Moniavioisuus on OK, jos...

                                       

Tuoda, tuoda... Mitenkähän tämän nyt oikein aloit-taisi? Moralisoimalla tätä maailmaa ei rakenneta eikä korjata. 

Tosiasiat on hyväksyttävä ja jos ne ovat pielessä niin niitä voi yrittää muuttaa parempaan suuntaan. Ehkä on parempi lähestyä asiaa teesimentelmän kautta, muuten tässä istutaan vielä aamullakin.

I Miksi haaveillaan polygamiasta kun ei tulla kunnolla toimeen edes yhden puolison kanssa?

II Laajasti ottaen useat suomalaiset aikuiset elävät jo nyt polygamiassa. Juridisessa mielessä et enää ole jonkun puoliso erottuasi, mutta asia voidaan perustella toisinkin.

III Kukaan ei voi estää sitä jos asut useamman kumppanin kanssa. Ryhmäavoliitto ei ole harvinaista nykyään.

IV Moniaviosuutta ei saa perustella uskonnollisilla syillä. Voi olla ns. jääviystekijä.

V Jos ottaa useamman elämänkumppanin yhtä aikaa niin pitää pyrkiä tasapuolisuuteen.

VI Moniavioisuus on hyvä asia jos se vähentää syntyvyyttä. Tämä on vähän sama asia kuin se jos hajottaa itseään liian monelle taholle niin silloin ei tule mistään mitään. Voit jäädä lapsettomaksi vaikka sinulla olisi seitsemän vaimoa, ja tietysti seitsemän miestä ei takaa edes yhtä lasta.

VII Moniavioisuutta ei saa tukea yhteiskunnan varoilla.

VIII Napalankous tulee kirjata uudistettavaan naimakaareen.

IX Homoilla pitää olla myös oikeus moniaviosuuteen.

X Pitää käydä myös perusteellinen keskustelu ns. laajennetusta biseksuaaliavio-liitosta. Miehellä olisi oikeus silloin olla yhtä aikaa naimisissa naisen ja miehen kanssa. Samoin naisella olisi miespuolisoon ja naispuolisoon.

Tuntemattoman aasin ylistys!

                                         

Joskus  jokin  henkilö  tai  ehkäpä  paremminkin  otus  ei  ole  mukana  varsinaisessa  tarinassa  mutta  hänet  on  pakko  olettaa  siihen  mukaan.  Tämän  kirjoituk-sen  väite  on  siinä,  että  Luukkaan  jouluevankeliumi  pitää  mukanasa  yhden  tällaisen  “haamun.  Se  ei  ole  tässä  tapauksessa  mikään  ihminen  vaan  “maailman  kuuluisin  aasi.”  

Jos  jouluevankeliumin  kertomus  pitää  paikkansa  ja  Joosef  ja  Maria  vaelsivat  Nasaretista  Beetlehemiin  niin  on  todellakin  vaikea  uskoa  viimeisillään  olevan  naisen  pystyneen  kulkemaan  noin  90  kilometrin  matkan  kävellen;  ei  kuulkaas  onnistu!  Aasinkin  kanssa  tuohon  matkaaan  kuluu  hyvinkin  reilut  kaksi  vuorokautta  kun  levätäkin  täytyy.  Jouluevankeliumi  edellyttääkin  näin  em.  väitteestä  derivoitavan  lisän.  Tekstikohtaa  jossa  puhutaan  matkallelähdöstä  ei  pidäkään  lukea  näin:

"Kaikki  menivät  kirjoittautumaan  veroluetteloon,  kukin  omaan  kaupunkiinsa.  Niin  myös  Joosef  lähti  Galileasta,  Nasaretin  kaupungista  ja  meni  verollepanoa  varten  Juudeaan,  Daavidin  kaupunkiin  Betlehemiin,  sillä  hän  kuului  Daavidin  sukuun.  Hän  lähti  sinne  yhdessä  kihlattunsa  Marian  kanssa,  joka  odotti  lasta."

Vaan  todellakin  näin:

"Kaikki  menivät  kirjoittautumaan  veroluetteloon,  kukin  omaan  kaupunkiinsa.  Niin  myös  Joosef  otti  kuormajuhtansa,  aasin,  ja  lähti  Galileasta,  Nasaretin  kaupungista  ja  meni  verollepanoa  varten  Juudeaan,  Daavidin  kaupunkiin  Betlehemiin,  sillä  hän  kuului  Daavidin  sukuun.  Hän  lähti  sinne  yhdessä  kihlattunsa  Marian  kanssa,  joka  odotti  lasta.  Matkan  aikana  Maria  istui  aasin  selässä."

Mutta  ennen  kuin  teemme  kunniaa  tuolle  vähän  tunnetulle  aasille,  pitää  meidän  hieman  miettiä,  onko  väite  mahdollinen  ja  todellinen?  Väite  on  mahdollinen  ja  todellinen  koska  aasi  on  vallan  mainio  menopeli.  Aasin  sen  on  täytynyt  olla,  siis  Joosefin  kuormajuhdan  (On  myös  toki  mahdollista  että  kyseinen  aasi  oli  vaikkapa  lainassa  Joosefilla.)  sillä  tuskin  nuorella  yrittäjämiehellä,  jollainen  nuori  rakentaja  Joosef  varmasti  oli,  olisi  ollut  varaa  niin  sanotusti  parempaan.  Aasi  oli  Joosefille  ikääkuin eräälainen  pakettiauto.  Aasin  selässä  saattoi  kuljettaa  vaikkapa  kivilekaa  ja  muita  työkaluja  sekä  rakennustarvikkeita.  

Jeesushan  tunnetaan  rakentajana  ja  varmasti  hän  oppi  ammatin  isältään  Joosefilta  (Puhun  tässä  Joosefista  kategorisesti  isänä  ottamatta  kantaa  dogmaattisiin  kysymyksiin.  Sitäpaitsi  raamattukin  puhuu  Jeesuksesta  Joosefin  poikana.  Näin  todellakin  sanotaan  raamatunkohdassa  Luukas  4:22).  Vahvaa  tukea  väiteellemme  siitä  että  Joosefilla  oli  aasi  saamme  Rembrandtin  maalauksesta  “Pako  Egyptiin.”  Pitäkää  kuulkaa  VAAN  google  päälle  ja  hakusanaksi  “Jeesus”  niin  Wikipedian  artikkelissa  on  ko.  kuva…

Aasi,  tuo  todellakin  mainio  menopeli,  on  esimerkiksi  paljon  turvallisempi  pienille  lapsille  kuin  vaikkapa  poni.  Aasin  vaistoihin  kuuluu  näet  seisoa  paikallaan;  jos  vaikkapa  lapsi  menee  aasin  taakse  ja  lyö  aasia  takajalkaan  se  ei  pillastu  kuten  yleensä  jalompana  pidetty  sukulaisensa  hevonen  tekee.  Hevonen on  domestikaatiostaan  huolimatta  edellee  aika  paniikkiherkkä  eläin.  Säikähtäessään  aasi  jähmettyy  paikalleen  ja  katsoo  kuka  tökkii  ja  pelottelee  sitä,  mutta  poni  ja  hevonen  ottavat  jalat  allensa  ja  juoksevat  karkuun.  Tämä  myös  ehkäisee  aasia  loukkaantumasta  jos  se  jää  jalastaan  kiinni  esimerkiksi  rautalankaan  tai  sotkeutuu  rikkinäiseen  aitaan.  Yleensä  Sananlaskujen  antama  kuva  aasista  tyhmänä  otuksena  on  väärä,  aaseilla  on  hyvä  oppimiskyky  ja  itsepäisyyttä  voidaan  pitää  todisteena  omasta  tahdosta.

