on mahdotonta parantaa oleellisesti (Korkeintaan 10%) murrosiän jälkeen. Superhiihtäjä Bjørn Dæhlien hapenottokyky oli poikkeuksellisen kehittynyt. Kun kansainvälisen tason hiiihtäjien hapenottokyky on usein noin 80 millilitraa painokiloa kohden minuutissa, Dæhlien testitulos ylitti 90 millilitraa. Saattoipa se olla kilpailukaudella jopa yli sadan millilitran.

Tuskin norjalaisetkaan ovat koskaan olleet liikkeellä kovinkaan puhtailla konsteilla, mutta he ovatkin pitäneet huolta kilpailukyvystään. Superihmisenkin pitää palautua, ja punasoluja pitää olla niin maan rutkasti. Siihen tarvitaan kunnon hormoni-coktail, ja tietenkin kaiken kruunaa EPO. Suomalaisilla oli suuren maailman doping-ohjelma, ja siltikin saimme varastettua vain muutaman mitalin Norskien seitsemän sortin kahvipöydästä. Norjalaiset ovat lisäksi keskittäneet resurssejaan maan kanallisurheiluun ja tyypeistä heillä ei ole ollut koskaan pulaa.

Mutta kyllä ruisleivällä ja ruualla yleensäkin voidaan parantaa urheilijan suorituskykyä. Joskus sananparret saavat aivan uusia merkityksiä. Jo reilu neljännesvuosisata sitten vuotta sitten muutama djiboutilainen maratoonari niitti maailmanmainetta. Urheilun ystäväthän muistavat hyvin tuon pienen maan Afrikan sarvesta, ja sen sisukkaat potaltajat Dhjalma Roblehin ja Ahmed Salahin. Ahmed Salah pääsi sitten Ranskaan harjoittelemaan oikein paratiisimaisiin oloihin. 

Mies, siis Ahmed Salah, oli varsinaisen nälkäkaakin näköinen. Vitsailipa joku jopa, että miesten valmennumenetelmiin kotomaasaan oli kuulunut se, että heitä oli pidetty haudattuna hiekkaan kaulaa myöten kovalla auringonpaisteella pari tuntia päivässä kovimman paisteen aikana eikä vettä ollut annettu. Salahin sanat Ranskaan päästyään kertovat paljon: ”Täällä olen huomannut, että kun syön kunnolla niin jaksan treenata puolet enemmän kuin ennen” jäivät mieleen koruttomalla tavalla. Vanha hokema ”Leipä miehen tiellä pitää” oli tullut hyvin hirtehisellä tavalla todeksi, ainakin meille suomalaisille.

Mutta muutama kysymys kehiin:

I Jos kerran huipu-urheillaan, niin pitäisikö doping sitten sallia?

II Onko tässä oikeudenkäynnissä kyse Kari-Pekka Kyrön kostoretkestä vai  rehellisen miehen ristiretkestä?

III Pitäisikö huippu-urheilu kokonaan lakkauttaa, tai ainakin ne ketävyyslajit joissa doping on vitsauksena.

IV Onkohan olemassa yhtään puhdasta urheilulajia?

V Coubertinilainen olympialiike on ollut menestystarina, mutta miksi niin paljon lieve-ilmiöitä?

Stressitesti suomalaisille ytyvoimaloille! 13 kysymystä.

Stressitesti on nykyajan muotisana ja niitä tehdään kohta ytyvoimaloillekin. Tämä on todella hyvä asia. Hyvinvoivat ytyvoimalat ovat kaikkien etu ja niiden kuormittumista tulee vähentää. Tästä ovat hyvin pitkälle ihmiset vastuussa. 

On hyvä, että asiaan on kiinnitetty nyt tarvittavaa huomiota. Huomiota saaneet kaltoin kohdellut lihasiat, turkisketut ja viime aikoina myöskin pankit ja nyt on korkea aika myös ytyvoimaloiden saada huomiota. Kysehän on myös ns. työsuojelusta. Tässä yhteydessä toivoisi hartaasti, että myös ympäristöpuolue Vihreät kiinnostuisi asiasta. Ydinvoimaloiden stressitestejä tulee markkinoille varmasti jo tämän kuluvan vuoden aikana, ja nyt esitettävä hahmotelma on vain sarja kysymyksiä. Miten koherentteja ne sitten ovatkaan onkin jo eri asia. Mutta jostain on lähdettävä liikkeelle.

