Ei ole enää Izvestijaa

 

            

Ei todellakaan ole Izvestijaa. Sillä nimellähän Moskovan joulunalus-turnausta ennen sanottiin. Kieltämättä tuon turnauksen kulta-aika päättyi joskus 1980-luvun alussa ja ehkä viimeinen kunnollinen Izvestija-turnaus oli vuonna 1979. Ne olivat suuria aikoja ne... Mutta nuoremmalla iällä aikaa ei osannut hahmottaa oikein kunnolla. Otetaanpa vaikka vuodet 1972-1980. Ja tarkastellaanpa niitä vaikka jääkiekon kannalta. Noihin kahdeksaan vuoteen mahtui Neuvostoliiton valtakauden romahtaminen kun Tsekkoslovakia voitti maailman-mestaruuden tuona vuonna. Samana vuonna Neukkulan pojat hävisivät Summit-haasteturnauksen Kanadalle kyseenalaisten vaiheiden jälkeen. 

Neuvostoliitto tuli takaisin entistä vahvempana vuosina 1973-1975 kunnes vuonna 1976 tuli lunta tupaa oikein kunnolla: Vaikka Innsbruckissa tuli O-kultaa niin Tsekki oli edellä Katowitchen MM-kisoissa kun peräti Puola voitti punakoneen maalein 6-4! ja Ruotsikin voitti Neukkulan kahdesti. Ja sitten syksyllä Canada cupin vei isäntämaa ja sen loppuottelu-vastustaja olikin Tsekkoslovakia. Toinen nöyryytyksen vuosi vuonna 1977 kunnes valmentajan paikan otti Tihonov. 

Tihonov oli sattumalta kuusikymmpisen Mauno Koiviston näköinen ja hän nauttikin arvonantoa varsin pitkään. Vuodet 1978 ja 1979 olivat Tihonovin vuosia maailmamesta-ruuksineen ja syksyn 1979 Challence-sarjan voittoineen. Izvestija-turnaus meni putkeen joulukuussa 1979 mutta sitten tuli ikävästi kuonoon Amerikan pojilta Lake Placidin olympiakaukalossa... Muistan öisen ottelun kuin eilisen päivän!

Suomen olisit pitäny saada mitali omissa kisoissa vuonna 1974 mutta kusipottaanhan se kaatui. Mitalia tarjottiin myös vuosina 1975 mm-kisoissa ja Innnsbruckin olympia-turnauksessa vuotta myöhemmin ja tietty Lake Placidissa. Kehveli sentään kun Reksa Ruotsalainen ja Esa Peltonen ajoivat yhteen harjoitusleirillä ennen kisoja. Reksan solisluuhan siinä meni poikki ja ikimuistegttavat talvikisat jäivät väliin. Lake Placidissa juuri nuorten maailmamestaruuden voittanut Vladimir Krutov pantiin Petrovin ja Mihailovin viereen että kuri pysyisi ja pysyihän se. Krutov tasoitti pelin Suomea vastaan muutama minuutti ennen loppua. Lopulta peli hävittiin 4-2. Igor Larionov oli vielä jätetty kotiin kasvamaan. Suomen joukkueessa jääaikaa sai nuori Jari Kurri. Reksa Ruotsalainen oli esitellyt hirmuista ja tarkkaa lämäriään huomattavan alaikäisenä jo vuosien 1978 ja 1979 aikuisten mm-kisoissa. Mieleeni piirtyy kuva kuinka Reksan siniviivalaukauksella Suomi olisi siirtynyt 3-0 johtoon Neukkulaa vastaan tuossa ottelussa jossa maalivahtimme Antero Kivelä teki noin 60 torjuntaa!

Ne olivat aikoja ne. Kerrotaan että Moskovassa urheiluministeriön käytävillä kisojen jälkeen eräs siivoja oli kovaan sävyyn rättiään heilutellen tivannut Tihonovilta miksi Gorki Torpedon ketju Kovin - Varnakov - Skvortsov ei ollut kokonaisuudessaan mukana maajoukkueessa... Asian suuruusluokka on aivan valtaisa. Tuo aika entinen ei koskaan enää palaa. Niin pysyvät iäti nämä kolme: Harlamov, Petrov ja Mihailov, mutta suurin heistä on Maltsev.

Joukot talvileirissä

 

Syksy on ollut vaativa monellakin tavalla ja jotain on pitänyt jättää pois. Koskaan aiemmin ei  koeviljelmälläni ole kynsiä laitettu maahan näin myöhään. Mutta riski kannatti ja jos ollaan odotuksessa niin lämintä olis ollut luvassa vielä ensi viikolla. Reservipenkkimetrejä jäi vielä kuusitoista. Niistä ehkä käytetään puolet tsekkiläisen Artisokan Stephanin istutukseen.  Mutta tänään saatoin  kirjoittaa oman Facebook-sivuni päivitykseen tällä tavoin:

Ai mitäkö mietin? No sitäpä muun muuassa että talvileiriin on vetäydytty. Osa divisioonista on muutettu mekanisoiduiksi ja uutta teknologiaa on otettu käyttöön. Itse asiassa kankeista divisioonista on luovuttu ja siirrytty miniarmeijakunta-muotoon. Taktiseen tykistöön on satsattu paljon resursseja ja jöötit ovat digitaalisesti ohjattuja. Hajautettu rakenne on sana jolla uuttaa taktiikkaa voidaan parhaiten kuvata. Kasassa 9 vahvaa armeijaa ja 175 taistelu-yksikköä. Reservissä on neljäsataa yksikköä taistelukykyisä nuorukaisia ja koulutuksen voidaan ottaa keväällä jopa 2000 alokasta.

Siperian valloitukseen ei vielä kuitenkaan ole resursseja. Mutta joukot ovat vahvemmassa kunnossa kuin koskaan; käytännössä kaikki soturit ovat valioyksilöitä, suorastaan henkivartiokaartia. 

