Kansainvälisyys kannattaa

                                       

Mutta aluksi hieman porinaa takapakista joka on aivan ilmeinen. Nimittäin takapakki mitä tulee toiveeseen hyvin aikaisesta keväästä. Tai toisaalta eihän sitä tiedä miten se lopulta kääntyy kun maaliskuu on puolivälissään. Se on varma että kevättä kohden mennään ja lujaa mennäänkin. Jaarittelu on turhaa sillä ilmoille ei oikein mitään mahda. Tulee mitä tulee jos on tullakseen. 

Lopullista kevään riemuvoittoa odotellessa voi tietenkin katsella vähän maailmaa ja se kannattaa. Kun sen tekee tarpeeksi hyvin ei tarvitse tehdä ilmastoa rasittavia lentomatkoja. Siinä sivussa voi miettiä sitä millaisia kyborgeja olemme nykyään. Rasittunut ja kuormitettu muistimme on saanut apuvälineitä ja jos niiden tarjoaman avun osaa käyttää oikein niin kovin suurta hätää ei ole. Pikemminkin on vain mahdollisuuksia ja vain mahdollisuuksia.


Kansainvälisyydellä tässä tarkoitetaan sitä, että tämänkin blogin kirjoittaja voi viestitellä vaikkapa Filareen omistajan ja ties kuinka monen muun kynsilaukka-farmin omistajan kanssa. Voi kuulostella millaisia säitä on pidellyt ja koska mahdollisesti sprouttaa. Filareella Washingtonin Okanoganin piirikunnassa ja Omakin taajamassa on ollut varsin kylmä talvi ja lupaava ilmojen lämpeneminen on nyt pysähdyksissä. Hieman oli siellä jo viikko sitten lohikäärmeenhampaita nousemassa penkeistä joidenkin lajikkeiden osalta vaan nyt on ennuste kuukauden päässä.  Toki sprouttauksella tarkoitetaan muutakin kuin lohikäärmeenhammasta.


Eteläisempien osavaltioiden farmeilla on jo täysi tohina menossa ja kasvit ovat jo hyvässä kasvussa. Otsikkokuvassa on näkymä erään farmin 17000 kynnen pellosta. Tuollaisen katteen lävitse kynsilaukka pääsee läpi oikein helposti. Uudessa Meksikossa on tietenkin hieman lämpimämpää eikä Kansasissakaan ole mitenkään asiat huonolla tolalla. Filareelle kylmä talvi varmastikin tulee ihan tilauksesta monen lämpimämmän vuoden jälkeen.

Pohjois-Amerikkalaiset kynsilaukka-farmarit ovat verkostoitunutta väkeä ja päivän sovellus ei suinkaan ole Facebook vaan Instagram. Instagramin viehätys on kuvissa ja nimenomaan kuvissa. Kynsilaukan kasvattaja osaa arvostaa muiden peltoja siinä missä omiaankin. Ison maan ihmisillä on isot markkinat ja kateellinen ei kannata olla. Mitään linkkejä tässä ei ole tarkoitus jakaa sillä seikkailu on jokaisen oma. Mutta kun päsee yhden Amerikanmaan tekijän kaveriksi niin varsin nopeasti huomaat kuinka katslet Instassa toinen toistaan upeampia. Varsin pian saat omaankin Instaan hyväntahtoisi seuraajia toiselta puolelta maapalloa. Mikään ei lämmitä sen enempää kuin kommentti Instassa joka lukee ”Brethren of Garlic are we” eli Kynsilaukkaveljiä olemme! Kansainvälisyys siis kannattaa. Piti aluksi laittaa loppumusiikiksi Kansainvälinen, mutta Olympia-hymni ajaa saman asian.

Unelmavieraan ystävänpäivän aamuna: Korkean tason mies!

                                      

Eilen ja kuluneella viikolla odotin häntä ja toisin kuin Godot hän saapui tänään ja oli kuten ennenkin. Sain ystävänpäivän unelmavieraan? Hän ei ehkä ole sellainen korkean tason mies kuin moni luulee ja odottaa, mutta hän on tarpeellinen ja odotettu vieras. 

