Profeetat

Aika ajoin nousee esiin ihmisiä jotka väittävät olevansa profeettoja, ja joskus jopa jotkut henkilöt voivat saada profeetan arvon toisten silmissä. Monesti kuitenkin profeetan tehtävä käsitetään väärin. Tällaista vinoumaa näemme monesti itseään kristittyinä pitävien keskuudessa ja pohjimmiltaan on kyse myös raamatuntulkinnasta. 

Vanhan testamentin profeettakirjat ovat nimittäin syntyneet aikoinaan pitkän ja monimutkaisen toimitustyön tuloksena eikä niiden profeettojen toiminnasta antama kuva ole historiallisesti oikea. Jumalan nimissä yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta vaatineista julistajista on tehty uskonnollis-poliittisia tuomionennustajia jos asia näin yksinkertaitaen sanotaan.

Jotkut ovat ilmaisseet avoimesti, että heidän raamat-tunsa on tuhannen sivun verran ohuempi, siis vailla Vanhaa testamenttia.  Asiasta on kuitenkin meilläkin annettu mahdollisimman arvovaltainen lausunto reilut 30 vuotta sitten. Tuolloin silloiset piispat antoivat julkilausuman ”12 teesiä raamatusta.” Se on tänäkin päivänä hyvin käyttökelpoinen julkilausuma, mutta se ei juuri tavoita niitäkään kirkon aktiiveja jotka ovat aidosti, tai sanotaanko enemmän kiinnostuneita raamatusta. 

Pappien joukossakin se on jäänyt aika pienen joukon harrastukseksi. Tuo julkilausuma sisältää myös kohdan joka ottaa kantaa Vanhan testamentin asemaan: ”Vanhan testamentin kirjat ovat erottamaton osa Raamattuamme. Ne olivat Jeesuksen ja alkukirkon ”Raamatun” eli pyhät kirjoitukset. Vain niiden valossa voidaan ymmärtää ja lukea Uutta testamenttia. Vanhan ja Uuden testamentin kirjoittajat, samoin kuin heidän kirjoihinsa sisältyvien traditioiden esittäjät, kuuluvat samaan, Jumalan Hengen johtamien profeetallisten henkilöiden sarjaan.

Tähän pitää tuoda esiin edesmenneen Vanhan testamentin eksegetiikan professori Timo Veijolan erään kirjoituksen lopputeesit. Kirjan nimi on “Ihmisenä Jumalan maailmassa” ja se on julkaistu vuonna 1982. Seuraava katkelma on kirjoituksesta “Profeetat yhteiskunnan omanatuntona" ja sen alkuperäinen otsikko on muodossa “Kymmenen teesiä profeettojen yhteiskunnallisen sanoman soveltamisesta nykypäivän oloihin.”

“Lopuksi haluaisin vielä kitetyttää esitelmäni pääkohdat 10 teesiin, joista voi olla hyötyä mietittäessä, miten profeettojen yhteiskunta-kritiikkiä tulisi soveltaa tämän päivän oloihin .

I Oikea profeetta joutuu toimintansa takia yksinäisyyteen. Hän ei voi odottaa saavansa taakseen Kansan suosiota, ei myöskään yhteiskunnan eikä aina edes oman kirkonsa tukea. Siitä huolimatta hänen toimintansa ei ole turhaa.

II Profeetallinen julistus ei tähättä ainoastaan sydämem parannukseen, vaan vaatii myös vääristyneiden yhteiskunnallisten rakenteiden korjaamista.

III Profeetta ei puhu hengellisin fraasein ja yleistyksin, vaan puuttuu konkreettisiin epäkohtiin käyttäen kieltä, jota hänen kuulijansa ilman muuta ymmärtävät.

IV Voidakseen puhua konkreettisesti profeetan on tunettava täsmällisesti ne yhteiskunnalliset olot, joihin hän aikoo puuttua. Pelkkä into ei riitä, on oltava myös tietoa.

V Profeetta ei luo ohjelmaa yhteiskunnan uudistamiseksi. Hän vaatii ainoastaan Jumala aikaisemmin ilmoittaminen periaatteiden noudattamista myös muuttuneissa yhteiskunnallisissa oloissa. 

VI Kirkolla on julistuksellaan ja opetuksellaan suuri vastuu siitä, että myös päättävän kansanosan keskuudessa säilyy taju siitä, mitä Jumalan vaatima “oikeus ja vanhurskaus” kulloisissakin oloissa merkitsee.

VII Yhteiskunnallinen laki ei ole profeetalle pyhä ja loukkaamaton, mikäli se on ristiriidassa Jumalan tahdon ja heikossa asemassa olevan lähimmäisen tarpeiden kanssa.

VIII Profeetta asetuu säännöllisesti puolustamaan niitä, joilta puuttuu taloudellinen, oikeudellinen ja muu yhteiskunnallinen valta.

IX Profeetta on herkkä vaistoamaan, milloin uskonnonharjoitus on muuttunut pelkäksi muotomenoksi, jota ihminen käyttää omien epäpyhien päämääriensä välikappaleena.

