Moniavioisuus on OK, jos...

                                       

Tuoda, tuoda... Mitenkähän tämän nyt oikein aloit-taisi? Moralisoimalla tätä maailmaa ei rakenneta eikä korjata. 

Tosiasiat on hyväksyttävä ja jos ne ovat pielessä niin niitä voi yrittää muuttaa parempaan suuntaan. Ehkä on parempi lähestyä asiaa teesimentelmän kautta, muuten tässä istutaan vielä aamullakin.

I Miksi haaveillaan polygamiasta kun ei tulla kunnolla toimeen edes yhden puolison kanssa?

II Laajasti ottaen useat suomalaiset aikuiset elävät jo nyt polygamiassa. Juridisessa mielessä et enää ole jonkun puoliso erottuasi, mutta asia voidaan perustella toisinkin.

III Kukaan ei voi estää sitä jos asut useamman kumppanin kanssa. Ryhmäavoliitto ei ole harvinaista nykyään.

IV Moniaviosuutta ei saa perustella uskonnollisilla syillä. Voi olla ns. jääviystekijä.

V Jos ottaa useamman elämänkumppanin yhtä aikaa niin pitää pyrkiä tasapuolisuuteen.

VI Moniavioisuus on hyvä asia jos se vähentää syntyvyyttä. Tämä on vähän sama asia kuin se jos hajottaa itseään liian monelle taholle niin silloin ei tule mistään mitään. Voit jäädä lapsettomaksi vaikka sinulla olisi seitsemän vaimoa, ja tietysti seitsemän miestä ei takaa edes yhtä lasta.

VII Moniavioisuutta ei saa tukea yhteiskunnan varoilla.

VIII Napalankous tulee kirjata uudistettavaan naimakaareen.

IX Homoilla pitää olla myös oikeus moniaviosuuteen.

X Pitää käydä myös perusteellinen keskustelu ns. laajennetusta biseksuaaliavio-liitosta. Miehellä olisi oikeus silloin olla yhtä aikaa naimisissa naisen ja miehen kanssa. Samoin naisella olisi miespuolisoon ja naispuolisoon.

Tuntemattoman aasin ylistys!

                                         

Joskus  jokin  henkilö  tai  ehkäpä  paremminkin  otus  ei  ole  mukana  varsinaisessa  tarinassa  mutta  hänet  on  pakko  olettaa  siihen  mukaan.  Tämän  kirjoituk-sen  väite  on  siinä,  että  Luukkaan  jouluevankeliumi  pitää  mukanasa  yhden  tällaisen  “haamun.  Se  ei  ole  tässä  tapauksessa  mikään  ihminen  vaan  “maailman  kuuluisin  aasi.”  

Jos  jouluevankeliumin  kertomus  pitää  paikkansa  ja  Joosef  ja  Maria  vaelsivat  Nasaretista  Beetlehemiin  niin  on  todellakin  vaikea  uskoa  viimeisillään  olevan  naisen  pystyneen  kulkemaan  noin  90  kilometrin  matkan  kävellen;  ei  kuulkaas  onnistu!  Aasinkin  kanssa  tuohon  matkaaan  kuluu  hyvinkin  reilut  kaksi  vuorokautta  kun  levätäkin  täytyy.  Jouluevankeliumi  edellyttääkin  näin  em.  väitteestä  derivoitavan  lisän.  Tekstikohtaa  jossa  puhutaan  matkallelähdöstä  ei  pidäkään  lukea  näin:

"Kaikki  menivät  kirjoittautumaan  veroluetteloon,  kukin  omaan  kaupunkiinsa.  Niin  myös  Joosef  lähti  Galileasta,  Nasaretin  kaupungista  ja  meni  verollepanoa  varten  Juudeaan,  Daavidin  kaupunkiin  Betlehemiin,  sillä  hän  kuului  Daavidin  sukuun.  Hän  lähti  sinne  yhdessä  kihlattunsa  Marian  kanssa,  joka  odotti  lasta."

Vaan  todellakin  näin:

"Kaikki  menivät  kirjoittautumaan  veroluetteloon,  kukin  omaan  kaupunkiinsa.  Niin  myös  Joosef  otti  kuormajuhtansa,  aasin,  ja  lähti  Galileasta,  Nasaretin  kaupungista  ja  meni  verollepanoa  varten  Juudeaan,  Daavidin  kaupunkiin  Betlehemiin,  sillä  hän  kuului  Daavidin  sukuun.  Hän  lähti  sinne  yhdessä  kihlattunsa  Marian  kanssa,  joka  odotti  lasta.  Matkan  aikana  Maria  istui  aasin  selässä."

