perjantai 1. marraskuuta 2024

Muuttuneita valtiomiehiä


Joskus reilut kaksikymmentä vuotta sitten katselin erästä tv-sarjaa. Tuon sarjan nimi oli Altered statesmen. Se kertoi kuuluisista valtionpäämiehistä joilla homma meni vähän metsään. Viime päivinä ole katsellut päivälevoilla uudelleen jaksot jotka kertovat Jiiefkoosta ja Jeltsinistä.

Jiiefkoo kärsi pahasta vaivasta nimeltä Addisonin-tauti. Sen omaava henkilö ei käytännössä koe minkäänlaista stressin tunnetta. 46-vuotias Kennedy oli totaalisen sairas ihminen ja huumeriippuvainen. Jos Kennedy olisi selvinnyt Dallasin reissusta hengissä niin hänet olisi varmasti valittu toiselle kaudelleen. Toinen kausi olisi voinut olla maailmanrauhan kannalta katastrofaalinen, ja häntä ei enää muistettaisi minään nuorena sankari-presidenttinä. Kaiken lisäksi Jiiefkoo oli pahemman luokan erotomaani, ei ehkä maailmanluokan sellainen mutta kuitenkin...

Jeltsinistä kertova jakso on vallan mainio. Jeltsin kärsi pahasta masennuksesta ja hän oli yrittänyt itsemurhaa jo useasti ennen vuotta 1987. Boriksen geenit olivat siperialaisen turmeltumattomat ja hänellä oli hirmuinen alkkomahoolin sietokyky. Ei voida sanoa miehen kärsineen klassisesta "kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä", mutta käytös viittaa kylläkin cyclothymiaan. Tällaiselle henkilölle on ominaista voimakas toiminnan kausi ja sitten hyvin passiivinen jakso. Vuoden 1991 elokuussa Jeltsin oli voimissaan kun hän asettui Janatuisen (Gennadi Janajevin) junttaa vastaan ja sai armeijan tuen. Kaikki muistavat Jeltsinin joka nousi panssarivaunun päälle ja piti maailmanhistorian kääntäneen puheen. Loppu onkin historiaa.

Venäjän historian kurssia suuremmin tässä anylysoimatta on todettava että Jeltsinin oma elämä vuosina 1991-1999 ei oikein mennyt odotetulla tavalla. Masennus jatkui ja sitä Boris hoiti viinan voimalla. Venäläisillä on vallan veikeä tapa selvitä patologisesta humalatilasta; vaidetaan veret ja kas kummaa ollaankin "selviä." Mietityttää tässä vain se millainen olo päässä on moisen operaation jälkeen. Boriksen fysiikka vain jaksaa ihmetyttää. Mies tarttui votka-pulloon jo muutaman päivän perästä vaativan sydänleikkauksen jälkeen. Tulee mieleen toinen siperialainen suuruus, Grigori Rasputin. Hän kun ei ollut milläsinkään vaikka kreivi Jusupov yhdessä Dmitri Pavlovits Romanovin kanssa mätki häntä nuijalla päähän oikein urakalla. Rasputiniahan ei todella meinattu saada hengiltä millään... Jeltsin eli 76-vuotiaaksi ja hän ansaitsee asemansa maailmanhistorian merkittävimpien suurhönöttelijöiden joukossa, ehkä ollen jopa joukkonsa primus inter parens. 

Mutta paljon uudistuksia hänen johdollaan tehtiin ja hän on toinen niistä henkilöistä joita saamme kiittää Neuvostoliiton tuhosta ja uuden maailmanajan koitosta vuonna 1992. Ja kun tämän sanomme, niin muistakaamme että Neuvostoliitossa oli paljon hyviä ihmisiä, paljon pyyteettömiä ihmiskunnan palvelijoita. Rauha heidän sielulleen ja myös suuren Boris Jeltsinin muistolle.

Bill Clintonin ja Jeltsinin suhde oli vallan veikeä. Clintonin kerrotaan sanoneen kun asioiden oikea luonne oli paljastunut että: "Dountwori pojat, minä osaan käsitellä juoppoja." Clintonin isäpuoli kun näet oli alkoholisti. Clinton ja Jeltsin ystävystyivät ja maailmahan eli varsin auvoisaa aikaa noina vuosina. Clinton piti kunnia-asianaan tavata Boris usein ja pitää jatkuvasti yhteyttä.

