Se lentää sittenkin

XXXIII olympiadin alkuun on enää 123 päivää ja sehän tarkoitaa sitä että ensi vuoden heinäkuussa pidetään Ranskan Pariisissa kolmannetkymmenennet olympialaiset. Vuonna 1916, 1940 ja 1944 kisojahan ei pidetty suurten sotien vuoksi. Kisakuume nousee ja nähtäväksi jää millaiset kisat jäävät historiaan. 

Sumen edellinen kultamitali kesäkisoissa on vuodelta 1924. Edellisen keran kun kisat pidettiin Pariisissa suomen saldo oli 14 kultaa, 13 hopeaa ja 10 pronssia. Kultamitalien määrässä Suomi päihitti Isäntämaa Ranskan yhdellä. Mitalirohmu oli Yhdysvallat: 47 kultaa, 27 hopeaa ja 27 pronssia. Ensi vuonna isäntämaalta on odotettavissa menestystä ja tällä kertaa kultamitalien määrässä Suomi jää varmasti jälkeen.

Suomen eilinen lentopallon EM-kisojen avaus nostatti varovaisia toiveita yhdestä asiasta. Nimittäin vain yhden kerran suomalainen palloilujoukkue on päässyt mukaan karsintojen kautta. Kyse on tietenkin Kalevi Tuomisen valmentamasta koripallojoukkueesta vuoden 1964 Tokion kisoissa. Nyt kun itsellä on perspektiiviä asioihin iän myötä niin ymmärtää vuoden 1980 tilanteen jolloin Tuominen oli olympiakomitean valmennuspäällikkönä. Tuomisen arvovalta ja luontainen auktoriteetti oli valtava. Tuossa  vaiheessa Tokion kisoista oli ”vain” 16 vuotta. Jos nyt kelataan 16 vuotta taaksepäin ollaan tietenkin vuodessa 2007 eli vuoden 2008 Beijngin kisojen kynnyksellä. 

Suomalaisilla ei ole käsitystä siitä millaista juhlaa suurten maiden urheiluyleisö saa viettää kun heillä voi olla mukana joukkue jopa kolmessa kesäkisojen pallopelissä. Joukkueurheilu yhdistää ja menestys niissä luo yhteishenkeä aivan eri tavalla kuin yksilösuoritukset. Eilinen komea voitto Kroatian joukkueesta ei näkynyt Helsingin Sanomien urheilusivuilla millään lailla. Sen sijaan koripallon MM-kisoissa alisuorittanut koripallomaajoukkue sai taas runsaasti tilaa. Suomi oli suorastaan ylivoimainen ja tuollaista suoritusta ei ole ennen juuri nähty. Vastassa oli kuitenkin varma kestomenestyjä ja palloilun joukkuepelien suurmaa.

Kroatian asukasluku on noin 4,3 miljoonaa ja se on yksi entisen Jugoslavia osavaltioista jos näin voidaan sanoa. Siinä maassa osattiin palloilla ja näissäkin kisoissa on mukana tuon valtion 5 perillistä: Kroatia, Serbia, Slovenia, Pohjois-Makedonia ja Montenegro.  Slovenia oli vuoden 2021 turnauksen loppuottelussa ja hävisi Italialle ottelussa joka olisi voinut päättyä myös Slovenian voitoon.

Eilen nähtiin aivan uudenlainen Suomen lentopallomaajoukkue. Pientä epävarmuutta oli ilmassa urheilutoimittajien mielestä. Kaksi tärkeää pelaajaa oli poissa loukkaantumisten takia ja sen myötä menetettiin kokemusta. Antti Ronkainen ja Severi Savonsalmi olisivat ilman muuta mahtuneet mukaan joukkueeseen. Mutta toisen epäonni voi avata tilaisuuden nälkäisille kavereille ja sehän nähtiin eilen. Lentopallo on laji jossa suuri tarina voi lähteä kasvamaan arvoturnauksissa. Suomella ei ole kisojen fyysisin ja pisin joukkue mutta eilisen perusteella voidaan kuitenkin sanoa että nyt kasassa on kaikkien aikojen lahjakkain porukka. Lisäksi lajiliitolle pitää antaa tunnustusta että valmentaja Joe Banks on saanut tehdä työtä pitkäjänteisesti.

Suomen pelin kaikki osa-alueet toimivat hyvin. Pakkohan näin on sanoa jos voitto tulee kolmessa erässä kokonaispiste-marginaalilla 75-60. Mutta aina voi parantaa hieman edellisestä ja kun joukkueella ei eilen ollut yhtään heikkoa hetkeäkään niin puitteet kasvutarinalle on olemassa. Joukkue ei ole yhden ulkomailla, toisella mantereella pelaavan supertähden varassa ja syvyyttä porukasta löytyy avauskuusikonkin lisäksi. Ketään ei eilisen jälkeen pitäisi nostaa aivan erityisesti esille mutta kyllähän Eemi Tervaportin paluu ykköspassariksi nostatti tunnelmaa kotikatsomoissakin. Katsotaan nyt mihin veljesten matka vie...