Hän on tarpeellisempi kuin esimerkiksi hyppeliherra tai joku muu kilu-kalle. Hän ei jahkaile, ei ole äkkipikainen eikä muutenkaan mitenkään erikoinen. Ja mitä hän tekeekin, niin sen hän tekee nopeasti ja varmasti. Mukanaan hän tuo ammattitaitoa ja jälkeensä hän jättää turvallisuutta ja loppupeleissä puhtautta. Hän tulee aina pyydettäessä, mutta ei heti samana päivänä eikä edes samalla viikollakaan, mutta hän tulee varmasti jos vain pyydetään. Hän tulee koska hän on todella korkean tason virkamies eikä petä lupaustaan.

Hänen työllänsä on takuu ja lainsuoja. Hän ei anna koskaan katteettomia lupauksia. Toki voit tehdä saman kuin hän, mutta silloin se ei kuitenkaan ole lainvoimaista. Kun hän on käynyt vieraisilla on kaikki helpompaa. Ennen kaikkea hän myös luo resursseja ja uudistaa. Sellaiseen pystyy vain korkean tason mies. Toki on mahdollista että paikalle voisi tulla korkea tason nainenkin, ja joskus näin onkin. Mutta jos tarvitset korkean tason henkilö, niin useimmiten paikalle tulee korkea tason mies. Hänestä on tehty laulukin joka oli joskus 1970-luvulla eräässä lastenohjelmasa.

Jos sanot hienolle rouvalle, että vieraaksesi tulee huomenna korkean mies niin hän voi innostua asiasta. Todennäköisesti hän pettyy jos tulee uteliaisuuttaan paikalle. Hän voi jopa pitää sinua häiriintyneenä yksilönä ja loukkaantua asiasta. Korkea tason  mies ei ole hyppeli-herra, ei diplomaatti, ei ministeri, hän voi kylläkin olla kansanedustaja siviiliammatiltaan ja ehkä ministerikin. Hän ei myöskään ole liikemies, ei hän ole tiedemieskään eikä missään tapauksessa avaruusolento. Hän ei myöskään ole suuren seksuaalisen suorituskyvyn omaava henkilö. Yksinkertaisesti hän on vain korkea tason mies. Kieltämättä hän on arvoituksellinen mies ja aina toimiessaan luonnonvoimien armolla. Luonnonvoimien armoilla totisesti, muuten hän ei todellakaan olisi korkean tason mies.

Korkean tason mies on oppinut työnsä ja manööverinsä toiselta korkea tason mieheltä, ja näin on ollut iät ja ajat. Korkean tason mies täällä Suomessa tekee niin korkean tason työtä, että hänen työvälineensäkin valmistetaan joko Ruotsissa tai Saksanmaalla. Hän tekee yleensä vierailunsa yksin, mutta samaan aikaan liikkeellä on aina muitakin korkean tason miehiä kaikkialla minne heitä on vain pyydetty tekemään elähdyttävä ja tarpeellinen vierailu. 

Korkean tason mies on ylpeä ammatistaan ja työstään ja hän ei yleensä vaihda sitä mihinkään muuhun. Osa heistä saavuttaa myös mestaristason ja silloin ollaan todella korkean tason miehiä. Mutta mikä oikein on tämä korkea tason mies? Sanotaan vielä että hän tulee sekä ottamaan että antamaan. Hän poistaa kaikki kuormamme jos niitä luonamme on? 

Stadin-Arskan talvimuisto.

 

Tänään  on  Runebergin  päivä  mutta  hänestä  pidetään  niin  paljon  meteliä,  että  nyt  voidaan  hyvällä  omallatunnolla  muistella  erästä  toista  runoniekkaa.  Ikävä  kyllä  hänen  muistonsa  alkaa  hiipumaan  nuorempien  sukupolvien  keskuudessa.

Otsikossa  kyse  on   Stadin-Arskasta!
   Turtsi  oli  ennen  kaikea  työväen  runoilija  ja  hän  eli  vuosina  1904-1980.  Miesi  osallistui  talvisotaan  reservin  upseerina  mutta  jatkosodassa  meni  käpikseen  ja  vietti  suurimman  osan  tuosta  jaksosta  bosessa.

