Italiaan lisäytyvoimaa – mitä pienet edellä sitä isot perässä.

Nyt kun Suomi ei, kiitos Afghanistan-sotkujen, olekaan enää ns. rauhanturvaamisen suurvalta niin kuis nyt suu pannaan. Ehkä meistä riippumattomista syistä, tai kiitos kaukonäköisen energiapolitiikan olemmekin ydinvoima-rakentamisen suurvalta. 

Meille kohoaa Olkiluotoon ensimmäinen uuden sukupolven ytyvoimala ja maailmalla on seurattu tarkoin kaikkea siihen liittyvää. Tänään kantautuu rannloillemme myös tieto että saapasmaassa ryhdytään vakavasti rakentamaan lisäytyvoimaa. FORZA ITALIA... Italia näet ryhtyy rakentamaan lisäydinvoimaa öljy- ja kaasuriippuvuuden supistamiseksi.  

Tämä merkitsee täyskäännöstä maan ytyvoimapolitiikassa. Nimittäin vuonna 1987, paljolti Tsernopiilin jälkikauhuissa kansanäänesty hylkäsi ydivoiman. Tuolloin maassa oli neljä ytyvoimalaa. Talousminsteri Claudio Scajolan mukaan Perluskoonin konservatiivihallitus aikoo rakentaa useita uuden sukupolven ytyvoimaloita. Italian teollisuuspiirien mukaan saapasmaa on nykyään liian riippuvainen ulkomaisista enegialähteistä. Perluskooni lupasi vaalikampanjasaan paluuta ytyvoimaan.

Suomesta meiltä kuuluu taas toisenlaisa uutmia. Suomessa olisi näet suuret mahdollisuudet vähentää sähkönkulutusta. Tämä ilmenee ympäristö- ja energia-alan konsulttiyritys Gaian selvityksestä. Jos valtiovalta todellakinn alkaisi tehokkaasti tukea sähkön säästämistä, vuoteen 2020 mennessä voitaisiin säästää kahden ydinvoimalan tai koko Suomen käyttämän hiilivoiman verran sähköä.  

Sähkön kokonaistarve saataisiin näin 20 % nykyistä pienemmäksi, mikä olisi linjassa EU:n vaatimusten kanssa. Suurin säästöpotentiaali on sähkölämmi-tetyssä rakennuskannassa jossa tarvetta voitaisiin vähentää jopa puolella.

Niinpä niin... Kumpikohan on kunniakkaampaa... Olla rakentamassa lisäyty-voimaa vai säästää sähköä... Ytyvoimaan liittyy ainakin meillä se harha että se jos mikä on tuontisähköä. Uraaninapit joudutaan näet tuomaan ulkomailta. Paradoksaalisinta olisi se, että vaikka uraanikaivostoiminta meillä alkaisikin niin tuote jalostettaisiin kaukana ulkomailla. Samoin lienee Perluskkoonin maassa. Italiassa ei ole juuri omaa uraania. Mutta heillä on viiniä jo oliiviöljyä jolla kyllä voidaan vaihtaa ytyvoimalan tarvitsemaa polttoainetta mielin määrin. Paljonkohan sähkönsäästöpotentiaali Italiassa muuten olisi? Siis pimeätoiminta kunniaan ja sähköä säästämään...  

Venäjä on jääkiekon maailmanmestari

Venäjä sai kolmannessa erässä vauhdin pois Kanadan hyökkäyksistä jo ennen vanhaa punaviivaa ja näistä sitten avautuikin monta suoraa hyökkäystä.  

Ratkaisijaksi nousi lopulta Ilja Kovaltsuk, Kanadan pisterohmu Dany Heatleyn entinen ketjukoostumuskaveri Atlantasta. Heatley kaupattiin Ottawaan ja Kovaltsuk jatkaa tuossa ”Tulen viemää-kaupungissa.” Täytyy sanoa että Venäjän pojilla on kyllä hirmuinen taitotaso. Eilen sankari olisi voinut olla aivan hyvin Ovetskinkin tai vaikkapa Affari eli Maxim Afinogenov. Taitopelaajat pelasivat hyvin 
kurinalaista kiekkoa Bykovin johdolla.

