Urheilullisempi porina 02.03.2009

Talviurheilutapahtuma on ohitse ja Suomi on jälleen maastohiihdon suurvalta. Silti takavuosien doping-jupakat eivät hevin jää unhoon. Nyt on aika kuitenkin kiinnittää katse ensi vuoden olympialaisiin talvikisoihin ja ehkä vähän kauemmaksisikin.

Vancouverin kisojen jääkiekkoturnaus on se mitä tässä kaikista eniten pitää odottaman. Kun vain suomalaiset saisivat liikkeelle kaikista parhaimman miehistön niin hyvää jälkeä voisi tullakin… Vähintään samaa mitä Torinostakin vuonna 2006. Tai sitten Suomen jääkiekkomaajoukkueen menestyksen lakipiste saavutettiin jo menneinä vuosina ja nyt tarvitaan monta vuotta uuden nousun varmistamiseksi. 

Viimeinen huippukautemme perustui paljolti Erkka Westerlundin oppeihin. Nyt tämä jääkenttien Manstein vastaa jääkiekkoliittomme koulutuksesta. Westerlund tekee työnsä varmasti hyvin ja kymmenen vuoden kuluttua meillä on sitten monta huipputaitavaa nuorta NHL-pelaajaa. Nythän on ongelmana ollut se, että Suomen nuoret eivät ole oikein pärjänneet ja materiaali on niin tasapäistynyttä. 

Tähän ei pitäisi sekoittaa nyt politiikka mutta sanotaan että Aravirran ns. demari-kiekkoilu vei Suomelta monta maailmanmestaruutta. Aravirta peluutussyteeemi ei ollut viimeisen puristuksen hetkellä täysin toimivaa ja jos hän olisi käyttänyt aikalisiä siinä määrin mitä muut tekivät niin tilanne olisi ollut aivan toinen monessa finaalissa. Aikalisällä saadaan vastustajan hyvä vire poikkastua ja oman joukkueen parhaimmat miehet saavat vetää henkeä. Mutta eihän se millään mahtuntu Aravirran päähän sellainen.

Lontoon kisoihin vuonna 2012 on nyt kolme ja puoli vuotta aikaa. Historia ei toista itseään mutta sillä on taipumus matkia itseään todella hyvin. Vuoden 1948 kisoihin osallistuneista suomalaisista ei taida muuten enää olla ketään elossa… Rauha noiden sankareidemme muistolle! Lontoon kisoista vuonna 1948 käytettiin nimeä “Ostokortti-Olympialaiset.” Noihin kisoihin eivät osallistunnet sodan hävinneet Saksa ja Japani eikä tietenkään Suuresta Isänmaallisesta Sodasta toipuva Neuvostoliitto. 

Tyylikäs ja Mussolinin jo autuaasti unohtanut Italia oli mukana ja menestyikin vallan hyvin. Maailma toipui suuresta sodasta ja tulostaso oli mitä oli. Urheilijat olivat sodankäyneitä miehiä ja naisia ja uusi sukupolvi vasta harjoitteli minkä kurjuudelta kerkesi. Maailma ei ollut mitenkään vauras paikka vaikka ytypommejakin jo oli käytetty. Suuri lama Jenkkilässä oli voitettu kiitos sotateollisuuden nousun. Nyt ei ole käyty sotaa mutta maailma on konsanaan samassa tilassa Lontoon kolmansien kisojen aikana (Lontoo isännöi neljännen olympiadin kisoja jo vuonna 1908) kuin vuonna 1948. Tai ehkä pahemmassakin. Vuonna 1948 oli toivoa mutta onkos sitä vuonna 2012?

Muutama sana maaliskuun alkaessa mmix-vuonna – pienenpieni paskapuhe

Tänään tekisi mieli kirjoittaa jotain vallan mystistä mutta jääneepi kirjoittamatta. Tulevaa viikkoa odottaa jälleen ihan mielenkiinnolla; esimerkiksi mitähän hauskaa pääministerimme van Hanen tekee tällä viikolla? 