Jouluevankeliumin  aasi  tuo  siis  uuden  lisän  siihen  kunnianarvoisaan  joukkoon  johon  ovat  kuuluneet  seuraavat  henkilöt  ja  oliot:  keisari  Augustus,  kuningas  Daavid,  maaherra  Quirinius,  Joosef,  Maria,  itse  Jeesus,  ylienkeli,  taivaallinen  sotajoukko,  paimenet  ja  lampaat.  Nyt  tuo  toinen  eläinkunnan  kauan  unohduksissa  ollut  edustaja  on  vihdoin  nostettu  arvoonsa.  Tämä  edustaja  on  todellakin  oikein  hyvä  ja  edustava  hahmo  luomakunnasta.  Ja  jos  luemme  evankeliumeita  enemmän  niin  aasilla  ja  Jeesuksella  on  muutenkin  läheinen  suhde;  aasillahan  Jeesus  lopulta  Jerusalemiin  ratsastaa  ensimmäisen  kristillisen  pääsiäisviikon  koittaessa  palmusunnuntaina.

Aasin  mukanaolo  jouluevankeliumin  henkilögalleriassa  luo  muutenkin  mielenkiintoisen  lisän  koko  rakennelmaan.  Viimeistään  näinä  vaikeina  ilmastonmuutoksen  aikana  pitäisi  kristittyjen  miettiä  sitä  mitä  tarkoittaa  Jumalan  tilanhoitajana  oleminen,  ja  miten  vapahdetun  ihmisen  tulisi  kohdella  muita  luomakunnan  olentoja.  Nyt  nousee  siis  aasi  arvoon  arvaamattomaan. 

Julkaisun kuva tehty vuonna 2026. Sovellus Picsart.

Linnan juhlat; puolesta vai vastaan - erilaisia näkökulmia!

Kovasti ollaan taas monta mieltä itsenäisyyspäivän juhlista, ollaan joko puolesta tai vastaan. Koska sattumoisin olen ehdolla eduskuntaan, ja katson että meikällä on omasta vaalipiiristäni erinomaiset mahdollisuudet tulla valituksi niin täytyy kai lausua kantansa Linnan juhliin.

On hurskastelua sanoa että jää niistä pois jos tulee valituksi eduskuntaan. Presidentti voi kutsua jonkun toisen paikalle ja hän voi olla konsanaan huonompi kutsuvieras. Periaatteessa puolestasi juhliva voi olla epäeettisempi valinta tai hän voi vetää liikaa boolia ja munata itsensä. On siis parempi osallistua koska samalla voi suojella mahdollisesti hairahtuvaa lähimmäistä. Aioin siis osallistua juhliin ja ottaa siitä kaiken hyödyn irti:

I Linnassa ihmisiä joita ei muuten näkisi luonnossa. Samalla voi törmätä vaikkapa entisen kotomaakunnan, Lapin, ihmisiin.

II Hehkutan asiasta blogissani viikko ennen juhlia ja muutama päivä sen jälkeen. Kunniansa kuulevat ylipukeutuneet naiset ja muut! Annan joka vuosi tarkan "dokumentin" eli ns hänöttelykertomuksen. Esim että vuonna 2011 Linnan juhlissa Indy joi 16 senttiä boolia, yhden Kota-Kolan (Lapin Kulta-olut) ja yhden konjakin.

III Linnaan en mene ottaakseni ilmaiset humalat sillä olen tullut ko. touhua kohtaan hyvin skeptiseksi. Mielestäni alle satasen punkut voi ihan hyvin sekoittaa veteen suhteessa 5/7 vettä ja 2/7 viiniä kuten arvon kreikkalaiset aikoinaan tekivät, ja myös korkeasäätyiset ja hyvällä moraalilla varustetut roomalaiset senaattorit.

IV Koska olen eronnut enkä avioon uudelleen hingu niin voi pyytää joka vuosi avekiksi uuden naisen, ehkä joskus miehenkin. Mukaan pääsee naimaton, eronnut tai leski nainen. Järjestän tarvittaessa halukkaiden kesken arvonnan. Avekiksi tulemiseen ei liity mitään epämääräisiä kuvitelmia. Jatkojuomat tarjoan jossain raflassa mutta siihen se sitten jääkin. Ja tämä vaatimus on molemminpuolinen.

V Ensimmäisenä vuotena teetän hyvällä käsityöläismestarilla, räätäli-perinteitä arvostaen ja tukien, mittatilaustyönä tasavaltalaisia arvoja henkivän juhlapuvun, sillä frakkia ei meikäläinen päällensä pistä ja papin juhlapuku on laitettu naftaliiniin. Räätälimestarin valitsen eettisin perustein ja suosin vähävaraisempaa käsityöläistä jos mahdollista. Hyviä vinkkejä pääkaupunkiseudun ulkopuolella asuvista mestariräätäleistä otetaan vastaan jo nyt. Teetän  puvun samaoilla periaatteilla sitten aina neljän vuoden välein jos flaksi käy uudelleen ja uudellleen.

VI Kansanedustajan tulee mennä Linnan kutsuille koska hän edustaa siellä äänestäjiään.

Lopuksi täytyy sanoa että Linnan juhlat ovat ainutlaatuinen asia koko maailmaa ajatellen. missään muualla tällainen ei olisi mahdollista. Että Tarja voi kätellä siellä maan mahtavia ja pientä ihmistä maakunnasta ja nuo ihmiset voivat siellä kohdata ja vaihtaa ajatuksiaan. Minusta on perinteiden halveksimista jäädä pois Linnan juhlista jos kutsu käty tai oikeus siihen muuten on.

Suomen kirkko ja sosiaalievankeliumi.

                               

Viimeistään vuonna 2010 kirkko astui selkeästi uusien johtajiensa myötä ns. notkean modernin ja sosiaalievankeliumin kauteen. Sillä olisi ollut ja ja on edelleen oikeat avaimet selvittää tilanne. 