Eniten tässä harmittaa aina se, että ottelun nautittavuuden kannalta tv-katsoja ei juuri koskaan näe koko kenttää vaan vain osan siitä. Ehkä tulevaisuudessa voi kotikatsomostakin käsin valita haluamansa kameran. Ehkä tämä on mahdollista jo kymmenen vuoden kuluttua. Tavallisen ja jopa jääkiekosta enemmän ymmärtävän lätkä-diggarin on vaikea seurata ottelua juuri em. vajeen vuoksi. Helppohan se on Tammisen ja muiden sitten uunottaa mainoskatkojen ja erätaukojen aikana samaa vanhaa stooria. Sanon suoraan että en näiden kisojen aikana kuunnellut sen sekentin puolikastakaan meidän kuuluisaa kultamitalinsyöjää eli Antero Mertarantaa. Mutta asiaan...

Venäjä pelasi kurinalaisesti mutta päivä oli suuren työn sankarin Ilja Kovaltsukin näytöstä. Kun Venäjä sai pelin tasoitettua neljään neljään niin en enää epäillyt hetkeäkään kuka pelin voittaa. Arvasin mitä tulee tapahtumaan kun jatkoaika alkaa neljällä kenttäpelaajalla pe joukkue. Venäjä laittoi jäälle selaisen pirunnyrkin että alta pois: Kovaltsuk, Ovetskin, Fedorov ja Tereshtsenko. Sanoin satunnaiselle katselukumppanilleni että peli ei montaa minuuttia vanhene. Eikä vanhennutkaan varsinkin kun Rick Nash otti aivan älyttömän jäähyn.

Oikea joukkue voitti ja ei mitään syytä huoleen; ensi vuonna on jälleen uusi mestari ja se tuskin on Venäjä. Nimittäin nykyään on vaikea voittaa kahta kertaa peräkkäin edes jääkiekon maailmanmestaruutta. Paljon pitää arvostaa Venäjän suhteen myös sitä, että joukkueessa pelasi niinkin monta ei-nhl-pelaajaa. Olihan Venäjän poikien riemu-ripaskaa kiva katsella ja nyt voidaan lopettaa puheet siitä, etteikö venäläinen taitokiekkoilija pysty pelaamaan hyvää ja kurinalaista taktiikkaa... 

Pitelee ilmoja ja muita sekaporinoita.

Äärimmäiset sääolot nostavat päätänsä jälleen täällä pohjolassakin. Ruotsi on puoleltaan lumen peitossa ja Taalainmaallakin on jopa neljäntoista tuuman lumi-kinoksia. Joko on tullut holoseeni päätökseen ja joko tänä vuonna jäätiköt lähtevät kasvuun... Ehkei nyt vielä sentään.  

Kylmäksihän se on ilmat laittanut, siitä ei yli eikä ympäri pääse. Tulee ihan lapsuuden kesäkuut mieleen Jäämeren rannalla. Mutta eiköhän ilmat tasaannu lähipäinä. Vaikka nyt onkin ollut lämpimiä vuosia niin ihan tilastollisestikin tulee vielä koleita kesiä kuten ennekin. Sääennustuksiin on oppinut luottamaan samoin meteorologien ammattitaitoon.  

Heillä onkin käytössään sellaiset mallinukset ja superjyrskyttimet että poies alta. Joku varmaan tietänee millaista säätä kesäksi on luvassa. Vastaus lienee se, että kaikenlaista. On El Ninja-vuosi ja Pohjois-Atlantin oskillaatio on kaottistakin kaoottisempi arvioida, jos sitä nyt ylipäätänsä voidaan arvioida ollenkaan... Joka tapauksessa nyt taitaa olla menossa pitemmällä aikavälillä ns. positiivinen Pohjois-Atlantin oskillaatio. Yhä enemmän alkaa virren 462 toinen säkeistö kuulostamaan arveluttavalta. Kukahan se loppujen lopuksi ne säät ja ilmat säätääkään.

