Otetaanpa käsittelyyn yksi uudissana ja se onkin vallan pitkä ja monipolvinen ja aivan tosi ja mahdolline. Yleensä tärkeitä sanoja boldaillaan mutta nyt pitä fonttikokoa jopa pienentää. Kas tässä:
Sika on kohta taas ajankohtainen sillä jouluna tullaan syömään kinkkua taas aivan muina immeisinä kaikesta kohusta huolimatta. Sika on eläin joka on monellakin tavalla ihmistä lähellä. Ne jotka ovat ihmislihaa maistaneet, tämän blogin pitäjä ei kuulu niihin enkä tunne ketään joka väittäisi niin tehneen, sanovat että ihmisliha ja sianliha maistuvat hyvin samalta.
Nimittäin jokaisella meillä on henkilökohtainen mielipide ja kanta tähän otukseen, yhteen ihmisen domestikoimasta suuresta hyötynisäkkäästä, jonka tieteellinen nimi on Sus Scrofa domestica (Domestikaatio tässä terminä koska kyse ei ole ns. eläimen “kesyttämisestä” vaan harkitusta geneettisestä valinnasta.). Ihminen ja sika ovat molemmat myös sekaravinnon syöjiä. Sikoja kasvatetaan vain syötäväksi vaikka sen nahka on ihan käypää kamaa sekin nahkateollisuden raaka-aineena. Sian kohtalo on yksinkertaisesti vain tulla syödyksi. Onko siis mitään järkeä puhua sikojen olojen parantamisesta, syötäväksi sen kohtalo kuitenkin lopulta vie, ihan sama mitä tehdään.
Joku voisi aiheestakin sanoa että liika veljeily sikojen kanssa vie nyt pohjan pois koko hommalta ja on kaiken lisäksi vain turhaa omantunnon rauhoittelua. Siasta ei tule kaveria eikä sydänystävää , ja vaikka tulisikin niin asetelma on todella korni: “Okei possu-kuoma, saat parempaa kohtelua, paskat ja kuset siivotaan joka päivä pois, saat kunnon vilja-soijamössöä ja luonnon antibiotteeja, kloorikylvyn kerran viikossa ja lajin mukainen sosiaalinen elämäkin taataan, mutta siitä huolimati mää syön sut!”
Sikaloiden toiminassa on varmasti paljon parantamisen varaa ja herää kysymys siitä, voiko sikalassa edes olla puhdasta, voiko sika olla puhdas? Keskiaikatutki-jamme Hannele Klemettilä voi olla tietysti eri mieltä jos puhutaan siitä, että keskiajalla ihmisen ja sian hygieniataso oli sama Länsi-Euroopassa, ja että nyky-aika alkaa siitä kun sika putosi kehityksen kelkasta ja jäi sika-siaksi. Tehomaa-talous ja tuottavuus-ongelma on tietystikin sikojen hyvinvointi-ongelman perus-kysymys. Jotta sikojen hyvinvointi paranisi niin tarvitaan todella suuria yksiköitä. Siisteysongelmaan olisi vain yksi ratkaisu. Se olisi aivan uudentyyppinen sikala jossa olisi käytössä ns. kiertokarsinajärjestelmä. Possuryhmiä kierrätettäisin karsinasta toiseen ja kukin ryhmä saisi päivittäin puhtaan karsinan. Tämä tarkoittaisi kuitenkin sitä, että keskivertosikalassa pitäisi olla noin 7-8% tehokkaasta lattiatilasta vapaana.
Kerran viikossa possut pääsisivät myös puhdistavaan ja desinfioivaan kloorivesi-kylpyyn ja harjaukseen. Ajatellaanpas nyt tilannetta itse näin ihmisenä… Miltä tuntuisi asua kaakeloidussa ja huonosti viemäröidyssä kopissa (12 neliömetriä ja 30 kuutiota) yhdessä kymmenen muun lajitoverin kanssa. Eka päivä jotenkin menisi mutta toisena päivänä olisi pinna tiukalla kun kaverit kakkii ja pissii ympäriinsä, ja hyvät hyssykät jos jollakin sattuu vielä olemaan ripuli… Ruokakin pitäisi syödä jostain kaukalosta, ei veistä eikä haarukkaa eikä mahdollisuutta pestä käsiä ennen ruokailua. Nukkuakin pitäisi jossain nurkassa! Kyllä siinä suihkuun kaipaisi aika pian kun persus on ryvetyksissä ja kihomadot jyllääpi… Olisit vallan onnessasi jos joku possu heltyisi ja alkaisi puhumaan välillä ihmistenkin oikeuksista ja puuhaamaan vaikkapa ihmisten vapautusrintamaa…
Mutta ajat muuttuvat ja tiedä vaikka jonakin päivänä saamme joulun alla ostettavaksi vaikkapa tätä luomuviljahärkäpapukiertokarsinakloori-desityrninoksarouhepossunkinkkua
Kirjoitetaan vielä väliviivoilla em. sana uudelleen, niin asia hahmottuu paremmin: luomuvilja – härkäpapu - kiertokarsina – klooridesi – tyrninoksarouhe – possunkinkku. Sanovat kyllä että jos possuille syöttää tyrnimarja/tyrninoksa-rouhetta syksyn mittaan kuukauden ajan ennen teuraaksi laittoa niin maku paranee, samoin lihan väri ja varmasti myös possun mieliala, possun joka kulkee kohti varmaa kuolemaansa...
Otsikkokuvassa herkkutatti josta italialaiset käyttävät nimeä PORCHINO eli pikku porsas...
Tätä laulua ei soiteta turhaan. Tietenkin Leskisen SIKA.