Korkko voisi kuitenkin  luoda luterilaisuudesta uuden ja kestävän tulkinnan, ajan vaatimuksia kestävän ohjelman, joka pitäytyisi Raamatun sanassa mutta ei toisaalta pakottaisi ketään uskomaan järjettömiin asioihin. Nyt tyydytään selittämään yhteiskunnan ongelmia ja vain kuuntelemaan. Vaikka arvostelulle on paljon sijaa, niin on myös todettava että kirkko tekee paljon arvokasta ja korvaamatonta työtä esimerkiksi diakonian saralla, todella heikoimmassa asemassa olevien keskuudessa.

Julistavasta ja ihmisten mielenmuutokseen pyrkivästä kirkosta on tullut lähinnä kuunteleva kirkko. Samalla se yrittää tehdä itsestään hyödyllisen ja välttämättömän, joka kuitenkin on täysin vaaraton. Kaikki on myös läpeensä laitostunutta. Kyseessä on todella pieni piiri jossa on tarkka hierarkia ja todella suuri vaikenemisen laki, todelliselle toisinajattelulle tuskin on sijaa. Kirkolla on oma virallinen pää-äänenkannattajansa (KOTIMAA-lehti) vaikka se välillä toista yrittääkin olla jotain muuta. Sillä oli oma virallinen humoristinsa ja oma jo ”virallistettu huutavan ääni korvessa” ja paljon, paljon muuta.

Suomen kirkon papit ovat vuosikymmenien ajan harjoittaneet ns. heikon veljen- etiikkaa, ja nyt siitä maksetaan todella kova hinta. Yliopistossa on omaksuttu varsin tieteellinen maailmankuva, ja raamattu-kritiikki on jokaiselle tuttu asia. Seurakuntatyössä on kuitenkin puhuttu aivan toisesta rekisteristä koska tietämätöntä ja ymmärtämätöntä seurakuntalaista, hyvin useasti luottamushenkilöä ja aktiivista toimijaa, ei ole sopinut loukata. Kirkon johtajat ovat olleet heikon veljen-etiikan parhaimpia edustajia.

Nykyään luterilainen saarna voidaan pitää aivan hyvin vaikka siinä ei perinteisessä luterilaisessa mielessä puhuta laista ja evankeliumista. Notkeassa modernissa ja sosiaalievankelisessa eetoksessa on kyse perinpohjaisesta muutoksesta tavassa ajatella ja puhua. Seuraavassa lyhyesti muutamia väitteitä siitä miten tämä ilmenee kirkossamme tänään:

I) Enää ei tarvitse uskoa, riittää että on kiinnostunut.

II) Uskosta puhuminen voidaan korvata puheella inhimillisistä ongelmista ja kärsimyksestä.

III  Jos ennen puhuttiin hengellisyydestä niin nyt puhutaan henkisyydestä.

IV Jos ennen puhuttiin synnistä niin nyt puhutaan rikkonaisuudesta.

V Jeesuksesta ei tarvitse enää puhua, riittää yleislavea puhe Jumalasta.

VI Vaikea ja loukkaava käsite “sovitus” voidaan korvata jopa “läsnäololla.”

VII Sanaa ”Uskonpuhdistus” ei saisi enää käyttää ettei loukattaisi isoja sisarkirkkoja. Nyt on korrektia puhua ”reformaatiosta.”

VIII Enää ei tarvitse vasta kysymyksiin, riittää että ne tunnistetaan.

Ainakin näistä kahdeksasta asiasta tunnistaa tämän uuden puheenparren ja sosiaalievankelisen ohjelman. Joku voisi nyt sanoa että ainakin heikon veljen-etiikasta päästään eroon. Notkea moderni puhetapa kirkonmiehen suussa on kuitenkin kuin sököpelin eli avopokerin pelaamista, jossa pelaajalla on täyskäsi mutta sitä ei käytetä koska pelitoveria ei voi loukata ja viedä siltä rahoja. Heikon veljen-etiikasta on vain tässä tilanteessa edetty heikon veljen-moraaliin, mutta kuka onkaan heikko veli? Sosiaalievankeliumin ongelma on siinä, että ollessaan vain selittävää viivytystaistelua kirkon asemasta ja veronmaksajista se ei lopulta johda mihinkään.

Toisaalta käynee niin, että kirkko omaksuessaan uuden puhetavan tekee vielä enemmän tilaa konservatiivisille voimille ja sitä näivettävälle ideologiattomuudelle. Jos tuloksena on arvotyhjiö niin se täyttyy aivan samalla tavalla kuin ns. strateginenkin tyhjiö täyttyy. Herää myös kysymys siitä, kuinka kirkko pystyy keskustelemaan muiden uskontojen, erityisesti islamin tuoman haasteen kanssa? Kriittisempi ääni voi aivan oikeutetusti kysyä, että jos joudutaan arvotyhjiöön niin monikulttuurisen yhteiskunnan rakentaminen voi olla vaikeaa isäntäkulttuurin erään osa-alueen ollessa perustavaa laatua olevassa kriisissä.

Northern Hemisphere rules - Mietteitä Barack Obaman porinan äärellä...

                                         

Aivan ensinnäkin täytyy sanoa, että onhan vallan hienoa jos Obaman stoori on julkaistu yksinoikeudella Uudessa Suomessa. Tekisi mieli oikein kaivaa esiin vanhat kiiltonahkasaappat ja tehdä napsahtava manööveri. Mitähän Erkon sakki tästä tuumaa! Lisää tällaista kaivataan. Mutta asiaan...

Sitten pitää varmaan todeta, että mitä Obama suullaan sanoo on ennen kaikea Pohjois-Amerikan Yhdysvaltojen nykyisen hallituksen ja pääomapiirien kanta asiaan. Se on nyt puettu perinteiseen kieleen jossa nostetaan esiin Amerikan ja Euroopan ns. kohtalonyhteys - Yhdysvallat ja Eurooppa eivät kykene selviämään ilman toisiaan. Presidentin puheessa nousee  esille hyvin voimakkaana USA-vetoisen NATO:n vahva poliittinen, tai sanotaanko suorastaan messiaaninen rooli. Tämän järjestelmän tehtäviin kuuluu mm. ydinaseiden leviämisen ehkäiseminen, ilmastonmuutoksen torjunta ja terrorismin ehkäisy.

Kolme pienempää tehtävänkuvan osaa ovat hyvin valittuja. Joka eli tiedostavana ihmisenä 1970-luvulla ymmärtää hyvin millainen kauhukuva ydinaseet olivat. Muistan hyvin Combi-nimisessä leksigrafissa olleen piirroksen jossa kymmenen megatonnin Forssan kohdalla ilmakehässä pamahtava ytyjyskäys kuvataan. Siinä palaa poroksi Nääsville, Ååbu ja koko pääkaupunkiseutu. Kuvaus loi kauhuntunnetta nuoreen ihmiseen. 

