Mutta ovatko ne sitten aivan tavallisia? Nyt on nimittäin aika käsitellä jonkin verran naispappeus-kysymystä. Otamme tarkastelun alaiseksi yhden kohdan Uudesta testamentista. Ja sanottakoon aluksi, että se mitä raamattunamme luemme on kooste monesta juonteesta. Ne vanhat käsikirjoituskokoelmat jotka ovat olleet pohjana sille tarkoilla menetelmillä laaditulle pohjatekstille josta oma Uusi testamenttikin on käännetty ovat keskenään toisistaan poikkeavia. Lutherilla oli eri kreikankielinen pohjateksti josta hän käänsi Uuden testamentin kuin Nikolaisella ja kumppaneilla, siis nykyisen raamatunkäännöksemme taan-noisella komitealla. Jo tämä herättää monia kysymyksiä.
Yksi klassinen kohta johon naispappeuden vastustajat aiona vetoavat on 1 Kor 14:34-35. Kyseinen kohta on vanhoissa käsikirjoituksissa kahdessa eri paikassa, joissakin kohden 1 Kor 14:40 jälkeen. Luonteva selitys tälle on se, että naisten puhe- ja opetuskielto on ollut alunperin jonkin hyvin varhaisen Paavalin alkuperäisen I Korintilaiskirjeen kopionkopionkopion marginaaliin lisätty kommentti. Vanhat käsikirjoitukset sisältävät näet paljon tällaisia merkintöjä...
Lisäksi jakeet I Kor 14:34-35 sotkevat tavattoman paljon Paavalin aitoa ajatuksenjuoksua. Mutta kaikkein raskain argumentti löytyy I Korinttilais-kirjeen yhdennestätoista luvusta. Paavalille oli itsestään selvää, että nainen voi olla tasa-arvoinen toimija seurakunnassa. Katsotaanpa ko. luvun alkua laajemmassa kontekstissa:
7 Miehen ei pidä peittää päätään, koska hän on Jumalan kuva ja heijastaa hänen kunniaansa. Nainen taas heijastaa miehen kunniaa. 8 Miestä ei ole luotu naisesta vaan nainen miehestä, 9 eikä miestä luotu naisen takia vaan nainen miehen takia. 10 Naisen tulee siis pitää päässään arvonsa merkkiä enkeleiden takia. 11 Herran edessä ei kuitenkaan ole naista ilman miestä eikä miestä ilman naista, 12 sillä niin kuin nainen on luotu miehestä, myös mies on syntynyt naisesta. Mutta kaikki on saanut alkunsa Jumalasta. 13 Päätelkää itse, onko naisen sopivaa rukoilla Jumalaa avopäin. 14 Opettaahan jo luontokin teille, että pitkä tukka on miehelle häpeäksi 15 mutta naiselle kunniaksi. Pitkät hiukset on annettu naiselle hunnuksi. 16 Jos joku kuitenkin väittää vastaan, niin sanon hänelle, ettei meillä ole sellaista tapaa eikä yleensäkään Jumalan seurakunnilla.
Pään peittäminen jumalanpalveluksessa
1 Seuratkaa minun esimerkkiäni, niin kuin minäkin seuraan Kristusta. 2 Kiitän teitä siitä, että aina muistatte ja noudatatte niitä opetuksia, jotka olen välittänyt teille. 3 Teidän tulee kuitenkin tietää, että jokaisen miehen pää on Kristus, naisen pää on mies ja Kristuksen pää on Jumala. 4 Jos miehellä on päähine päässään, kun hän rukoilee tai profetoi, hän häpäisee päänsä. 5 Sen sijaan jos nainen on avopäin, kun hän rukoilee tai profetoi, hän häpäisee päänsä, sillä sehän on samaa kuin hän olisi antanut ajaa hiuksensa pois. 6 Ellei nainen peitä päätään, hän voi yhtä hyvin leikkauttaa hiuksensa. Mutta jos kerran hiusten leikkaaminen tai pois ajaminen on naiselle häpeällistä, hänen tulee peittää päänsä.
TUOTA, TUOTA ja Niinpä niin... Paavalilla oli kauneusihanteita, ja minäkin sanon suoraan, että pitkät hiukset pukevat naista ylipäänsä paremmin kuin vaikkapa suviannasiimesläinen ”kananperse-look! Johon saimme tottua takavuosina” Poikkeuksiakin tietysti on. Mutta tiukasti asiaan... Edellisessä I Korinttilaiskirjeen yhdennentoista luvun alussa huomio kiinnittyy kieltämättä monen korvissa järjettömään fleda-jaari-tukseen. Kappale sisältää nimittäin melkoisen tiedon: naiset voivat rukoilla ja profetoida. Ja missäpä muualla profetoitaisikaan kuin seurakunnan tilaisuuksissa. Yksikseenkö nainen profetoisi ja rukoilisi. Kumpaan siis on uskominen? Yhdennentoista luvun alkuun vai jakeisiin 14:34-35?
Asiasta voisi puhua enemmänkin mutta pidän itse todennäköisenä, jopa varmana, että näin asia on. Hedelmällisempää olisi pohtia sitä, miksi se kielto sinne marginaaliin aikoinaan tuli? Ehkä muutama hysteerikko pilasi naissuku-kunnan maineen ja mahdollisuudet pitkiksi ajoiksi? Toisaalta naiset eivät olleet kovinkaan koulutettuja tuohon aikaan, ja paavalilaisissa seurakunnissa elettiin aivan uusissa maailmoissa joissa ei ollut mitään vertailupohjaa entisiin aikoihin, ja ylilyöntejä sattui. Miehillä saattoi olla aivan erityinen käyttäytymiskoodi; jos ei tietty jotain tai oltiin epävarmoja, silloin kuulosteltiin asioita eikä heti avattu suuta. Kyse on niin sanotusti ”viisaan miehen etiikasta.” Sillä on perustelunsa vanhoissa viisauskirjoissa kuten Sananlaskuissa ja Jeesus Siirakin kirjassa. Myöskin idän traditio onnistui myöhemmin kiteyttämään tämän ajatuksen seuraavaan: ”Se joka puhuu ei tiedä, ja se joka tietää ei puhu.” Mene ja tiedä...
Joskus on tehnyt mieli kylläkin soveltaa 1 Kor 14:34-35 sanoja aivan seurakun-nassakin, se on pakko myöntää... Mutta samaan hengenvetoon on sanottava, että vielä useammin viisaan miehen etiikankin olisin halunnut niin monesti ja kernaan täräyttää ilmoille, ja vieläpä edellä mainitun itämaisen kiteytetysti.
Kysymyksestä ”Onko naisen vaiettava seurakunnassa” ja I Kor 14:34-35-sekaannuksesta on ansiokkaimmin Suomessa kirjoittanut Teol. Tri, pastori, Kari Kuula teoksessaan ”Paavali – Kristinuskon ensimmäinen teologi” sivuilla 358-363. En sitä sen enempää referoi ja kopio tässä yhteydessä. Kuula on viisaampi ja lukeneempi mies kuin minä. Lukekaa sieltä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti