Ja nyt puhutaan sitten aivan jostain muusta kuin ihmislapsista ja kissoista. Rakkain lapsi on tietenkin kynsilaukka-elämässäni Spanish Roja. Nyt kun on aika arvioida satoa ja greidata sitä lajike lajikkeelta ajatukset käyvät moniin muistoihin reilun kolmen vuoden yhteiseltä taipaleeltamme. Huolta on kannettu ja lajiketta on varjeltu kaikilta mahdollisilta vaaroilta, joskus kuvitelluiltakin.
Nyt kun katselen Spanish Rojan vielä kuivumassa olevia kasveja jossa useimmissa on tallella vielä klooninippu ja myös komeita yksösiä joiden lukumäärä on 23 niin on aika huoahtaa helpotuksesta hetkeksi. 21 kasvia sisältävät noin 125 kynttä. 15 kloonikimppua käsittävät yhteensä noin 600 dna-kopiota tästä lajikkeesta joista voisi saada itse 400 uutta yksöstä. Jos kaikki kynnet ja yksöset laittaisi maahan niin ensi kesänä voisi olla jo 144 kasvia. Mutta niin ei ole viisasta tehdä. Maahan menee 72 parasta kynttä ja 16 yksöstä. Osa raapeista, yksösistä ja klooneista lähtee harrastajille eri puolille Suomea. Klooneja menee maahan 240 kappaletta joista 3/4 vasta keväällä. Spanish Rojan kloonit ovat vielä yhden uudistuskierron jälkeen kovin kylmänarkoja.
Kerrassaan tuntee kasvateistaan ylpeyttä kun muutama raapi on diametriltään 54 milliä eli reilut kaksi tuumaa. Painoakin niillä tullee olemaan lähes 50 grammaa kuivana. Tänä vuonna olisi varmasti saavutettu jo 65-gramman raja mutta kun kukkavarret jätettiin kasvamaan suuren kloonimäärän tuottamiseksi. Kun vielä tehdään valikointia ja ollaan kärsivällisiä niin ei ole kuin muutaman vuoden päästä käsillä se syksy jolloin maahan voi laittaa 720 kappaletta kuusigrammaisia kynsiä. Tänä vuonna liikenee itselle ja muutamalle kaverille yksi raapi tastinkiin. Se onkin tapaus sillä yksinkertaisesti sitä ei ole vielä ollut varaa maistella.
Spanish Roja saapui luokseni kaksi päivää ennen juhannusaattoa kesällä 2016. Pikaviritys ja kahdessa vuorokaudessa kynsissä oli jo muutaman millin juurenalut. Multiin se pääsi juuhannusaattona. Kahdeksan kynttä pääsi jatkamaan sukua ja yksi, pienin, päätyi maisteluun. Ei ollut raapilla painoa kuin 28 grammaa. Kaikki ei kuitenkaan mennyt putkeen sillä syksyllä oli tuloksena vain kolme pientä yksöstä. Ensimmäinen kasvukierto oli nopea ja pakotettu 90 päivää. Yksöset olivat levossa kuukauden verran kunnes pääsivät maahan lokakuun toisella puoliskolla.
Sitten koitti kevät ja mitään ei kuulunut. Lukuisia kertoja Spanish Rojan rivi kyöpytettiin varovasti auki mutta nähtävillä oli vian kolme juuretonta yksöstä. Huoli valtasi mielen vaikka jokin ääni sisällä vain kehotti olemaan kärsivällinen. Lopulta yksösten kannoissa näkyi pienen pieniä nystyröitä ja olo alkoi helpottamaan. Lopulta kaksi kasvia sprouttasi ja ne aloittivat kasvunsa. Kasvit ovat varmaankin olleet ihmeissään nopeasta kierrosta. Tulos oli lohdullinen. Kaksi kasvia tuotti yhteensä yhdeksän pientä kynttä ja parikymmentä kloonia. Ensimmäisen neljäntoista kuukauden aikana luonani Spanish Roja oli tehnyt kaksi kasvukiertoa. Mikään muu lajike ei ole saanut niin paljoin huomiota kuin se sai tuolloin.
Jolla on lapsia ja varsinkin tyttölapsia ymmärtää millainen huoli isällä voi olla. Joskus saattoi pelätä sitäkin että joku raakalainen saa vihiä hankkeesta ja käy voihkimassa rakkaat lapseni. Tuli siis kevät ja tuli syksy ja oli siis syksy 2017 ja maahan saattoi laittaa kokonaista yhdeksän kynttä ja puolet klooneista. Tuossa vaiheessa katsoo vasta kaukaisuuteen. Ihmiselämässä tilannetta voisi verrata siihen kun lapset alkavat kävelemään ja puhuminenkin alkaa sujumaan. Keväällä 2018 kaikki sujui jo kovin luontevasti. Kaikki yhdeksän kasvia osoittivat rotevoitumisen merkkejä ja keväällä istutetut kloonit lähtivät kasvuun. Tuli taas syksy ja nyt maahan saatiin likemmäs 30 kynttä ja yksöstä. Alkoi jo neljäs kasvukierto. Muutama kynsi lähti jo maailmalle hyvään kotiin.
Nyt kolmen vuoden jälkeen tulosta katselee huojentuinein mielin. Kyllä se niin vain on. Hallussa on aivan oikea Spanish Roja, aivan oikea hienohelma; kaunismuotoinen ja ylpeästi henkivä kynsilaukka. Spanish Rojan olemuksessa on jotain mitä muista kynsilaukoista. Sen olemus on teräksenkova mutta kovin herkkä. Maistias-päivää odottelee suurella hartaudella. Löytyykö siitä sitä eleganssia mitä on odottanut? Vuosi 2020 tuo tullessaan taas suuremman sadon ja ensimmäistä kertaa lajiketta voi antaa erikoislahjana henkilöille jota ovat olleet kynsialukka-asialle myötämielisiä. Silloin lajiketta matkaa maakuntiin jo suuremmalle joukolle kasvattajia. Lupaus joka annettiin ensimmäisen raapin pienille kynsille juhannuksena 2016 tulee vähä vähältä todeksi. Vuonna 2026 alkuperäisen raapilla ja siitä kasvaneilla kolmella yksösellä on jo miljoona jälkeläistä jotka menevät maahan: ”Katso, minä teen teistä suuren kansan…”
Ja mitäpä soitetaan? No tietenkin Het Wilhelmus.