Ilmastonmuutos-väitteistä on tullut suorastaan uskontoon verrattava ideologia ja se se ilmenee kielteisillä tavoilla. Jos olet välinpitämätön sen suhteen niin olet jollakin tavoin huono ihminen. Loppujen lopuksi ilmastonmuutos-keskustelu on politisoitunut. Vielä pahempaa on se, että politisoitumisen taustalla on vahva kapitalistinen vaade. Vihreän teollisuuden takana on sama pääoma kuin ennenkin, ja on maailmanhistorian suurin bisnes rakentaa kaikki tavallaan uudellen, tällä kertaa ns. vihreästi.

Terrrosrimin ehkäisy onkin sitten kolmas tunteisiin vetoava asia. Ehkä emme ymmärrä täällä suhteellisen turvallisessa Suomessa asuvina ihmisinä kuinka suuri asia tuo oletettu terrorismin pelko on Amerikassa ollut. Yhdysvallat on saanut käytännössä koko Euroopan uskomaan asiaansa. Tämä "neljäs maailmansota" on kuitenkin syössyt Jenkkilän talouden käsittämättömän suuriin vaikeuksiin joista sen on hyvin vaikea päästä ulos. Kaiken lisäksi Obama on joutunut massiivisiin sisäpoliittisiin vaikeuksiin. Niiden joukko ja vaikutusvalta jotka haluavat Amerikan ja sen resurssit amerikkalaisille kasvaa päivä päivältä. Nythän Obama on lupaamassa vaurautta kaikille jotka ovat hänen esittämänsä suunnitelman takana.

Obaman esittämät ajatukset ovat kieltämättä ovelia. Koko esityksen taustalla on talouden ja sotilaallisen vallan yhteennivoutuminen. Jyrki Katainen, tasavaltakuntamme ykköspuolueen johtaja ja vationkasööri, on tänään puhunut hyvin myönteisesti NATO-asiasta, kuinka ollakaan. Katainen kuitenkin on kaukaa viisas kun hän edellyttää myönteiselle NATO-päätökselle suurta eduskunnan kannatusta.

Venäjästä Obama puhuu hyvin myönteisesti. Sitäkin siis tarvitaan. Eurooppa ei tule toimeen ilman Venäjän kaasua ja öljyä. Niinpä sitäkin tarvitaan tässä kieltämättä manifestilta tuntuvassa julistuksessa jonka voisi kiteyttää englanninkielisiin sanoihin "Let the Northern Hemisphere rule." Obama esikuntineen on kieltämättä viisas valjastaessaessan ns. nyrkkipaja-valtioiden myös Venäjään joskus tulevaisuudessa kohdistuvan ohjus-, ja ydinaseuhan: "Lisäksi se luo pohjan yhteistyön lisäämiselle – antamalla kaikille liittokunnan jäsenille oman toiminta-alueen, parantamalla liittolaistemmme turvallisuutta ja ja luomalla mahdollisuuden yhteistyön lisääämisen  Venäjän kanssa,  jota ballistiset ohjukset myös uhkaavat." Kuinka uskottava hän oli, sen aika näyttää.

Mutta entäs Kiina? Varmastikin Obamalla ja kumppaneilla on omat puheensa Kiinan varalle jota Jenkkilän ei myöskään ole varaa suututtaa. Kiina on tällä hetkellä kasvava talousmahti ja Yhdysvallat on sen edessä polvillaan. Kiinalla ja Yhdysvalloilla on myöskin yhä kasvava kohtalonyhteys.

Obaman esittämät ajatukset ovat vahva julistus. Mutta tällainen julistus herättää paljon kysymyksiä joista haluan nostaa esiin neljä.

I Mikä on kaiken taustalla? Yhdysvallat on nyt esittänyt ajatuksen jossa taloudellinen valta ja sotilasmahti ovat yhtä. Tällaisella liittoutumalla on jopa tärkeä missio maailman pelastamisen kannalta. Onko taustalla Bilderberg!?

II Mihin on unohtunut sellainen osa maailmasta josta joskus muinoin käytettiin nimeä "kolmas maailma?"

III Onko meidänkin lähdettävä mukaan tähän projektiin jotta turvaisimme vaurautemme? Onko sitoutumattomilla mailla enää tulevaisuutta?

IV Onko se näkymätön vihollinen jota Obama ei ääneen sano nimeltään ISLAM?

Raamattu, Suomen kirkon homokysymys, Päivi Räsänen ja muut!

                                         

Homokysymys, sukupuolineutraali avioliitto ja kirkon kanta homoseuksuaalisuuteen ovat nyt esillä ja herättävät todella paljon intohimoja.  Harva ymmärtää kuitenkaan sitä mitä asiasta sanotaan Raamatussa ja millaisia oppeja tämän kysymyksen tiimoilta ja yleensäkin voidaan johtaa. Moninaisuus näkyy myös niissä monissa kirjoituksissa joita täälläkin on julkaistu.

Vanha testamentti suhtautuu homoseksuaalisuuteen kielteisesti. Toisaalta meillä on yritetty selittää  asiaa myös siten, että tuon ajan maailmassa ja tarkemmin sanottuna VT:n maailmassa ei tunnettu koko ilmiötä ollenkaan. Tuossa maailmassa joka puhui miesten näkökulmasta miehen kanssa makaaminen oli kielletty. Miehen raiskaaminen oli tapa häpäistä toinen mies. Oli homoseksualismin selitys sitten mikä tahansa niin ei ole varmastikaan koskaan ollut ihmisjoukkoa jossa sitä ei olisi esiintynyt, ja tässä suhteessa Vanhan testamentin maailma ei tee poikkeusta.

Raamatun ensimmäinen sivu antaa kuitenkin asiasta riitasointuisen vaikutelman jos nyansseihin mennään eli lähinnä teologiaan. Ihminen on luotu mieheksi ja naiseksi ja Jumalan kuvaksi. Samalla sivulla sanotaan vielä että Jumala katseli kakkea mitä oli luonut ja se oli hyvää. Jos pidetään kiinni kirjaimellisesta tulkinnasta niin tällöin hyvään luomistulokseen sisältyvät myös homot. Mutta asia ei ole niin yksiselitteinen. Toisaalla Vanhassa testamentissa homous on kauhea rikos, ja heidät tulisi suorastaan hävittää.