Paljon voisi tietysti puhua herroista Eugenio Pacelli, Giovanni Battista Montini ja Karol Wojtyla, se toinen Neuvostoliiton tappaja. Siis kolmesta merkittävästä 1900-luvun paavista tässä puhutaan. Pacelli eli Pius XII oli hyvin sairas mies viimeisen vuosikymmenen aikana ja Katolinen kirkko olisi voinut saada aivan eri historian jos paaviksi olisi tullut uusi mies 1950-luvun alussa. Montinin loppukausi oli ongelmallinen, ja mikä olikaan puolalaisen paavin toiminnan taustalla. Katolisessa kirkossa kellot on vedettiin näyttämään aikaa ennen toista konsiilia 1960-luvun alussa, ehkä jopa Pius kahdennentoista aikaan. Eikä ainostaan näyttämään vaan käymään ne kellot on vedettiin. Eipä tilanne ole juuri muuttunut Ratzingerin ja Bergoglion aikaan.


Välipäivän porina ja keskeneräinen. Kyllä se on Moskovan valojen paikka.

perjantai 4. lokakuuta 2024

GOUDALAISIA STUBBAREITA


GOUDALAISIA  STUBBAREITA


Palasin eilen illalta botanistisesta konsultaatiosta ja opintomatkalta Alankomaista. Kuudentena matkapäivänä oli tulossa Goudan raatihuoneen torilta. Kävelin kohti keskusasemaa ja huomasin että yhdessä kanaalissa oli kolme hyvää vauhtia etenevää uimaria. Vesi on ilmeisesti puhtaampaa Hollannin kanaaleissa kuin Pariisin Seinessä. Tiedä häntä. Kunx harjasin reissussa purukalustoani tarvitsin siihen luonnollisesti vettä. Ainakin Den Haagin kaupungin vedessä oli selkeä nitraattinen maku. 


Maassa on arviolta noin 1,6 miljoonaa maitoa tuottavaa lehmää. Jokaista nautaeläintä kohden on 11,1 ihmistä. Suomessa vastaavat luvut ovat 242t ja 22,9 ihmistä. Laskelmia ja johtopäätöksiä voisi tehdä vaikka kuinka pitkään. Tosiasia on kuitenkin se että lehmät tuottavat kusutetta moninkertaisesti sen määrän mitä lypsävät maitoa joka päivä. Ilma  tuoksuu jossain päin aivan lehmänkuselle, ja kyllä se tuntuu lopulta hieman myös vedenkin maussa. No tuossa maassa on ollut paljon lehmiä jo roomalaisajoista lähtien ja kyllä ihminen kaikkeen tottuu pitkässä juoksussa.


Kun näin nuo kanaaliuimarit niin ajatttelin että tuossapa on paikallisia stubbareita. Otin heistä peräti videon. Heitä siinä vielä ihmetellessäni kuuli hölinää ja huomasin  liikennevaloja päin tulevat kaksi teini-iässä olevaa tyttöä,  jotka hoilottivat toisilleen ”stuub-iin, stuub- iin.” Ainakin näin minä oli kuulevinani. Valot vaihtuivat vihreäksi ja sain kuin sainkin heistä lyhyen video-otoksen. Stuub-iin-hölinää en enää kuullut. Tällaisina hetkinä ajattelee että joku pilailee hyväntahtoisesti sinun kustannuksellasi. 


Parin päivän jälkeen järki toimii ja ehkäpä nuo hollantilaiset teinityöt sanoivatkin toisilleen vaikkapa ”Stop nu.” Se on hollantia ja tarkoittaa ”pysähdy nyt” tai ”seis ja sassiin.” Ja kun hollannin ääntämys on mitä on niin voihan sen kuulla vaikka Stuub-iin varsikin jos nu-sanan u-äänne nielaistaan. Ja varsinkin aivan helposti noin voi käydä hyväntahtoisten ihmisten maassa turistina olevalle henkilölle joka on tekemässä monenlaisia havaintoja.


Hollantilaiset kaahaavat pyörällä hirmuista kyytiä. Menoa ei haittaa vaikka pyörävirityksen kyydissä, etuosaan ympätyssä vanhan ajan pottulaarin mieleen tuovassa laatikossa istuu kolme alle kouluikäistä lasta ilman turvavöitä ja kypäriä. Mielikuvaa tuosta pottulaarista voi itse kukainenkin hahmotella. Minulle tulee ensimmäisenä mieleen Lauri Viidan Pispala ja tyypillisen omatalon kellari jossa potaattiaarretta varjeltiin, ja laarilla käynti oli pyhä toimitus.  


