Isojen kisojen alla tunnelma nousee ja jossain vaiheessa kaivetaan esille vanha Kalevala-pipokin. SUOMI-paitakin olisi hyvä vetää päälle mutta aika on tehnyt tehtävänsä. Pötsiä on kertynyt liiaksi; rikoo on riskillä ruma, liian pieni SUOMI-paita rivompi... Mutta voihan tuota satsata ilman noitakin. Takavuosina pääsin Kalevala-pipolla ja SUOMI-padalla isojen kisojen aikana erääseen lehteen ns. päivän ennustajaksi. Helsingissä oli näet Yleisurheilun EM-kisat.
Jukka Kemppinen kirjoitti kerran (23.08.2007) kitkerään sävyyn urheilusta. Tuohon kirjoitukseen olen palannut useasti. Huonostihan siinä käy jos lahjaton lähtee urheilemaan. Voi saada elinikäisen juoksukiellon haurastuneiden ja kiinnikkeitä täynnä olevien akillesjänteiden vuoksi, yksi selkänikama on 11 milliä pois ruodusta, oikea olkapää on siinä määrin sökö että rinnan yläpuolelle menevät nostot eivät ole suositeltavia jne... Allekirjoittaneella on ainakin kaikki edellä mainitut vaivat, eikä maajoukkue-paikka ollut edes näköpiirissä. Vaivojenkin kanssa oppii elämään kunhan ei ole liian kiire vuoteesta ylös. Ehkä Kemppinen on paljolti oikeassa!
Mutta koska urheilulla on kansakuntia yhdistävä mahti ja se on varsin sivistynyttä sodankäyntiä niin ehkäpä sillä on sijansa. Yleisurheilu ei enää elä niin suurta suuruuden aikaa kuin joskus ennen. Yhdysvalloissakin sen harrastajamäärät ovat pudonneet lajin kulta-ajoista. Suomessa monet uudemmat lajit vievät lahjakkuuksia.
1980-luvun lopussa useassa lajissa elettiin uudistusten aikaa. Monissa perinteisissä urheilumuodoissa lajit kokivat evoluution. Esim. ammunnassa perussatsin jälkeen ammuttiin vielä piste-finaali. Kaiken mahdollisti kehittynyt tekniikka ja tietokoneen rajattomat mahdollisuudet, toisaalta lajit kilpailivat televisio-seksikkyydessä. Mutta kaiken mullistuksen jälkeen yleisurheilu on sama yleisurheilu kuin ennenkin. Naisten lajivalikoima on toki kasvanut, mutta asia ei sinänsä ole vallankumouksellinen. Joidenkin lajien sisällä tekniikka on kokenut mullistuksia, joissakin lajeissa välineet ovat kokeneet evoluution. Korkeushypyssä on olympiakultaa voitettu viidellä eri tyylillä: saksitekniikalla, sisäjalan tyylillä, ulkojalan tyylillä, kierähdystekniikalla ja tietysti Fosbury-flopilla, toisaalta nykyinen selkä edellä tyyli ei ole mitään muuta kuin pehmeän alastulopatjan mahdollistama ulkojalan muunnelma. Toisaalta alkuperäinen Fosbury-floppi oli vastaavasti sisäjalka.
Jotain uutta odottaisi toki yleisurheiluunkin. Miesten puolella lajivalikoima on ollut täysin sama Melbournen kisoista 1956 lähtien! Katsellessani Osakan alkumaininkeja tuli mieleen se kuinka kova urakka vaikkapa miesten satanen onkaan. Neljä starttia kahden päivän aikana. Sadan metrin juoksuun voisi ottaa aivan hyvin ns. aika-ajon lentävällä lähdöllä. Lähtö tapahtuisi kaarteesta ja kiihdytysmatkaa olisi vaikkapa 25 metriä. Nolla-viivalla pikamenijän nopeus olisi noin 40 km tunnissa ja viidentoista metrin jälkeen noin 44 km/h. Parhaat kellottaisivat aikoja 9.00-9.25. Idea olisi siinä, että näin päästäisiin yksitoikkoisesta neljän startin kisasta kyttäilyineen ja loppulöysäilyineen. Koko skaba voitaisiin viedä läpi yhden päivän aikana, jopa neljän tunnin sisällä. Ja aivan taatusti mielenkiinto säilyisi koko aika-ajon ajan. Peli olisi raaka, kahdeksan parasta finaaliin joka sitten juostaisiin perinteisellä tavalla. Pikaviesti voitaisiin juosta tournamentin toisena ja kolmantena päivänä ja kaksisataa kahtena viimeisenä päivänä. Tämä idea on nyt sitten vapaasti käytössä.
Olisihan se myös somaa jos keihäänheitossa otettaisiin jälleen ohjelmaan molempien käsien yhteistulos. Uusi kilpailumuoto olisi varmasti heittäjillekin parempi asia. Kun heittää molemmilla käsillä niin vammautumisriski pienenee. Sama asia kuin se jos ostaa aina kahdet samanlaiset housut ja pitää niitä siten vuoropäivinä! Mene ja tiedä.
Mutta mitä sanoo nykypolville enää ”Lentävä pastori?” Kysehän on alkukielellä kutsumanimestä ”vaulting vicar.” Niin, pastori Bob Richards voitti seiväshypyn olympiakultaa vuosina 1952 ja 1956. Amerikassahan on noita kirkkokuntia ja kyseessä on pastori church on the brethern- nimisestä kirkkokunnasta.