Uuden testamentin suhteen elämme siinä uomassa jonka Paavali käsityksillään saneli. Paavali esittää homoteoriansa varsin ohimenevällä tavalla Roomalaiskirjeen lopussa. Homokysymys ei ole Paavalille keskeinen asia ja se on itse asiassa vain seurau jumalattomuudesta ja tilanteessa jossa on luovuttu oikeasta Jumalan palvelemisesta. Yhtä kaikki, Uusi testamentii puhuu varsin vähän homoista ja Jeesus ei ollenkaan. Sen todistus vastustava. Mutta seikkaa että Jeesus ei puhunut mitään homoista ei voida kategorisesti vetää todisteeksi argumentiksi sen puolesta että homoseksualismi olis hyväksyttävää. Uuden testamentin kirjoituksissa näkyy m yös ns. inhimillinen panos ja esim. evankeliuminen kirjoittajilal ei ollut tarvetta asiasta puhua. Asia ollut heidän yhteisöissään sellainen ongelma että siitä olisi tarvinnut kirjoittaa ja jos Jeesus ei todellakaan asiasta puhunut niin siihen päädyttiin. Paavalin seurakunnissa tilanne oli toinen.

Kirkko ja kirkon opetus onkin sitten oma lukunsa. Nyt eletään aikakautta joka pitää ymmärtää sen kehityksen tuloksena jota kirkko on käynyt viimeisen kolmen sadan vuoden aikana. Se on joutnut vastamaan valistuksen ajan ja luonnontieteiden kehityksen vaatimuksiin. Luterilaisessa maailmassa on eletty liberaalisesta protestantismista uus-liberaaliseen tulkintaan. Vielä 1970-luvun alussa suomalaiset piispat saattoivat allekirjoittaa yhteisen julistuksen nimeltään 12 teesiä Raamatusta joka on edellenkin hyvä työkalu. Sen ohella on kuitenkin edennyt uoma joka haluaa tulkita Raamattua ja luoda kirkolle älyllistä elämää kirkon opeista Tunnustuskirjoista riippumatta.

Vallalla on moninaisuus joka on pysynyt kasassa kuin ihmeen kaupalla välillä venyen ja paukkuen. Teologia on kuitenkin vaikea laji ja nyt olemme tilanteessa jossa pitää epäillä sitä riittääkö kirkon johtajien rahkeet tilanteen hallitsemiseksi. Toisaalta moneus ja moniäänisyys tunnustetaan, toisaalta ollaan tilanteessa jossa kirkkoa uhkaa radikalisoituminen ja se, että konservatiivit saavat sen lopulta haltuunsa. Varmastikin seuraava kirkolliskokous tulee olemaan entisitäkin konservatiivisempi.

Tietysti kirkko olisi voinut edetä ikään kuin sammutetuin lyhdyin. Kun sukupuolineutraali avioliittolaki on otettu käsittelyyn on kirkko kuitenkin joutunut vaikeaan tilanteeseen. Sillä olisi toisaalta oikeat avaimet selvittää tilannetta ja luoda luterilaisuudesta uusi ja kestäväkin tulkinta, sellainen ajan vaatimuksia kestävä ohjelma joka pysyisi kiinni  Raamatun sanassa mutta ei toisaalta pakottaisi ketään uskomaan järjettömiin asioihin. Meidän kirkostamme puuttuu tarpeeksi näkyvä, vahva ja järkevä raamattu-teologi. Teologian tohtoreita, ns. Kotimaa-lehden viikonlopputohtoreita, on tehtailtu pilvin pimein. Tällä tarkoitan juuri väitellyttä teologian tohtoria joka saa paistatella julkisuudessa yhden viikonlopun ajan Kotimaa-lehden palstoilla, mutta joka on sen jälkeen kuin nurkkaan heitetty Marja Shemeikan talossa kun uusi vaimo taloon tuli. Tässäkin kohden Martti Lutherin varoituksen sanat Isossa Katekismuksessa ovat käyneet kirjaimellisesti toteen. Marttihan varoitteli ryhtymistä tohtoriksi ellei tietyt asiat ole kunnossa eli kirkon opin tunteminen ja sitä myöstä Raamatun sana.

Kirkko mieltää velvollisuudekseen on pitää kiinni siitä, että avioliitto on miehen ja naisen välinen asia. Sen tulee tukea ja kulkea myötä kaikkien jäseniensä kanssa ja löytää ns. pastoraaliset eli sielunhoidolliset keinot sen toteuttamiseen. Mutta se ei olle ongelma kirkolle jolla on niin paljon huipputohtoreita riveissään.

Ja mitäpä meidän on sanottava Päivi Räsäsestä?  Edustaako hän kirkon ääntä ja millä tavalla? Ei sen enempää ja vähempää kuin kukaan muukaan. Räsänen kuuluu ns. viidennen herätysliikkeen piiriin. Se syntyi Suomessa protestina liberaalille ja uus-liberaalille Raamatuntulkinnalle ja kirkon väitetylle maallistumiselle. Viidesläisillä on kirkolliskokouksessamme vahva painoarvo. Viidesläiset ovat se liike joka on ollut paljolti Suomen kristillisen liiton / Kristillisdemokraattien takana. Liike vastustaa naispappeutta ja on raamatuntulkinnassaan hyvin vanhoillinen, tosin nyannsejakin löytyy. Räsäsen arvokonservatismi on ymmärrettävää ja sen aitoutta ei pidä kyseenalaistaa.

Reaktio Räsäsen sanomisiin suuressa homoillassa on ymmärrettävää mutta toisaalta ei-ymmärrettävää. Räsäsen edustama linja on yksi kirkossamme elävistä tulkintamalleista. Kirkosta eroava henkilö ei ole ymmärtänyt millainen rakennelma kirkko on ja millainen luterilainen kirkko on. Räsästä mitenkään ihannoimatta voi sanoa että hän on yhtä oikeassa kuin joku toinenkin. Räsänen oppimestareineen tuskin kuitenkaan kovinkaan paljoa perustaa vaikkpa niistä kahdestatoista teesistä joihin tässä kirjoiutkseesa on muutamaan otteeseen viitattu.

Kirkko on vaikeassa tilanteessa mutta se jatkuu niin kaun kuin sillä ei ole yhtä kantaa asiaan. Lopuksi on vielä sanottava yksi asia. Suomen kirkon papeilla on vuosikymmenien ajan ollut ns. heikon veljen etiikka. Yliopisto-opinnoissa on saatu varsin tieteellinen maailmankuva ja siellä opetettu raamattu-kritiikki ja sen tulosten myöntäminen on ollut selvä asia. Seurakuntatyössä on kuitenkin puhuttu aivan toisesta rekisteristä koska tietämätöntä ja ymmärtämätöntä seurakuntalaista ei ole sopinut loukata. Kaikki tämä on tapahtunut kirkon johdon ja sen opettajien tietäen. Kaikesta tästä huolimatta rakennelma olisi pelastettavissa. Niukin naukin, mutta pelastettavissa kuitenkin. Aivan ensiksikin kaivattaisiin terästäytymistä ja notkean moderni sökö tulisi heittää romukoppaan.

Lyhyt motiivi-analyysi Tarja Halosen Persu-puheista.