Pyörää ohjasti noin kolmekymppinen reppuselkäinen hoikka nainen jonka pitkät hiukset hulmusivat tuulessa, siis päässä ei kypärää. Hän ajoi samaa kaistaa kuin autot tullessaan 90 asteen mutkaan nopeudella noin 25 km/h. Pyörän kallistus oi melkoinen mutkassa. Nopeasti mutkasta selvittyään hän vielä kiihdytti vauhtia.


Mutta vielä jotain noista stuubiin-tytöistä! Sen verran kerkesin katsahtamaan noita heitä  heidän tullessaan liikennevaloihin että vauhti oli suorastaan hirmuinen. Ja kovaa vauhtia he sitten lähtivät myös liikkeelle. En tiedä pilailko joku pilvenveikko hyväntahtoisesti kanssani. Se ei ole maailman tärkein asia pohdittavaksi. Päivän yksi oivallus oli kuitenkin uudissana kieleemme.


STUBBARI = AVOVESIUIMARI


Nyt on ihan pakko soittaa Het Wilhelmus.


lauantai 21. syyskuuta 2024

Rypäleen päivä - rinnakaistodellisuuden uudenvuodenpäivä


Tänään on syyskuun toinenkolmatta päivä nykyisen ajanlaskun mukaan. Ranskan tasavaltalaiskalenterin ystäville tänään sitävastoin on vuoden ensimmäinen päivä, Vendémiaire-kuukauden ensimmäinen päivä. Päivän nimenä on ”Raisin” eli rypäle.

Erilaiset rinnakkaistodellisuudet ovat elämän rikkaus. Tasavaltalaiskalenterin aiheet ovat vilahdelleet KAPin julkaisuhistoriassa varsin usein. Eilen ”uudenvuoden aattona” moniakin asioita tuli mieleen parin viinilasin äärellä. Ehkäpä ja onkin parasta ottaa roomalaiset käyttöön ja nyt niitä riittää seitsemän kappaletta.


I Kuukauden ensimmäiseksi päiväksi ja vuoden aloitukseksi oli poliittinen ja historiallinen peruste mutta 1700-luvun loppupuoliskolla jolloin kalenteria ideoitiin elettiin vielä pikku jääkauden jälkimainingeissa ja kestä olivat viileämpiä. Niinpä sadonkorjuukin ajoittui myöhempään ajankohtaan.


II Olisi ihan kiva tietää onko Ranskassa paljonkin tasavaltalaiskalenteri-enthusiasisteja. Tuskinpa yksi suomalainen on ainoa maailmassa.


III Tasavaltalaiskalenterin ajatukselle olisi varmaan tilausta edelleen. Tasavaltalaiskalenteri pohjautui uuteen ajatteluun ja vanha kirkollinen hylättiin. 


IV Pyhimyskalenterin nimet ovat edelleen käytössä. Tasavaltalaiskalenterin kaksi ensimmäistä päivää oli arkeistettu rypäleelle ja sahramille. Pikainen kurkkaus Faceen ranskalaisilla hakusanoilla ei tuo osumaa mitä tulee naisten ja miesten nimiin. Suomesta tuskin löytyy Raisinia tai Safronia miehen/naisen nimenä.


V Kun olen itse muutaman kerran rinnakkaiselänyt tasavaltalaiskalenterin omassa arjessani voin todeta että jos itse laatisin uudenlaisen kalenterin niin niin hyvinkin 2/3 tasavalalaiskalenterin päivä-aiheista pitäisi hyvin paikkansa nykyäänkin ja jopa Suomen horisontissa.


VI Tasavalatalaiskalenteri on todellinen aarreaitta ja monesti se on pelastanut omalta osaltani hieman synkältä näyttäneen päivä.


VII Tänään on hyvä päivä syödä viinirypäleitä ja juoda vielä yksi lasillinen viiniä.


Tässäkin laulussa juodaan viiniä: Norwegian Wood.

lauantai 20. heinäkuuta 2024

Enni Virjonen — Seitsemän tonnia rajana


Enni Virjonen — Seitsemän tonnia rajana



Tätä kirjoitettaessa pidetään Slovakiassa nuorten alle 18 vuotiaitten yleisurheilun EM-kisoja. Kaikki viedään läpi neljässä päivässä. Suomalainen nuori urheilija on jo voittanut Euroopan mestaruuden. Turkulainen Enni Virjonen voitti tyttöjen seitsenottelun häkellyttävän ylivoimaisesti. Tapaus ansaitsee vähän syvemmän analyysin. Kyseessä voi olla kaikkien aikojen lahjakkain suomalainen yleisurheilija. Kisoja saattoi rekisteröityneenä fanina seurata Eurovision Sport-kanavalta ilmaiseksi todella asiantuntevien ja urheilua rakastavien kommentaattoreiden selostuksen kera.