Aseistus on huippuluokkaa. Odotettavissa menestyksekäs offensiivi joka alkaa maaliskuun lopulla ensi vuonna eli vuonna 2020. Joukot ovat rakentaneet kolme vahvaa leiriä. On aika talvilevon, lihashuollon, veljellisen jos kohta sisarillisenkin kisailun. Kukaan ei tosin pääse lomille. Ruokaa on varastot pullollaan. Leirejä ei lämmitetä sillä porukan kylmäkestävyys on huippuluokkaa. Jokaisella on vain hienonohut peitto. Ikkunat ovat huurussa ja huonelämpötila nollassa, mutta silti kovaluontoisimmilla hikikarpalot valuvat pitkin ihoa. Nukutaan kylki kyljessä ja kaikilla on niin mukavaa. 

Imperaattori on vetäytynyt kirjallisiin töihin ja pitämään yhteyksiä ympäri maailmaa. Tosin kuin aikaisempina vuosina on nyt kova kuri komentopaikalla. Ryypiskelyä ja vetelehtimistä ei sallita. Syödään lähinnä vulgusta ja ruokajuomana on vesi tai piimys. Kahvia ja teetä on rajaton myös määrä varastossa.

Mistä on siis kyse? Sandbergin kynsilaukkafarmilla ja De Re Allii Sativin koeviljelmällä kaikki hyvin. On aika julistaa talvi tulleeksi. Penkeissä on vain laatuyksilöitä. 9 kasvuryhmää plus hybridit; 175 lajiketta ja 4954 kynttä. Vielä on mahdollista saada maahan 200 kynttä kun pakkaset hellittävät. Keväällä voidaan istuttaa 400 yksöstä ja latbvaklooneja saadaan maahan helposti 2000 kappaletta.
Imperaattori nostaa uskollisen kirjurinkissansa Ramseksen olkapääälle pistää soimaan Kielon jäähyväiset ja käy tanssiin. 

On arviolta 116 päivää sprouttaukseen. On aika kirjoittamisen ja lukemisen. On aika ottaa esille keskeneräiset käsikirjoitukset.  Joskus asiat pitää vain laittaa tärkkelysjärjestykseen. Otsikkokuvassa Sandbergin uusi lajike joka oin syntynyt Messidor-mutaatioketjussa. Lajike joka on todennäköisin syin ilmiselvä 1-1-2-1 isoentsyymiallekirjoituksellinen Posliini sai nimen "The Glory of Sandberg."

Tässäpä vähän talvimusiikkia.

 

Tanka. Piikkilankainen

                                               

                                                        

Tanka. Piikkilankainen

piikkilankainen

myös luonnonvarainen

mehiläisille

aivan korvaamaton

he eivät sitä hylkää

Rakkain lapseni

                 

Ja nyt puhutaan sitten  aivan jostain muusta kuin ihmislapsista ja kissoista. Rakkain lapsi on tietenkin kynsilaukka-elämässäni Spanish Roja. Nyt kun on aika arvioida satoa ja greidata sitä lajike lajikkeelta ajatukset käyvät moniin muistoihin reilun kolmen vuoden yhteiseltä taipaleeltamme. Huolta on kannettu ja lajiketta on varjeltu kaikilta mahdollisilta vaaroilta, joskus kuvitelluiltakin.

Nyt kun katselen Spanish Rojan vielä kuivumassa olevia kasveja jossa useimmissa on tallella vielä klooninippu ja myös komeita yksösiä joiden lukumäärä on 23 niin on aika huoahtaa helpotuksesta hetkeksi. 21 kasvia sisältävät noin 125 kynttä. 15 kloonikimppua käsittävät yhteensä noin 600 dna-kopiota tästä lajikkeesta joista voisi saada itse 400 uutta yksöstä. Jos kaikki kynnet ja yksöset laittaisi maahan niin ensi kesänä voisi olla jo 144 kasvia. Mutta niin ei ole viisasta tehdä. Maahan menee 72 parasta kynttä ja 16 yksöstä. Osa raapeista, yksösistä ja klooneista lähtee harrastajille eri puolille Suomea. Klooneja menee maahan 240 kappaletta joista 3/4 vasta keväällä. Spanish Rojan kloonit ovat vielä yhden uudistuskierron jälkeen kovin kylmänarkoja. 

Kerrassaan tuntee kasvateistaan ylpeyttä kun muutama raapi on diametriltään 54 milliä eli reilut kaksi tuumaa. Painoakin niillä tullee olemaan lähes 50 grammaa kuivana. Tänä vuonna olisi varmasti saavutettu jo 65-gramman raja mutta kun kukkavarret jätettiin kasvamaan suuren kloonimäärän tuottamiseksi. Kun vielä tehdään valikointia ja ollaan kärsivällisiä niin ei ole kuin muutaman vuoden päästä käsillä se syksy jolloin maahan voi laittaa 720 kappaletta kuusigrammaisia kynsiä. Tänä vuonna liikenee itselle ja muutamalle kaverille yksi raapi tastinkiin. Se onkin tapaus sillä yksinkertaisesti sitä ei ole vielä ollut varaa maistella. 

Spanish Roja saapui luokseni kaksi päivää ennen juhannusaattoa kesällä 2016. Pikaviritys ja kahdessa vuorokaudessa kynsissä oli jo muutaman millin juurenalut. Multiin se pääsi juuhannusaattona. Kahdeksan kynttä pääsi jatkamaan sukua ja yksi, pienin, päätyi maisteluun. Ei ollut raapilla painoa kuin 28 grammaa. Kaikki ei kuitenkaan mennyt putkeen sillä syksyllä oli tuloksena vain kolme pientä yksöstä. Ensimmäinen kasvukierto oli nopea ja pakotettu 90 päivää. Yksöset olivat levossa kuukauden verran kunnes pääsivät maahan lokakuun toisella puoliskolla. 

