Vanitum vanitatis, kaikki on vanikkaa.

Tänään oli kuikkima-päivä meidän seurakunnassamme. Siis Kultaisen Iän Kerho eli KUIK. Porinoitsin ikäihmisille aiheesta ”Saarnaajan kirjan arvoitus?” Totisina kuuntelivat... Puhutaanhan tuossa kirjassa vanhuudestakin. Omalla kohdallani Saarnaaja on eniten lukemani Raamatun kirja ja eniten lukemani kirja yleensä. Mutta mikä Saarnaajassa oikein viehättää. Sanotaan että se on monen raamatuntutkijan mielikirja. Minusta ei enää voida sanoa ”raamatuntutkija” akateemisessa mielessä, mutta jonkinlainen raamattuteologi sentään väitän olevani.

Saarnaajan viehätys on sen loppuun asti viljellyssä pessimismissä, mikä on lopulta sen voima. Saarnaajahan on oikeassa; eihän kehenkään kannata luottaa. Ei ainakaan aluksi. Toisaalta epäluottamusta ei saa näyttää, ei ainakaan aluksi. Kaikki vain siksi ettei pettyisi liikaa, ja että olisi liikkumavaraa, ja mahdollisuuksia kokea iloisia yllätyksiä.

 Yksi ihmiselämän suuri haave on tehdä jotain ainutlaatuista. Saarnaaja kylläkin vetää maton alta sanoessaan: "Vaikka jostakin sanottaisiin: katso, tämä on uutta, on sitäkin ollut jo muinoin, kauan ennen meitä. Menneistä ei jää muistoa, eikä jää tulevistakaan -- mennyt on unohdettu, ja tulevakin unohdetaan kerran."

Olen joskus käyttänyt Saarnaajan kirjan tiettyä kohtaa hautajaisten muisto-tilaisuuksien yleiskristillisessä papin puheessa joka on aina pidettävä tunsi vainajan tai ei... Tuo kohta (Luku 12:1-8) on tässä:

1 Muista Luojaasi nuoruudessasi,
ennen kuin pahat päivät tulevat
ja joutuvat ne vuodet, jotka eivät sinua miellytä,
2 ennen kuin auringon valo, kuu ja tähdet
himmenevät
ja sadetta seuraavat yhä uudet pilvet.
3 Silloin talon vartijat vapisevat,
soturit painuvat kumaraan
ja jauhajanaiset, vähiin käyneet,
ovat jouten.
Ikkunoista kurkistelijat jäävät pimeään,
4 kadun kaksoisportit suljetaan,
myllyn ääni heikkenee
ja ohenee linnunlaulun kaltaiseksi
ja laulun kaikki kaiut vaimenevat.
5 Silloin myös pelätään mäkiä ja tie on täynnä kauhuja.

Mantelipuu kukkii ja heinäsirkka ahmii vatsansa täyteen ja kapriksen
nuput puhkeavat, mutta ihminen menee iäiseen majaansa ja valittajat
kiertävät kujia.

6 Muista Luojaasi nuoruudessasi,
ennen kuin hopealanka katkeaa
ja kultamalja särkyy,
ennen kuin vesiastia rikkoutuu lähteellä
ja ammennuspyörä putoaa särkyneenä kaivoon.
7 Tomu palaa maahan, josta se on tullut. Henki palaa Jumalan luo, joka
on sen antanut.

8 Turhuuksien turhuus, sanoi Saarnaaja, kaikki on turhuutta.

Mitä Saarnaaja oikein tarkoittaa Luojalla. Kaikki meni oikeastaan pieleen jo ensimmäisessä käännöksessä ja vielä enemmän toisessa käännöksessä kun alkutekstin todennäköisin merkitys muuttui juuri Jumalaan ja Luojaan viittaavaksi. Saarnaaja tarkoitti itse asiassa sitä, että pitäisi muistaa vaimoa nuoruudessa! Mutta on pitkä matka siihen, että joskus suomenkielisessä raamatunkäännöksessä olisi alkutekstin mukainen merkitys. Nyt ei Saarnaajan kappale 12:1-8 enää oikein sovi hautajaisissa käytettäväksi. Mutta onhan kirjassa muitakin hienoja kappaleita. On sanottu että Saarnaaja sisältää valtavasti käyttämätöntä potentiaalia juuri sielunhoidollisessa mielessä.

Mutta onko uutta auringon alla? 

Väitän että Saarnaaja ei nähnyt omaan napaansa. Ainutlaatuisuutta ja uutta auringon alla on nimittäin jokainen ihminen, jokainen uusi ihminen.