Mutta  ennen  kuin  teemme  kunniaa  tuolle  vähän  tunnetulle  aasille,  pitää  meidän  hieman  miettiä,  onko  väite  mahdollinen  ja  todellinen?  Väite  on  mahdollinen  ja  todellinen  koska  aasi  on  vallan  mainio  menopeli.  Aasin  sen  on  täytynyt  olla,  siis  Joosefin  kuormajuhdan  (On  myös  toki  mahdollista  että  kyseinen  aasi  oli  vaikkapa  lainassa  Joosefilla.)  sillä  tuskin  nuorella  yrittäjämiehellä,  jollainen  nuori  rakentaja  Joosef  varmasti  oli,  olisi  ollut  varaa  niin  sanotusti  parempaan.  Aasi  oli  Joosefille  ikääkuin eräälainen  pakettiauto.  Aasin  selässä  saattoi  kuljettaa  vaikkapa  kivilekaa  ja  muita  työkaluja  sekä  rakennustarvikkeita.  

Jeesushan  tunnetaan  rakentajana  ja  varmasti  hän  oppi  ammatin  isältään  Joosefilta  (Puhun  tässä  Joosefista  kategorisesti  isänä  ottamatta  kantaa  dogmaattisiin  kysymyksiin.  Sitäpaitsi  raamattukin  puhuu  Jeesuksesta  Joosefin  poikana.  Näin  todellakin  sanotaan  raamatunkohdassa  Luukas  4:22).  Vahvaa  tukea  väiteellemme  siitä  että  Joosefilla  oli  aasi  saamme  Rembrandtin  maalauksesta  “Pako  Egyptiin.”  Pitäkää  kuulkaa  VAAN  google  päälle  ja  hakusanaksi  “Jeesus”  niin  Wikipedian  artikkelissa  on  ko.  kuva…

Aasi,  tuo  todellakin  mainio  menopeli,  on  esimerkiksi  paljon  turvallisempi  pienille  lapsille  kuin  vaikkapa  poni.  Aasin  vaistoihin  kuuluu  näet  seisoa  paikallaan;  jos  vaikkapa  lapsi  menee  aasin  taakse  ja  lyö  aasia  takajalkaan  se  ei  pillastu  kuten  yleensä  jalompana  pidetty  sukulaisensa  hevonen  tekee.  Hevonen on  domestikaatiostaan  huolimatta  edellee  aika  paniikkiherkkä  eläin.  Säikähtäessään  aasi  jähmettyy  paikalleen  ja  katsoo  kuka  tökkii  ja  pelottelee  sitä,  mutta  poni  ja  hevonen  ottavat  jalat  allensa  ja  juoksevat  karkuun.  Tämä  myös  ehkäisee  aasia  loukkaantumasta  jos  se  jää  jalastaan  kiinni  esimerkiksi  rautalankaan  tai  sotkeutuu  rikkinäiseen  aitaan.  Yleensä  Sananlaskujen  antama  kuva  aasista  tyhmänä  otuksena  on  väärä,  aaseilla  on  hyvä  oppimiskyky  ja  itsepäisyyttä  voidaan  pitää  todisteena  omasta  tahdosta.

Jouluevankeliumin  aasi  tuo  siis  uuden  lisän  siihen  kunnianarvoisaan  joukkoon  johon  ovat  kuuluneet  seuraavat  henkilöt  ja  oliot:  keisari  Augustus,  kuningas  Daavid,  maaherra  Quirinius,  Joosef,  Maria,  itse  Jeesus,  ylienkeli,  taivaallinen  sotajoukko,  paimenet  ja  lampaat.  Nyt  tuo  toinen  eläinkunnan  kauan  unohduksissa  ollut  edustaja  on  vihdoin  nostettu  arvoonsa.  Tämä  edustaja  on  todellakin  oikein  hyvä  ja  edustava  hahmo  luomakunnasta.  Ja  jos  luemme  evankeliumeita  enemmän  niin  aasilla  ja  Jeesuksella  on  muutenkin  läheinen  suhde;  aasillahan  Jeesus  lopulta  Jerusalemiin  ratsastaa  ensimmäisen  kristillisen  pääsiäisviikon  koittaessa  palmusunnuntaina.

Aasin  mukanaolo  jouluevankeliumin  henkilögalleriassa  luo  muutenkin  mielenkiintoisen  lisän  koko  rakennelmaan.  Viimeistään  näinä  vaikeina  ilmastonmuutoksen  aikana  pitäisi  kristittyjen  miettiä  sitä  mitä  tarkoittaa  Jumalan  tilanhoitajana  oleminen,  ja  miten  vapahdetun  ihmisen  tulisi  kohdella  muita  luomakunnan  olentoja.  Nyt  nousee  siis  aasi  arvoon  arvaamattomaan. 