Tänään on sitten vastassa Varnan lohkossa isäntämaa Bulgaria.

Otsikkokuvassa on kuubalainen Diego Lapera. Miehellä olo mittaa 182 senttiä mutta ponnistusvoimaa aivan hillittömästi. Usein hän löi kaksimetristen miesten torjunnan yli. Suomen vuoden 2023 EM-kisajoukkueen kaverit yltävät vauhdista parhaimmillaan yli 350 sentin lyöntikorkeuteen ja blokkikorkeus on useimmilla 325 senttiä. Lentopallon verkon yläkorkeus on 243 senttiä. Lapera herätti suurta hämmästystä ponnistusvoimallaan vuoden 1976 Montrealin kisoissa. Blokkikorkeus on varmaan jotain 340 sentin luokkaa. Kuuban lentopallomaajoukkue sai vuoden 1976 kisoissa pronssimitalin.

Vuoden 1924 Pariisin kisojen hahmo oli tietenkin Paavo Nurmi mutta yksi hyvin tyylikäs suoritus oli myös skotlantilaisen Eric Liddellin suoritus 400 metrin juoksussa. Liddellin tarina urheilu-uran osalta on kerrottu hyvin totuudenmukaisesti elokuvassa ”The Charriots of Fire.” Tässä kuitenkin video Pariisin juoksusta. Siitä ei välity kovin helposti Liddellin erikoinen juoksutyyli mutta kun asiaan kiinnittää huomiota niin siitähän se. Paljon jäi sanomatta. Keskeneräinen tämäkin. Mutta päästetäänpä Eric Liddell irti.

Ajatuksenjuoksua eilisen seiväsfinaalin jälkeen

Ajatuksenjuoksua eilisen seiväsfinaalin jälkeen

Suomalaiset urheilun ystävät olivat eilen kovin innoissaan Wilma Murron saavuttaman seiväshypyn pronssimitalin jälkeen. Murron syntymäkotiseudulla Salossa ilmestyvä Salon Seudun Sanomat hehkuttaa kovasti hänen menestystään ja julistaa että pronssi kirkastuu Pariisissa. En ole ilkeämielinen enkä välttämättä kyyninen, mutta vanhana kalttaantuneena yksityisenä urheilutoimittajana en oikein usko pronssin kirkastumiseen.

Eilinen suoritus saattoi olla Murron uran huippu. Hän on varmasti tunnollinen harjoittelija mutta fyysinen olemus ja juoksunopeus asettavat tiettyjä rajoituksia. Wilman mitat ovat 182 cm ja 68kg. Voittajakaksikon, Katie Moonin ja Nina Kennedyn vastaavat ovat 173/61 ja 165/60. Murto vaihtoi kesken kisan jäykempään seipääseen ja siitä alkoivat ongelmat. Juoksunopeus ei yksinkertaisesti riittänyt ja seurauksena epätasapainoisia hyppyjä ja huono kehonhallinta. Hyvänä päivänä 490 on mahdollista mutta ensi vuonna kilpailu on vielä kovempaa. Voittoon Pariisin XXXIII olympiadin kisoissa tarvitaan varmasti tulos 495. Se olisi 10 senttiä yli Wilman nykyisen ennätyksen. Yksinkertaisesti sanottuna voimaa ylävartalossa on mutta juoksuvauhti ei tule riittämään. Yhtälö ei yksinkertaisesti toimi. Wilma joutuu viemään lähes viiden metrin korkeuteen 10% enemmän painoa kuin kilpasiskonsa, ja se on todella paljon. Seiväshyppyä ei voi verrata avaruuslentoon mutta hyötykuorma, siinä se... Metalliseipäällä hypättäessä Murto voisi olla suorastaan ylivoimainen.

Viimeinen terässeipään miesten olympiavoittaja oli Don Bragg vuonna 1960 tuloksella 470. Braggin 480 lienee vieläkin metalliseipään maailmanennätys. Bragg haaveili elokuvaurasta Tarzanin roolissa. Kokoa ja vahvuutta oli vaikka muille jakaa ja Bragg oli sisäistänyt Tarzanin roolin jo nuoruudessaan. 

Hän kiersi maailmalla maansa ulkoministeriön hyväntahdon lähettiläänä. Hän kiipeili puissa ja piti liaaniperformansseja. ”Ainoa oikea Tarzan,”  viisinkertainen olympia-voittaja Johnny Weissmüller oli sitä mieltä että Bragg olisi täydellinen Tarzan-hahmo. Voittaessaan kultaa vuoden 1960 olympialaisissa, hänestä tuli surullisen-kuuluisa hahmo päästäessään ilmoille italialaista yleisöä järkyttäneen Tarzan-huudon palkintokorokkeelta. Kisojen jälkeen hänelle tarjottiin roolia kahdesti, mutta hän loukkaantui ja menetti molemmat mahdollisuudet. Hänen unelmansa jäi toteutumatta. Olympiavoittaja hän on ja tuskinpa kukaan vie koskaan häneltä metalliseipään maailmanennätystä.

