Kirjeitä Gräddesbergille. Henkinen häirintä ja ns. psi-tekniikka.

 

Oi rakas Johan!

Kortshnoin ja Karpovin kohtaaminen shakissa kauan sitten oli hyvin mielenkiintoinen pelillisestikin. Hauskan tilanteen siitä teki tietysti se, että Viktor Kortshnoi oli entinen neuvostoliittolainen elikkä loikkari. Hän luonnollisesti tunsi maansa shakki-organisaation ja oli myös perillä henkisen sodankäynnin perinteistä jotka liittyivät maan traditioon. Neuvostoliitossa oli uhrattu paljon voimavaroja ns. psi-tutkimukselle ja maan shakkijoukkueella oli useita erityisavustajan nimellä kulkevia henkilöitä. 

Kun MM-ottelu eteni niin Kortshnoi esitti vaatimuksen ettei eräs Neuvostoliiton joukkueen johtoportaan henkilö, psykologi ja hypnoterapeutti Vladimir Petrovich Zukhar, ei saanut istua katsomon eturivissä. Kortshnoi kertoi asian oikean laidan ja väitti tuon kyseisen henkilön pommittavan häntä ajatusaalloilla. Kyse oli siis todella konkreettisesti henkisestä häirinnästä. Tuostakin ottelusta on jo aikaa lähemmäs 45 vuotta. Itse oli tuolloin varsin nuori mies ja pidin kaikkea totena. Asia oli itselleni suuri uutinen vaikka en kovin hyvin shakkia koskaan oppinutkaan pelaamaan.

Vuodet kuluivat muutaman verran ja tämä uutinen jäi aivan erityisesti mieleen. Pidin asiaa aivan totena, ja sitten avautui tilaisuus lähteä testaamaan sen todenperäisyyttä toteutuin sen heti. Tietystikään moista ei päässyt kokeilemaan suurmestareiden shakkilautojen äärellä, mutta kylläkin vähän pienemmissä ympyröissä. Tuloksia ehkä syntyi, ehkä oli syntymättä. Testasin useaan otteeseen asiaa alempien sarjojen lentopallopelien aikana. Lentopallopelissä syöttö on tärkeä asia tältä kantilta sillä et aina tiedä kuka syötön ottaa vastaan. Syöttäjiä on siis aina yksi kerrallaan. Kun samaan aikaan olin perehtynyt mielikuvaharjoitteluun aivan toisissa yhteyksissä niin joitakin välineitä tähän kokeiluun oli olemassa. Tämä on nyt niin vaikea asia, että on syytä ottaa kehiin roomalaiset:

I olettama: Jotta toisen pään sisälle voisi ikään kuin päästä, täytyy sinun jotenkin päästä käsiksi toisen ihmisen mielimatriisiin.
II olettama: Mielimatriisia ei pysty täysin anastamaan, mutta se voidaan osittain vaihtaa.
III olettama: Oma mielimatsiisi ja häirittävän mielen matriisi ovat samaa ainetta.
IV olettama: Sinun on luotava irrallinen mielikuva joka voi siirtyä toisen henkilön toiminnaksi.
V olettama: Urheilusuoritusta voidaan häiritä eli toisen urheilusuoritusta voidaan heikentää tilapäisesti. 
VI olettama: Häiritsijän tulee hallita se laji jota toinen suorittaa yksityiskohtaisesti.
VII olettama: Häirintää voidaan suorittaa luomalla mielikuva aivan jostain muusta asiasta tai sitten mielikuva jossa lentopallon pelaaja esimerkiksi syöttää verkkoon.

Epäonnistuminen on tietenkin suhteellista ja yksi epäonnistunut syöttö lentopallopelissä voi kääntää koko pelin lopputuloksen aivan eri suuntaan. Nyt mentiin kyllä vaikealla alueelle, mutta jatkanemme piakkoin.

Lähiruuasta tillilihaan

                                       

Niin  paljon  kuin   idioottisen  standardisoimisvimman  riivaamia  ranskalaisia  on jopa oikeutettua parjata, niin täytyy  heille  antaa  tunnustusta  heidän  ruoka-politiikassaan.  