I No ahistaako teitä noin yleisesti ottaen?

II Onko teillä, hyvä ytyvoimala, ollut viime aikoina pahoinvointia, kuumotusta, tykytystä, kuumeilua tai alilämpöä?

III Onko sapuska eli polttoaine ollut tasalaatuista ja hyvin tarjoiltua?

IV Kuinka on juomaveden eli jäähdytysnesteen laita. Onko se ollut puhdasta ja raikasta?

V Onko teille annettu mahdollisuus lajinmukaisen sosiaalisen elämän harjoittamiseen vähintään 120 vuorokauden ajan vuodessa? Saatteko kommunikoida tovereittenne ja sukulaistenne kanssa esteettömästi? 

VI Kannatteko huolta tulevasta Fennovoiman voimalasta joka on yksi yksinäinen yksikkö varsin kaukana lähimmistä lajitovereistaan Eurajoella?

VII Oletteko tyytyväinen tarkastusten tasoon? Saatteko palvelua omalla äidinkielellänne? 

VIII Oletteko viimeisen puolen vuoden aikana joutuneet panettelun tai puutteellisten ja perättömien väitteiden kohteeksi?

IX Onko hoitohenkilökuntanne motivoitunutta? Koetteko joskus, että teitä ei kuunnella ja oteta huomioon?

X Koetteko, että teitä käytetään hyväksi ja tulosvaatimukset ovat jatkuvasti liian korkeita? Onko ilmassa burn-outin tapaista tuntemusta?

XI Onko teille turvattu onnellinen vanhuus, vai suunnitteleeko joku teille ennenaikaista varhaiseläkettä? Onko joku jopa esittänyt sellaisen julkean väitteen, että sinut pitäisi purkaa?

XII Entäpä valaanrasvan käyttö ydinvoimaloissa? Ette kai vain koe syyllisyyttä?

XIII Lisäsikö tämä stressitesti ahistusta noin yleensä ottaen vai onko olo helpottuneempi?

Silvio Berlusconi, Matti van Hanen ja Kanervan Ike - Hieman keltainen juttu!

                                       

Mitähän  kevät  sitten  tuo  tullessaan,  ja  ensi  viikko?  Kuvaavaa  on  Ilkka  Kanervaan liittyvät jutut iltapäivälehdissä. Mies on kuulemma ollut ihan romahduksen partaalla.  van Hanenin "x-kansio" on ainakin toistaiseksi suljettu. Hyvänen aika; mies on ydinpommin kestävää laatua kaikkinensa. 

Tammikuussa Vanhanen  väitti  ettei  tiedä  asiasta  mitään,  ei  ole  keskusrikospoliisi  ollut  häneen  yhteydessä.  Aamu  on  kuitenkin  tuonut  asiaan  lisävaloa.  Enää  ei  voi  olla  kyse  epätäsmällisestä  muistikuvasta.  Tällaisessa  tilanteessa  vastuullinen työnantaja  passittaisi  miehen  lääkäriin  ja  harkitsisi  ns.  työkyvyn  arviointia.

Mutta  Matti  on  Matti.  Hän  selviää  näemmä  vaikka  antimateria-pommin  tärskäyksestä,  ja  jopa  big-bängistä.  Viimeksimainitunkin  jälkeen  hän  vain  istuisi  emissiosumu-pilven  laidalla  ja  hymyilisi  vaatimattoman  tyyliinsä.  Katsotaanpas  taas  iltasella  mikä  on  tämän  illan  Vanhanen.

Kanervan tila on edellen tuskainen.  Italian  pääministeri  voi  sanoa  että  “mitäs  väliä  tuolla  on”  koska  mies  on  maan  varsinainen  Pylli-bill  eli  rahamaakari,  ja  vallanpitäjä  niin  taloudellis-mediallisessa  kuin  poliittis-pragmaattisessa  ulottuvuudessaan.  Eli  jos  Berlusconi  on  heikkona  nuoriin  naisiin,  ja  käyttää  päivässä  10 000  euroa  “vähän  turmeltuneeseen,”  siistiin,  taudittomaan  ja  jopa  kauniiseen  ilotyttöön  niin  hänen  suustaan  tuo  “So  what”  sitten  ei  juuri  niin  kummalliseslta  kuulostakaan,  vaikka  se  on  kaiken  katolisen  ja  myös  luterilaisenkin  etiikan  kannalta  tuomittavaa.