Tässä rytmiltään kiihtyneessä ja paljon virikkeitä sisältävässä ajan virrassa ei ole enää muodikasta puhua eilisestä ellei siihen ole pakottavaa syytä. Eilen pääuutinen oli Markku Uuspaavalniemen siirtyminen Perussuomalaiseen puolueeseen. 

Viikon varrella Halosen myönteiset Persu-puheet herättivät mielenkiintoa, ja tietysti sadattivat lisää ääniä puolueelle. Tänään olisi muodikasta heittää lisää löylyä homokeskustelun kiukaalle ja puhua siitä mitä tänäinen kirkolliskokouksen päätös voi merkitä. Kaikella on aikansa ja ensin pitää käsitellä vanhat asiat. Siispä Halosen Persu-puheisiin.

Presidentti Tarja Halonenhan kommentoi muutama päivä sitten onnistuneella Venäjän-vierailullaan perussuomalaisten suosion kasvua. Haloselta kysyttiin, mitä mieltä presidentti on perussuomalaisten kannatuksen noususta Suomessa. Vaikea sanoa miten valmistauutnut Halonen tuohon lausuntoon sitten oli, mutta hämmästyttäväähän se oli. "He ovat ottaneet esille asioita, jotka muidenkin olisi pitänyt ottaa." Presidentin mukaan perussuomalaiset ovat nostaneet keskusteluun aiheita, jotka ovat päässeet ns. "vanhoilta" puolueilta unohtumaan. "Minä luulen, että ne asiat liittyvät hyvinvointiin, Halonen sanoi. Hän totesi, että muiden puolueiden kannattaisi kuunnella, mistä perussuomalaiset puhuvat.

Mikä mahtaakaan olla syynä siihen kun Halonen moista sanoo? Nimittäin ei Suomen Tasavallan Presidentin muotoinen henkilö voi sanoa ihan mitä tahansa ilman mitään perusteita. Tietysti kukaan ei voi sanoa mitään ilman mitään perusteita. Kaiken takana on jokin tendessi tai motiivi. Tarja Halosen Persu-puheille voidaan näin äkkiväärältään ja muutaman vuorokauden miettimisen jälkeen löytää ainakin kuusi eri motiivia. Tehdäänpäs Indyt eli roomalaisia kehiin!

I Halosesta on tullut persu. Kuulostaa hurjalta väitteeltä, mutta kaikki on mahdollista.

II Halonen yrittää epätoivoisesti tukea sosialidemokraatteja jotka ovat todella vaikeassa tilanteessa. Halosen viesti olisi siis, että demareiden tulisi persuuntua. Halonen on kuitenkin sydämeltään demari vaikka rypsiöljyssä friteeraisi.

III Halonen haluaa nostaa persujen kannatusta entisestään jotta vaalien jälkeen persut ja kuihtunut, mutta kuitenkin Kepuumusta suurempi puolue sosialidemokraatit voisivat olla tulevan hallituksen runko. Halonen haluaa sosialidemokraatit hallitukseen millä hinnalla hyvänsä.

IV Halonen on ottanut arvojohtajan tehtävät ja uskaltaa nyt sanoa mitä pitää tehdä kun hän voi olla persujen ja Timo Soinin leveän selän takana! Tosin tässä tapauksessa Halosen toiminta voi olla kuitenkin pahemman laatuinen arviointivirhe.

V Halonen haluaa tehdä viimeisenä tekonaan niin paljon kiusaa kuin mahdollista. Hän on pettynyt omaan entiseen puolueeseensa ja kaikkeen muuhunkin. Persut ovat hänen kostonsa väline.

VI Halonen haluaa jättää itsestään hyvän kuvan. Hän tunnustaa tosiasiat.

No, ehkä totuus ei löydy mistään noista väitteistä tai sitten se on osaltaan noiden summa. Halosen piilotajunta voi olla varsin mielenkiintoista aluetta. Mutta mitäpä olette tästä mieltä rakkaat lukijani...

 

Kenestä vuoden 2010 valtakunnallinen eriöneuvos?

                                     

Suomi  on  erilaisten  palkintojen,  stipendien  ja  tunnustusten  luvattu  maa.  Jos  kerran  Suomen  Skepsis  r.y.  ottaa  oikeudekseen  jakaa  vuosittain  HUUHAA-palkintonsa  niin  aivan  yhtä  hyvin  voidaan  jakaa  myös  ns.  VUODEN  ERIÖNEUVOS-palkinto.

Mutta  mikäs  olisi  sitten  tällainen  vuoden  “Eriöneuvos-palkinto.”  Lähestymme  asiaa  sanan  "eriö"  etymologiasta  käsin.  Nimittäin  tuota  noin…  Niin…  Suomen  kielihän  oli  vielä  autonominan  ajan  alussa  varsin  sanaköy;  uusia  sanoja  luotiin  paljon  aina  1900-luvulle  saakka,  ja  luodaan  edelleenkin.  Yksi  näistä  sanoista  oli  “eriö.”  Ja  eriöllähän  tarkoitettiin  paikkaa  jossa  pääasiassa  ulostetaan  ja  virtsataan,  joskus  eriössä  toki  tehdään  muutakin.  Eriö  on  jäänyt  unholaan  ja  se  on  yksi  suurimpia  valitettavuuksia  Suomen  kielen  kehittämisen  näkökulmasta.  Mutta  ehkä  voimme  vielä  pelastaa  tämän  suurenmoisen  sanan  luomalla  sille  sisällön,  merkityksen  ja  arvon  perustamalla  uuden  palkinnon,  nimittäin  “VUODEN  ERIÖNEUVOS – palkinnon.”

Palkinnon  tarpeellisuus  on  huutava,  sillä  tämä  maa  on  suoraan  sanoen  liian  täynnänsä  erilaisia  paskanjauhajia,  ja  muista  epätäsmällisistä  muistikuvista  todellisuuksia  derivoivia asanaseppoja.  Siis  palkinto  voitaisiin  antaa  henkilölle,  ja  tässä  tapauksessa  suomalaiselle  henkilölle,  joka  kuluvan  vuoden  aikana  on  menestyksellisesti  jauhanut  suoranaista  apulantaa  tai  muutenkin  puhunut  kohtuuttoman  epätäsmällisesti.  

Kuka siis on vuoden  2010  eriöneuvos?  Eiköhän  tästä  maasta  löytyisi  vallan  selkeä  konsensus  siitä,  että  palkinto  kuuluisi  tänä  vuonna  jollekin  Kansallisen  Kepuumuksen  johtomiehistä.  Toisaalta  kyllä  Punahöttölän  komentoorakin  eli  Jutta  Urpilainen  olisi  palkinnon  aivan  kirkkaasti  ansainnut  lausunnoillaan  ihmisten  tuloista  ja  tuloeroista. 