Ranskassa  ei  tulisi  kuuloonkaan  syöttää  koululaisille  Puolasta  tuotettua  potaattia.  Lähiruoka  on  ollut  kovasti  tapeetilla  viime  aikoina  ja  ollee  vastaisuudessakin.  Asia  tuskin  kuitenkaan  etenee  nykymenolla.  Ruuan  hintahan  tässä  on  se  oleellinen  asia  ja  taitaa  tuo  ruuan  arvonlisäveron  rumsteeraus  olla  vain  kosmeettista.  Väliportaat  ottavat  omansa  vastaisuudessakin  ja  jos  ruokaa  mielii  saada  halvemmalla  täytyy  se  hankkia  suoraan  tuottajalta  ja  maalaisserkuilta.  Lähiruuasta  esim.  kouluissa  on  turha  puhua  ellei  asialle  tehdä  jotain.  Mutta  mitäpäs  se  sitten  mahtaisi  olla…

Asiaa  voitaisiin  tietysti  lähestyä  pakko / porkkanakeinoin.  Voitaisiin  tietysti  tehdä  laki  joka  velvoittaisi  hankkimaan  ns.  lähiruuan  raaka-aineet  mahdollisimman  läheltä  valmistuspaikkaa.  Tästä  voitaisiin  tietysti  käyttää  nimeä  “lähiruoka-velvoite.”  Se  tarkoittaisi  sitä  että  vaikkapa  tällainen  keskuskeittiö  velvoitettaisiin  hankkimaan  tietty  prosenttiosuus  ruuan  raaka-aineesta  tietyltä  aluuelta.  Tiedä  sitten  miten  tämä  sotii  vapaata  kilpailua  vastaan.  Mutta  toisaalta  on  vaikea  uskoa  että  kauniista  puheista  huolimatta  vielä  kauniinpaan  lähiruoka-ideologiaan  tuskin  koskaan  päästään.  .

Ongelmaa  mutkistaa  vielä  ennestään  muuttuneet  ruokailutottumukset.  Vanhan  ajan  hätäruuasta  eli  makaroonista  on  tullut  meikäkansan  suosikkiruokaa.  Mutta  niin  kai  se  sitten  on!  Ennen  pommerin  sotaa  meillä  oli  nauris,  sitten  papinketa-leet  opettivat  meidät  fennot  syömään  perunaa,  ja  nyt  on  musertava  maailma-neetos  tuonut  lautasillemme  makaroonin  ja  pastan  ylipäänsä.  Ja  joka  askeleella  on  menty  huonopaan  suuntaan…

Makaroonihan  ei  ole  mitään  muuta  kuin  tuota  valkoisen  miehen  sivilisaatio-muonaa  eli  vehnää,  tuota  saatanan  kirottua  vehnää  joka  pistää  ihmisen  levottomaksi  ja  menee  lopulta  geeneihin  asti.  Vaan  mitäs  tässä  itse  vaahtoa  kun  vehnäleipä  ja  pasta  maistuu  ja  välillä  ollaan  niin  italialaista,  niin  italialaista…  Aate  ja  aikomus  on  välillä  hurja  mutta  liha  on  heikko!

Vielä  ei  kuitenkaan  ole  liian  myöhäistä.  Sinänsä  hyvä  ja  kotimaassa  tuotettava  peruna,  nauris  ja  ruisleipä  on  vielä  mahdollista  nostaa  ruokavaliomme  keskiöön  ja  sitä  kautta  monen  keskivartalo  kavenee  ja  mieli  käy  seesteisemmäksi.  Vähä  vähältä  on  katseemmekin  taas  viileän  tyyni  kuten  taivaanrantaa  tähyävällä  vanhalla  ja  viisaalla  intiaanilla.  Moneen  kuntaan  on  rakennettu  keskuskeittiö  mutta  mitä  siellä  oikein  valmistetaan!  Keskuskeittiötä  voi  verrata  vaikapa  kaukolämopölaitokseen…

Keskuskeittiö  ei  kuitenkaan  ole yhtikäs  mitään  ilman  isoa  “seitsemän  leivän  puu-uunia”  jossa  paistetaan  tuoretta  ruisleipää  joka  arkiaamu.  Ja  kaiken  tämän  voimme  sanoa  ilman  pienintäkään  pelkoa  pakkokollektiivisoinnista.  Niin  tietyllä  tavalla  juuri  sana  keskuskeittiö  tuo  mieleen  reaali-sosialismin  arjen…  Mutta  jonain  päivänä  koittaa  se  aika  jolloin  uudensisältöinen  kansalaistaito  on  taas  koulujen  opinto-ohjelmassa,  ja  myös  uudentyyppiset  terveystarkastajat  käyvät  valistamassa  kansaa  aivan  pienimmistä  koululaisista  lähtien  potaatin,  nauriin  ja  ruisleviän  siunauksellisuudesta.