Sitten koitti kevät ja mitään ei kuulunut. Lukuisia kertoja Spanish Rojan rivi kyöpytettiin varovasti auki mutta nähtävillä oli vian kolme juuretonta yksöstä. Huoli valtasi mielen vaikka jokin ääni sisällä vain kehotti olemaan kärsivällinen. Lopulta yksösten kannoissa näkyi pienen pieniä nystyröitä ja olo alkoi helpottamaan. Lopulta kaksi kasvia sprouttasi ja ne aloittivat kasvunsa. Kasvit ovat varmaankin olleet ihmeissään nopeasta kierrosta. Tulos oli lohdullinen. Kaksi kasvia tuotti yhteensä yhdeksän pientä kynttä ja parikymmentä kloonia. Ensimmäisen neljäntoista kuukauden aikana luonani Spanish Roja oli tehnyt kaksi kasvukiertoa. Mikään muu lajike ei ole saanut niin paljoin huomiota kuin se sai tuolloin. 

Jolla on lapsia ja varsinkin tyttölapsia ymmärtää millainen huoli isällä voi olla. Joskus saattoi pelätä sitäkin että joku raakalainen saa vihiä hankkeesta ja käy voihkimassa rakkaat lapseni. Tuli siis kevät ja tuli syksy ja oli siis syksy 2017 ja maahan saattoi laittaa kokonaista yhdeksän kynttä ja puolet klooneista. Tuossa vaiheessa katsoo vasta kaukaisuuteen. Ihmiselämässä tilannetta voisi verrata siihen kun lapset alkavat kävelemään ja puhuminenkin alkaa sujumaan. Keväällä 2018 kaikki sujui jo kovin luontevasti. Kaikki yhdeksän kasvia osoittivat rotevoitumisen merkkejä ja keväällä istutetut kloonit lähtivät kasvuun. Tuli taas syksy ja nyt maahan saatiin likemmäs 30 kynttä ja yksöstä. Alkoi jo neljäs kasvukierto. Muutama kynsi lähti jo maailmalle hyvään kotiin.

Nyt kolmen vuoden jälkeen tulosta katselee huojentuinein mielin. Kyllä se niin vain on. Hallussa on aivan oikea Spanish Roja, aivan oikea hienohelma; kaunismuotoinen ja ylpeästi henkivä kynsilaukka. Spanish Rojan olemuksessa on jotain mitä muista kynsilaukoista. Sen olemus on teräksenkova mutta kovin herkkä. Maistias-päivää odottelee suurella hartaudella. Löytyykö siitä sitä eleganssia mitä on odottanut? Vuosi 2020 tuo tullessaan taas suuremman sadon ja ensimmäistä kertaa lajiketta voi antaa erikoislahjana henkilöille jota ovat olleet kynsialukka-asialle myötämielisiä. Silloin lajiketta matkaa maakuntiin jo suuremmalle joukolle kasvattajia. Lupaus joka annettiin ensimmäisen raapin pienille kynsille juhannuksena 2016 tulee vähä vähältä todeksi. Vuonna 2026 alkuperäisen raapilla ja siitä kasvaneilla kolmella yksösellä on jo miljoona jälkeläistä jotka menevät maahan: ”Katso, minä teen teistä suuren kansan…”

Ja mitäpä soitetaan? No tietenkin Het Wilhelmus.

 

 

Tanka. Tasavallaton

                                         

                                                    

Tanka. Tasavallaton

tasavallaton

ensin tähtitieteellinen

kastaja väistyy

jokaiselle jotakin

vaan monille ei mitään

Siperian lakeus on suuri

                                                   

 

Niin se on ja paljon sinne mahtuu myöskin kynsilaukkaa. Mutta mikä on sitten se Siperia? Siperia on valtaisa alue jos ajatellaan pelkästään etäisyyksiä. Ural-vuorten länsirinteellä sijaitsevasta Permistä on matkaa Baikal-järven eteläpään Irkutskiin noin 4000 kilometriä. Kyseessä on sama etäisyys kuin on Espanjan Madridilla ja Venäjän Moskovalla. Kun lähdetään liikkeelle Permistä junalla niin ennen Irkutskia pitää ylittää monta isoa jokea. Makalla kuljetaan monen ison kaupungin läpi. Siperian rata kulkee itse asiassa varsin ”etelässä.” Isot kaupungit, Jekaterinburg, Tjumen, Omsk, Novosibirsk, Tomsk Krasnojarsk ja Irkutsk sijaitsevat karkeasti ottaen kaikki samalla korkeudella kuin Hampuri ja Gdansk joihin meidän on varsin helppo ottaa vertailukohta. Elikkä lääniä ja lakeutta löytyy. 

Edellinen toimii tavallaan johdantona kysymykseen ”mikä on sitten ns. siperialainen” kynsilaukka. Aivan aluksi on sanottava että on aivan mielivaltaista nimittää kahta siperiasrta peräisin olevaa kantaa nimillä Novosibirsk ja Irkutsk. Voidaan vain kuvitella kuinka monta eri paikallista kantaa löytyy sen radan varresta joka todellakin lähtee Permistä kulkee Irkutskiin. Sitten pitää muistaa että rata jatkuu pohjoisen tekevän mutkan myötä Tyynenmeren rannalle. Kun suurta Siperiaa asutettiin niin venäläiset tulivt aina uusille alueille kunen heidän valtansa ulottui Tyynellemerelle asti ja myöhemmin Alaskaan saakka. Kaliforniassakin heidän vaikutuksensa näkyy nimistössä. Russian River ei pituudellaan ja vuolaudellaan voi kilpailla Ob-Irtysin, Jenisein ja Lenan kanssa, mutta joki se on sekin. Venäjän Kalifornian kauppakomppania vaikutti alueella ja kynsilaukka on tullut Kaliforniaan myös pohjoista reittä venäläisten myötä. Niin sanottu ”Oikea Siperialainen” lienee ja onkin tätä perua.