Julkaisun kuva tehty vuonna 2026. Sovellus Picsart.

Linnan juhlat; puolesta vai vastaan - erilaisia näkökulmia!

Kovasti ollaan taas monta mieltä itsenäisyyspäivän juhlista, ollaan joko puolesta tai vastaan. Koska sattumoisin olen ehdolla eduskuntaan, ja katson että meikällä on omasta vaalipiiristäni erinomaiset mahdollisuudet tulla valituksi niin täytyy kai lausua kantansa Linnan juhliin.

On hurskastelua sanoa että jää niistä pois jos tulee valituksi eduskuntaan. Presidentti voi kutsua jonkun toisen paikalle ja hän voi olla konsanaan huonompi kutsuvieras. Periaatteessa puolestasi juhliva voi olla epäeettisempi valinta tai hän voi vetää liikaa boolia ja munata itsensä. On siis parempi osallistua koska samalla voi suojella mahdollisesti hairahtuvaa lähimmäistä. Aioin siis osallistua juhliin ja ottaa siitä kaiken hyödyn irti:

I Linnassa ihmisiä joita ei muuten näkisi luonnossa. Samalla voi törmätä vaikkapa entisen kotomaakunnan, Lapin, ihmisiin.

II Hehkutan asiasta blogissani viikko ennen juhlia ja muutama päivä sen jälkeen. Kunniansa kuulevat ylipukeutuneet naiset ja muut! Annan joka vuosi tarkan "dokumentin" eli ns hänöttelykertomuksen. Esim että vuonna 2011 Linnan juhlissa Indy joi 16 senttiä boolia, yhden Kota-Kolan (Lapin Kulta-olut) ja yhden konjakin.

III Linnaan en mene ottaakseni ilmaiset humalat sillä olen tullut ko. touhua kohtaan hyvin skeptiseksi. Mielestäni alle satasen punkut voi ihan hyvin sekoittaa veteen suhteessa 5/7 vettä ja 2/7 viiniä kuten arvon kreikkalaiset aikoinaan tekivät, ja myös korkeasäätyiset ja hyvällä moraalilla varustetut roomalaiset senaattorit.

IV Koska olen eronnut enkä avioon uudelleen hingu niin voi pyytää joka vuosi avekiksi uuden naisen, ehkä joskus miehenkin. Mukaan pääsee naimaton, eronnut tai leski nainen. Järjestän tarvittaessa halukkaiden kesken arvonnan. Avekiksi tulemiseen ei liity mitään epämääräisiä kuvitelmia. Jatkojuomat tarjoan jossain raflassa mutta siihen se sitten jääkin. Ja tämä vaatimus on molemminpuolinen.

V Ensimmäisenä vuotena teetän hyvällä käsityöläismestarilla, räätäli-perinteitä arvostaen ja tukien, mittatilaustyönä tasavaltalaisia arvoja henkivän juhlapuvun, sillä frakkia ei meikäläinen päällensä pistä ja papin juhlapuku on laitettu naftaliiniin. Räätälimestarin valitsen eettisin perustein ja suosin vähävaraisempaa käsityöläistä jos mahdollista. Hyviä vinkkejä pääkaupunkiseudun ulkopuolella asuvista mestariräätäleistä otetaan vastaan jo nyt. Teetän  puvun samaoilla periaatteilla sitten aina neljän vuoden välein jos flaksi käy uudelleen ja uudellleen.

VI Kansanedustajan tulee mennä Linnan kutsuille koska hän edustaa siellä äänestäjiään.

Lopuksi täytyy sanoa että Linnan juhlat ovat ainutlaatuinen asia koko maailmaa ajatellen. missään muualla tällainen ei olisi mahdollista. Että Tarja voi kätellä siellä maan mahtavia ja pientä ihmistä maakunnasta ja nuo ihmiset voivat siellä kohdata ja vaihtaa ajatuksiaan. Minusta on perinteiden halveksimista jäädä pois Linnan juhlista jos kutsu käty tai oikeus siihen muuten on.

Suomen kirkko ja sosiaalievankeliumi.

                               

Viimeistään vuonna 2010 kirkko astui selkeästi uusien johtajiensa myötä ns. notkean modernin ja sosiaalievankeliumin kauteen. Sillä olisi ollut ja ja on edelleen oikeat avaimet selvittää tilanne. 

Korkko voisi kuitenkin  luoda luterilaisuudesta uuden ja kestävän tulkinnan, ajan vaatimuksia kestävän ohjelman, joka pitäytyisi Raamatun sanassa mutta ei toisaalta pakottaisi ketään uskomaan järjettömiin asioihin. Nyt tyydytään selittämään yhteiskunnan ongelmia ja vain kuuntelemaan. Vaikka arvostelulle on paljon sijaa, niin on myös todettava että kirkko tekee paljon arvokasta ja korvaamatonta työtä esimerkiksi diakonian saralla, todella heikoimmassa asemassa olevien keskuudessa.