Arvoon  pitäisi  myös  nostaa  monta  vanhan  ajan  ruokaa  kuten  läskisoossi  ja  tilli-liha.  Tilliliha  oli  muuten  varsinaista  lähiruokaa  joka  tehtiin  sellaisesta  naudanlihasta  joka  ei  enää  juuri  edes  kevannut  huonompaankaan  lihakeittoon,  yleensä  se  tehtiin  lehmän  ylärinta,-  ja  kaulapaloista.  Voimakas  tilli  peitti  sitten  sen  mauttoman  maun  joka  muuten  ruuassa  olisi  ollut.  Olisi  mielenkiinotista  tietää  koska viimeksi  Suomenniemellä  on  suurella pieteetillä valmistettu  tuota  vanhan  ajan  “kauhuruokaa.”  Itse  söisin  sitä  vaikka  huomenna  jos  joku  vanha  ja  ammattitatioinen  keittäjä  sitä  valmistaisi.  Ehkä  sitä  tarjottiin  viimeksi  silloin  kun  Italian  pääministeri  Berlusconi  kävi  Suomessa.  Jos  näin  tapahtui  niin  siinä  kyllä  aktualisoitui  korkeamman  tason  keljuilu.  Italian  keittiö  ei  nimittäin  tunne  sellaista  maustetta  kuin  tilli…

Kirjeitä Gräddesbergille. Maahanmuutto.

 

Rakas Johan

Muutama päivä sitten kysyit minulta mitä mieltä olen maahanmuutosta. Koska asia on hyvin kriittinen. ja siitä ei tietyllä tavalla vuoda Suomessa keskustella järkevästi pidättäytyin tuolloin sanomasta mitään. Vaikka asiasta niin paljon on puhuttu niin kysymyksesi tuli puun tai sanotaanko jopa pyökin takaa. Nyt olen miettinyt asiaa, olen sitä toki aikaisemminkin miettinyt mutta ehkä ajatukset ovat ei nyt kristallisoitunut, tai jollain tavalla kiteytyneett. Onko se sitten arvotonta katinkultaa jää harkittavaksesi.

Kyse on sen mittasuhteen asiasta että vakavaakin yritykseni kertoa sinulle mitään siitä mitä oikeestaan sajattelen jää hyvin keskeneräiseksi ajatukseksi. Yleensä tällaisessa tilanteessa, oli sitten kysymys mistä tahansa asiasta,  olen ottanut käyttöön roomalaiset. Ajatukset saavat tulla vapaasti esille ja omaksi hämmästyksekseni ne ovat jopa usein jonkinlaisessa, jos ei loogisessa, niin kuitenkin logistisesti järjestyksessä. Mennäänpä asiaan

I Ehkä olisi ollut parasta itse muuttaa muualle toisaalta jos näen olisin tehnyt en olisi tässä näitä pakisemassa.

II Vaikka olet suuri Suomen ystävä ja osaat kieltämme paremmin kuin moni korkeasti koulutettu olet kuitenkin ruotsalaisen sosialidemokratian lapsi rakas johan. Kotimaassakin hyvinvointi on aikoinaan rakennettu luonnonvaroja riistämällä. Muisteleppa miten Stora Kopparbergin vuoksi kaadettiin metsää valtavia määriä ja manalan huurut ja kuononkatku valtasivat koko Taalainmaan.

III Se elämänmuoto jota Suomessa harjoitamme on maanosakohtaisesti kaikista kallein ja eniten ekosysteemiä kuormittava.

IV Näinä päivinä maassamme puhutaan paljon metsästä ja metsistä; onneksi ei niin paljon metsästäjistä. 

V Tässä kohdassa viisi välimietintönä totean nyt että vastustan maahanmuuttoa tai sanotaanko en ole sen kannattaja. Kyse ei ole siitä että suhtautuisin eri kulttuureihin ja eri uskontoihin kielteisesti, ja senhän toki tiedät. Mutta asia on nyt vain niin että jokainen uusi asukas tässä maassa vaatii lisää resursseja ja kestävän toiminnnan raja on ylitetty jo kauan sitten.