Jokohan Hallituksessa alkaa kiehumaan virhereiden ytyvoimala-horinoiden vuoksi? Kiusallakaan en aio kirjoittaa sotsiaalidemokraateista yhtikäs mitään! Tuskinpa mitään kirjoitettavaakaan ilmaantuu… Väkisin puserrettuja ja huumoriltaan pinnisteltyjähän nuo meikäläisen demari-jutut ovat olleetkin...

Virhereille on käynyt ohraisesti. Puolue on laitostunut kuin voimansa menettänyt herätysliike. Tämä heidän ytyvoimala-kritiikinsä tässä edelleen kummeksuttaa ja väitteet siitä että energian kulutus on kääntynyt laskuun. Tottakai kai se on kääntynyt laskuun kun monta paperossikonetta on sulkimoitu ja tehtaita myös. Mitäs tuo Anni Sinnemäkeä ja muita boboja hetkauttaa kunhan vain lattea saa kiduksiinsa. Kun ei tässä inspiroi sen enempää niin puhutaan sitten, jos ei nyt ihan sontaa, niin ainakin sontimapaperista…

Ihminen on sitten veikeä olento! Tämä asia tuli viikolla mieleen kun ostin pompsit toilettipaperia ja talouspaperia. Nyt on sitten viimeistä huutoa semmonen nelikerroksinen paskapaperi… Toiletipaperihan on mielenkiintoinen luku sinänsä. On tuo takamuksen pyyhkyttäminen monimutkainen juttu… Aivan ensiksi kaadetaan puita eli riistetään metsän eläimiä. Sitten puut ajetaan fossiilisia polttoaineita ahmivalla rekalla paperossitehtaalle. Sitten puu rouhitaan pieneksi silpuksi ja keitetään kaikenkauheassa tärpättiliemessä selluksi. Tässä vaiheessa uraani halkeaa ja tuottaa sähköä sellukattilaa varten. Sitten tehdään monelaista paperia ja yksi niistä laatuaan on tämä kotoinen paskapaperi. Kyseinen paperi pakataan sitten irvokkaasti muovipakkaukseen ja rahdataan taas rekoilla kauppoihin ja sieltä se käydään noutamassa kuluttajien pienemmillä kotteroilla kotitalouksiin. 

Sitten alkaakin pyyhkyttely ja selluloosa matkaa viemäreissä jätevedenpuhdis-tamoihin jossa kaikki lopulta tiivistyy ja toivottavasti myös kompostoidaan. Hirvittää kaikkinensa mutta ei sitä kiireiltään ja mukavuudenhalultaan ole kuitenkaan ehtinyt tätä epäkohtaa lähteä korjaamaan. Ehkä asian laita ei ole aina ollut näin järjettömällä tolalla sillä eläähän kansamme suussa hokeman muodossa vielä tänäänkin ns. “perseensuti.” 

Luonnonsuojelijana mietin kovasti sitä olisko tuossa entisaikojen käyttöesineessä apua sillekin ettei metsän eläimiltä ihan niin kauheasti tarvitsisi ottaa puita. Laiskuuttahan tämä kaikki vain on sillä ainakin täällä Suomessa päivän pääsonninan jälkeen joka meikäläisellä ajoittuu ainakin aamuun voisi ottaa suihkun. Mikäs on suihkutellessa kun on ytysähköllä lämmitettyä vettä ja teollisesti valmistettua saippuaa ja muuta yvesrotseri-kamaa kylppärissä. Ihmisen ei toisaalta ihan joka päivä tarvitse kylvyssä käydä eikä ruiskutellakaan.

Että vaikea tässä on kuvitella jotain Anni Sinnemäkeä eli virhereiden tulevaa horinanjohtajaa ja muita boboja vuoleskelemassa noita sutima-välineitä ja pesemässä pyllyjään jääkylmällä vedellä. 

Että ei tässä muuta voi sanoa kuin että: “Ihminen, mikä sinua oikein vaivaa. Viet metsän elämiltä puut, saatat oravat paniikkihäiriöön ja pistät käet kukkumaan selällään kannonnokkiin ja vielä väität että hyvin pyyhkii, ainakin lihavina vuosina.” 

Ei tullut mystiikasta mitään ellei asiaa sitten katsota hieman laajemmista yhteyksistä...