X VT:n profeettojen yhteiskunnallinen sanoma on voimassa myös UT:n jälkeen. Jeesus ei kumonnut tässäkään asiassa profeettoja, mutta lisäsi siihen rakkauden periaatteen ja poisti omalla kärsimyksellään tuomion.”

Veijolan teesit ovat tänäkin päivänä kovin ajankohtaisia ja niiden avulla jokainen itseään profeettana pitävä pitäisi viime kädessä punnita. Tietysti em. teesejä voidaan soveltaa myös johonkin muuhun kohteeseen jossain aivan toisessa yhtydessä. Vaihdetaan vain esimerkiksi termi “profeetta” johonkin toiseen. 

Politiikasta, luonnonvalinnasta ja äänikynnyksestä.

Charles Darwinin teoria on alati mielenkiintoinen  ja  olen  askarrellut  sen  parissa  paljonkin  laatiessani  siviilitöissäni  sovellutusta  jonka  puitteissa  evoluutiosta  ja  ns.  Jumalan  luomistyöstä  voisi  puhua  rinnatusten.  Asia  on  muuten  jollain  tapaa  sovitettavissa  yhteen.  Puhumme  asiasta  kuitenkin  tuonempana,  mutta  ehkä  vasta  vuosien  kuluttua…  Sitä  ennen  voisimme  sen  sijaan  puhua  politiikasta,  luonnonvalinnasta  ja  äänikynnyksestä.

Muutoksia  on  tapahtunut  paljonkin

Asia  nimittäin  niin  että  puolueita  tulee  ja  menee  kuten  aikakausia  tulee  ja  menee.  Taustalla  on  kuitenkin  aina  sama  vakio.  Tällä  hetkellä  elämme  kuitenkin  muutosaikaa.  Muutos  tulee  kuitenkin  viemään  aikaa  vielä  useamman  vaalikauden  ja  täysin  uudessa  tilanteessa  olemme  ehkä  vasta  vuonna  2020.  Suurimmat  muutokset  Suomen  poliittisessa  järjestelmässä  ovat  vuoden  1945  jälkeen  olleet  seuraavat.

I  Vasemmiston  kannatus  on  ollut  vähenemään  päin.  Tässä  tarkastelussa  vihreät  luetaan  vasemmistopuolueeksi.  Vihreät  ovat  saaneet  kannattajakuntansa  siitä  joukosta  ihmisiä  jotka,  polliitisen  järjestelmän  ollessa  vuoden  1979  mukainen,  äänestäisivät  Suomen  Kansan  Demokraattista  Liittoa.  Vielä  1970-luvun  lopussa  SDP  ja  SKDL  ylsivät  parhaimmillaan  jopa  47-48  prosentin  kannatuslukuihin.  Nykyään  SDP,  Vihreät  ja  Vasemmistoliitto  yltävät  yhteensä  nippa  nappa  40  prosentin  kannatukseen.  Vasemmisto-blokin  keskimäärin  noin  8  prosentin  kannatuksen  menettäminen  on  huomattava  muutos  ja  jonkin  sortin evoluutiota  sekin.  Jos  vuoden  2011  vaaleissa  sosialidemokraatit  onnistuvat  kasvattamaan  kannatustaan  edes  1,5%  ja  vasemmistoliitto  pitää  vanhan  kannatuslukemansa  niin  on  kyse  merkittävästä  vaalivoitosta.  Pitää  myös  muistaa,  että  vaikka  nykyisen  vasemmistoliiton  riveissä  on  vanhoja  kommunistisen  puolueen  jäseniä,  niin  varteenotettavana  puolueena  SKP  on  historiaa.

II  Edellisen  seurauksena  meillä  ei  enää  ole  ns.  neljää  suurta  puoluetta  kuten  vielä  1970-luvulla.  Tämä  seikka  on  enemmän  kuin  huomattava  muutos.

III  Puolueiden  voimasuhteissa  on  tapahtunut  viimeisen  40  vuoden  aikana  selkeä  muutos,  Entinen  neljäs  suuri  puolue,  ja  todellakin  1960-luvulla  neljänneksi  suurin  puolue,  eli  Sekoomus  on  nykyään  suurin  puolue.  Muutos  on  Suomen  poliittisessa  järjestelmässä  todella  merkittävä.

IV  Vaikka  vihreitä  voidaan  todellakin  pitää  SKDL:n  raunioille  syntyneenä  puolueena  niin  se  on  ainoa  uusi  puolue  joka  on  onnistunut  vakiinnuttamaan  kannatuksensa  noin  kymmenen  prosentin  luokkaan.  Tähän  kehitykseen  on  tarvittu  aikaa  25  vuotta  elikkä  neljännesvuosisata.  Vihreiden  kannatus  olisi  vaaleissa  voinut  realisoitua  suuremmaksikin  mutta  puolue  on  kärsinyt  yleensä  aina  yksipuolisesta  ehdokasasettelusta,  ja  sama  ilmiö  vie  siltä  ääniä  myös  2011.