De Re Allii Sativin koeviljelmällä kasvaa tällä hetkellä useampikin lajike joihin voidaan liittää jokin siperialainen määre. Ensimmäistä talvea viljelmällä viihtyy myös edellä mainittu ns. oikea siperialainen joka on hyvin hienopiirteinen marmoripurppura. Kaksi muuta on nimetty ison kaupungin tai sen lähialueen mukaan. Kyseessä ovat marmoripurppura Novosibirsk ja Rocambole-ryhmään lopullisesti luokiteltu Irkutsk. Kolmatta vuotta kasvatuksessa on myös kynsien väritykseltään kovin erikoinen siperialainen lasipurppura. Mutta maailma on pieni. Kyseisen lajikkeen kynnet ovat aivan samanlaiset kuin Tsekinmaalta saatu Trubac. Tämä kesä näyttää onko se morfologisilta piirteiltään sama lajike?


Tässä voisi jaaritella vaikka kuinka pitkään joten onkin pistettävä kehiin roomalaiset ja tehtävä väiteketju:


I Olisi aivan järjetöntä väittää että Siperian lakeudella kasvaisi vain kolme eri lajiketta. 



II Tietysti käytännöllinen venäläinen on etsinyt varmoja ja ankarissa olosuhteissa viihtyviä lajikkeita.

III Ottaen huomioon iso alueen joka alkaa Uralin itärinteitä ja jatkuu aina Tyynenmeren rannikolle voidaan olettaa että viidestä tai kuudesta eri lajikkeesta on syntynyt tuhansia erilaisia paikallisia muunnelmia. Voidaan olettaa että noiden paikallisten muunnelmisen joukosta löytyy muutama uusi lajike.

IV Venäläiset osaavat nauttia kynsilaukasta ja he eivät mitä ilmeisimmin lajikkeiden nimityksillä stressaa.

V Venäläisistä kannattaa ottaa oppia mitä tulee kohtaa IV.


Kesä 2019 on käsillä ja havaintoja tehdään päivittäin. Yksi kauden projekteista on saada vähän sekoa marmoripurppuroiden ”sukulaisuussuhteista.” Sitten onkin juhlavaa ottaa niistä kuivatuksen jälkeen luokkakuva. Otsikkokuvassa sitten se ”Oikea Siperialainen.” Loppuun Keisarin hymni.

 

REIWA

                                  

 

Tänään on Maiis-kuun Kalendae-päivä. Roomalaisia ja heidän järjestystään ihailevalle henkilölle  numerot ja järjestys merkitsevät paljon. Niiden pitäisi merkitä muillekin, elämme maailmassa joka tarvitsee järjestystä ja luokittelua jotta ymmärtäisimme kaiken kauneuden ja tarkoituksenmukaisuuden paremmin. Maia oli roomalaisille kasvun jumalatar. Tänä vuonna kevät on aikaisessa ja sen huomaa tietysti koeviljelmäni liepeillä ja muutenkin. Tätä kirjoitettaessa muutama lajike on jo 1”3’ eli 38 senttiä on voitettu kanta. Flooran päivänä IGORIN, Sinij Tsevetokin ja muutaman muun korkeus on jo kaksi jalkaa eli reilut 60 senttiä ellei sitten enemmänkin. Kaikkein korkeimmalla keikkuu kuitenkin erään Turbaanin kirjastopenkin yksilö jolla on korkeutta jo 43 sennttiä. Lannoitus tuntuu olevan kohdallaan tänä vuonna sillä jokaisen lajikkeen kasvusto on kauniin vihreää. Luvassa on hyvä vuosi ja viileäkään jakso tulevan kuun aikana ei hidasta millään lailla kasvua. 

Näillä näkymillä voidaan elää seuraavan ennusteen mukaan:

Ensimmäiset kukkavarret tulevat esiin marmoripurppuroilla 25.05 alkaen
Useimpien lajikkeiden viherosa valmis 25.05 alkaen
Ensimmäiset kukkavarret voidaan leikata 03.06 alkaen
Vihertavaraa voidaan korjata 10.06 alkaen
Kukkavarsien pääsato korjataan 15.06 alkaen
Aasian purppurat tulevat korjuukuntoon 04.07
Varsinainen sadonkorjuu alkaa 15.07
Lasipurppurat kuivia ja luovutuskunnossa 15.08
Kaikki tavara kuivattu ja luovutuskunnoissa 10.09


Viherosalla tarkoitettan kasvin maanylistä osaa. Kasvu on nyt todella runsasta ja siihen on yksi hyvä syy. Kynsien talvehtiminen sujui hyvin. Iloita ei pidä pelkästään Aasian purppuroiden suhteen sillä myös Kreolien kirjastopenkissä on tekeillä todella valtaisa yllätys. 


Tänä vuonna Aasian purppurat eivät mene yli sillä menneistä on otettu opiksi. Sadonkorjuu tehdään viikkoa aikaisemmin kuin muilla ottaen huomioon kasvin elinkaaren. Tämän kasvuryhmän edustajien wrapperit ovat kaikista hauraimpia ja sadonkorjuu tulee tehdä silloin kun useimmat lehdet ovat vielä tuoreita.


Aasian purppurat ovat siis hyvässä kasvussa ja ehkä kärsivällisyys viimein palkitaan. Yksi lajikkeista on tekemässä hyvää viherosaa ja kasvu on tasaista. Kärsivällisyys palkitaan ainakin yhden lajikkeen suhteen. Big Japanese on viettänyt koeviljelmällä ja Sandbergilla jo kolme talvea ja vasta nyt voidaan odotella parempaa lisäysmateriaalia. Kärsivällinen on oltava vielä ainakin tämä kausi ja seuraavakin. Massa-lajiketta siitä ei tule ja jos josku Sandbergilla maahan laitetaan ne melko kaukaisessa tulevaisuudessa, vuosikymmenen päässä, siintävät 168 000 kynttä niin tämän lajikkeen kynsien lukumäärä ei koskaan tule olemaan suurempi kuin 180-216.  No onhan siinäkin jo 10 penkkimetriä. Tänä vuonna on kuitenkin tarkoitus ensi kertaa maistella tätä lajiketta oikein kunnolla. 


