Sosialismi tai kuolema; ei kumpaakaan...

Puhutaanpas  nyt  hieman  ulkopolittiikkaa,  suoras-taaan  maailmanpolitiikkaa,  ja  tartutaan  sellaiseen  mielenkiintoiseen  asiaan  kuin  Kuuban-kysymykseen.  Kuuba  vannoo  pysyvänsä  valitsemallaan  tiellä.  Yhdysvallat vaatii jatkuvasti  muutoksia  moniin  asioihin.  Kuuballa  ei  ole  kuitenkaan  juuri  nyt  mitään  hätää  kun  se  on  löytänyt  sponsorinkin  Venezuelan  Hugo  Chavezin  muodossa…

Kuuba  on  uhmannut  USA:n  mahtia  jo  kohta  puolen  vuosisadan  ajan  ja  vielä  ei  asian  suhteen  todellakaan  näy  loppua.  Asian  soisi  toki  olevan  toisin.  Kyseessä  on  kai  tilanne  jossa  kumpikaan  ei  kasvojaan  menettämättä  voi  antaa  periksi.  Asiaanhan  oli  varsin  nopea  ratkaisu  siinä  että  taloussaarto  purettaisiin  täysin  ja  annettaisiin  vain  “vallankumouksen  nousta.”  Taloussaarron  loppumisen  jälkeen  ei  menisi  vuottakaan  kun  maassa  olisi  aivan  toisenlainen  meno.  Onhan  Kuuba itsessään  melkoinen  kummajainen  aikana  jona  maailman  teini-ikäiset  eivät  Derkkulasta  ja  Neukkulasta  mitään  tiedä.

Asiaa  voisi  perustella  Obamalle  ja  kumppaneille  siten  että  Kuuba  ja  sinne  uppoavat  investoinnit  toimisivat  pienenä  piristyruiskeena  USA:N  taloudelle.  Lisäksi  saataisiin  sellaisia  arvoja  joista  on  vain  päästy  haikalemaan  viimeisen  viidenkymmenen  vuoden  aikana.  Kaiken  lisäksi  Kuuba  heräisi  eloon  turismi-ryntäyksen  myötä.  Katkeamattomana  virtana  Havannan  satamassa  vierailisi  amerikkalaisia  loistoristeilijöitä  ja  lemmenlaivoja  jotka  toisivat  taalereita  voidellen  maan  taloutta  huimaan  nousuun.  Maailmalla  vallitsisi  pitkään  Kuuba-buumi  ja  sikaritkin  käryäisivät  iloisesti.  Itse Yhdysvaltain johtaja  ja  Castron  poppoo  voisivat  istua  alas  ja  ihmetellä  50  vuoden  suurta  hölmöilyä…

Mutta  kun  ei  niin  ei!  Ylpeys  on  aivan  liian  suuri  jotta  em.  asia  voisi  toteutua  ja  se  on  suuri,  surkea  ja  surullinen  asia.  Asia  on  semminkin  surkea  koska  Kuuba  ja  kuubalaiset  tarvitsevat  maailmaa  ja  me  kaikki  maailman  kansalaiset  emme  voi  elää  täydellistä  elämää  jos  kuubalaisia  vieläkin  talousssaarrolla  kiusataan.  Otsikon  kysymys  “sosialismi  vai  kuolema”  on  väännelmä  kuubalaisten  omasta  iskulauseesta  “sosialismi  tai  kuolema.”  Siitä  on  käytetty  myös  muotoa  “sosialismi  ja  kuolema.”

Mutta vielä pitää kysyä yhden kerran. Miksi koko taloussaarto? Onko tämä maailma tosiaankin niin pieni, ettei tänne mahdu yksi Kuuba? Pitääkö kaikkien aina ja iankaikkisesti tulla onnellisiksi samalla tavalla? ”Vanhassa tarinassa” kerrotaan, että kun Jumala loi Väyrysen, hän sanoi: Kuule poika, tämmönen tästä nyt tuli? Ja Poika vastasi: Lähetä maailmaan vaan, saa siellä olla yksi tuommoinenkin. Niin, jotta saaHan se olla yksi Kuubakin.

Sääliksi kävisi Kuubaa jos MUUTOS toteutuisi. Muutamassa kuukaudessa maa olisi kuin Miami ja Amerikkalaiset moneymakerit tekisivät siellä tuhojaan. Viimeinen aito ja erilainen linnake maailmassa katoaisi...