Perehdyin  1980-luvun  loppuvuosina  syvällisesti  Turtiaisen  tuotantoon  ja  elämään,  erityisesti  elämään.  Tein  jopa  roolinottoyrityksiä,  ja  kirjoitin  ystäväni    kanssa  huomattavan  määrän  dekadenssi-runouttakin  malliin  Lennon-McCartney.  Näytteeksi  vaikka  runo  "Antero."

Istuvat  ihmiset  suljetuissa  tiloissaan
harteillaan  seisova  ilma
tunkee  seuraan  mies
 sarkahousu,
pömppömasu, kansanhenkinen
nostaa  jalkaa
taas  yksin  istuu

Mutta  aasiaan  jos  vähäiseen!  Elämänkertamuisteloissaan  Turtiainen  muistelee  tietysti  lapsuuttaan  ja  vanhaa  Helsinkiä.  Talvimuistojakin  Turtsilla  oli.  Hän  kaipasi  kovasti  erään  makunautinnon  perään  kuin  paraskin  marselprousti.  Lapsena  Turtsi  oli  saanut  spittinkiä,  muttei  sitä  ollut  tarjolla  enää  vanhoilla  päivillä.  Liekö  tuo  Brita-avokas  ollut  sitten  sen verran  avuton  köksässä  ettei  vanha  mestari  enää saanut  lapsuutensa  herkkua.  Spittingillä  Turtsi  tarkoitti  talvisaikaan  tarjottua  laakeri-teetä  ja  munkkia.  Sitä  kun  oli  saanut  ennen  vanhaan  aina  Stadissa  ja  halvalla.

Olen valmistanut  useasti  laakeriteetä  Turtiaisen  inspiroimana.  Helppoahan  tuo.  Mieluummin  otat  noin  parikymmentä  tuoretta  Laurus  nobilis-puun  eli  laakeripuun  lehteä.  Leikkelet  ne  kappaleiksi  ja  annat  kuivahtaa  yli  yön  vaikkapa  pienessä  kulhossa.  Sitten ei tarvitakkaan  muuta  kuin  kiehuvaa  vettä  ja  savinen  teepannu.  Juoma  vaatii  pitkän  haudutuksen,  mutta  odotus  on  palkitsevaa.  Talvijuomien  aatelia  ja  taatusti  totikas  toti  ilman  viinaksia.  Munkit  kannattaa  leipoa  edellisnä  pänä.  Kookosrasva  antaa  laakeriteen  kanssa  parhaan säväyksen  jos  puhutaan  munkinpaistorasvasta.

En  tiedä  sisältääkö  laakeripuun  lehti  kumariini-nimistä  ainetta?  Kumariinihan  on  diuretatiivinen  aine  eli  virtsaneritystä  lisäävä  ja  kouristuksia  lieventävä.  Kumariinia  on  erityisesti  Liperin  siemenissä  ja  Väinönputkessa.  Ennen  vanhaa  jytystelivät  esi-isämme  talventörröttäjien  siemeniä  kourakaupalla  moninaisiin  vaivoihin  ja  puutostiloihin.  Kumariini  on  oivaa  lääkettä  myös  sydänsuruihin  ja  sillä  on  tunnetusti  lievitetty  yksipuolisesta  rakkaudesta  kärsivien  tuskia.

Turhaan ei Turtsi  spittinkiä  ylistänyt.  Arvoisa  lukijani!  Mene  äkkiä  vaikkapa  Stokkalle  tai  muuhun  hyvin  varustettuun  tavarataloon ja  osta  tuoreita  laakeripuun  oksia.  Leivo  munkit  ja  kutsu  ystävät  ja  vähän  vieraammatkin  kylään laakeriteelle ja munkeille. Ohessa  voitte  lukea  vaikkapa  Turtiasen  hienon,  mutta  lähes  runoelman  mittoihin  paisuvan,  lyyrisen  palan  "Leivän  mahti."  Kyllä  siinä  bulit  ja  snadit  kummasti  lämpenöö.

Vähän stadia laulettuna.