Vielä loppuun pieni anekdootti eriöstä.   Joskus  1990-luvulla  kun  SDP:n  Ulpu  Iivari  pyrki  eduskuntaan  niin  Suomen  Sosiaalidemokraatti-nimiseen  lehteen  oli  eksynyt  ilmoitus  jonka  otsikko  oli:  ”Ulpu  Iivarin  tukiryhmä  kokoontuu  Paasiravintolan  eriössä  ”xx.xx.xxxx  klo  xx.xx.”  Sinänsä  hauskaa  mutta  tuossa  tapauksessa  lehdentekijältä  olivat  menneet  eriöt  ja  lämpiöt  sekaisin.

Palkinto on siis perustettu, se on perusteltu ja palkinnoksi riittä pelkkä lämmin henkinen rutistus! Mutta kenelle vuoden 2010 valtakunnallinen ERIÖNEUVOS-palkinto annetaan. Ajatuksen isänä olen luonnolllisesti vaitonainen. Elikkä ehdotuksia kehiin ja sassiin...

Kuva tehty vuonna 2024. Sovellus Prisma.

Biokaasua ja koko kansan kukkamultaa.

 

Päivän puheenaihe näyttää olevan paska. No sehän kyllä passaa! Se asia on nimittäin tavattoman tärkeä oli sitten kyse ihmisensellaisesta tai eläinsellaisesta. Tuo kallisarvoinen aine on näytellyt tärkeää osaa ihmiskun-nan historiassa. Ihmiskunnasta voidaan varsinaisesti puhua vasta nykyisen intergalsiaalin eli holoseenin koittaessa. 

Noin 10 000 vuotta sitten ihminen aloitti intensiivisen ruuantuotannon hedelmällisen puolikuun alueella tavalla joka johti kulttuurin nopeaan kehittymiseen. Yksi suurimmista ihmiskunnan keksinnäistä oli sananmukaisesti siinä kun keräilijä-metsästäjästä viljelijä-keräilijäksi / viljelijä-metsästäjäksi siirtyneet ihmisjoukot tekivät havainnon, että vilja ja hyötykasvit kasvavat paremmin kun maahan levitetään ja sekoitetaan suurten hytötynisäkkäiden lantaa. Ihmiskunnan historiassa oli siirrytty sen suureen kulta-aikaan, oli koittanut paskantärkeden maailmankausi.

Ihmisestä tuli uudemman ajan loppupuolella vähemmän paskantärkeä sen jälkeen kun hän kehitti väkilannoitteet. Samalla tuosta mailman luonnollisimmasta aineesta on tullut hänelle ongelma. Se pitää huuhtoa erityisistuimen läpi kallisarvoisella vedellä, eli sekoittaa veteen. Ja sitten tästä paskaliemestä tehdään suuri ongelma ja lopulta tarvitaan yhä suurempia jätevedenpuhdistamoja. Kyseessä on ehkä ihmiskunnan järjettömin hanke mihin se on joutunut historiansa saatossa.

Ihminen saa aikaan tuota kansantuotetta puolisen kiloa päivässä, jotkut vähän enemmänkin. Se ei kuitenkaan ole hyötykäytössä kuin häviävässä määrin. Jos suomalaisten kansantuote saataisiin hyötykäyttöön suurimmalta osin ja bionenergian raaka-aineeksi niin se olisi suuri askel kohti vihreää Suomea. Siitä tulisi ihanaa  kaasua kaupunkilais-bussien polttoaineeksi, ja loppu olisikin sitten sitä kauan kaivattua "KOKO KANSAN KUKKAMULTAA." Siinä sekoittuisi esim. vuorineuvoksen ja siivoojan paska kaikki rajat ylittävällä tavalla.

Ei pidä väheksyä myöskään navetoissa ja sikaloissa ahkeroivia lehmiä eikä porsaita. 3500 porsasta tuottavat päivässä noin 10 000 kiloa sianlantaa josta saadaan biokaasuvoimalassa prosessin jälkeen sähköä siinä määrin, että 200 tällaista laitosta vastaisivat yhtä ytyvoimalaa. 

Tuulivoiman hyödyntäminen Suomessa on kallista ja ja aina ei tuule. Osaratkaisu ongelmiin on lähempänä ja konsanaan kotoisempi kuin vielä tajuammekaan. Mutta niinhän se on aina ollut, yksinkertaiset asiat pakkaavat jäämään unholaan.

Mitäs me elinkeinoasiamiehistä ja muista sellaisista. Joka kuntaan pitäisi perustaa ns. p-asiamiehen virka kunnes asia on saatu hoidettua kansantaloutta hyödyttävälle tasolle. Kyseessä olisi kansanvalistaja joka patistelisi ihmisiä kuivakäymälöiden hankintaan, ja järjestelisi kansantuoteen viikottaiset keräilyreitit ettei ko. ainetta enää tarvitsisi ensin sekoittaa veteen ja sitten jälleen vaivalla puhdistaa. Halvemmaksi se voisi tulla kuin viemäröinti. Paras ratkaisu olisi kuitenkin se jos esim. omakotialueella asuvilla olisi pakko käsitellä oma kansantuottensa itse. Se olisi paljon ekologisempaa ja inspiroivampaa puuhaa kuin järjettöminen nurmikoiden ylläpito. 

Historia ei toista itseään, mutta se matkii itseään hämmästyttävällä tavalla.

                           

Muutama kirjoitus joissa asian ydin on ymmäretty ansaitsee vastineeksi ämän kirjoituksen julkaisemisen. Yleinen ja kritiikittömästi toistettu väite on nimittäin se, että historia toistaisi itseään. Väitteen loogisesta mahdottomuudesta voidaan tietysti puhua loputtomiin. 

Tyytykäämme nyt vain toteamaan että kerran tapahtunut on ainutlaatuista, ja on olemassa tiettyjä lainalaisuuksia jotka saavat asiat joskus näyttämään samanlaisilta. Tarkastelemme väitteen "Historia toistaa itseään" ongelmallisuutta kolmen esimerkkitapauksen yhteydessä.

I Ruotsidemokraatit ja heidän murtautumisensa Ruotsin valtiopäiville ja Hitler / natsit

II 11.09.2001 tapahtumat ja japanilaisten hyökkäys Pearl Harbouriin vuonna 1941

III Perussuomalaisten tuleva vaalivoitto vuonna 2011 ja vuoden 1970 vaalit

Tässä ajassa nähdään pahoja merkkejä ja niitä tulkitaan helposti otsikon ensimmäisen puoliskon mukaisesti. Sellaiseksi käy vaikkapa Ruotsidemokraattien vaalivoitto Ruotsin parlamentti-vaaleissa syksyllä 2010. Mikä olisi tässä vertailukohtana? Ruotsissa ei ole vastaavaa esimerkkiä historiasta ja jos vertailukohtaa pitää etsiä niin sellainen pitää etsiä siitä prosessista joka nosti Adolf Hitlerin ja natsit valtaan vuosina 1919-1932. Maa on kuitenkin eri ja aikakausi myös, ja mittasuhteet ylipäänsä. Jokainen voi miettiä asiaa ja tehdä omat tulkintansa.