Mutta voiko kehenkään luottaa. Lappilaisesta ihmisestä on sanottu ja puhuttu paljon. Väitetään lupsakaksi ja reiluksi ihmiseksi. Mutta onkohan asia noinkaan... Jotkut sanovat myös että aito lappalainen on kuin ahma joka kyttää puun latvassa vuorokausi tolkulla että joku kävelee sen puun alitse, siis saaliseläin. Sitten se hyppää niskaan. Lappalaisestakin on sanottu, että se on ystävä ja mukava mies vaikka 30 vuotta mutta voi sitten käden käänteessä muuttua vallan mulkvis-tiksi... Niin, mutta tuollakin asialla on kaksi puolta. Tuntuu varmaan pahalta jos on tullut petetyksi sen 30 vuotta ja saa sen selville 30 vuoden jälkeen tai jos 30 vuoden jälkeen toinen tosiaan pettää luottamuksen.

Aitoja ystäviä on, mutta ne löytyvät vasta vaikeuksien keskellä. Mutta tuonhan kaikki tietävät ja se ei ole mitään uutta auringon alla...

Pakkojatsi, alustava määritelmä.

Kirjoittaessani vuoden katekismussaarnaa  tämän vuoden ja sitä kirkossa pitäessäni pyöri päässä yksi vanha termi jota en ole pystynyt koskaan määrittelemään riittävän hyvin. Joskus 1990-luvun alussa eräässä toisessa yhteydessä kirjoitin nimittäin ohimennen sanan ”pakkojatsi.” Jotenkin se kai liittyi keskusteluun ns. pakkoruot-sista. Mitähän pakkojatsi sitten on....Niin, katekismussaarnassanihan puhuin peräti jatsiklubeista.

Kyllähän vanha kunnon Louis Armstrong on ihan ok ja muutama muu, mutta siihen se sitten jääkin. Ja on sitä kyllä tullut Helsinki-läisessä jatsiklubissa istuttua useampikin lauantai-ilta edellisessä elämässäni, tä-mä on tunnustettava. Ja siellähän tutustuin kaikenlaisiin ihmisiin, lähinnä luke-mattoman suureen joukkoon psykiatreja. Ja melkeinpä aina oli tuvassa ainakin puoli tusinaa kansanedustajia, harvemmin kyllä pääkaupunkiseudulta... Oi niitä aikoja...

Mielestäni suomalainen jatsi-intoilu on jotekin keinotekoista, näin minusta on aina tuntunut. 

Tästä herääkin mielenkiintoinen ajatuksenjuoksu; voisiko sanaa ”pakkojatsi” käyttää laajemmassakin merkityksessä? Voisipa hyvinkin! Sehän voisi tarkoittaa kaikkea ihmiselle epäluontevaa ja tarpeetonta toimintaa. Siis jotain väärässä paikassa oikeaan aikaan- tyyliin. Se voisi myös olla vääränlaista turvallisuuden-tunnetta. Jatietysti se voisi myös tarkoittaa vapaaehtoista tai pikemminkin tiedostamatonta pakonomaista toimin-taa, ehkäperäti vaistonvaraista defenssiä.

Jotenkin se on yhtä päälleliimattu juttu kuin merkkitarra appelsiinin päällä. Jahvahan se on oli se sitten tuotettu missä päin tahansa! Mielestäni jatsi ei kuulu tänne pohjolan perukoille, tai se on ainakin yliarvostettua. Sen lajin makro-biootikko tässä sentään pitäisi olla !Ja jotenkin joskus tuntuu siltä, että täytyy jopa tunnustautua jatsin ystäväksi ollakseen jotenkin vakavastiotettava ja kulturelli ja rennonpuoleinen elukki. Niinä kertoina kun helsinkiläisessä jatsiklubissa iltojani kulutin em. havaintoni vain vahvistui. Pakkojatsillahan siellä monet taisivat olla.

Jotenkin tulee termin "pakkojatsi" tiimoilta myös seuraava ramatunlause: "Kun rukoilette, älkää tehkö sitä tekopyhien tavoin. He asettuvat mielellään syna-gogiin ja kadunkulmiin rukoilemaan, jotta olisivat ihmisten näkyvissä. Totisesti: he ovat jo palkkansa saaneet." Matteus 6:5.

Jokainen saa harrastaa mitä haluaa ja kuunnella millaista musiikkia haluaa mutta ei pidä liikaa tyrkytellä

Mikkelinlauantain mietteitä.

Edessä on taas ongelmallinen jumalanpalvelus, Mikkelinpyhän perhemessu. Mitenpä puhua tarpeeksi yksinkertaisesti lapsille, kuitenkin asiaa unohtamatta. Eiköhän tuo jollain tarinalla onnistu.

Mutta poristaanpa enkeleistä ja muista taivaallisista. Enkeleillähän olemme käsittäneet jokseenkin kaikki Jumalan ja ihmisten väliset, meille näkymättömät olennot. Jotkut ovat luoneet ”mielikuvituksessaan” valtavia hierarkkioita näistä olentoluokista. Moni väittää niitä nähneensäkin. Minulla itsellä ei ole yhtään näköhavaintoa enkeleistä. Tietysti voisi ajatella ns. suojelusenkelin olemassaolo minunkin kohdallani. Niin monta kertaa on varjeltunut pahoiltakin onnettomuuk-silta. 