Urheiluvuoden 2024 alussa monen asiantuntijan ja asiansa osaavan yleisurheilun seuraajan katseet olivat jo aikuisiän saavuttaneessa seitsenottelija Saga Vannisessa. Saga edustaa Suomea Pariisin XXXIII olympiadin kisoissa, mutta menestyksen ja ylipäänsä osallistumisen ylle varjonsa heittää selkävamma. Vanninen olisi voinut yltää viidennen tai kuudennen sijan tuntumaan ollessaan täysin terve ja kaiken osuessa niin sanotusti nappiin. Sitten kuin yllättäen, todellakin yllättäen, urheilun taivaallemme ilmestyy komeetan lailla nuori turkulainen Enni Virjonen. Enni ei toki vielä pääse osallistumaan Pariisin kisoihin mutta yleisurheilun ystävän sydäntä lämmittää aivan erityisesti Virjosen menestys nuorten EM-kisoissa. 



Alle 18 vuotiaiden kisat ovat maanosassamme ensimmäinen mahdollisuus nuorelle yleisurheilijalle nousta esiin. Tämän vuoden kisat pidettiin siis Slovakiassa. Ensi vuonna alle kaksikymmentävuotiaitten EM-kisat järjestetään Suomessa Tampereella. Noihin kisoihin matkaa Virjonen ehdottomana ennakkosuosikkina. Kisat saavat varmasti paljon näkyvyyttä Suomessa.



Kyse on siis nuoresta moniottelijasta. Enni on lukion toisella luokalla oleva nuori. Mutta millainen nuori? Hän on harrastanut eri urheilumuotoja monipuolisesti ja olemuksessa näkyy jo määrätietoinen ja nousujohteinen harjoittelu. Urheilijan olemus on iloinen, jokaisesta onnistumisesta riemuitaan. Virjonen voisi menestyä monessa yksilölajissakin mutta kaikki näyttää nyt siltä että hänen tulevaisuutensa on juuri seitsenottelussa. Tulevina vuosina hänellä olisi potentiaalia voittaa Suomen me mestaruus pika-aidoissa, 200:n metrin juoksussa ja pituushypyssä. Kaiken lisäksi Virjonen voisi parin vuoden lajikohtaisen harjoittelun jälkeen nousta seiväshypyssäkin aivan maailman huipun tuntumaan. Tästä olisi takeena nopeus, kevyt ruumiinrakenne, telinevoimistelun kautta hankittu hyvä kehonhallinta ja rytmitaju. Virjonen on herättänyt huomiota sellaisen vanhan valmentajasuuruuden kuin Pertti Helinin ajatuksessa. Helinin mielestä Virjonen tuo mieleen ainoastaan, vain ja ainoastaan Mona-Lisa Pursiaisen (Os. Strandvallin.)



Kahta lahjakasta urheilijaa ei saisi verrata keskenään varsinkaan Suomessa. Virjosella on kuitenkin kaikki se mitä Saga Vannisella on. Vanninen on ottelija- tyypiltään hyppääjä-heittäjä, mutta Virjonen on juoksija-hyppääjä-heittäjä eli todellinen all-rounder. Vanninen on seitsemän senttiä lyhyempi kuin Virjonen. Vannisen ongelmaksi voi koitua pitkä selkä joka saattaa altistaa hänet jopa välilevyvammoille. Vertailu on turhaa. Vanninen on jo aikuisten mitoissa ja mikä parasta niin meillä voi olla toisilleen synergiaa luova luova urheilijakaksikko tulevien vuosien koitoksissa.



Banská Bystrican ottelussa Virjonen ei ollut parhaimmillaan korkeushypyssä. Hän jäi ennätyksestään 20 senttiä. Kolmessa lajissa hän teki henkilökohtaisen ulkorataennätyksensä. Henkilökohtaisissa lajeissa hän olisi päässyt loppukilpailuun pika-aidoissa, 200:n metrin juoksussa, pituushypyssä ja keihäänheitossa. Pika- aidoissa hopeamitali olisi ollut varsin helposti saavutettavissa. Ja viimeistään nyt jokaisen pitäisi havahtua. Todelliset asiantuntijat listannevat Virjosen kisojen parhaaksi urheilijaksi. Jos pärjäät hyvin juoksuissa, hypyissä ja heitoissa olet varsin vahvoilla. Keihäänheitossa Virjonen paransi omaa ennätystään jopa 9 metriä ja 10 senttiä.



