Joskus asioita pitää tarkastella erilaisista näkökulmista. Vai miten se lopulta onkaan tämäkin kun taannoin tuli tajuntaan aivan kuin jostain toisesta todellisuudesta. Ja sitten paperille. Harvoin tulee mitään näin laakista valmista ja nopeasti. Vuoden ensimmäisenä päivänä vuonna 2011 on aika vihdon julkimoida tämä.
Hoviherra-rap
Oli Kandake fiini ja fiksu nainen mailla ylisen Etiopian
hän eunukin kanssa kirjoja tutki aina iltaisin
ja kerran vastaan Jesaja tuli
ei tullut tolkkua säkeistä sen
lyhyt neuvonpito ja tulos oli sen:
lähti eunukki Juudean vuorille, Jesajaa tutkimaan
jee Jesajaa tutkimaan, jee Jesajaa tutkimaan, jee-jee
Hän innolla saapui Jerikseen mutta pettymään joutui pian
oli kohtelu etisjän nöyrän kauhean tyly
ei moikannut häntä saddukeus ja fariseus mulkoili vain
ei päästetty temppelin Jahven ja sama vastaus vain kaikkialla:
“Älä sinä kuule pallipuoli, tuollaista turhaan mieti,
painu sinä kuohilainen takaisin Etiooppiaan.
Viimein murheisin mielin hän suuntasi Afrikkaan
mutta periksi ei antanut kuitenkaan
yhä Jesajan kirjaa luki
Kuuli sanat nuo veikeä Filippos
luokse eunukin riensi hän virkkoin;
“Suakkona tolokkuva mittääpä luvet”
Virkko eunukki että hepreaa täyttä on sanat nää
Sitä varmaan ei kukaan kai tiedäkään kun vastausta ei saa
mikä arvoitus kärsivän palvelijan, hän puhuuko itsestään
“näehä tuo tekköö” vastasi Filippos ja eunukki riemastui
Ja kun enemmän asiasta haastettiin tuli uskoon myös hoviherra
virtaavaa vettä ja armon vuota sai vihdoin hän osakseen
ja riemumielin hän Joppen tietä kulki
hän aamulla palliton hylkiö oli mutta illalla Kristuksen oma,
hän aamulla palliton hylkiö oli mutta ehtoolla armahdettu
Ja kun saapui hän palatsiin Kandaken nousi sielläkin ilo niin suuri
ja pian oli vuorossa uusi käärö, se Korkea veisu oli
siitä syntyikin veisujen veisu ja korkea, korkea laulu
Tämä juttu on aikojen entisten mutta tänäänkin juoni on sama
yhtä kaikki on Kristuksessa, mikä ihonväri, taipumus lie…
hän aamulla palliton hylkiö oli mutta illalla Kristuksen oma,
hän aamulla palliton hylkiö oli mutta ehtoolla armahdettu
Väittäisin että hoviherra-rapissa tekstin keskeinen sanoma on sama kuin alkuperäisessä Luukkaan esityksessä, jollain muotoa se on kuitenkin korostettu paavalilaisella puheenparrella ja siinä on jopa nykyajan hapastusta.
Hoviherra-rapissa eunukin Jerusalemin matka saa tarkoituksensa, enää ei viitata hämärästi pyhiinvaellukseen. Eunukki sai Jeriksessä aivan taatusti osakseen huonoa kohtelua, siitä emme yli emmekä ympäri pääse. Sympatiaa hän sai ehkä vai avarakatseisimmilta jumalaapelkääväisiltä joita oli Jerusalemissakin. Hehän olivat joukko ei-juutalaisia jotka tunsivat viehtymystä juutalaisuutta kohtaan. Yleensä miehiä, joille ympärileikkaus monesti muodostui ylivoimaiseksi esteeksi kääntyä juutalaisuuteen.
Rappiin kuuluu tietyssä mielessä selkeä naturalistinen kielenkäyttö. Sitä ei välttämättä ole se, että Filippos laitetaan tässä puhumaan jonkinsortin synteettistä savoa. Naturalistinen vaade toteutuu näet sanoissa jotka viittaavat eunukin kiveksettömyyteen. Moralisti, tyypillinen suomalainen luterilainen nuivilas, tietysti vaatisi ilmauksen muuttamista vaikkapa muotoon “hän vielä aamulla halveksittu kuohilas oli…”
Hoviherra-rap voi onnistuneesti muistuttaa meitä Kristus-tapahtuman kokemisen ajattomuudesta, ja siitä että kokemus on tarkoitettu kaikille ihmisille. Uutta tässä versiossa on myös rapin viimeiset sanat “mikä ihonväri, taipumus lie…” Mutta näillä konsteilla koko Uuden testamentin räppäämiseen menisi varmaankin todella pitkä aika…
