Tappion merkityksestä

Suosikkijoukkueen tappio kirvoittaa aina ja laittaa peräti miettimään tappion ja vastoinkäymisen olemusta ja hengellistä merkitystä. Nimittäin joskus kovasta yrityksestä huolimatta ei saa edes aikaan sitä niin kuuluisaa tasapeliä.

Suosikkijoukkueen tappion toki kärsii ellei sitten ole kysymyksessä elämää suurempi asia. Jos näin on niin silloin voi kyllä miettiä elämänsä perustuksia oikein enenmmänkin. Ammattilaisten asenteesta voi kyllä ottaa oppia. Hävinnyt joukkue poistuu jäältä pukuhuoneeseen rivakasti ja ryhtyy nollaamaan tilannetta; katse on jo seuraavassa pelissä ja jos kyse oli kauden päättäneestä pelistä niin silloin katsotaan seuraavaan kautta täydellisine mahdollisuuksineen. Tässä vaiheessa valmentajat ja analyytikot aloittavat työnsä; mikä oikein meni pieleen? Yleensä vastaus löydetään ja jos resursseja sitten on niin käydään vain kohti uutta peliä. Tappion tuska häipyy viimeistään kun seuraavan ottelun aloituskiekko putoaa jäälle.

Mutta kuinkas sitten on ihmiselämässä!? Otetaanpa kirjahyllystä vuonna 1967 ilmestynyt Veikko Huovisen “Lyhyet erikoiset” ja sieltä juttu Maanalaista kirjallisuutta.” Juttu on varmasti viitteellinen sikälikin että Huovinen tuskin sai merkillistä novellikokoelmaa postissa luettavakseen. No eniwei otetaanpa tästä jutusta suora sitaatti:

“Toinen kokoelmaan sisältynyt juttu, “Joosepin kohtalo”, ei ollut mikään erikoinen. Kieli oli vastenmielisen karkeaa, siinä näkyi selviä vaikutteita tamperelaiskirjallisuudesta. Eräälläkin sivulla pörhisteli kolmatta kymmentä kirosanaa. Jooseppi ooli köyhä mökkiläinen, ja hänen elämänsä oli täynnä vastuksia. Yhtenä ainoana vuotena sattui verraton onnettomuuksia. Hevonen jäi junan alle, vanhin poika kuoli traktorin kaaduttua, vaimoa vaivasi struuma, kaksi lehmää halkesi odelman syöntiin, hyvä ajokoira hukkui virtsakaivoon, tytär huorasteli tietyömaalla ja poika särki ammattikoulun työpajalla kalliin koneen. Jooseppia alkoi vaivata itsepäinen yskä ja hän meni lääkäriin. Seurasi sarja tutkimuksia ja viimein Jooseppi sai kuulla tuomionsa:

“Jooseppi istui odotushuoneessa ja luki Pirkkaa. Viimein hoitajatar aukaisi oven ja kutsui hänet sisälle. Kirjoituspöydän takana oli kaksi lääkäriä, se pitempi, hevosnaamainen ja honisevaääninen oli häntä tutkinut, nuorempi tukeva mies oli Joosepille tuntematon. Hevosnaamainen katseli röntgenkuvaa vasten valoa ja sanoi sitten Joosepille: -Teillä on valitettavasti keuhkosyöpä! -Sitä se, saatana, vielä puuttui, äsähti Jooseppi vihaisena. Eikä hän enempää kuunnellut tohtorin honisemista, vaan lähti yllättäen huoneesta ja paiskasi oven kiinni niin että seinältä taulu putosi”

Niin, että taitavat ne olla meidän ongelmat varsin pieniä Joosepin ongelmiin verrattuna. Ihan voisi olla totta tuollainen ihan vastoinkäymisten suhteen, mutta ei köyhällä miehellä ole hevosta, traktoria, eikä hyvää ajokoiraa. Mutta tietystihän kyse voi olla näkökulmastakin…

Valitettavasti kaikilla meillä ei ole henkilökohtaista psykiatria, kuntovalmentajaa, palvelijaa, hoviherraa/kamarineitoa, hierojaa sun muuta rumsteeraajaa. Yksin on selvittävä kuten Jooseppi ongelmiensa keskellä. Elämässä on harvoin todellisia suuria ilonaiheita, tasapelit ovat harvinaisa ja tappio vaanii koko ajan nurkan takana.