Suomi  ja  Italia  ovat  aivan  eri  maita  ja  mantuja.  Italian  historian  kuuluu  suurieleisyys,  elostelu,  ja  kun  mennään  heidän  hellästi  vaalimaansa  ajatukseen  Italiasta  Rooman  valtakunnan  perillisenä,  niin  lopulta  ollaan  hullujen  ja  pervojen  keisareiden  ajoissa.  Jos  olisin  itse  italialainen bloggaaja, niin voisin  vähätellä  Berlusconin  toilailuja  ja  katsoisin  läpi  hänen  vapaamuurari-kytköksiään.  Laatisin  kirjoituksen  jossa  ylistäisin  hänen  työtään  vapaan  median  suojelijana  ja  hyvänä  valtiomiehenä,  joka  on  mm.  järjestänyt  EU:n  elintarvikeviraston  ihanan  Italian  eli  runollisesti  sanottuna  Ausonian  sydänmaille  Parmaan.  Todistaisin  vielä  monin  esimerkein  että  Berlusconi  on  aivan  kuoripoika  verrattuna  “toiseen  suureen  italialaiseen”  eli   Nero Claudius Caesar Augustus  Germanicukseen,  siis  tuttavien  kesken  vain  keisari  Neroon.  Ja  väitän  että  suuri  osa  blogini  lukijoista  yltyisi  peri-italiaaniseen  tunteenpaloon  ja  antaisi  Silviolle  täyden  synninpäätön…

Mutta  Kanervan  Ike,  Matti  van  Hanen  ja  kumppanit  eivät  valitettavasti  ole  mitään  Silvio  Berluscooneja.  Alusta  ajastajan  on  tiedetty  italialaisten  kaksinaismoraali  ja  korruptoituneisuus.  Alusta  ajastajan  on  myös  väitetty  Suomen  olevan  maailman  vähiten  korruptoitunein  maa.  Nyttemmin  eli  viimä  aikoina  Suomessa  on  paljastunut  kauhea  korruptotineisuus.  Suomi  on  tuhansien  järvien  maa  mutta  myös  satojen  tuhansien  järjestöjen  maa  ja  herraklubejakin  on  enemmän  kuin  järviä.

Mutta  anteeksi  vain  Ike  ja  Matti-kissa,  toimintanne  tässä  toimintaympäristössä  on  saatettu  hyvin  kyseenalaiseksi  vaikka  olette  eettisesti  tietyssä  mielessä  varsin  korkeatasoisia  yksilöitä,  ja  Ike  erityisesti  varsin  harmiton  ja  eettinen  naistenmies.  Matti  ja  Ile  ovat  kuitenkin  pysähtyneisyyden  ajan  miehiä,  jotka  kävivät  tottelevaisuuskoulua  Tehtaankadun  poliittisten  ylikomissaarien  lastenkutsuilla.  Vaikka  nyt  näyttääkin  siltä  että  lehdistö  ei  pystynyt  olemaan  sellainen  valtiomahti,  pretoriaanikaarti,  joka  se  voisi  olla,  niin  tikariniskuja  tuli  riittävä  määrä. van Hanen kertoo aikanaan miksi erosi pääministerin virasta kuten on luvannut, ja Iken asiat punnittaneen kevään mittaan.

Mutta  Silvio  on  täydellinen  Pylli-Bill,  hän  on  ottanut  oppia  vanhoista  italialaisten  esi-isistä  eli  roomalaisista  ja  heidän  tavoistaan.  Keisari  Neron  nosti  valtaan  pretoriaanikaarti  ja  se  myös  hänet  vallasta  suisti.  Nytten  on  vain  asia  niin  että  Silvio komentaa  täysin  suvereenisti  nykyistä  Rooman  pretoriaanikaartia  eli  lehdistöä.