Olkoot edellinen pitkähkö johdanto siihen mitä Auringon kehdon maassa tapahtuu. Japanissa siirrytään toukokuun ensimmäisenä päivänä uuteen aikakauteen. Uuden kauden nimi on Reiwa ja mitä sillä tarkoitetaan on yksinkertaisesti rauha — harmonia — kauneus. Tänään on tämä avaus omistettavan Auringon kehdon maan kynsilaukalle. Varmasti tulevaisuudessa muutama muukin japanilaista alkuperää oleva kynsilaukka löytää tiensä koeviljelmälle. Pitää tietysti muistaa että kynsilaukka on aikoinaan ollut tuontitavaraa Auringon kehdon maahan kuten se on sitä Suomeenkin. 


Japanilaiset etsivät siis rauhaa, harmoniaa ja kauneutta. Ajatus ei ole ollenkaan huono. Sitä on hyvä kaikkien etsiä. Japani tulee olemaan muutenkin tapeetilla tulevan vuoden aikana sillä XXXII olympiadin kisat järjestetään Tokiossa ensi vuonna; ensivuonna2020.


Kaikella on paikkansa ja järjestyksensä. Koeviljelmällä kaikki 170 lajiketta on myös järjestetty tietyllä tavalla. Kukapa ei etsisi rauhaa, harmoniaa ja kauneutta. Sanoihin rauha, harmonia ja kauneus sisältyy paljon. Kun katselen tämän blogin julkaisuhistoriaa ja menneitä vuosia näen paljon. On jo viides kalenterivuosi jonka aikana on nähnyt päivänvalon 186 kirjoitusta tämä mukaan lukien. On haluttu kirjoittaa kokonaisvaltaisesti jättämämättä mitään pois. Jos on ollut tarpeen sanoa jotain ikävään sävyyn niin sekin on tehty. Jos on ollut tarpeen arvostella jotain huonon julkaisun vuoksi niin se on tehty, ja jos on ollut tarpeen julistaa Pyhä Sota Alexandra-asiassa niin sekin on tehyt. 


Kevään koleus puree aurinkoisen päivän illassa ja olen laittanut tulen pystyuuniin, odottelen että lämpö alkaisi hehkua. Aion kirjoittaa pois yksinäisyyttä ja unelmoida tulevasta kesästä johon kuuluu kysnilaukkaa, kissoja ja varmasti myös ihmisiä. Kynsilaukkoja on tullut istutettua seuraksi melkoinen määrä ja kissat ovat aina seurana, mutta ihmistä ymmärtää vain ihminen. Ajattelen sitä millainen voisi olla uusi ja parempi maailma kuten usein teen. Uuden maailman visiossani on ihminen joka elää lähellä luontoa ja maata. Hän tuottaa itse huomattavan osan ravinnostaan monipuolisella tavalla. Hän ei kuormita luontoa ja liikkuu vain sen verran mitä on tarpeen. Varmasti hän etsii rauhaa, harmoniaa ja kauneutta. 

Pitää etsiä myös uutta ja kaunista maailmaa jossa kynsilaukalla on tietenkin tärkeä osansa. Onhan kynsilaukka kasvien kuningas ja ehkä luonnon antamista erityislahjoista hyvin suuri ja tärkein. Mutta hyvin suuri ja tärkeä joutuu olemaan vain osa kokonaisuutta. Se tarvitsee kuitenkin ihmisiä edistämään sen asiaa suurella innolla ja suurella asiaan paneutumisella. Ihmiskunnan tuleviasuus ei ole helppo. Auringon kehdon maassa ihmiset ovat päättäneet etsiä kohtuutta. Kohtuus näkyy kansakunnassa jonka koko tulee olemaan paljon pienempi tulevaisuudessa. Yhtä kaikki, nyt on aka tervehtiä Auringonnousun maata. Reiwa on koittanut.

Nimi Reiwa on syntynyt japanilaisen Man’yoshu-runoantologian (tarkemmin Man’yōshūn) innoittamana. Ilmaus muodostuu kahdesta kanji-merkistä, ja se herättää positiivisia mielikuvia tulevaisuudesta. Ensimmäinen merkki tarkoittaa lupaavaa, valoisaa tai kaunista kevättä ja toinen rauhaa, runokontekstissa rauhallista ja hiljaista tuulen virettä. Tein tänään käänöksen tuosta nelirivisestä runosta josta nimi Reiwa on japaniksi johdettu. Japania en osaa joten käännös on tehty englannin kielestä. Ehkä se välittää jotain kaikessa pelkistettävyydessään, turhat olla-verbit pois. 

tulee varhainen kevät, kaunis kuukausi
tuuli käy lempeästi ja ilma kirkas
pellot ja suot täynnänsä vihreyttä 
ruohoa paljon, tiiviinä ja sakeana

Tänään Hiromi Motomiya: https://www.youtube.com/watch?v=fPYxUa1ZVAY

 

Kynsilaukan pohjoinen ulottuvuus.

                                       

 

 Välillä askasrtelee sellaisen ajatuksen kanssa että miten viljelisi kynsilaukkaa pohjoisessa entisillä syntymäkotikonnuilla. Eli tulee mieleen kynsilaukan pohjoinen ulottuvuus. Kun vierailin viimä syssä pohojoisessa ja katselin kauppojen valikoimia niin yksi asia tuli tietysti selväksi. Paikallisesti tuotettua ruokaa ei juuri löydä. Poronlihaa saa varmasti jos on suhteita ja jotkut metsästävät omiksi tarpeikseen ja tietysti kalastus on vanha elinkeino siinä missä marjastuskin. Moni kasvattaa tietenkin puikuloita, mutta siinä se sitten onkin. Voi olla että joku kasvattaa kynsilaukkaakin. Vai kasvattaako!