Ja sitten hieman jääkiekkoa. Teemu on jälleen kerran lopettanut maajoukkueuransa. Kisat menivät siten että ne olisivat voineet mennä paremminkin. Teemu on joka tapauksessa helppo puhua ympäri ja eiköhän syksyllä taas NHL-ura jatku. Ja Vancouverin olympialaisiin talvikisoihin on aikaa ”VAIN 634 PÄIVÄÄ.” Saku on mukana ja eiköhän Teemukin, eihän mies ole tuolloin vasta kuin 39-vuotias... Kukapa ei haluaisi olla mukana viimeisissä O-kisoissa joissa on mukana parhaat pelaajat...

Päivän mittaan on tullut selausluettua kirjaa nimeltä INARI – Inarin kirkkojen ja paimenten muisto. Kirjoittaja on Tuomo Itkonen, Inarin kirkkoherra vuosina 1923-1942. Kirja tulee ansainneeksi että sitä selataan ja luetaan ainakin kerran vuodessa. Itkosella oli taito kirjoittaa syvään ja monikerroksellisesti ladattua tekstiä. Muistan jonkun vanhemman inarilaisen maininneen kauan sitten Itkosen saarnataidoista että melkoinen jaarittelija se mies oli. Hyvä kirjoittaja ei aina ole mitenkään hyvä puhuja, ja tietenkin päinvastoinkin.
I
tkosen kirja kuvaa tarunhohtoista aikaa, maailmaa jota ei enää ole ollut moneen sukupolveen. Oli siinä piispoillakin pitkä matka tarkastuskierroksia tehdä. Arkkipiispa Gustav Johanssonkin vieraili Inarissa kolme kertaa, tosin vielä Kuopion piispana ollessaan. Johansson oli suuri Lapin ystävä ja hän viihtyi hyvin Ianrin-reissuillaan. Mitähän gubbe siellä porissut. Vuonna 1999 kun oli Kuopion hiippakunnan ordinaatio-koulutuksessa niin selailin hiippakunnan kirjastossa käsinidottua opusta jossa oli Johanssonin saarnoja. Jospa joskus olisi aikaa ja Savonmualle eksyisi niin voisihan tuota ottaa kopsut ja joskus yönä talvisydännä niitä tutkistellakin... Onhan siinä ollut näky... Johansson kirjoittelemassa saarnaa Inarin ikivanhan pappilan piispanhuoneessa Pielpajärven kentällä... Maistui se poronliha varmasti piispallekin. 

Vaikutusvaltaisia ihmisiä.

Uusin TIME-lehti oli peräti kaksoisnumero ja sen aiheena oli “100 kaikkein vaikutusvaltaisinta ihmistä maailmassa.” 

Lehteä tulee varmaankin vielä selailtua lähiviikkoina sillä lista on varsin mielenkiintoinen. Yhden aanelosen puitteissa siitä on varsin vaikea mennä tekemään mitään referaattia.  Pari henkilöä on syytä nostaa heti kättelyssä pinnalle, nimittäin Dalai Lama ja Steve Jobs. TIME-lehti tekee kyllä nyt hieman politiikka nostaessaan Dalai Laman aivan ykköseksi osastossa “Johtajat ja vallankumoukselliset.” Mutta nythän on hiukan muodissa oleva asia arvostella kiinalaisia.  

Jobsin nostan esiin kyllä puhtaasti henkilökohtaisista syistä. En valitettavasti tunne miestä mutta tiedän kyllä hänestä jotain minäkin. Kysehän on miehestä Apple-tietokoneiden takana. Jobs kuuluu niihin henkilöihin joilla yliopisto-opinnot ovat jääneet kesken mutta jotka ovat luoneet oman imperiuminsa. Hänen ulkonäkönsä pettää. Mies menee mine haluaa kauhtuneissa farkuissa ja mustassa poolopaidassa ja elelee muutenkin hyvin vaatimattomasti. Mutta ulkonäkö todellakin pettää. Hän on mitä suurimmassa määrin niin bisneksen kyllästämä mies kuin joku vain voi olla.