Joka tapauksessa Wilma Murron pronssi oli huippusaavutus jota ei pidä aliarvioida. Jäämme odottelemaan ensi vuoden Pariisin kisoja.

Katsotaanpas sitten miten Don Bragg hoitelee korkeuden 470 Roomassa 1960.

Iankaikkisuus

Iankaikkisuus

Olen katsellut kaikkea aherrusta,

jonka Jumala on antanut ihmisille

heidän rasituksekseen.

Kaiken hän on alun alkaen tehnyt hyväksi

ja asettanut iäti jatkumaan,

mutta ihminen ei käsitä Jumalan tekoja,

ei niiden alkua eikä loppua.

Nuo sanat ovat Saarnaajan kirjan  luvusta kolme ja sen jakeet 10-11. Käännös alkukielestä on hyvä ja se välittää ajatuksen varsin onnistuneesti. Rakas ja edesmennyt opettajani Vanhan testamentin eksegetiikan professori Timo Veijola piti aikoinaan luentosarjan  Saarnaajan kirjasta. Sen ensimmäisen luennon aluksi Timo sanoi jotain johon vielä palaan tämän blogivaelluksen aikana. Se on aivan oma avauksensa.

Toinen henkilö johon oli ilo tutustua, joskin etäisemmin, oli Uuden testamentin eksegetiikan professori Heikki Räisänen. Joskus 1980-luvun alussa Raamattukiistojen taas lyödessä korkeita laineitaan tuli hän lausuneeksi jotain joka on jäänyt mieleen Lapin Kansassa olleesta hänen muistaakseni Rovaniemellä pitämäänsä  esitelmää käsitelleestä jutusta. Heikki sanoi että hänen mielestään Saarnaajan kirjalla on paljon sielunhoidollista potentiaalia jota ei osata käyttää. Tähänkin voidaan vielä joskus enemmän palata. Mutta itse asiassa tämä ensimmäinen kirjoitus voi olla pieni esipuhe asiaan.

Mitä siis on iankaikkisuus? Saarnaajan kirjan kirjoittajalla ei ollut käytettävissään sellaisia ajattelun välineitä ja käsitteitä kuin meillä kaikilla on. Itse olen kiitollinen Marcus Rosenlundille joka avasi kirjansa ”Kohti korkeuksia” viimeisten sivun näkökulmilla näköaloja jotka auttavat ymmärtämään suuria mittakaavoja. Ja niitä hahmottamalla myös lopulta ymmärtämään mitä Heikki Räisänen aikoinaan sanoi ja ennen kaikkea mitä Saarnaajan kirjan kirjoittaja pohjimmiltaan tarkoitti. Liekö kyse jopa Rupert Sheldraken hahmottamasta muotoresonanssi-teoriasta. Nimittäin samaan aikaa kun Rosenlund kirjoitti kirjaansa pohdin samoja asioita pähkäillessäni kynsilaukan genomin laajuutta koronakeväänä 2020 ja tuon kasvin haploryhmien moninaisuutta. Rosenlundin kirjan viimeisä sivuja lukiessani laajat mittakaavat aukenivat ja sanat suorastaan räjäyttivät tajunnan aivan uusille urille ja aina alkuräjähdyksen aavoille. 

Hyvä alku iankaikkisuuden ymmärtämiselle on hahmottaa vaikkapa maailmankaikkeuden ikä. Väitetään että ihminen ei pysty hahmottamaan suuria lukuja. Kyse on enemmänkin vain harjoittelun puutteesta. Kysehän on luvusta 15,3 miljardia; 15 300 000 000 000 vuotta. Luku on loppujen lopuksi varsin helppo hahmottaa. 

I Paikasta josta kirjoitan on matkaa eteläisellä pallonpuoliskolla sijaitsevaan Kapkaupunkiin noin 15 3000 kilometriä. Kuvitellaan tämä.

II Seuraavaksi kuvitellaan kuution vetoinen puulaatikko.

III Seuraavaksi kuvitellaan yksi tuollainen laatikko täynnä keskikokoisia greippejä joita siihen mahtuu noin tuhat kappaletta.

IV Sitten kuvitellaan että noita laatikoita olisi yhdellä janalla peräkkäin aina Kapkaupunkiin saakka.

V Tuolla janalla oleviin laatikoihin mahtuu 15 300 000 000 000 greippiä eli yhtä monta greippiä kuin maailmankaikkeudella on vuosia ikää.

Olen elänyt kohta 60 vuotta. Se on aika vähän tuosta valtavasta luvusta vuosia. Vanhinkaan ihminen ei ole elänyt kuin 122 vuotta. Se on toki puolet enemmän kuin 60 vuotta mutta olemattoman vähän sekin. 

Kynsilaukan genomi sisältää 16 240 000 000 000 emäsparia. Asian hahmottamiseksi pitää hakea vauhtia kotitalon pihalta Inarin kirkonkylästä jotta päästää Kapkaupunkiin ja saadaan ajattelulle kiinteää maaperää.

Mikäpä sopisikaan tähän paremmin kuin Beatlesin Across the Universe Fiona Applen esittämänä.  https://www.youtube.com/watch?v=CmlnO1EwCT4