Kysehän ei ole siitä, etteikö pohjoisessa, Saariselän pohjoispuolella olisi edellytyksiä kasvattaa kynsilaukkaa jos oikea viljelymentelmä löytyisi ja lajike olisi oikea ja kärsivällisesti olohin kotoutettu. Kun puhutaan Inarista (Kunnan maantieteellinen alaraja on 68°54’18’’N) on kuitenkin kyse paikasta joka on suurin piirtein samalla korkeudella kuin Alaskassa oleva Wisemanin (67°24’ 34’’) arktinen kylä. Tuossa paikassa vuorokauden keskilämpötila on plussan puolella vain kolmen kesäkuukauden aikana kun taas Inarin korkeudella keskilämpötila on plussan puolella toukokuusta syyskuulle. Valoa on enemmän kuin etelässä ja älykäs kasvi oppii aivan varmasti hyödyntämään sen jos se saa aikaa kotoutua. Hyvä kovavartinen lajike sietää pieniä yöpakkaisia erinomaisesti joita voi olla alkukesän mittaan useasti ja joskus jo elokuullakin. Maaperä ei ole ongelma. Kunnan alueelta löytyy hyviä hiekkamaita joita voi terästää kompostoidulla karjanlannan ja turpeen seoksella. Urean käyttäminen keväällä lisätyppenä ei ole rikollinen teko. Katemateriaaliksi kelpaa paikallisesti kasvatettu heinä tai varta vasten kasvupaikalla kasvatettu kevätohra joka ei tietenkään tee kunnon tähkää eikä tuleennu.


Kynsilaukan kasvatus niinkin pohjoisessa voisi muodostaa viitseliäälle henkilölle hyvän keinon hankkia sivutuloja ja se voisi olla myös arktisen maatilan kulmakivi. Arktisen maatilan, jolla viljeltäisiin myös vaikkapa puikulaperunaa ja Väinönputkea. Sellainen hanke luodaan hitaasti mutta siihen ryhtyvä voi olla varma siitä että kärsivällisyys kyllä palkitaan. Mutta jos nyt pysyisimme kynsilaukassa ja tarkstelemme edellytyksiä, mahdollisuuksia ja aikataulua perustaa 10000 kasvin viljelmä jonnekin Saariselältä pohjoiseen!

Viljelyala. 10000 kasvin viljelyyn De Re Allii Sativin suosittelemalla viljelymenetelmällä tarvitaan 8 aarin ala yhtä vuotta kohden. neljän vuoden viljelykierrossa tarvitaan siis 32 aaria mikä on vain neljäsosa hehtaarista. Oikeantyyppistä maata löytyy lähes kaikkialta, mutta ihanteellisin paikka ollee jossain Törmäsen kylän liepeillä Ivalojoen varressa lähellä lentokenttää. 


Potentiaalien tuotto. On olemassa lajikkeita jotka aivan varmasti sopeutuvat niinkin pohjoiseen kuin Inari. Kasvukautta kasvin maanpäällisen osan tuottamiseen tarvitaan 70 vuorokautta Vanhan Suomen korkeudella ja runsas valo ja pitkä päivä kompensoivat pohjoisen kasvupaikan tuoman haittakertoimen. 35 päivää tarvitaan raapi kasvamiseen ja tuleentumiseen. Ensisijaisen tärkeää on tietysti istuttaa kynnet jos ennen syyskuun puoliväliä ja kattaa ne huolella. Mitä pohjoisemmaksi mennään sitä tärkeämmäksi tulee se että kasvi tekee juuret jo syksyllä. Jos päästään 55 gramman keskipainoon per raapi niin satoa saadaan silloin 550 kiloa. Suurempikin keskipaino on mahdollinen, mutta tuossa on ajateltuna minimi pienellä lisällä. Jos viljelymenetelmä pystytään optimoimaan ja lajike valitaan ja kotoutetaan huolella on 70 gramman keskipainokin mahdollinen. Se nostaisi sadon määrän seitsemäänsataan kiloon. Mutta puhutaan satomäärästä 550 kiloa. 

Jos viljelmän kokoa ei kasvateta niin lisäysmateriaaliksi menee sadosta 70-110 kiloa riippuen siitä tuotetaanko viljelmällä isohkoja yksösiä latvaklooneista. Kahden gramman painoinen yksönen vastaa kasvupotentiaaliltaan aina 5-6 gramman painoista kynttä. Jos tavaraa saadaan myyntiin 400 kiloa oman tarpeen ja hyvien kavereiden muistamisen jälkeen niin kyse on menestyksekkäästä toiminnasta. Tuollaisesta tavarasta kehtaa pyytää 48 euroa kilolta jos se on saatettu luovutuskuntoon huolellisesti. Tällöin liikutaan 18 000-20000 euron bruttotuotossa. Kukkavarsia tämän kokoinen viljelmä tuottaa tietenkin myös. 12-grammaisista kukkavarsista saadaan sadan kilon sato ja jos brändäys ja markkinointI on saatu kuntoon kasvuvuosien aikana niin niistä saadaan kahden tonnin lisätuotto.

Työmäärä. 10000 kasvia on määrä jonka yksi ihminen voi sivutoimenaan kasvattaa jos hänellä on muutamaan otteeseen auttavia käsiä. Yksi asia on kuitenkin muistettava. Jotta hanke olisi uskottava niin se pitää toteuttaa hitaasti ja huolellisesti. 

Viljeltävä lajike. Kyseeseen tulee ilman muuta kaikista sopeutuvimman kasvuryhmän eli Marmoripurppuroiden edustajat. Tällaisia lajikkeita kasvaa jos monessa paikassa maatamme. Kyseeseen tulee kuitenkin vain muutaman tämän kasvuryhmän edustaja. Joku voi tietysti tämän luettuaan tuottaa 100 kiloa tavaraa vaikkapa jostain Ukrainasta, mutta se on teko jota ei voi missään tapauksesa suositella. Lajikkeen menestyksestä ei ole takeita ja jos viljelymenetelmää ei tunne kokemuksen kautta ollaan suurissa vaikeuksissa. Neljä kiloa hyvää marmoripurppuraa mahdollistaa kasvavan viljelyskaalan perustamisen. Kun ensimmäistä istutusvuotta seuraavan keväänä maahan laitetaan riittävä määrä latvakooneja päästään toteuttamaan seuraava skaala:



I vuosi. Lisäysmarteriaali 4 kg josta 300 kynttä. Seuraavana keväänä maahan 300 latvakloonia. Voidaan odottaa 17 kilon satoa. Tästä menee maahan lisäysmateriaalina puolet. Lisäksi maahan laitetaan sata suurinta yksöstä jolloin maahan saadaan 800 kynttä. Jakeluun saadaan jo muutama kilo tavaraa harvoille ja valituille oman tarpeen jälkeen.