Jos tappio tulee ja ongelmat kasvavat liian suureksi niin silloin on syytä istua kannon nokkaan, kääriä pettröössi ja tehdä roknoosi. Aina on jokin tie etiäppäin. Taskusta voi kaivaa myös Saarnaajan kirjan matkaversion tai avata netin puhelimesta ja lukea seuraavaan, ellei sitä peräti ulkoa muista:

Saarnaaja 2: 24-26
24 Vaivannäkönsä keskellä ihmisellä ei ole muuta onnea kuin syödä ja juoda ja nauttia elämän iloista. Minä huomasin, että myös tämä tulee Jumalan kädestä. 25 Sillä kuka voi syödä ja kuka iloita ilman häntä? 26 Sille, joka on hänelle mieleen, hän antaa viisautta, tietoa ja iloa, mutta syntisen hän panee kokoamaan ja kartuttamaan hyvää sille, joka on hänelle mieluinen. Mutta tämäkin on turhuutta ja tuulen tavoittelua.

Saarnaaja 9:7-10
7 Syö siis leipäsi iloiten ja juo viinisi hyvillä mielin, sillä jo kauan sitten Jumala on hyväksynyt nuo tekosi. 8 Olkoot vaatteesi aina valkeat ja olkoon pääsi runsaasti voideltu. 9 Nauti elämästä rakastamasi vaimon kanssa kaikkina turhina elinpäivinäsi, jotka Jumala on antanut; se on osasi tässä elämässä auringon alla, kaiken vaivannäkösi keskellä. 10 Tee voimiesi mukaan se mikä tehtävissä on, sillä tuonelassa, jonne olet matkalla, ei ole tekoja, ei ajatuksia, ei tietoa, ei viisautta.

Ja tietysti kannattaa lukea myös Lyhyet erikoiset. Sisältää ainakin pari kuolematonta juttua kuten “Otsjakki ja voguli” ja “Nudistit retkellä.”

Avoin kirje Kiesukselle

Sinulle jonka tulopäivää emme tiedä… Ja puhuttelen nyt vanhalla suomalaisella muodolla Kiesus, Kiesus kaikkeuden kuningas… Alkusoinnussa on näet miedän suomalaisten kielenkäytön voima. Meinaan on viime päivinä pyörinyt mielessä eräs lausumasi jota olen peräti veivannut hieman uuteen muotoon. Harrastinpa peräti vulgääri-eksegetiikkaa ja etsin paralleeleja  aina Tuomaksen evankeliumia myöten…

Matteuksen vuorisaarnan (Matt 6:24) mukaan sanot “Kukaan ei voi palvella kahta herraa. Jos hän toista rakastaa, hän vihaa toista; jos hän toista pitää arvossa, hän halveksii toista.” No jottei sanojasi eroteta oikeasta yhteydestään niin toki jae jatkuu vielä sanoilla. “Te ette voi palvella sekä Jumalaa että mammonaa.” Luukkaan kenttäsaarnassa asia on sanottu aika tavalla samoilla sanoilla eikä siitä juuri saa etsittyä pienintäkään nyanssia. Mitä nyt Luukas osasi kirjoittaa parempaa kreikkaa…

Mutta kun viimeistään keväällä 1988 Kari Syreeni sai minutkin ymmärtämään ja ihmettelemään redaktion, siis kirjallisen ja motivoidun tekstien toimittamisen, syvällisempää olemusta niin en varmasti ole kovin väärässä jos sanon seuraavaa:

1) Luukkaan ja Matteuksen tekstit ovat käyneet läpi kirjallisen ja motivoidun toimittamisprosessin ja nämä kaksi saarnaa, vuorellinen ja laaksollinen, ovat kokoelmien kokoelmia siitä mitä sanoit kun täällä kerran vaikutit ja vaelsit.