V  Suomen  poliittisessa  kentässä  on  olemassa  vielä  yksi  “biologinen  lokero.”  Periaatteessa  tämä  lokero  on  jopa  20  prosentin  suuruinen  mutta  mikään  puolue  ei  ole  yltänyt  koskaan  pysyvästi  yli  kymmenen  prosentin  kannatukseen.  Tästä  lokerosta  eivät  kamppaile  poliittisen  järjestelmämme  aluskasviilisuuteen  kuuluvat  RKP  ja  Kristillisdemokraatit.  Lokeroa  on  parhaimmillaan  yrittänyt  täyttää  jatkumo  Suomen  Pientalonpoikain  Puolue – SMP – Perussuomalaiset.  Nykyään  Perussuomalaiset  ovat  täyttämässä  ihan  vakavasti  otettavalla  tavalla  kyseistä  lokeroa.

Uudet  yrittäjät  kovan  edessä

Nykyisistä  uusista  yrittäjistä  on  vaikea  sanoa  mitään,  mutta  edes  yhden  kansanedustajan  läpisaaminen  vaikkapa  uudeltamaalta  on  vaikeaa.  Toisaalta  nyt  on  viimeinen  mahdollisuus  solmia  vaaliliittoja  ja  kun  Uudellamaalla  on  mahdollista  asettaa  yhteen  vaaliliittoon  35  ehdokasta  niin  mahdollisuuksia  on,  mutta  tuskinpa  muualla.  Voimme  jopa  nähdä  sellaisen  allianssiin  jossa  samassa  vaaliliitossa  yrittäjiä  jopa  kuudesta  puolueesta.  Yksi  kansanedustaja  toisi  kuitenkin  jollekin  puolueelle  puoluetukea  vuodessa  180 000  euroa  (Mukana  on  ns.  lehdistötuki).  Moisella  rahalla  palkaa  järkevästi  vaikka  puoluesihteeri-tiedottajan,  ja  kun  tulevalla  kansaedustajallakin  (Ja  todennäköisesti  myös  ko.  lafkan  tulevalla  puheenjohtajalla)  on  jo  myös  eduskunta-avustaja,  niin  johan  kaaderinmuodostus  on  varsin  hyvällä  mallilla.  Mutta  kun  asiaa  tarkemmin  pohtii  niin  ehkäpä  Uudeltamaalta  tuo  paikka  voi  todella  irrota…  Ja  koska  tuo  paikka  ei  ole  missään  tapaukselta  omalta  puolueelta  pois,  niin  toivon  hartaasti  että  saamme  yhden  uuden  puolueen  tulevaan  eduskuntaan.

Sitten  välipäätelmään.  Suomen  poliittisessa  elämässä  on  tapahtunut  merkittäviä  muutoksia  viimeisten  kymmenien  vuosien  aikana  ja  lisää  on  odotettavissa.  Muutokset  tulevat  kutienkin  olemaan  varsin  hitaita.  Tavallaan  SMP:n  raunioille  syntynyt  puolue,  Perussuomalaiset,  on  tarvinnut  kasvaakseen  nykyiseen  mittaansa  käytännössä  nollatilanteesta  jo  15  vuotta!  Kamppailu  elintilasta  on  siis  kovaa  ja  elinkelpoisia  mutaatioita  syntyy  kerran  neljännensvuosisadassa!  Suomalainen  maaperä  on  kovaa  tässä  mielessä.

Äänikynnys  sementoi  järjestelmän?

Äänikynnys  on  todella  kelju  juttu  ja  se  tarkoittaa  käytännössä  sitä,  että  suomalainen  poliittinen  järjestelmä  sementoituu  ja  uuden  puolueen  perustaminen,  vaikka  se  olisi  jopa  huutavan  tarpeellista,  on  vaikeaa  koska  eduskuntavaalien  äänikynnys  on  korkea  ja  edes  vaalipiirikohtaista  poikeusta  ei  suvaita.  Loppujen  lopuksi  nykyinen  vaaliliittojärjestelmä on  varsin  oikeudenmukainen.  Uusi  vaalilakai  nykyisen  ehdotuksen  mukaisena  tulee  lopettamaan  luonnonvalinnan  ja  evolution  mahdollisuuden  poliittisessa  kentässämme.  Pahimmassa  tapauksessa  käy  niin,  että  vuoden  2011  eduskuntavaaleissa  eduskuntaan  tulevat  puolueet  ovat  se  joukko  jossa  käydään  kovaa  pudotuspeliä  tulevaisuudessa.

Vuoden  2011  vaalit  voivat  todellakin  olla  viimeinen  mahdollisuus  saada  uusi  puolue  eduskuntaan.  Itse  tietysti  perussuomalaisena  ja  puolueelle  suurta  tulevaisuutta  toivovana  henkilönä  toivosin,  että  poliittinen  evoluutio  käsittelisi  kovalla  kouralla  joitain  puolueita,  mutta  toisaalta  olen  hyvin  surullinen  jos  hyvin  toimiva  järjestelmä  sementoidaan  pilalle.  Vaihtoehtoja  tarvitaan  ja  yksipuoluejärjestelmä  on  kauhea  juttu  eikä  kaksipuoluejärjestelmäkään  tarjoa  aina  aitoa  vaihtoehtoa.