Miten Egyptin pyramidit oikein tehtiin?

Maailmalta kantautuu tieto uudesta kirjasta jonka tekijöinä ovat Bob Brier ja Jean-Piere Houdin. Keskiöön nouseen lähinnä Houdinin teoria Gizan suuren pyramidin rakentamisesta. Teoria on ehkä uskottavin kaikista tähän asti esitetyistä. Ja niinpä nyt ajatukset vievät sinne missä on alati kuumaa ja lämmintä eli Egyptin maille. 

Jean-Pierre Houdinin, joka on ranskalainen arkkitehti, väite siinä että pyramidien sisällä on kiertävä ramppi joka on siellä viellä tänäänkin. Jos yhdestä kulmasta poistettaisiin muutama kivi niin tuota “tunnelia pitkin voisi kävellä pyramidin huipulle. Ramppi kulkisi pyramidin ulkoseinien lähettyvillä ja sen pituus olisi noin 1500 metriä karkeasti laskien. Ramppi ei olisi edes kovin jyrkkäkään. Kun pyramideja rakennettiin niin kivet käännettiin aina kulmissa.

Ratkaisu ongelmaan joka koskee ikuista arvoistiusta siitä miten pyramidit on rakennettu onv siinä, että pyramidi tehtiin vain noin puoleen korkeuteensa aidoista kalkkikivilohkareista. Pyramidin ylemmän osan kivet olisi valettu betonista, tai ne olisivat siis betonia, vettä ja kalkkikiven möskää. Näin ramppia olisi sitten käytetty valumateriaalien hilaamisen ylöspäin. Väitteelle on vallan pitävät todisteen mutta nihkeät asenteet lähinnä egyptiläisten puolelta estävät väitteen todistamisen.

Niinhän se on aina ollut että yksinkertaisin ratkaisu on se todennäköisin. Tässä on tosin monta yksinkertaista ratkaisua ja ne pitää tietysti ensi keksiä. Merkillisintä tässä asiassa on kuitenkin se, että asia halutaan tehdä tyhjäksi. Ihmetellä täytyy myös egyptiläisten asennetta; Houdinin ratkaisuhan vain lisäisi pyramidinpystyttäjien nerokkuutta jälkipolvien ja ensimmäisenä meidän silmissämme. Mitä enemmän Houdinin ratkaisua ajatteleekin niin sitä järkevämmältä se tuntuu.

Tapaus laittaa miettimään asiaa yleensä: miksi yksinkertaisin ratkaisu on aina niin vaikea uskoa? Miksi ihminen haluaa tehdä suorasta väärän? Pyramidi-asiassa on vähän sitäkin mukana, ettei haluttaisi luopua mysteeristä. Halutaan että se edelleenkin olisi suuri salaisuus. Toisaalta pitää ihmettelellä sitäkin miksi asiasta ei vielä ole tehty dokumenttia television? Se lienee vain ajan kysymys. Tai onhan sellainen voitu tehdäkin ja ohitte mennyt…

Herääkin sitten kysymys vähän isommista ympyröistä ja vaikkapa siitä mistä maailmankaikkeus on tehty? Ja ennen kaikkea siitä, miten se on tehty ja onko joku sen peräti tehnyt? Kun tiede selvittänee joskus nämä arvoitukset niin voimme uskoa selityksen olevan todella yksinkertainen. Niin yksinkertainen se lienee että kyllä Stephen Hawkingkin menisi solmuun. Ja luonnollisesti ns. Jahvetti nauraisi jumalalliseen partaansa.

Nuorna miehenä teinkin kerran Helsinki-Vantaan lentoasemalla henkilötarkastuksen em. herralle, en Isä-Jumala Jahvetille vaan tuolle maailmankaikkeutta tutkien ihmettelevälle Hawkingille. Tuumasin että hänen rullikseensa olisi saanut vaikka pienen ydinlatauksen, joten päästin äijän suosiolla koneeseen. Paljon muutakin tuosta kohtaamisestamme olisi kerrottavaa mutta pitäähän tulevaisuuteenkin jotain säästää. Nuoren turvatarkastajan elämä oli joskus muutenkin vallan vekkulia…