Hänhän ei ole se Steve joka oli se tekniikan alan nero joka loi pohjan ensimmäisille Apple-tietokoneille, se mies oli Steve Wozniak. Ehkä Jobs toki ymmärtää jotain Applen sisuskalujenkin päälle, ainakin periaatteessa, mutta hänen osuutensa menestystarinassa on ollut siinä että hänellä on pistämätön pelisilmä ja liikevainu. Wozniak ei enää ole mukana Applen touhuissa mutta pitkälti kunnia tuon yhtiön menestyksen perusteista kuuluu hänelle. Hän jälkeensä työtä tehneille insinööreille kaikki onkin sitten ollut helpompaa.

Mutta Jobs on se paha poika joka on iPodin ja myös iPhonen menestyksen takana. Jobsia voidaan syyttää ideavarkauksista mutta toisaalta on kysyttävä että mitäs pahaa siinä sitten on. On se sekin yksi lahjakkuuden ja älykkyyden laji. Kun tuollainen ominaisuus lisätään varmaan liikevainuun ja sitä ohjaa rautainen tahtotila niin menestys on väistämätöntä.  

Vaan mitäpäs Dalai Lamasta sitten? Melkoinen mies hän kieltämättä on ja TIMEN listalta ei löydy muita megaluokan uskonnollisia vaikuttajia. Dalai Laman ajatuksista moni ei paljoa tiedä, hänen vaiktuuksensa perustuu enemmän hänen rauhalliseen olemukseensa ja karismaansa. Hänellä on varaa sanoa: “En mina kiinalaisia inhoa, vaan heidän tekojaan.” Kuulostaa ihan hyvältä ja voihan olla että mies todella nousee vielä arvaamattomampaankin arvoonsa. Beijingin kisoihin on vajaa 100 päivää ja se on pitkä aika se.

Luulisi Vatikaanissa hieman jurppivan kun nykyistä paavia ei lueta 100 vaikutusvaltaisimman ihmisen joukkoon. Muistaaksensi takavuosina kun tällaista listaa julkaistiin niin kyllä Wojtyla oli aivan kärkinimiä. Mutta maailma elääkin nyt pienoista paavi-krapulaa puolalaisen paavin jälkeen…

Tilanne kiristyy

Nimittäin USA:n esivaali-tilanne demokraateilla. Barackilla on tällä hetekllä enmmän delegaatteja kuin Hillaryllä eikä Pohjois-Karoliina ja Indiana tuo asiaan yhtään ratkaisua, on se meno vaan niin demokraattista.. Homman ratkaisevat ns. superdelegaatit, nuo “riippumattomat” valitsijamiehet.

Niinpä alkaa varsinaisten esivaalien jälkeen hirmuinen lobinki ja homman ratkaisee osaltaan myös ne mielipidetiedustelut jotka mittaavat asetelmia miten käy jos vastakkain ovat McCain – Barack ja McCain-Hillary. Joka tapauksessa Hillary on ollut kyntämässä vallan kyistä peltoa, onhan hän ensimmäinen nainen joka on ollut mukana todella vakavasti pyrkimässä presidentiksi. Naissenaattoreitakaan ei koko maassa ole kuin 16 kappaletta joista Hillary on yksi.  

Eipä taida olla ketään varteenotettavaa naista nousemassa maan huippua kohti seuraavissa vaaleissa jos Hillary nyt ei postia vie. Mutta joka tapauksessa kisa on hermostuttavan mielenkiintoinen. Jenkkilässä olisikin sitten “karttunutta valtiomiestaitoa” kun uusi presidentti valitaan: Jimmy Carter, molemmat Bushit ja ite Billy Clinton. Suomessakin päästään tilanteeseen jossa meillä ollee elossa neljä tasavallan presidenttiä kun Halosen aika loppuu muutaman vuoden kuluttua. Toivomme vielä terveyttä Koivistolle.

Maailman huomio alkaa pikku hiljaa kääntymään kohtia Kitanien maata ja Beijingiä. Ilmeisestikin mitään boikotteja ei tule ja kisat päästään viemään läpi suht rauhallisissa merkeissä. Jälkipyykki voi kyllä sitten olla melkoinen. Katsotaanpa nyt vain rauhassa. Mitään suuria intohimoja eivät olympialaiset enää herättele. Ei ole meiläkään ollut mitään valtaista Kiina-boomia.  

