Tässä jokunen aika sitten uusimman TIMEN kannessa oli taalereihin kääritty maissintähkä. Etussivu kysyy niinsanotun “puhtaan energian myytin” perään. Artikkeli antaa aika synkän ja lohduttoman kuvan asiasta. Tämä ns. biopolttoaineintoilu ei saa mitenkään hyvää osaksensa.
Artikkeli sisältää joitakin hyvin kouriintuntuvasti havainnollistettuja laskelmia. Otentaanpas nyt siten vaikka jenkkien rälläys; on kyse hirmuisista määristä bensiiniä. Jenkkilä on mailman suurin maissin ja soijapavun valmistaja ja jos molempien kasvien sato käytettäisiin pelkästään biolöpön tuotantoon niin siitä saataisiin vain 20% tarvittavasta määrästä. Yhtälö ratkeaa siis vain rälläyksen lopettamisella. Mutta lukekoot he vain itse lehtensä…
Meillä Suomessa oli samoihin aikoihin Suomen Kuvalehdestä artikkeli nimeltä “Ihmiskunnan insinööri.” Kyse on Intian entisestä presidentistä Abdul Kalamista. Mies uskoo toisissaan siihen että ratkaisu ilmastonmuutokseen ja köyhyyteen löytyy teknologiasta. Mieshän on ennen kaikkea tiedemies ja Intian avaruusohjelman isä. Ydinvoimaakin mies kannattaa… Artikkeli antaa paljon huomiota Jathropa-kaville jonka puolesta Kalam pitää suorastaan palavia saarnoja (“Suorastaan palavat saarnat!” Siis onko olemassa ennestään tuntematon lintu, suorastas, joka pitää saarnoja, vieläpä palopuheen tyylisiä… No, tutkitaanpas asiaa! Suorastaan ohella tämä herra Kalam on tutustumisen arvoinen tyyppi.
Mutta mikä onkaan Jathropa (Jathropa curcas)? Sille ei ole vielä suomenkielistä nimeä. Tuosta aikanaan ummetuksen ja malarian hoitoon käytetystä myrkyl-lisestä pensaasta voi kuitenkin jo lähitulevaisuudessa tulla biopolttoaineiden kuningas. Kyseessähän on hyvin öljypitoinen kasvi. Se on kotoisin alun Keski-Amerikasta. Kasvin siementen öljypitoisuus on yli 30 prosenttia. Jatropha tuottaa energiakasvina öljyä 2,7 tonnia pär hehtaari. Se on kymmenen kertaa enemmän kuin maissi ja neljä kertaa enemmän kuin soija. Kaiken lisäksi kasvista saadaan neljä tuhatta kiloa sähköenergiaksi prosessoitavaa poltettavaa biomassaa hehtaaria kohden. Suurine lehtineen Jathropa on hiilidioksidineutraali; vastapainoksi se kasvaessaan sitoo hyvin tuota kirottua kasvihuonekaasua.
Kaiken lisäksi Jatropha ei kilpaile ruoantuotannon kanssa. Se viihtyy joutomailla, juurtuu hyvin estäen eroosiota. Satoa se antaa jo toisena kasvukautena ja kasvin elinikä on 50 vuotta. Parhaiten se viihtyy alueilla, missä vuotuinen sademäärä on noin 600 mm. Kyse on siis semi-aridittisesta viihtyjästä. Kuivissa oloissa vaatimaton Jathropa pärjää jopa kolme vuotta pudottamatta lehtiään.
Vallan mielenkiintoista! Mutta mihin onkaan unohdettu suolayrtti jota voidaan kastella merivedellä? Jathropahan voitaisiin vielä muunnella siten, että sitä todellakin voitaiiin kastella merivedellä, tai että siitä saataisiin suomuunnos! Onko siis ihmiskunnan ongelmien ratkaisu Jathropassa? Vielä ei meidän pidä julistaa Jathropaa messiaskasviksi vaikka Kalam niin kovasti sen puolesta saarnaakin. Huomaan tässä nyt yhden asian; olen kirjoittanut Jathropan kategorisesti isolla alkukirjaimella. Tämä kunniahan annetaan yleensä vain Jahvetille eli Jumalalle. Olisko kuitenkin aika miettiä kotoista nimeä tällä Jathropalle. Sen voisi vääntää helposti vaikka Jatroopiksi. Mieleen tulee kuitenkin nimi “Messiaspensas.”