2) Voin aivan hyvin irrottaa jakeen Matteus neljäkolmatta kuudes luku sanat “Kukaan ei voi palvella kahta herraa. Jos hän toista rakastaa, hän vihaa toista; jos hän toista pitää arvossa, hän halveksii toista.” No jottei sanojasi eroteta oikeasta yhteydestään niin toki jae jatkuu vielä sanoilla” koko jakeen kokonaisyhteydestä, jopa koko vuorisaarna kokonaisyhteydestä. Todennäköisesti ne eivät ole edes sinun omasta päästäsi, olet ne vain runoilijalle ominaisella tavalla ottanut ja yhdistänyt jonkun muun sanomisista. “Ei mitään uutta auringon alla, vai mitä tähän sanot Oi Kiesus parhain ystävämme. 

Mutta vielä taustoihin. Nimittäin Tuomaan evankeliumin logionissa 47 on vallan mielenkiintoista asiaa. Ne sisältävät ehkä aidoimmat ja toimittamattomimmat sanansi, joskus vaikeaselkoisemmat ja täytyypää  myös sanoa että ilkeimmät mitä olen lukenut. Tylyydessä vain Jiddu Krishnamurti vetää niille vertoja, mutta sinähän tunnet varmaan tapauksen ja emme puhu siitä sen enempäti. Tuomas panee nimittäin suuhusi sanat (Ja ne ovat tässä suomeksi sen Yliopistopainon vuonna 1992 julkaiseman kirjan mukaan, kiitos Huuhtasen Paulille, Antti Marjaselle ja Risto Urolle):

Tuomas 47 logion

Jeesus sanoi: kukaan ei voi nousta kahden hevosen selkään tai jännittää kahta jousta. Palvelija ei voi palvella kahta herraa. Toista hän kunnioittaa ja toista halveksii. Ei kukaan, joka juo vanhaa viiniä, halua heti sen jälkeen saada uutta. Uutta viiniä ei lasketa vanhoihin leileihin, etteivät ne repeäisi, eikä vanhaa viiniä lasketa uuteen leiliin ettei se rikkoisi sitä. Vanhalla kankaanpalalla ei paikata uutta vaatetta, sillä silloin uusi vaate repeää.

Mistähän nuo Matteus ja Luukas sen mammonan keksivät. Näinhän se on; ei kukaan varmaankaan halua Beaujolais Nouveauta jos on saanut juoda muutaman lasin vuoden 1971 Chateau Latouria, ellei sitten halua pahastuttaa köyhää tai leskirouvaa kun he vieraanvaraisuudessaan haluavat antaa sinulle parastaan…

Mutta siihen kahteen herraan. Tuntui varmaan kauhialta kun Pietari petti sinut. Ja niin se tuntuu ylen kauhialta tänäkin päivänä kun ystävä pettää. Kahden herran palvelemisen problematiikka on siis mielenkiintoista ja haluankin että kuulet millaisen johdannoksen olen lausumastasi kirjoittaunut:

Teille on sanottu:

Kukaan ei voi palvella kahta herraa. Jos hän toista rakastaa, hän vihaa toista; jos hän toista pitää arvossa, hän halveksii toista.

Mutta sanotaanpa näinkin.

Kukaan ei voi palvella kahta herraa. Toisen hän pettää ja toista hän myötäilee. Onneton on tällaisen palvelijan osa jos molemmat herrat tietävät tilanteen.

Elämä opettaa…

Veljesi Jaakob (Ja nyt ainakin mina tungen johdanto-opilliset kysymykset hevon tuuttiin, ja lähden siitä että Jaakobin kirjeen kirjoittaja oli todellakin Herran veli.) on kirjoittanut.

Jaakob 4:4

4 Te uskottomat! Ettekö tiedä, että rakkaus maailmaan on vihaa Jumalaa kohtaan? Joka tahtoo olla maailman ystävä, asettuu Jumalan viholliseksi. 5 Vai luuletteko, että Raamattu syyttä sanoo: "Mustasukkaisen kiihkeästi hän halajaa henkeä, jonka on meihin pannut"? 6 Mutta vielä suurempi on se armo, jonka hän antaa. Siksi Raamattu sanoo:

Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon.