Kuka onkaan nopein valkoinen mies!

                                     

Usain  Bolt  se  ottaa  ja  kirmailee  puolivahingossa  huippuaikoja  satasella  ja  kahdellakin.  Mies  on  komea  afro  ja  ehkä  mukana  vain  aavistus  nenskua  jos  perimässä  on  hivenen  valkoista  miestä.  

Emme me   käyräjalkaiset  ja  lyhyenlännät  valkoiset  miehet  moiselle  siirappisäärelle  mitään  mahdeta.  Kesä  on  tässä  ja nyt  ja  on  myös  aika  miettiä  monia  urheiluun  ja  erityisesti  kesäurheiluun  liittyviä  kysymyksiä. Aina  kun  urheilusta  ryhtyy  porinoimaan  Ja  kun  niin  muistuu  mieleen  vanha  kunnon  derkkula.  On  vain  niin  vaikea  uskoa  vieläkään  että  Derkkula  on  ollut  tuhon  oma  jo  kahden  vuosikymmenen  ajan.  Suuri oli  maan  urheilumahti  vaikka  se  perustuikin  doping-aineiden  järjestelmälliseen  käyttöön.  Mutta  ei  Derkkulakaan  pystynyt  tuottamaan  koskaan  miestä  joka  olisi  juossut  100  metriä  alle  10.00.

Oma  lukunsa  ja  kysymyksensä  on  siinä,  kuka  oikein  onkaan  kaikkien  aikojen  nopein  valkoinen  mies?  Virallisesti  se  on  Puolan  Marian  Woronin  joka  kellotti  vuona  1984  Warsovassa  ihan  tasan  10.00  tosin  kahden  sekuntimetrin  myötätuulessa.  Jotkut  väittävät  että  tuulta  oli  itse  asiassa  paljon  enemmänkin…  Woronin  ei  koskaan  pistellyt  satasta  juuri  alle  ajan  10.20.  Joku  Matt  Shirvington  on  pistellyt  vuonna  1998  ajan  10.03.  Italian  Pietro  Mennea  on  juossut  noin  kahden  kilometrin  korkeudessa  10.01  ja  tasankoradalla  10.10.  Japanilainen  Kozi  Ito  on  kellottanut myös  10.00  mutta  tuuliolosuhteet  olivat  aika  epämääräiset.  Sitten  on  Valeri  Borzovin  aika  1970-luvulta  ja sehän  on  10.07.

Kun  otetaan  huomioon  1970-luvun  ratapinnoitteet  niin  Borzovia  voi  ehkä  pitää  kaikista nopeimpana  valkoisena  miehenä  kautta  aikojen.  Sama   mies  kellotti  Munchenin  olympiafinaalissa  tasankoradalla  ajan  20.00  pesten  Jenkkilän  pojat  mennen  tullen.  Tuossa  kisassa  kolmaneksi  tuli Italian  Mennea  ajalla  20.30.  Mennea  pisteli sitten  myöhemmin  Mexico Cityn  ilmanalassa  19.72.  Tietyssä  mielessä  nopein  mies  mitataan  kahdellasadalla  metrillä  sillä  siinä  mitataan  absoluuttista  pikajuoksua  paremmin  kuin  satasella.  Satasella  nimittäin  lähtö  ja  kiihdytys  merkitsevät  paljon.  Shirvington  juoksi  ajan  10.03  vastatuuleen,  tasankoradalla  ja  huomattavan  ilmankosteuden  vallitessa.  Ilmankosteus  lisää  ilmanvastusta  melko  lailla…  Borzov  saanee  tasoitusta  noin  kymmenyksen  verran  jos  verrataan  eri vuosikymmenten  ratapinoitteita  ja  Shirvington  viisi  sadasosaa  epämääräisen  huonoista  olosuhteista.  Kumpi  heistä  sitten  on  nopeampi  valkoinen  mies…  Tähän  on  yksi  vastaus  ja  se  on  perilappilainen:  “PIRU  TIETÄÄ  VAAN  EI  SANO.”  Ja  tällä  kertaa  se  piru  en  valitettasti  tällä  kertaa  ole  minä…