Fyysiseltä olemukseltaan Virjonen on jo nyt melkein valmis. Voimantuottoon ei vaadita kovinkaan paljon lihasmassaa. Kaksi kiloa oikeisiin paikkoihin riittänee Virjosen tapauksessa. Pelkkä normaali vuotuinen nuoren urheilijan tuloskehitys vie hänet jo ensi vuonna aikuisten tulostasolle ja lähelle maailman huippua. Tällaiset lausunnot voivat kuulostaa vaaralliselta mutta tässä tapauksessa niille on katetta. Kunhan Virjosen jatkaa hyväksi havaitulla kehityspolulla eikä loukkaantumisia tulee niin kaikki voi mennä aivan kuin itsestään. Mitä nyt pitäisi varoa on niin sanotut kaikkialle ennättävät ”itämaan tietäjät” ja perinteiset suomalaiset keihäänheitto-valmentajat.


Virjonen on perusnopea ja voimantuotto on huippuluokkaa. Kun katselee Virjosen harjoittelua vaikkapa pelkästään Instagram-tilin lyhyiden videoiden osalta on yksi asia silmiinpistävä. Virjosella on huikea rytmitaju. Tämä näkyy erityisesti hänen aitajuoksussaan, mutta myös keihäänheiton tekniikassa ja pituushypyssä. Korkeushyppykin sujuu varmasti ja nyt saattoi olla kysymys vain pienestä notkahduksesta yhdessä ottelussa. Aitajuoksu vaatii rytmitajua. Joka epäilee asiaa sanokoot seuraavan 13:n sekunnin aikana; yksi-kaksi-kolme-yli 10 kertaa ja päälle 1-2-3. Pienen harjoittelun jälkeen tuo varmasti onnistuu mutta laitas jalkaan piikkarit ja mene radalle niin tekemättä jää. Hyvä rytmitaju näkyy Virjosen keihäs-tekniikassa joka on vanha ns. mattijärvis-tekniikka. Tässä tekniikassa keihäs yritetään saada liiton oikealle radalle joustavalla liikkeellä. Virjonen onnistuu saamaan lyhyen vauhdin heittoon hyvän loppukiihdytyksen ja hyvän rytmitajun myötä hän ei kompuroi. Keihäs rullaa hyvin yli eikä tekniikka rasita olkapäätä. Kuulantyönnössä Virjonen käyttää O’Brien-pakitusta ja siinä on vielä jonkin verran kehittymisen varaa, liike näyttää hieman pysähtyvän ratkaisevasti ennen varsinaista loppu-kiihdytystä. 


Ennin rytmitajulla pyörähdystyylikin varmasti onnistuisi. Pituushypyssä Virjonen poikkeaa muista kanssasisaristaan käyttäessään niin sanottua tempaustekniikkaa. Tämän hyppytyylin varhainen mestari oli ranskalainen Jacques Pani, mutta varsinainen tekniikan mestari oli armenialaissyntyinen Robert Emmijan joka hätyytteli parhaimmillaan Bob Beamonin maailmanennätystä 890 jääden neljän sentin päähän. Tempaustekniikka mahdollistaa pitemmän ja rennomman juoksuvauhdin ennen lankulle tuloa. Tekniikka on jopa luonnonmukaisempi ja pitkissä hypyissä esteettisen kaunis. Emmijan oli todellinen luonnonlakeja rikkovan oloinen riippuliitäjä. Tämä tekniikka vaatii jälleen pistämätöntä rytmitajua ja ennen kaikkea valtavan vahvoja keskivartalolihaksia. Virjonen taitaa tekniikan hyvin ja nopeuden puolesta mahdollisuudet on tulevaisuudessa ainakin kuuden ja puolen metrin loikkaan ellei pitempäänkin.



Suomi on tuottanut paljon nuoria urheilu lupauksia yleisurheilun saralla. Matkalle on kuitenkin niin sanotusti jääty ja kehitys on pysähtynyt. Jotta huipulle päästään vaaditaan tietysti lahjakkuutta ja valtava määrä harjoittelua. Huipun tuntumassa pitää kuitenkin olla jo Ennin ikäisenä. Toiveajattelu siitä että huipulle päästäisiin hitaasti ja tasaisella kehitykselle on jokseenkin säälittävää toiveajattelua. Paketin pitää olla lähes valmis jo 18 vuoden iässä. Slovakian kisoissa Enni aitoi matalammilla aidoilla, kuulla oli kilon kevyempi kuin aikuisilla. Keihäskin oli 100 grammaa köykäisempi. Ennin pituisella juoksijalla aitojen korotus kahdeksalla sentillä ei merkitse mitään. Aikuisten kuulla lentää varmasti hieman vahvistuneesta kädestä vähintään lähes pitkälle kuin nytkin nuorten kuulan ollessa kyseessä. Samoin on keihään laita.