Ilmiön puute on meilläkin näkynyt siinä että Kimi Räikkösen myötä ei ole Suomessa syntynyt käytännössä minkäänlaista Italia-innostusta. Ja homman nimihän hyvänen aika on se, että mies on todellakin voittannut Ferrarilla Formula ykkösten maailmanmestaruuden ja on kovasti matkalla kohti toista. Mutta sehän on meillä Suomessa niin perin tavallista että meikäläiset voittavat autourheilun kuninkuusluokan. Joopa joo. Kysypäs muuten USA:SSA mikä oikein on se autourheilun kuninkuusluokka niin tuskin saat vastaukseksi efykköstä. 

Parta pois ja katse eteenpäin.

Siis kävi sittenkin niin että Sakun joukkue Montreal Canadiens hävisi itä-liigan toisen sarjan Philadelphiaa vastaan. Syitä on monia mutta suurin lienee se, että joukkue ei pelannut sillä tasolla kuin sillä oli edellytykset. 

Monikin Pohjois-Amerikkalainen ammattimainen kommentaattori onkin sanonut jo tämän ääneen: Philadelphia ei pelannut mitenkään hyvin, vaan Montreal oli vaisu. No reilu häviäjä täytyy kiihkeän faninkin olla ja nyt tapauksessa jossa Philadelphia on ollut erityisen vihan kohteena. Henkilökohtaisena tunnustuksena sanon, että olen koko jääkiekkomuistinia jana vihannut tuota Philadelphia Flyers-nimistä joukkuetta. Kaikki kulminoitui Eric Lindros-inhoon. Eräällä keskustelupalstalla heitin aika ajoin suurtakin herjaa ko. joukkueesta ja Lindrosista. Nimitinpä joukkuetta jopa nimellä BSGB. Joka on asioista perillä ja joistakin jääkiekkoon liittyvistä lieve-ilmiöistä pystyy päättelemään alle varttitunnin mitä BSGB tarkoittaa.

Tänä keväänä Philadephia tuntui varsin inhimilliseltä porukalta eikä tässä niin kauheasti asia siepota. Joukkue on tervehtynyt nyt kun Bobby Clarke ei enää ole GEEÄM. Homman nimihän oli se, että Clarke joka itse oli ollut voittamassa Flaiersseille kahta mestaruutta ei todennäköisesti pitkän manageri-kautensa aikana halunnutkaan joukkuen menestyvän aivan viimeisissä loppupeleissä. Mutta se olisikin aika pitkän esitelmän aihe…

Saku pelasi pleijareissa seitsemän ottelua tehoilla 3 plus 6. Kauden mittaan joukkueen kakkossentteriksi jäänyt mies otti paikkansa joukueen sieluna ja jos tunnetta olisi löytnyt kaikikilta saman verran niin eipä tältä palleroiselta löytyisi joukkuetta joka olisi Montrealin pysäyttänyt. Ja asiaa ei todellakaan ollut vaikea huomata.

Mutta tappio on kestettävä miehekkäästi. Edessä on uusi kausi ja uudet pelit. Pettymys haihtuu viimeistään kun kesä on ohi ja harjoitusleiri alkaa. Nyt voi olla jopa niin että joukkue saa yhden tai kaksi kovemman luokan rajoittamatonta agenttia riveihinsä. Pitkästä aikaa joukkue kiinnostaa ja siinä on hohtoa.

Nyt herääkin kysymys kuka voittaa Stanley Cupin. Detroit on pelottava mutta jos joku joukkue pääsee laukomaan tarpeeksi ja keskeltä niin on siinä autokauoungin punakonekin vaikeuksissa, ja suurissa onkin.

Saku olisi sitten vapaa lähtemään MM-kisoihin. Ja eiköhän veri ole veljeä sakeampi. Olisihan se jännä juttu nähdä kaukalossa kombinaatio Teemu Selänne – Saku Koivu – Mikko Koivu. Ehkä sittenkin pieni satsaus MM-kisoihin on paikallaan.