Mutta  onhan  Borzov  nopein  valkoinen  mies  kautta  aikojen  ja  aivan  selvästi!  Kuten  sanottua  niin  kahdella  sadalla  metrillä  Valeri  Borzov  kellotti  Munchenin  olympiafinaalissa  tasankoradalla  ajan  20.00  pesten  Jenkkilän  pojat  Mennean  tullen.  Tuossa  kisassa  kolmanneksi  tuli  Italian  Mennea  ajalla  20.30.  Mennea  pisteli  sitten  myöhemmin  Mexico  Cityn  ilmanalassa  matkan  aikaan  19.72.  Borzovin  ajalla  20.00  olisi  voitettu  olympialainen  kulta  myös  vuonna  1976,  1980,  1992,  2000!  Kokonaan  mitaleitta  Borzov  olisi  jäänyt  vuonna  ainoastaan  vuosina  1996  ja  2008!  Beijingissä  hopea  ja  pronssi  voitettiin  muuten  ajoilla  19.96  ja  19.98!  

Beijingin  ratapinnoitteella  juossut  Borzov  vm.  1972  ei  olisi  Usain  Boltia  haastanut  mutta  aika  olisi  ollut  noin  19.75...  Tästä  linkistä  avautuvasta  tallenteesta  näemme  kuinka  Borzovkin  lasketteli  lopussa  Munchenin  kahdellasadalla.  Jos  paketti  olisi  pysnyyt  kasassa  loppuun  saakka  niin  aika  olisi  ollut  ainakin  19.92,  joka  on  ratapinnoitetasoituksella  noin  19,67  Beijingin  oloissa.  Ihan  kunniakkaan  tappion  olisi  Borzov  kärsinyt  Boltille!  Moinen  tuulettelu  ei  muuten  oikein  ollut  luvallista  neuvostoliittolaiselle  urheilijalle.

"Suuri ja mahtava-syndrooma!

 

Tänään  on  poriseminen  jääkiekosta  ja  aihe  löytyy  Kansainvälisen  jääkikkoliiton  miesten  maajouk-kueiden  kevätturnauksesta  ja  Pohjois-Amerikan  kansallisesta  jääkiekkoliigasta.  Molemissa  nimittäin  on  tapahtumaisillan  jotain  aika  historiallista,  ja  jos  ei  aivan  havisuttavaa  niin  ainakin  hyvin  mielenkiin-toista  ja  kovin  ihmeteltävää.

Jos  menemme  sitten  Saksanmaalle  ja  Kansainvälisen  jääkiekkoliiton  miesten  maajoukkueiden  kevätturnaukseen  ja  tapaus  Venäjään.  Nimittäin  venäläisillä  on  nyt  ns.  “Suuri  ja  Mahtava-syndrooma.”  Venäjän  joukkue  tässä  kevätturnauksessa  on  melkein  paras  mahdollinen  ja  siinä  on  tällä  hetkellä  13  jeppeä  heidän  olympiaturnausjoukkueestaan  Vancouverissa.  Ainoa  heppu  joka  olisi  voinut  vielä  halutessaan  päästä  mukaan  on  San  Jose  Sharksin  maalivahti  Vladimir  Nabokov.  Mutta  kävi  vain  niin,  että  Sharksein  muut  pelaajat  pitivät  huolen  siitä  että  Pohjois-Kalifornain  ylpeys  on  konferenssi-finaalissa…  Ja  jos  Nabokov pelaa  Chigacoa  vastaan  niinkuiin  parhaillaan  pelaa  niin  ensi  kauden  osoite  voi  olla  kirjainten  NHL  sijaa  KHL!

No  mikä  tämä ns.  Suuri  ja  Mahtava-syndrooma  sitten  on…  Se  on  oireyhtymä,  siis  monien  syiden  summa  joilla  on  yhteinen  päämäärä,  ja  joka  määrää  venäläisten  pelaajien  käyttäytymisen  keväällä.  Nykyvenäläisen  jääkiekkojoukkueen  tahtotila  on  nimittäin  kova,  vaikka  välillä  ei  pelatakaan  niin  hyvin  yhteen  kuin  olisi  tarpeen.  He  eivät  ole  nähneet  tiedostavassa  ja  omakohtaisessa  muistimaalimassa  Neuvostoliiton  jääkiekkomaajoukkueen  loistoaikoja  jotka  päättyvät  noin  vuoteen  1988.  