Jos Virjonen säilyy ehjänä ilman loukkaantumisia nähtäneen ensi kaudella luonteva siirtyminen aikuisten sarjoihin, niiden aitoihin ja naisten kuulaan ja keihääseen. Periaatteessa aitajuoksun tulos olisi voinut olla jo sama korkeammillakin aidoilla. Harva aikuinen nainen naisottelija pystyy 24 sekunnin alitukseen kuten Virjonen tekee jo nyt. Paketti on yllättävän valmis ja kuten jo todettua, niin luontainen tuloskehitys ja urheilijan fyysinen vahvistuminen varsinaisen aikuisiän kynnyksellä ja vielä sen jälkeenkin ratkaisevat. Virjosen juoksu on hyvin rytmitettyä ja hermotus toimii huipputasolla. Hyppyjen ja heittojen tekniikat eivät juuri kaipaa enää suurempaa hiomista. Vaadittava perustyö on jo tehty ja ennen kaikkea taustalla on monipuolinen urheiluharrastus. Nyt odottelemaan seuraavaa vuotta pienen tulosennustuksen kera.


100 metrin aidat   13.40  1065 pistettä

Korkeushyppy             177      941 pistettä

Kuulantyöntö                 14.10      801 pistettä

200 metrin juoksu  23.65   1015 pistettä

Pituushyppy            625            927 pistettä

Keihäänheitto           44.00            744 pistettä

800 metrin juoksu      2.17.00            865 pistettä


Tuollainen sarja toisi pisteitä 6358

maanantai 1. heinäkuuta 2024

Suurempi kuin supertähti


01.07.2024

Suurempi kuin supertähti


Nykyään urheilutoimittajat käyttävät superlatiiveja aivan eri tavalla kuin 40 vuotta sitten kaikkialla vilisee megatähtiä supertähtiä megalupauksia ja superlupauksia. Kaikki poikkeaa hyvin radikaalisti esimerkiksi siitä puheenparresta jota pohjoisamerikkalaiset urheilutoimittajat käyttävät. Voidaan sanoa että suomalaisten NHL kiekkoilijoiden menestyksen myötä kielenkäyttö on aivan villiintynyt. Kielenkäytön villiintymistä ja kohtuuttoman suuria superlatiiveja löytää kyllä muustakin kuin urheiluun liittyvästä kielenkäytöstä. Urheilu ja jääkiekkoiluun liittyvät ilmaukset toimivat nyt kuitenkin oikein hyvänä tarkastelun väkipyöränä.


Mutta kuka loppujen lopuksi ansaitsee sellaisen arvonimen kuin supertähti ja onko olemassa vielä supertähteäkin suurempi. Pohjois Amerikassa käytetään termiä ”Franchise Player.” Käsitettä on vaikea kääntää suomen kielellä ja jokseenkin vaikea selittää mitä se tarkoittaa. 


Yksinkertaisesti kyse on pelaajasta jonka ympärille joukkue voidaan rakentaa ja joka tekee muista pelaajista parempia. Pelaajassa on johtajuutta ja henkilökohtaista karismaa, Tällainen pelaaja tunnistetaan jo vuosia ennen hänen ammattilaisuransa alkua. Franchise-pelaajista joku nousee aina sukupolvensa tai vuosikymmenensä johtavaksi pelaajaksi. Joskus harvoin joukkueessa voi olla kaksi tällaista pelaajaa. Tällaisesta pelaajasta voidaan käyttää nimitystä aikakausi-pelaaja vaikka sana tuntuu keinotekoiselta. ”Era-player” sopii kyllä pohjois-amerikkalaisen suuhun vaikka termiä ei liene sielä juuri käytetä. Tietyllä tavalla käsite on kokenut inflaation. Niin voi käysä jos franchise-leima lyödään pelaajaan jo ennen ensimmäistä ammattilaispeliä. 


Aikakauden johtava pelaaja tällä hetkellä on kanadalainen Connor McDavid ja johtavia Franchise-miehiä ovat Nathan MacKinnon ja. Alexander Barkov. McDavid on antanut jääkiekkoilulle uuden Ilmeen. Hän ei ole vielä Stanley Cup-mestari ja ei tavoita mestaruutta välttämättä Edmonton Oilersissa pelatessaan. Sidney Crosby oli sukupolvi-pelaaja ennen McDavidin valtakautta ja on edelleenkin äärimmäisen kovan luokan pelimies joka suhteessa. Viime kaudella mies pelasi kaikki 82 ottelua runkosarjassa tehoin 42+52=94. Joukkue hänen ympärillään on vain yksinkertaisesti rapautunut. Crosby päättää uransa Pittsburghissa ja aikakirjoihin merkitään hänelle 3 Stanley Cup-voittoa.