VI Suomesta on muutettu paljon maailmalle. Ruotsin ja Norjan on suomalaismetsiä kansoittivat savolaiset ja hyvä niin; se oli ruotsin talous historiassa yksi kunniakas luku. 1800-luvulla muutettiin paljon Pohjois-Amerikan Yhdysvaltoihin ja sekin oli hyvä asia. Väestöä oli yksinkertaisesti liikaa ja seuraavan tarinan varmaan tiedätkin oikein hyvin. Ruotsi hyötyi Suomen väestöresursseista ja olimme tietyllä tavalla optimitilanteessa ja saatoimme rakentaa hyvinvointivaltiota oikeassa suhteessa.

VII Suomi on aina elänyt metsistä. Meillä ole öljyä ja muitakin luonnonvaroja on varsin niukasti. Mineraalisresurssimme ovat varsin pienet mutta ne on onnistuttu hyödyntämään hyvin. Suomi on ollut Pohjolan Japani, olemme hankkineet raaka-aineita ja tehneet niistä menestystuotteita. Monta asiaa olemme kuitenkin sössineet kuten tiedät; jos meillä olisi ollut Suomessa IKEA sekin olisi sössitty. Nämä sössimiset ovat oma lukunsa ja niistä on joku minua asiantuntevampi kirjoittanut oikein hyvän esityksenkin. Ilman metsiä emme olisi luoneet nuorta tasavaltaa emmekä myöhemmin maksaneet sotakorvauksia suurelle ja mahtavalle itäiselle naapurillemme. Emme myöskään olisi ottaneet loppukiriä sosiaalivaltioiden kilpajuoksussa. Tarkoitan sitä kilpailua jossa Norja Ruotsi ja Tanska olivat meitä edellä toisen maailmansodan jälkeisenä vuosikymmeninä.

VIII Puhe maailman Suomesta hyvinvointivaltiona  on sama asia kuin kusisi housuun. Hetken se lämmittää mutta tuon onnellisuuden taustalla on paljon kärsimystä, syrjäytymistä, yksinäisyyttä ja onnettomia ihmiskohtaloita.

IX Puhumme varmasti joskus myöhemmin siitä miten Suomella ja Japanilla on paljon yhteistä. Molemmat ovat kovin outoja pienoissivilisaatioita, omia erityiskulttuuripiirejä.  En tiedä ovatko japanilaiset tehneet kollektiivisen päätöksen, kollektiivisen alitajunnanllisen päällys päätöksen pienentää kansakuntansa väkilukua, ehkäpä ovatkin.  Jos tämä meno jatkuu auringon kehdon maassa on asukkaita noin 35 000 000 vuonna 2100.

X Toki tarvitsemme maahanmuuttajia. Tarvitsemme tänne lisää väriä, kurkumaa ja Brown Girl in the Ring-meinikiä ja muuta sellaista mutta lähes 6 000 000 asukasta Suomessa on aivan liikaa. Nytkin kaikki käy jo velalla. Ymmärrän toki että yksikään puolue joka todella haluaa hallitusvastuuseen ja valtionhoitaja puolueeksi, tekemään pitkäjänteistä parlamentaarista työtä, ei voi ottaa puolueohjelmaan ensimmäiseksi tavoitteekseen populaation pienentämistä. Nationalistinen harha ei nyt enää välttämättä elä niin voimakkaasti kuin ennen mutta taustalla se vaikuttaa.

XI Perustelen siis maahanmuuttovastaisuutta siis ekologisista näkökulmista. Tilanne voisi olla aivan hallittavissa ja kenties näemme varsin pian vapaaehtoisesta pula-ajasta saarnaavia uuden aikakauden opettajia.

XII En tiedä saitko tästä mitään uutta ajateltavaa. Yritin kirjoittaa monia asioita rivien väliin yhteiseksi jutustelun juureksi. Mutta miksi kirjoittaisin sinulle pelkillä biteillä.  Toivonkin että voisimme pian tavata ja oikein suullisesti jutella niin ilomme olisi  täydellinen.

Etkö sinä muuten pitänytkin juuri tästä kappaleesta.