II vuosi. Lisäysmarteriaali 8 kiloa ja 100 suurinta yksöstä. Yhteensä noin 800 kasvin varastoyksikköä. Voidaan odottaa 45 kilon satoa. Toisen vuoden keväällä maahan laitetaan edellisen kasvukauden pienemmät yksöset ja uusi erä latvaklooneja. Jakeluun saadaan jo jopa 25 kiloa tavaraa.

III vuosi. Lisäymateriaali 15 kiloa ja noin 300 yksöstä. Yhteensä noin 1600 kasvin varastoyksikköä.  Voidaan odottaa 90 kilon satoa. Latvakloonien määrää lisätään ja yksösiä saadaan maahan vuosi vuodelta enemmän. Jakeluun saadaan kolme vuotta viljelyn aloittamisen jälkeen jo 50 kiloa tavaraa.

IV vuosi. Takana on nyt kolme viljelyvuotta ja lisäysmateriaalia on 30 kiloa ja yksösiä 600. Varastoyksiköitä  saadaan maahan nyt jo noin 4000 kappaletta. Nyt voidaan odottaa jo niinkin suurta satomäärää kuin 220 kiloa. Tässä vaiheessa on oltava kärsivällinen ja varattava vielä sadosta 40 prosenttia lisäykseen. Myytniin saadaan kuienkin 110 kiloa korkeatasoista tavaraa. 


V vuosi. Maahan laitetaan nyt 10000 varastoyksikköä ja voidaan katsella luottavaisesti viidennen kasvatusvuoden loppuun. Satoa on luvassa 550 kiloa josta saadaan myyntiin 400 kiloa. Viljelijä tuntee tässä vaiheessa lajikkeensa ja menetelmänsä. Hän nauttii arvostusta paikallisten keskuudessa ja hän on luonut merkittävän hankkeen jolla on paljon seuraajia.


Otsikkokuvassa juuri napattu kuva Marmoripurppurasta joka on nyt saanut nimen Sinij tsvetok eli Sininen kukka. Lajikkeen alkuperä on Venäjällä.


Kyllä se on nyt tietyn laulun aika. Tapio Rautavaara saa laulaa Inarinjärven. Snat ovat tietysti mitä ovat. Järvi ei enää ole mitenkään hyljätty ja pian kynsilaukkakin ilmestyy sinne. Siis Inarinjärvi Tapio Rautavaaran esittämänä. Jonain päivänä voidaan laulaa: ”Hein’ajalla käy skeippejä myös lappalainen leikkaamaan." Näinhän se on nähtävä.

 Mutta se laulu.

Purple Fantasy

                                       

Paljon on asioista joista ei tule kerrottua ihan kohtuudenkaan vuoksi. Liiallinen julkaisutahti vie asian inflaation puolelle kovin helposti. Pitäisi pystyä julkaisemaan myös monipuolisesti eri asioista. Sitten on asioita joista ei oikein kannata puhua niiden keskeneräisen luonteen vuoksi. Tänään on aika kuitenkin kertoa jostain joka on jo enemmän totta kuin haave. Kyse on uudesta lajikkeesta.

Lajikkeen työnimi on ”Purple fantasy.” Tuo englanninkielinen nimi voi tietysti ihmetyttää, mutta meillä ei ole oikein vielä oikeanlaista nimeämiskulttuuria kielessämme suuri kynsilaukan suhteen. Lajiketuntemus on vielä heikkoa niiden keskuudessa jotka harrastavat asiaa, ja sellaisia henkilöitä meillä ole vielä montakaan  joilla olisi riittävän suuri lajikevalikoima ja kokemusta viljelystä ja siitä kuinka uusia lajikkeita voi syntyä.

Kirjassaan ”Growing Great Garlic” puhui Ron L. Engeland siitä kuinka suurin osa uusista lajikkeista jotka syntyvät mutaation kautta syödään pois. Engelandin sanojen mukaan herää tietenkin kysymys siitä kuinka usein mutaatioita sitten syntyykään. Yksi asia mikä näyttää olevan todennäköistä on se, että pohjoisemmassa eri lajikkeita kasvatetaan niin sitä enemmän syntyy mutaatioita ja epigeneettisiä muutoksia. 

Mutta mennäänpäs vähän siihen Purple Fantasyyn. Kyse on lajikkeesta joka on osoittanut jättiläismäistä kasvua. Kaikki on saanut alkunsa yhdestä vuoden 2015 sadon kynnestä. Uuden kannan josta voimme käyttää tässä yhteydessä nimeä ”Purppura-unelma” alkuperä on lajikkeessa ”Iso venäläinen.” Lajike tuottaa erilaisen fenotyypin kuin Iso venäläinen jonka yhdestä kynnestä lajike on saanut alkunsa. Se voidaan luokitella jo mutaatioksi. Tavoite on saada kanta kasvamaan ja tuottamaan yksilöitä joita saa levitykseen kolmen kasvukauden päästä. Lajike on nyt kasvatuksessa klahdessa paikassa Pohjois-Amerikassa jonne se on toimitettu latvakloonien muodossa. Mutta ehkä on pienen lajikekuvauksen aika:

Purple fantasy — Purppura-unelma 2022

Fenotyypin kuvaus. Lajike näyttää tuottavan helposti yli 120-grammaisia raapeja. Kavutavassa on erikoisia piirteitä. Kynnet ovat selkeästi Rocambolelle tyypillisiä ja niitä on raapissa 5-6. Varren kasvutapa on todella rehevä ja lehtiä on jopa 13-14. Kasvi on todella ryhdikäs. Kasvin kiehkura on posliinille tyypillinen sydänkiehkura ja latvakloonit ovat sellaiset kuin perinteisesti posliineilla nähdään. Raapiin saa helposti 7-8 ehjää wrapperia. Mikä erottaa lajikkeen muista on sen kuorten väritys. Pari päällimmäistä kuorta ovat aivan valkeita mutta mitä enemmän kuoria poistetaan sitä purppuraisemmaksi käy väritys. 