Ruotsidemokraattien takana ei ole Hitlerin kaltaista henkilöä eikä ideologiaa jota voisi verrata kansallissoisialismiin. Aikakausikaan ei ole välttämättä totalitarismin aikakausi. Ruotsi-demokraatit ovat osa euroopanlaajuista liikehdintää. Nationalistisia puolueita on ollut ennenkin ja onko heillä yhtymäkohtia edellisen maailmankauden ilmiöihin onkin sitten jo eri juttu. Historia ei toista itseään vaan korkeintaan matkii itseään. Että Ruotsidemokraatit olisivat natseihin verrattava liike, ja että he nousisivat valtaan kuten natsit tekivät tarvittaisiin vahva terrorikoneisto ja suurpääoman tuki. Historia ei siis toista itseään eikä edes kunnolla matki, se on vain oma itsensä.

Joku voi nähdä vuoden 2001 syyskuun yhdennentoista päivän tapahtumissa vahvaa rinnakkaisuutta japanilaisten hyökkäykselle Pearl Harbouriin 07.12.1941. Yhteistä näille tapahtumille on näennäinen yllätyksellisyys. Vuoden 1941 tapahtumat olivat kuitenkin ennakoitavissa vaikka niiden toteutumista ei kukaan pitänyt mahdollisena. Asian toteutumisen jo 1930-luvulla ennakoinut amerikkalaien upseeri jouti epäsuosioon. Syyskuun yhdestoista 2011 oli absurdin yksinkertainen asia että sitä ei olisi välttämättä uskottu jos asiasta olisi päivää aikaisemmin uutisoitu. Juttu oli aivan liian päätön! Japanilaisten hyökkäys vei Yhdysvallat sotaan jota se jo tavallaan kävi.

Toinen maailmansota pelasti Yhdysvallat lopullisesti suuresta lamasta mutta Bushin aloittamat sodat ovat olleet omalta osaltaan syöksemässä maata yhä suurempaan taloudelliseen ahdinkoon. Japanin hyökkäyksen aikaansaaman sodan Jenkkilä tavallan voitti mutta se "sota" jota se parhaillaan käy voi olla mahdotonta voittaa tai ylipäänsä lopettaa. Mitä enemmän asiaa ajattelee niin sitä enemmän Pearl Harbour ja Syyskuun yhdestoista näyttävät eri asioilta. Kaiken lisäksi jälkimmäiseen liittyy aivan eri mittasuhteet kuin edelliseen. Historia kuitenkin matkii jälleen itseään.

Entäpä sitten hieman rauhanomaisempi asia eli perussuomalaisten nousu ja vuoden 1970 vaalit. Nyt on pakko ottaa esiin INDYT eli roomalaiset, ja niitä voikin olla tällä kertaa varsin monta...

I Vuoden 1970 vaaleissa oli kolme voittajaa: SMP, Kokoomus ja Suomen Kristillinen Liitto. Vennamon puolue voitti 17 paikkaa, Kokoomus 11 paikkaa ja SKL nousi ensimmäistä kertaa eduskuntaan. Vuonna 2011 voittajia ollee jälleen kaksi. Toinen nostanee huimasti paikkalukuaan, toinen voittaja saa suurimman puolueen tittelin nostaen ehkä prosentuaalisesti kannatuslukuaan mutta menettäen muutaman paikan. Uuden puolueen nouseminen eduskuntaan on mahdollista vuonna 2011 mutta se edellyttää onnistuneen vaaliliiton Uudellamaalla. Historia voi tässä kohden enemmän toistaa kuin matkia.

II Vuoden 1970 vaaleissa eduskunnan voimasuhteissa tapahtui muutos kun vasemmistoenenmmistö jäi historiaan. Vasemmisto menetti 15 paikkaa. Tälläkin kertaa vasemmisto menettää paikkoja mutta todennäköisesti vain 7-8. Historia toistaa...

III Vuoden 1970 vaaleissa oli varsinaisesti kaksi häviäjää, Keskustapuolue (-13) ja Työväen ja Pienviljelijöiden Sosialidemokraattinen Liitto (-7 paikkaa). Vuoden 2011 vaaleissa on Keskusta jälleen häviäjä ja tappio ollee jälleen noin 12-15 paikkaa. Historia  matkii..

IV Vennamon vaalivoiton takana oli iso yhteiskunnallinen rakennemuutos ja hänen itse luomansa verkosto jota hän pytyi käyttämään poliittisessa työssään hyväkseen. Perussuomalaisten voiton taustalla on yhteiskunnallinen käymistila, tyytymättömyys poliittiseen kulttuuriin ja vallassa olleisiin puolueisiin (Ehkä on parempi puhua "vallassa olevista puolueista" kuin "vanhoista puolueista.") sekä Timo Soinin karisma. Yhteistä SMP:n ja perussuomalasiten kannattajille on talkoohekin vaalityössä ja ehdokkaiden perusteellinen kenttätyö. Historia toistaa ja matkii...

V Vuoden 1970 vaalien alla Vennamo ja SMP eivät olleet median suosiossa, mutta vuoden 2011 vaaleja lähestyttäessä Timo Soini ja perussuomalaiset ovat olleet näkyvästi mediassa. Historia ei toista eikä matki vaan luo uutta.

VI Vuoden 1970 vaalit olivat ensimmäistä kertaa silloisen uuden median, television, vaalit. Vuonna 2011 internet ja sosiaalinen media ovat potensseissa melkein "ungströmeja" enemmän kuin televisio vuonna 1970. Historia matkii itseään potensseissa.

VII Vuonna 1970 SMP:n ja Kokoomuksen voitto nostatti suuren poliittisen kriisin joka jatkui tavallaan koko 1970-luvun ajan. Vaalien voittajat eivät päässeet hallitusvastuuseen. Perussuomalaisten vaalivoitto, suurikaan, ei nostata hallituskriisiä keväällä 2011. Eri asia on sitten se onko kyse demokratian kriisistä tai alennustilasta. Historia on vain oma itsensä eli lopulta arvaamaton.

Mene ja tiedä! Semmoinen hutaisuhan tämä oli ja vieläpä epäsuhtainen kun yli puolet porinasta käsitteli yhtä tapausta. Toisaalta se on ajankohtainen ja koskettaa suomalaisia paljon liikuttavaa asiaa. Tarkoitukseni oli hieman pöyhiä erästä kliseistä väitettä ja ehkä jopa osoittaa se, että asioiden takan on monimutkaisempia syitä kuin ensi vaikutelma voi antaa ymmärtää. Mutta kuulisin mielelläni muiden mielipiteitä kasvun pohjaksi. Mitä olette mieltä...