Mutta  heillä  on  heidän  esi-isiensä  muisto  ja  kunnia,  jota  he  haluavat  jatkaa.  Nykyinen  venäläinen  huippukiekkoilija  on  mies  joka  pelaa  syksystä  huhtikuulle  jääkiekkoa  Pohjois-Amerikan  kansallisessa  jääkiekkoliigassa  ja  sen  jälkeen  hänellä  on  kauhea  palo  punanuttuun.  Niin  kauhea  palo  että  siinä  jää  kakkoseksi  oma  joukkue,  joka  on  maksanut  talven  aikana  hänelle  palkkaa  jopa  6 miljoonaa taalla.”

Nimittäin on  totta,  että  neljässä  vielä  Stanley  Cup-voittoa  tavoittelevassa  joukueessa  ei  ole  montaa  venäläistä  mukana,  Nabokovin  lisäksi  ei  juuri  ketään  merkkimiestä  kun  Montrealin  Andrei  Markovkin  on  vielä  kovin  toipilas.  Tämä  Suuri  ja Mahtava-syndrooma  elää  vahvana  ja  itse  kevään  pleijari-löysimys  eli  Alexander  Ovetshkin  on  sanonut  että  hän  pelaa  varmuudella  Venäjän Sotshin  olympiajoukkueessa  vuonna  2004.  Ovetshkinilla  on  asiasta  ilmeisesti  profeetallisempaa  tietoa  sillä   NHL  ja  Kansainvälinen  Olympia-komitea  eivät  ole  vielä  sopineet  asiasta  mitään.  

Kreikka, kreikkalaiset ja me!

Kreikan  asiat  ovat  kovasti  esillä  ja  lähipäivinä  vielä  enemmän.  Maassa  on  parhaillaan  menossa  48  tunnin  yleislakko  ja  ilmassa  leijuu  kohta  täydellisen  anarkian  uhka.  Mutta  mikä  Kreikassa  mättää?  Mistä  johtuu  että  se  on  niin  epärehellisesti  toiminut!  

Nykykreikkalaisilla  ei  ole  mitään  tekemistä  helleenien  ja  antiikin  kreikkalaisten  kanssa vaikka samaa historiallisen jatkumon kieltä puhuvatkin. Kielet  ovat  taloja  joissa  kansat  asuvat  ja  tietysti  kreikkalaiset  saavat  olla  ylpeitä  talostaan  ja  ehkä  luullakin  että  he  ovat  sen  alkuperäisasukkaita.  Tai  eipä  sillä  ole  tässä  tapauksessa  mitään  väliä.  Antiikin  kreikkalaiset  olivat  oma  porukkansa  ja  he  olivat  varsin  kohtuuttoman  ihmisjoukon  maineessa.  Meillä  nyt  vain  on  sellainen  kuva  heistä  filosofien  kansana  ja  muutenkin.  Heidän  elämänsä  oli  useasti  yhtä  kohtuuttomuutta  ja  riehakkaiden  uskonnollisten  kulttien  harjoittamista.

Englantilainen  filosofi  ja  Bertrand  Russell  kirjoitti  oman  esityksensä  länsimaiden  filosofian  historiasta  jonka  alussa  hän  aika  perusteellisesti  selvitti  ne  puitteet  josta  länsimaisen  sivistyksen  perusta  nousi.  Russellin  esitystä  länsimaisen  filosofian  historiasta  on  toisaalta  aina  katsottu  hieman  karsaasti  ja  harvoin  se  on  ollut  minkään  yliopiston  kurssikirjana.  Se  on  persoonallisella  otteella  kirjoitettu,  mutta  se  on  kuitenkin  helppoa  ja  kiintoisaa  luettavaa.  Puhuttuaan  kreikkalaisten  elämänmenosta  ja  heidän  riehakkaista  elämäntavoistaan  päätyi  hän  seuraavaan:

