Gångiröökaus

Lupasin Helsinginreissuni jälkeen puhua ns. eikä todellaan mitään niin sanotusta, vaan niin kauheasta gångiröökauksesta. Asiahan on nyt niin että parveketupa-kointi on pieni juttu tämän gångiröökauksen rinnalla. Aivan aluksi sanon, että minulla ei ole mitää rehellisiä tupakoitsijoita vastaan joiksi luen piipunpolttajat ja sikaroitsijat. Teollisten savukkeiden imijöille suosittelen edelleen itse kasvatettuja rustica-lajikkeita.

Mutta se gångiröökaus. Kun tupakoitsijat karkotettiin sisätiloista tuli eteen uusi ongelma; tupakoitsijat porttikäytävissä ja sisäänkäyntien tuntumassa. Helsingissä sen oikein huomasi; ei sisäänkäyntiä, ei gångia jossa joku röökillä. Ja jos ei röökillä ollutkaan niin sitten gångeissa ja sisäänkäyntien edustalla oli karsea ja rikastunut natsanhaju. Kiveykset mustanaan tumpatuista natsoista hiertynyttä mustaa jälkeä. Joihinkin paikkoihin joutui menemään suorastaan pahanhajuisen pilven läpi. Ei taida esim. Helsingin ydinkeskustan alueelta juuri löytyä puhdasta gångia. 

Miten olisi lähestymiskieltoiset alueet röökauksen suhteen...

Juuri teollinen savuke on kaiken pahan alku ja juuri. Tuoksu on kuin entisaikojen sotatantereella. Tuollainen röökihän palaa imemättäkin toisin kuin aito piippu tai sikari. Röökin eli teollisen savukkeen palamisenhan mahdollistaa sen paperiin imeytetty kemiallisesti ruudinsukuinen aine joka pitää röökin ihanohuen paperin palopinnassa käynnissä hillityn räjähdystilan. Näin rööki palaa tasaisesti. Ja siitä juuri tuo ruudin tuoksu. Tuotaisiinpa vaikka Napoleon Helsingin keskustan tietämille gångikierrokselle silmät sidottuina. Vúolaa, vuolàs, vuolaampî... Lämpenisi ukko kummasti ja Austerlitz jos kohta Waterlookin tulisi mieleen. 

Mutta sama ongelmahan on myös kotoisessa ja minulle nykyään läheisemmässä Turussa, tosin vain kymmenesosana siitä mitä se Helsingissä on. Helsinki on talvella ilmastoltaan todella surkea paikka ja nyt se on myös ei-talvikuukausina todella skeida paikka kun se sanotaan aidolla ilmauksella. Kyllä kävi niiden kahden päivän aikana kun Papiston päivillä siellä olin päässä monta kertaa se vanha Stalinin-aikainen hokema, että ”Vähemmästäkin on ammuttu ihmisiä.” 

En viitsi edes ääneen ajatella mitä esim. toinen sotapäällikkö Mannerheim tästä sanoisi... Pärkkele.... Totisesti sanon teille että vanhassa Neukkulassakin tuoksui paremmalle; aivan sosialistiselle taivaalle jossa vaalenapunaiset pilvetkin ovat hattaraa ja huntujäätelöä. Mutta se on kärsivällisen ihmisen osa; sietää jotain sietämätöntäkin. Mutta jotain olisi todella tehtävä.

Missä ovat ajat jolloin naisia hurmattiin punaisen amphoran ihanalla höökyllä. Kaiholla muistelen aikaa jolloin punaisella amphoralla, siis piipputupakalla, saattoi tehdä nuorena teologian opiskelijana hyvän vaikutuksen vaikkapa piispaan.  

Sikarinpolton ihailu on saanut jotenkin kielteisiä piirteitä joten siitä en suitsuta. Missähän on enää sellainen joukko piipulla jossa poltetaan neljää viittä merkkiä yhtä aikaa, sanotaanpas vaikka sitä punaista amphoraa, caravellea, kiltaa, macbaren gold labelia ja vaikkapa half et halffia. Ah siinäpä ihana hajusinfonia jota nykyisissä gångeissa ei enää tapaa... Oi niitä aikoja...

Mielestäni gångiröökaukseen tulisi puuttua jo pelkästään epäesteettisyyden takia. Mutta turhaa tässä on kai vaahdota. Joopa joo...

Öljyriippuvuus, olosuhteemme ja tulevaisuus.

Öljyriippuvuuden pienentäminen olisi ensiarvoisen tärkeää juuri meillä. Nyt ei kuitenkaan siltä että mitään järkevää strategiaa tämän suhteen ei ole todellakaan ole olemassakaan. 

Tämä järjettömyys jatkuu niin kauana kuin vihreät ovat hallituksessa, ja päättävät siitä mitä me saamme tehdä ja mitä emme. Ilman öljyä on vaikea tulla toimeen näillä leveysasteilla. Tämä olisi tunnustettava jotta mitään kehitystä voisi tapahtua. Arvoon arvaamattomaan nousee vielä suomalaisen metsä ja kaikki mitä siitä saadaan irti. Metsistä olemme eläneet ja niiden mukana kuolemmekin.