Pohjois-Amerikkalainen Cap Friendly-sivusto arvottaa joukkueiden syvyyskartoissa pelaajia asteikolla joka periaatteessa päätyy lukemaan sata. ”Arviossa on luonnollisestikin paino sillä miten tärkeä pelaaja on joukkueelleen. Cap Friendly ei ole seuraavaa listausta julkistanut mutta sellainen voidaan tehdä kun sivuston joukkuekohtaiset syvyyskartat käydään läpi.


Connor McDavid. Edmonton.     97

Cale Makar. Colorado.     96

Alexander Barkov. Florida     94

Miro Heiskanen. Dallas     94

Nathan MacKinnon. Colorado.    93

Rasmus Dahlin. Buffalo.     92

Tim Stützle. Ottawa.             92

Roman Josi. Nashville.     92

Quinn Hughes. Vancouver.     92

Victor Hedman. Tampa Bay.     91

Auston Matthews. Toronto      91

Elias Petterson. Vancouver     90

Sidney Crosby. Pittsburgh      90

Moritz Seider. Detroit     90

David Pastrnak. Boston     89

Adam Fantilli. Columbus     88

Connor Bedard. Chigaco     88

Macklin Celebrini. San Jose     88


Fantilli, Bedard ja Celebrini ovat uransa alkuvaiheessa eikä heistä varmasti voida sanoa tuleeko heistä supertähtiä suurempia. Sukupolvipelaajaa heistä kenestäkään ei kuitenkaan välttämättä tule. He olivat tähtiä jo liigaan tullessaan mutta kaikki ovat vielä täysiä komsomoleja.


Listalta puuttuvat sellaiset pelaajat kuten Alexander Ovetchkin ja Steven Stamkos. Ovetchkin oli arvokas pelaaja ja Washingtonin vuoden 2018 mestaruuden kulmakivi. Nyt mies ei enää kannattele joukkuettaan. Ilman Stamkosia Tampa ei varmastikaan olisi noussut kaksinkertaiseksi Stanley Cup-mestariksi. Stamkos löytänee uuden joukkueen ja jatkaa uraansa. Muutama vuosi sitten listalla olisi ollut vielä Bostonin Patrick Bergeron.


Miro Heiskanen arvostetaan todella korkealle ja hänellä on mahdollisuus nousta samaan asemaan mikä Nicklas Lidströmillä aikoinaan oli. Matkaa toki vielä on. Lidström on nelinkertainen Stanley Cup-mestari. Dallas on hyvin rakennettu joukkue mutta muutama palanen puuttuu vielä.


Jos mittapuuksi asetetaan maailman vaikeimmin voitettava joukkuepelin kiertopalkinto ja Lordi Stanley sankaruus ja jätetään listauksesta pois jo kuolematon Sidney Crosby ja kiistämätön ”Era Player” McDavid, niin  niin lopulta vain Barkovista ja MacKinnonista voidaan käyttää luonnehdintaa ”suurempi kuin ”supertähti. Listaukseen ja Franchise-luokitukseen pitää suhtautua tietyllä varauksella. Stützle ja Seider saavat vielä tehdä paljon nostaakseen joukkueensa edes mukaan pudotuspeleihin ja mestaruutta tavoittelevaksi joukkueeksi. 


Oma kysymyksensä onkin sitten kuka on ns. tähtipelaaja. Tähteys on usein katsojan ja joukkueen kannattajan silmissä. Lähes kaikki NHL-pelaajat ovat olleet tähtiä jo juniori-vuosinaan. Suurikin lupaus voi joutua etsimään peli-identiteettiään pitkään. Heikoimmallakin joukkueella on tähtipelaaja. Tähtipelaajalla on aina taitoa ja monesti myös ainakin yksi vahvuus. Mitä enemmän tähtipelaajia joukkueessa on niin sitä suuremmalla todennäköisyydellä sitä seuraa myös menestys. Tähtien joukkoon tarvitaan aina kuitenkin yksi supertähteä suurempi pelaaja. Yksi poikkeus kuitenkin löytyy jos asiaa tarkastellaan vaikkapa 50 vuoden perspektiivillä. Las Vegas voitti kauden 2023-24 päätteeksi himoitun kannus ilman supertähtä suurempaa pelaajaa. Joukkueessa tosin pelasi muuan Jack Eichel joka varattiin liigaan vuonna 2015 ensimmäisellä kierroksella numerolla 2. Eichelin sanotaan todenneen että hän on itse asiassa parempi pelaaja kuin Connor McDavid. Aika näyttää saako McDavid uransa kruunun. Hän olisi silloin ensimmäinen aikakauden avaava pelaaja joka jää ilman mestaruutta. Sopimus Edmontonin kanssa on voimassa vielä kaksi seuraavaa kautta. Joukkue voi vahvistua kahden vuoden aikana vain hankkimalla onnistuneesti kaksi vapaata agenttia jotka toisivat syvyyttä joukkueeseen. Barkon onnistui nollaamaan aikakauden ykköspelaajan aikeet vuonna 2024, mutta onnistuuko hän toistamiseen jos uudinta koittaa ensi vuonna?