Toisaalta on oltava skeptikko; mutta kaikkea on joskus vaikea selittää hyvälläkään tuurilla. Ja joskus tuntuu kyllä myös siltä, että joka luvalla sanoen pilailee kanssani... Kukahan? Julkeitakin väitteitä on joskus näinkin syntinen mies kuullut. Noh! Ketäs ei ole joskus väitetty enkeliksi.

Mutta noihin mainitsemiini ihmisen mielikuvituksen tuotteisiin! Joissain yhteyksissä olen maininnut seitsemännen päivän adventismin pohjalta syntyneen amerikka-laisperäisen uskonnollisen kultin (Ja tässä yhteydessä puhutaan kultista lähinnä ja vain uskontotieteellisessä merkityksessä.) ”Urantia-kirjan maailmasta. Lueskelin tuota kirjaa hyvinkin taajaan vielä noin 10 vuotta sitten ennen ”kääntymystäni” luterilaisuuteen. 

Kirjalla on paksuutta 2100 sivun verran ja se väittää olevansa ”Uuden aikakauden avaava ilmoitus ihmiskunnalle.” Itse en siihen enää usko, mutta Suomessa ei enää voi olla varma onko papistommekin joukossa jo useita urantisteja. Lähden liikkeelle seuraavista väitteistä:

I Kirja on ihmisen mielikuvituksen luomus

II Kirja sisältää tavattoman paljon mielenkiintoisia,
porinoimisen arvoisia asioita

III Jotkut väitteet saattavat osua yksiin todellisuuden, jopa
meille näkymättömän todellisuuden suhteen

IV Kirjaa on vaikea enää ylittää lajissaan, siksi se on
pelkästään akateemisen mielenkiinnon kohteena vallan verraton

V Uskonnollisena scifinä se on verraten hauska juttu, josta
saa irti huikeaa crazy-huumoria.

Kirja puhuu paljonkin enkeleistä. Otetaanpa vaikka tarkastelun kohteeksi vaikkapa se ns. suojelusenkeli josta kirja käyttää nimeä ”kohtalonvartija-serafi.” Sellainen on jokaisellaeloonjäämispää-töksen” tehneellä ihmisellä. Tuollainen olento on tällaisen ihmisen kanssa koko elämän ja joskus rajan tuolla puolen hän antaa sinulle peräti uuden nimenkin... Hän ei ole se varsinainen fyysisiin olosuhteisiin puuttuja, siihen tarvitaan taas toinen olento jne.

Ihmisellä on tuon kirjan mukaan toisenlainenkin seuralainen; fragmentti Jumalan henkeä johon ihminen voi sulautua. Se on taas hyvin pitkä juttu. 

Eräs varsin huikea kirjan väite on, että jos ihminen oppii tuntemaan Jumalan niin hyvin, että hän periaatteessa on pelastunut eikä tarvitse alemmissa taivasmaailmoissa, joita voisi kertoa taas vaikka mitä hauskaa, mitään lisäharjoituksia, niin ruumiista vapautuminen voi tapahtua maan olosuhteissa. Kohtalonvartijaserafi vie sinut korkealle ilmakehään ja kerta kaikkiaan polttaa sinut silmänräpäyksellisessä välähdyksessä. Näin vapaudutaan ruumiillisuuden kahleista ja tullaan yhdeksi Jumalan hengen kanssa. Paljon muitakin nyansseja asiaan liittyy. Ja sitten vain tukka putkella Salvingtoniin Kristus Mikaelin luo, joka kirjan väitteiden mukaan on ollut täällä planeetallamme Jeesus Nasaretilaisen hahmoon inkarnoituneena. 

Huh, huh!!! Tällaisella ”ihmisfuusiolla” kun sitten voitaisiin selittää joidenkin hyvienkin ihmisten mystiset katoamiset ja kummalliset ja selittämättömät valoilmiöt! Tokkopa sentään...

Tulikin kuitenkin mieleen se takavuosina liikkunut kirje jossa sanottiin suurin piirtein seuraavaa: ”Koska olette käyneet täysin tarpeettomaksi henkilöksi olemme päättäneet polttaa teidät. Tulkaa sinne ja sinne sinä ja sinä päivänä. Ja koska olette elämänne aikana nauttineet runsaasti alkkomahoolia ja muita myrkkyjä kehotamme teitä, laitteidemme rikkoutumisvaaran vuoksi, nauttimaan runsaan kalkkitablettikuurin tai juomaan päivässä noin 2 litraa maitoa kuukauden ajan. JNE... Tällaisessa tapauksessa tuskin on kuitenkaan kyse kutsusta ilmakehän yläkerroksiin.
 
 Kaikkea sitä ihmislapset oikein keksivätkään. Mutta rauhaisaa Mikkelinlauantaita ja lämmitelkää saunojanne, puulla lämmitettäviä ja elektroonisia, aivan turvallisin mielin. Vaihtakaa kuitenkin vialliset vastukset sähkökiukaissanne...