Matti osoitti pelimiehen otteita ja luopui. Mutamat muut ovat  kuin  vanhoja  jumalia  Wagnerin  oopperassa  jotka  odottavat  tuomiotaan  Walhallassa  lohtu-oluitaan  ryystäen…

Vuoden 2011 Suomen eduskuntavaalit voivat olla kuin wagneriaaninen Jumalten tuho, rautainen aura kyntää Suomen ristiin rastiin ja vanhaa ei enää ole.

Saparo-city vai possu takapihalle?

Varsinais-Suomalaiseen Kosken kuntaan on suunnit-teilla suursikala, jossa olisi enimmillään 56 000 röhkiväistä. Samaan kompleksiin rakennettaisiin myös puolen miljoonaan broilerin tuotantolaitos. Kylkiäi-senä olisi vielä biokaasun tuotantolaitos, ja lannot-teitakin valmitettaisiin. Luonnollisestikin moinen saparo-city kauhistuttaa ja herättää pelkällä koollaan vastustusta. 

Ympäristöhaitat ovat päällimmäinen huolen aihe. Hajuhaitat voivat olla melkoiset, jätevesiongelma kauhistuttaa ja möröksi on nostettu myös raatojen krematoinnista tulevat käryt. Vastustus on ymmärrettävää ja taustalla on varmasti myös muiden paikallisten maatalousyrittäjien ääni. Eläinten hyvinvointi on luonnollisesti myös yksi asia joka on nostettu esille. 

Kysehän on massiivisesta lihatehtaasta, vai onko tehdaskaan enää oikea sana kuvaamaan nyt suunnitteilla olevaa laitosta johon ilmeisesti rahoituskin olisi jo valmiina. Luvatkin olisivat kaiketi kunnossa, ja nyt hanke voi kaatua vain kunnan vastustukseen. Kysehän olisi kompleksista joka väitteen mukaan olisi ekologisesti suljettu ja kierrättävä järjestelmä. Biokaasuvoimalasta saataisiin kaasua ja jopa sähköä, ja lannoitetta jossa on bakteereja vähemmän kuin jauhelihassa. Kaiken lisäksi tässä hankkeessa nähtäisiin jotain joka on näköala suomalaisen maatalouden tulevaisuuteen. 

Tällaisia saparo-cityjä saattaa olla Varsinais-Suomen ja Satakunnan alueella kymmenen vuoden päässä kymmenen kappaletta. Jos tällaisia laitoksia rakennetaan niin sikalan välittömässä läheisyydessä tulisi olla myös teurastamo ja lihatuotteita valmistava laitos. Mutta mikä on oikein? Mättääkö jokin jos tämä on tulevaisuus? Ja mikä on vaihtoehto. Onko tällainen varustelukierre tarpeen jotta maatalous olisi ylipäänsä kannattavaa Suomessa? Kyllähän ruokaa on Suomessa tuotettava. 

Puhtaasta ruuasta puhuminen on yksi ja suuri klisee joten puhutaan vain yksinkertaisesti ruuasta. Luomutuotanto on oma lukunsa, ja se myös maksaa. En tyrmää itse tällaista saparo-cityä suoralta kädeltä. Jos näin saadaan taattua suomalaisen sianlihan kilpailukyky ja siinä samassa broilereidenkin tuotanto, ja ympäristöhaitat on poistettu ja possuillekin taatat lyhyt, mutta suhteellisen onnellinen elämä niin ehkä sitten. Ja kun samalla saadaan biokaasua, sähköä ja lannoitteita niin miksi sitten ehdottomasti ei. 

Ei se ole aina luomupossunkaan elo niin ruusuilla tanssimista. Itse asiassa kyse on aika tavalla suuremman vääryyden tekemisestä. Pidetään nyt possua takapihalla ja syötetään sille herkkuja, ja lopuksi onnelliseen elämään totutettu saparoinen julmasti teurastetaan. No asian voi tietysti sanoa karrikoiden noinkin, mutta joskus tulee mieleen se, että onko luomutuotanto vain omatunnon rauhoittamista. Maailman paras sianliha tulee alueilta jossa siat saavat elää luonnossa ja tonkia maata. Meillä on routainen maa ja possut tulevat sisälle viimeistään pyhäinpäivänä.