tiistai 7. toukokuuta 2024

Scouting report. Gavin McKenna — 20.12.2007

 


08.05.2024 

Scouting report. Gavin McKenna — 20.12.2007



Yleiskuvaus

Gavin McKenna on poikkeuksellinen lahjakkuus jota tullaan paljossa vertaamaan uuden aikakauden tulevaan suurpelaajaan Connor Bedardiin. Tässä vaiheessa voidaan sanoa että hän on saman ikäisenä paljon monipuolisempi pelaaja mitä Bedard vastaavasti oli. McKenna on syntynyt loppuvuodesta ja tullessaan omaan NHL-varaustilaisuuteensa hän on iältään 18 vuotta ja 6 kuukautta. McKennalla on Kanadassa ”First People-status.” 


McKenna on viettänyt lapsuutensa ja varhaisnuoruutensa Yukonin Whitehorsessa. Hän on vasta kolmas pelaaja joka on saanut ”nuoren erityispelaajan” aseman Kanadan ”Western Hockey League-sarjassa.” Niinpä hän pystyi aloittamaan tuossa junioriliigassa täytettyään 15 vuotta. Hän on Connor Bedardin serkku avioliiton kautta (Cousin by Marriage.).



Mitat

Kuudentoista vuoden iässä hän on kuusi jalkaa eli mittaa on jo nuo klassiset reilut 183 senttiä. Kasvuvaraa on varsinkin painon, 75 kiloa, suhteen. Mustat trikoot päällä alkuverryttelyssä hän näyttää varsin hintelältä, mutta tarkempi tarkastelu paljastaa jäntevän nuorukaisen olemuksen. Lopullisiin mittoihin päässyt Bedard on kerännyt 178 sentin vartaloonsa painoa 84 kiloa. 


Luistelu

U-18 turnauksen luistelijoista McKenna oli nopein ja hän ei olennaisesti häviä 16-vuotiaana vauhdissa kenellekään NHL-pelaajalle. Täyteen vauhtiin pääseminen vaati 3-4 luistimenpotkua. Hän tuo lähinnä mieleen nuoren Pavel Buren. Nopeuden lisäksi luistelutekniikka on huipuluokkaa.


Reaktionopeus

Nykyaikaisessa suunnanmuutospelissä McKennan reaktiot ovat nopeita.


Laukaus

Laukaus on laadukas ja sitä on harjoiteltu paljon. Monipuolisuus on silmiinpistävää. Kaikki laukaisutyylit onnistuvat häneltä.


Lajitaito

Lajitaito ja kiekonkäsittely on korkealla tasolla ja hän kehittyy vielä.


Pelitaju

Pelitaju on hänelle ominainen piirre. Hän pystyy itsenäisiin ja maaliin johtaviin suorituksiin toistuvasti mutta kunnostautuu myös taitavana syöttelijänä.


Erityisominaisuus

Henkilökarisma tai paremminkin lajisäteily on hänen ominaisuutensa. McKenna olemuksessa on jotain villiä, mutta ei kuitenkaan mitään ylimielistä. Joukkueen vetäessä alkulämpöjä ja fiilistellessä hallin ulkopuolella hän pomputtaa jalkapalloa sandaalit jalassa huokuen hänelle ominaista itsevarmuutta. Hän nauttii joka hetkestä jäällä. McKenna on eräänlainen ”Rover” tavalla jota esimerkiksi Connor McDavid ei edusta. McKenna liikkuu koko kentällä suvereenisti. Jos hän saa samaan kenttään riittävän hyvät pelaajat häntä on vaikea pysäyttää. Puolustus-pelissä on aina kehitettävää. Oman ikäistensä tasolla McKenna ei kaihda kontaktipeliä.