“Eivät  kaikki  kreikkalaiset,  mutta  hyvin  monet  heistä  olivat  inhtohimoisia,  onnettomia,  sodassa  itsensä  kanssa,  älyn  toiseen,  intohimojen  toisee  suuntaan  ajamia,  kyllin  mielikuvitusrikkaita  luodakseen  itselleen  käsityksen  taivaasta  ja  täynnä  sitä  oikukasta  itsetehostusta,  joka  luo  helvetin.  Heillä  oli  elämänohjeenaan  “ei  mitään  liian  paljon”,  mutta  todellisuudessa  he  menivät  liiallisuuksiian  joka  suhteessa – puhtassa  ajattelussa,  runoudessa,  uskonnossa  ja  synnissä.  Intohimon  ja  älyn  yhteenliittyminen  teki  heidät  suuriksi,  niin  kauan  kuin  he  olivat  suuria.  Kumpikaan ei  olisi  yksinään  muuttanut  maailmaa  toisenlaiseksi  kaikiksi  tuleviksi  ajoiksi  niin  kuin  he  muuttivat.  Heidän  mytologinen  proptotyyppinsä  ei  ole  Olympoksen  Zeus,  vaan  Prometheus,  joka  toi  tulen  taivaasta  ja  sai  palkakseen  iäisen kidutuksen.”

Kreikkalaisilla  oli  mielikuvitusta  vaikka  muille  jakaa. heidän  jumalansa  olivat  ihmisten  kaltaisia  ja  joskus  joku  ihminen,  kulttuuriheeros,  saatettiin  kuolemansa  jälkeen  nostaa  jumalien  kavereiksi,  tai  sitten  jos  hän  oli  suututtanut  jumalat  niin  hän  joutui  sitten  manalaan  rangaistusta  kärsimään.  Kreikkalaisilla  oli  jumaltarustonsa  lisäksi  kaksi  loistavaa  eeppisen,  kertovan  runouden  mestariteosta,  ns.  Homeroksen  Ilias  ja  Odysseus.  Kuka  ne  sitten  kirjoittikin  on  eri  asia,  mutta  tänä  päivänäkin  ne  ovat  länsimaisen  kirjallisuuden  kivijalkoja  vaikka  kovin  harva  niiden  keskeisen  sisällön  tunteekaan!

Odysseus  on  mielenkiinoinen  teos  ja  toivoisi  kreikkalaisten  ottavan  siitä  opiksensa  juuri  nyt.  Odysseus  suututti  tuulenjumala  Aioloksen  ja  joutui  monenlaisiin  seikkailuihin  ja  vaaroihin  ja  lopulta  hän  menetti  kaikki  miehensä  ja  vain  vaivoin  pääsi  itse  kotikaupunkiinsa  Ithakaan.  Melkoiseen  Polyfemoksen  luolaan  ovat  kreikkalaiset  joutuneet  ja  sieltä  selviämiseen  tarvitaan  samaa  odysseusmaista  oveluutta  jota  heidän  kaukainen  kansallissankarinsa  Ithakan  Odysseus  harjoitti!  Kreikkalaisissa  tarustoissa  ja  myös  Homeroksen  kahdessa  teoksessa  salajuonet,  petos,  juonittelu  ja  valehtelu  ovat  keskeisiä  teemoja.

Mutta  miten  suhtautua  siihen  että  meistä  suomalaistakin  jokainen  joutuu  lainaamaan  kreikkalaisille  noin  280  euroa!  No  voisihan  sitä  harjoittaa  vaikka  bilateraalista  kauppaa  ja  vaatia  kyseisen  summan  takaisin  kreikkalaisina  maataloustuotteina.  Miten  olisi  seuraava  satsi:

12  pulloa  verovapaata  ouzoa,  karvalakkilaatu  käy
12  laatikkoa  verovapaata  retsinaa,  keskilaatu
10  kiloa  feta-juustoa
20  litran  tynnyri  oliiveja
30  litraa  oliiviöljyä

Nuo  voisi  jakaa  vaikkapa  kolmen  vuoden  jaksoihin.  Kyllähän  neljällä  ouzo-pullolla  pärjää  kohtuukäyttäjä  jo  vuoden  verran.  Kyseessähän  on  juoma  joka  on  hyvä  nauttia  veden  kanssa.  Yhdellä  pulloa  kyllä  killittelee  kolme  kuukautta  ja  jos  loppuu  kesken  loppuvuodesta  niin  omapa  syy  jos  jää  ilman  iltatömänderiä  tai  fingerporillista  herätysryyppyä  niinä  aamuina  kun  silmät  ovat  ristissä.  4  laatikollista  retsinaa  onkin  kokonaista  48  putelia  joten  keskivertokäyttäjälle  siinä  on  koko  vuoden  tarpeet  viikko  per  pullo-periaatteella.  Ruokatarpeet  ovat  sitten  oma  lukunsa  ja  ne  täydentävät,  kotoista  ruokavaliotamme  oikein  mainiosti!