Julistavasta ja ihmisten mielenmuutokseen pyrkivästä kirkosta on tullut lähinnä kuunteleva kirkko. Samalla se yrittää tehdä itsestään hyödyllisen ja välttämättömän, joka kuitenkin on täysin vaaraton. Kaikki on myös läpeensä laitostunutta. Kyseessä on todella pieni piiri jossa on tarkka hierarkia ja todella suuri vaikenemisen laki, todelliselle toisinajattelulle tuskin on sijaa. Kirkolla on oma virallinen pää-äänenkannattajansa (KOTIMAA-lehti) vaikka se välillä toista yrittääkin olla jotain muuta. Sillä oli oma virallinen humoristinsa ja oma jo ”virallistettu huutavan ääni korvessa” ja paljon, paljon muuta.

Suomen kirkon papit ovat vuosikymmenien ajan harjoittaneet ns. heikon veljen- etiikkaa, ja nyt siitä maksetaan todella kova hinta. Yliopistossa on omaksuttu varsin tieteellinen maailmankuva, ja raamattu-kritiikki on jokaiselle tuttu asia. Seurakuntatyössä on kuitenkin puhuttu aivan toisesta rekisteristä koska tietämätöntä ja ymmärtämätöntä seurakuntalaista, hyvin useasti luottamushenkilöä ja aktiivista toimijaa, ei ole sopinut loukata. Kirkon johtajat ovat olleet heikon veljen-etiikan parhaimpia edustajia.

Nykyään luterilainen saarna voidaan pitää aivan hyvin vaikka siinä ei perinteisessä luterilaisessa mielessä puhuta laista ja evankeliumista. Notkeassa modernissa ja sosiaalievankelisessa eetoksessa on kyse perinpohjaisesta muutoksesta tavassa ajatella ja puhua. Seuraavassa lyhyesti muutamia väitteitä siitä miten tämä ilmenee kirkossamme tänään:

I) Enää ei tarvitse uskoa, riittää että on kiinnostunut.

II) Uskosta puhuminen voidaan korvata puheella inhimillisistä ongelmista ja kärsimyksestä.

III  Jos ennen puhuttiin hengellisyydestä niin nyt puhutaan henkisyydestä.

IV Jos ennen puhuttiin synnistä niin nyt puhutaan rikkonaisuudesta.

V Jeesuksesta ei tarvitse enää puhua, riittää yleislavea puhe Jumalasta.

VI Vaikea ja loukkaava käsite “sovitus” voidaan korvata jopa “läsnäololla.”

VII Sanaa ”Uskonpuhdistus” ei saisi enää käyttää ettei loukattaisi isoja sisarkirkkoja. Nyt on korrektia puhua ”reformaatiosta.”

VIII Enää ei tarvitse vasta kysymyksiin, riittää että ne tunnistetaan.

Ainakin näistä kahdeksasta asiasta tunnistaa tämän uuden puheenparren ja sosiaalievankelisen ohjelman. Joku voisi nyt sanoa että ainakin heikon veljen-etiikasta päästään eroon. Notkea moderni puhetapa kirkonmiehen suussa on kuitenkin kuin sököpelin eli avopokerin pelaamista, jossa pelaajalla on täyskäsi mutta sitä ei käytetä koska pelitoveria ei voi loukata ja viedä siltä rahoja. Heikon veljen-etiikasta on vain tässä tilanteessa edetty heikon veljen-moraaliin, mutta kuka onkaan heikko veli? Sosiaalievankeliumin ongelma on siinä, että ollessaan vain selittävää viivytystaistelua kirkon asemasta ja veronmaksajista se ei lopulta johda mihinkään.

Toisaalta käynee niin, että kirkko omaksuessaan uuden puhetavan tekee vielä enemmän tilaa konservatiivisille voimille ja sitä näivettävälle ideologiattomuudelle. Jos tuloksena on arvotyhjiö niin se täyttyy aivan samalla tavalla kuin ns. strateginenkin tyhjiö täyttyy. Herää myös kysymys siitä, kuinka kirkko pystyy keskustelemaan muiden uskontojen, erityisesti islamin tuoman haasteen kanssa? Kriittisempi ääni voi aivan oikeutetusti kysyä, että jos joudutaan arvotyhjiöön niin monikulttuurisen yhteiskunnan rakentaminen voi olla vaikeaa isäntäkulttuurin erään osa-alueen ollessa perustavaa laatua olevassa kriisissä.