Sanonpa notta nytten olisivat taas nenskut ihmeissään kun on kuunpimennys. Olen tässä illan mittaan alkaen kymmenstä eteenpäin kirjoitellut saarnaa ja valmiiksi sen myös saanutkin. Illalla havahduin täysikuun lumoon ja kun tämä työhuoneen ikkuna ampuu suoraan etelään niin mikästässä on ollut katsellessa. Jossain vaiheessa huomasin kuun vähenevän ja tarkistin sitten netistä mistä oikein oli kyse kun en muistanut eikä päivän lehteäkään ole tarpeeksi hyvin tullut tavatuksi töiden tuoksinassa. Siis täydellinen kuunpimennys. Olisi tässä nenskuilla ihmettelemistä taas kerrakseen.
Ai mitäs ne nenskut sitten ovat? Nenskujahan ei enää ole, ainakaan virallisesti. Nensku on diminutiivimuoto neanderthalilaiselle. Nenskuthan hävisivät maapal-lolta viimeistään 25 000 vuotta sitten. Joskus kyllä tuntuu siltä, että nenskulaisuutta on täällä edelleen ja oikein roppakaupalla. Ja asiahan on niin, että jos meitä vertaa niinkin jaloon ja funktionaaliseen olentoon kuin nensku niin etittämättä se ei tee nenskulle oikeutta. Toisaalta tullee aika jolloin joku löytänee meistä ns. nensku-tekijän...
Nenskut elivät ankarissa oloissa eikä heillä ollut tietoa esim. kuunpimennyksen oikeasta luonteesta. Tuntui varmaan kauhealta kun kuu alkoi vähetä ja muuttui lopulta oranssinruskeaksi. Eikun pakoon luolaan ja kauhistelemaan! Mitähän rituaaleja heillä lieneekään mutta kauhea kokemus sen on täytynyt olla, siis kuunpimennyksen.
Mutta joskus keskuudessamme tapaa todellakin nenskulaisuutta. Kukapa meistä ei olisi ollut pöydän ääressä väärään aikaan kun porukka pistää oikein nenskuiksi ja juttua ei saa irti sitten millään, on kuin sonnia lypsäisi. Siinä sitä ollaan kuin nenskut kuunpimennyksellä... Että nenskutarallaa ja joo...
Miksi nenskuista on kuitenkin tärkeää porista? Asia on pelkästään akateemisen mielenkiintoinen ja se tulee olemaan jälleen esilä, edellinen “nensku-buumihan oli vuonna 2002.” Parhaillaan todellakin nenskujen dna-rakennetta selvitetään ja tuloksia on luvassa jossakin vaiheessa. Lisäksi nensku-tutkimus on ihmissuvun arvoituksen selvittämisen kannalta ensiarvoisen tärkeää. Ja yksi tärkeä näkökulma on puhtaasti se, että ns. nenskutekijän löytyminen voi johtaa monella tavalla epäkorrekteihin ilmiöihin. Jos perimässämme todella on nenskua niin on myös selvää että joissakin sitä on 0.1% mutta joissakin sitä voi olla joa 5%. “Vive le difference”, sanoisi fransmanni… Asiaan tulee suhtautua kuitenkin kauhulla. Jokunen viikonloppu tästä päivästä sitten oli viikonlopun iltapäivälehdessä testi “Testaa onko pomosi psykopaatti.” Vaan entäpäs jos kohta löytyykin netistä testi vaikkapa otsikolla: “Testaa onko työtoverisi nensku?” Asia on myös niin, että nenskulaisuus ei välttämättä ole mitenkään paha asia!
Niin. Jos nenskulaisuus ei olisikaan pahasta. Oletetaanpa seuravaa: eräällä Jokinen nimisellä miehellä oli Mähönen niminen naapuri. Eivät he mitenkään hyviä kavereita koskaan olleet ja olipas joskus, aika useikin Jokinen manannut mielessään että: “Mähönen, se saatanan nensku!” Tällainen ajattelu osoittaa nykyihmisen perusluonteen ja on tietysti myös osoitus jonkinasteisesta suomalaisesta kateudestakin. Mutta jos Jokinen ottaisi hyvän jenkkiläläisen asen-teen niin hänen ajatuksenjuoksunsa menisi suurin piirtein näin: “Kappas Mähös-tä! Että oikein 2 prosenttia nensku-tekijää. Onhan se aina pitänyt itseään muita parempana ihmisenä… Mitenhän mina pistäisin nytten paremmaksi!?” Loppujen lopuksi amerkkalaisempi Jokinen on hyvin luterilainen tässä suhtautumisessaan. Meidän luterilaistenhan tulisi selittää kaikki lähimmäistemme asiat, ja nimenomaan huonommatkin teot ja asianhaarat, aina parhain päin. Well, well. Kristityksi kastetaan mutta luterilaiseksi kasvetaan. Kasvetaan ja antakoon siihen Pyhä Jumala meille armonsa! Ei se sen kummempaa ole eikä pidä olettaa liikoja; olkoon tässäkin yskinkertaisin mahdollisuus se todennäköisin.
Tosiasia on se, että tullee olemaan kahdenlaisia nensku-testejä, siis positiivisia ja negatiivisia. Loppujen lopuksi emme paljoa nenskuista tiedä… Käsitys on loppujen lopuksi hyvin monotypinen. Heihin milletää alkukantaisuutta, raakaa viettiä ja brutaalisuutta. Kuva nenskuista on muuttunut viimeisen viidenkym-menen vuoden aikana paljonkin. Yksi syy tähän on ollut kulttuurirelativismin kasvava vaikutus. Mutta mennänpäs siihten nenskutestiin! Luonnollisestikin nensku-testi olisi paljon sen tekijänsä näköinen. Se siis kuvaisi enemmän tekijän asenteita kuin sitä mitä nenskuus loppujen lopuksi oikein on. Jos halutaan nähdä nenskut negatiivisessa valossa on sen tekijä mitä suurimmalla todennäköisyydellä misantrooppi ja joka tekee nesku-testin etsien hyviä vaikuttimia on varmasti hyvin ihmisrakas henkilö. Jäämme siis odottelemaan ensimmäistä nenskutestiä