Keväällä tehty energia-paketti oli onneton yritelmä, joka joutuu vielä romuttamoon niin täydelliseen kuin vain voi. Loppujen lopuksi asia on niin, että suomalaiset ovat valmiita talkoisiin ja kipeisiinkin toimenpiteisiin jos asiat vain perustellaan. Jos sanotaan, että huoneilman lämmöksi riittää 18 plusastetta niin asia on ok. Tällä toimenpiteelläillä säästettäisiin jo todella paljon sähköä. Asia on aika veikeä jos sitä katsoo villapaidan näkökulmasta. Tai sanotaanko paremmin villapaita-aspektista. Kesällä harva pitää villapaitaa päällä ulkona jos lämmintä on tuo plus 18. Talvella sisätiloissa huoneilman pitää olla hellerajan tuntumassa ja villapaitaa, ei edes kevyttä sellaista käytetä kovin mielellään. Eduskunta voisi näyttää esimerkkiä ja tämän huoneilma-lämpötilan suhteen. Jos ei torkkupeitot riitä niin hommataan halvat villapaidat!

Tällainen luminen pakkastalvi osoittaa jälleen sen, miten vaikessa oloissa oikein elämme. Niinhän se on. Jos sähkö ei riitä niin sitä pitää joko saada lisää tai sitten vähentää sen kulutusta. Onneksi meille on tulossa se Olkiluoto kolmonen, ainakin joskus. Ihan terve intoilu varaavien uunien kanssa on johtanut nyt siihen, että polttopuista on pulaa. Ensi kesäkausi tuo vipinää alalle ja klapikoneet jyrskäävät vuorotta. Sekin on surullinen asia sillä klapintekoon tarvitaan öljyä ja vielä kerran öljyä... Kaiken lisäksi klapeja kuskataan varsin pitkiä matkoja, ja öljyä tarvitaan siihenkin.

Otetaanpa lopuksi joitain väitteitä :

I Öljyä tarvitaan maassamme vielä varsin pitkään. Periaatteesa niin kauan kuin sitä on saatavilla. Sitten on pakko pärjätä ilman. Öljyriippuvuutta pienennämme heti kun käytämme sitä vähemmin. Otamme hieman kaukaisemman esimerkin. Joe Weiderin bodausoppaassakin sanottiin jo aikoinaan, että hartiat saa näyttämään helposti leveämmiltä kun pötsinseutua kavennetaan! Miten öljyriippuvuutta pienennetään on kiinni meistä itsestämme ja päättäjistämme!

II Koskivoima ei ole ratkaisu mihinkään ja yhden altaan rakentamisella ei voiteta mitään. Vaikka pienentäisimme sähkänkulutustamme 10% niin koskivoiman määrä koko kulutuksestamme ei juuri muuttuisi monellakaan prosentilla. Tuulivoima ja turpeenpoltto eiväåt ratkaise yhtään mitään. Maalämmön valjastaminen käyttöön vaatii sähköä ja sitä saadaan päästöttömästi lähinnä vain ydinvoimaa lisäämällä.

III Karjanlanta ja ihmisen kansantuote on käytettävä hyväksi ja siitä on valmistettava biokaasua, sähköä ja koko kansan kukkamultaa. Biovoimaa saadaan muistakin raaka-aineista.

IV Ydinvoima on oloissamme turvallinen ja edullinen keino tuottaa sähköä. Suomen tulisi ryhtyä kehittämään rauhanomaista ydinvoimaa, jotta tulevaisuuden tehokkaat ja vanhaa ydinjätettä polttavat hyötöreaktorit saataisiin käyttöön viimeistään vuonna 2030.

V Energiatehokkuus ja uudenlainen elintapa eivät merkitse suurta kieltäytymistä mukavuuksista; on turha pelätä eknologia-vihamielistä ilmapiiriä. Tämä on tulevaisuutemme kannalta hyvin olennainen asia.

 

Pyhäinpäivään liittyvä ikivanha kirkollinen kasku!

 

Pyhäinpäivään liittyy yksi vallan hauska kirkollinen juttu jonka haluan kertoa täällä kaikille. Se osoittaa miten inhimillistä elämä voi olla ja miten keinolla voi päästä haluttuun tarkoitukseen. 

Vietettiinpä kerran eräässä seurakunnassa pyhäinpäivää. Oli aamu ja jumalan-palvelus. Vanha rovasti piti palvosta ja tuli sitten saarnan aika. Papilla oli jo mielessä vallan mukava iltapäivä vietto paikallisen apteekkarin kanssa joka hänkin oli tullut kirkoon. Saarnan kuluessa rovasti sitten katsahti hyvän kamunsa eli apteekkarin suunta ja totesi niin "Autuaita ovat hengessään köyhät." Tämä lause on aina puhutellut minua. Luen tämän kohdan joka vuosi saarnaa valmistellessani myös alkukielellä kreikaksi. Noissa kreikan kielen sanoissa "Goo hem o verm tot-ves" on jokin vastustamaton sointi. Rovasti sanoi saman vielä uudelleeen ja hieman naukuvammalla soinnilla nuo sanat "Goo hem o verm tot-ves," ja uudelleen mulkaisi kohden apteekkaria. Pian apteekkari sitten lähti kotiinsa päin, ja sinne apteekkarin luokse tuli pian rovastikin parasta mahdollista kyytiä kunhan oli palvoksensa päätökseen saanut.

Nuo kaverukset eivät olleetkaan mitenkään yksitotista sakkia. Sekin on hauska yksityiskohta, että kun Snellman rakenteli sanakirjaansa niin hän laittoi sana yksitotinen selvitykseksi määreen "yksitotinen on henkilö joka ottaa vain yhden totin." Goo hem o verm tot-ves, niinpä niin. No tämän verran täytyy ruotsin kieltä verrytellä näin ruotsalaisuuden päivänä.

On aikoja eletty. Ennen ei maalaispitäjässä ruotsia osanneet muut kuin apteekkari, nimismies ja pappi. Ruotsia saattoi silloin käyttää em. tavalla salakielenä.Nykyään ei tuollainen menisi sikäli läpi että kyllä jokainen tuon verran ruotsia osaa, vai osaako. Kreikkaakin osataan...