Kynnet ovat syvän violetteja ja kypsyessään niiden väri muuttuu tummanruskeaksi  jossa pohjalla syvän punertavia juovia. Kuoret ovat samalla tavalla kovan keraamisia kuin rocambole-ryhmään kuuluvissa lajikkeissa Karpaatialainen ja Saksan punainen. 

Mitä säilyvyyteen tulee niin ajike on parhaimmillaan ennen tammikuun puoliväliä ja se saatetaan tuntea tulevaisuudessa todellisena joulu-kynsilaukkana. Lajin kasvupotentiaali voi olla 180-grammaa hyvässä maassa. Massakasvatuksessa kompromissit syönevät kokoa 100-gramman tietämille.

Maku on polttava ja pitkä ja pärjää voimakkaimmillekin posliineille. Otsikkokuvassa kolme 100-grammaista purppura-unelmaa syksyltä 2017.


Loppuun jotain purppuraista ja coverina.

Ensimmäinen supernova-kävely

Mitä aikoja oikein elämmekään? Tasavaltakunnan hallituskin on näemmä liike-yritys.  Maailma on täynnä ilmaista hupia meille ja jälkeläisillemmekin. Raskaiden ajatusten ohella pitää aina ajatella laajempiakin yhteyksiä, sillä vasta ne asettavat meidät ja tekemisemme oikeisiin mittasuhteisiinsa. Niin kuin esimerkiksi kysymys potentiaalisesta supernovasta. Saapas nähdä miten mukavia ajatuksia tuleva supernova eli Betelgeuze-tähtönen meissä ja sukupolvissa meidän jälkeemme.

Olisihan se hauska näytelmä. Ei auta kuin taivasta tuijotella taajaan ja tehdä supernova-kävelyjä. Meillähän on täällä pohjoisessa se etu, että Orion-tähtikuvio näkyy näkyy todella hyvin suurimman osan vuotta. Betelgeuze on sen suurin tähti. Tosin se luokitellaan vähemmän kirkkaaksi kuin saman tähdistön toinen tähti eli Rigel. Mutta punainen tähti se on ja komea, ainakin vielä. Orionin tähtikuvio on herättänyt ihastusta myös Suomen suvussa sillä sen osia kutsutaan Kalevan miekaksi, Väinön viikatteeksi ja Väinön vyöksi. Meikäläistä on aina kiinnostanut taivaan tähtikuvioista juuri Orion ja tähtenä tuo punainen jättiläinen eli Betelgeuze. Sinne on matkaa 642,5 valovuotta. Kovin harva tietää sen, että suurin osan yksittäisistä tähdistä on nimetty arabian kielen nimillä. Otavan yksittäisilläkin tähdillä on juuri arabiankieliset nimet: Dubhe, Merak, Phekda, Megrez, Mizar, Alioth ja Beneatnasch.

Betelgeuze on tähtitaivaan näkyvimpiä kohteita, sillä se on Orionin tähdistön toiseksi kirkkain ja koko tähtitaivaankin 9. kirkkain tähti. Sen säde on 630 auringon sädettä, ja Auringon paikalle sijoitettun Maa olisi sen sisäpuolella. Tähden pinta ulottuisi Marsin ja Jupiterin kiertoratojen väliin. Se on ollut elinkaarensa lopussa jo pitkään. Sillä on arvioilta vain 15-17 auringon massaa ja ytimen fuusio alkaa olla hiipumaan päin. Räjähtäessään se toisi varsinaisen valoshown pitkäksi aikaa. Aluksi se olisi kooltaan ainakin kahdeksasosa täydenkuun leveydestä ja räjähdyksen sattuessa meidän talvisaikaan saisimme  nauttia valoisista öitä. Olisi tavallaan kaksi kuuta. Olisi varjoja valon leikkejä talvisessa yössä. No harvempi meistä edes tietää sitäkään että planeetta Venus luo kyllä myös varjon.

Mutta millainen se supernova-kävely sitten olisi? No sellainenpa hyvinkin, että lähdetään pimeällä kävelylle kiikari kaulassa, tai sanotaako taskukiikari povessa. Sitten tuikeasti tiirataan eteläiselle taivaalle, että josko se posahtaisi, ja juuri meikäläinen näkisi sen ensimmäisten joukossa. Keski-ikään tullut ihminen ehtii hyvinkin tehdä näillä leveyksillä jopa tuhat tunnin pituista supernova-kävelyä talvi-iltojen iloksi jos ottaa asian harrastuksekseen noin viisikymppisenä. Ja jos ei tämän elämän aikana tärpää niin jatkakoot sitten lapset ja tulevat polvet moisia kävelyretkiä ja oikein vaikka isommilla porukoilla. Onpahan siinä myös sitten sukupolvien kuilunkin ylittävä harrastus.

Kirjoittelin ensimmäisen kerran supernova-kävelystä joskus vuonna 2010 ja julkaisin sen sitten päivämmärällä 30.01.2011 Uuden Suomen puheenvuorossa. Oli tulossa eduskuntavaalit oli sattumalta ehdokkaana. Kommentteja kirjoitukseen tuliu 16 kappaletta ja tässä näytteeksi muutama. Vuoden 2014 Sotshin kisojen jälkeen tyhjensi tuo blogin suurimmalta osin ja jäljelle jäi vain muutama kymmenen kirjoitus joista suurin osa ns. Sietokilpailuja. Tässä muutama kommentti kirjoituksen johdosta.

Nimimerkki ”T 0 N”
Miten alustajan kirjoitus liittyy 17.4.2011 Varsinais-Suomen vaalipiirissä järjestettäviin eduskuntavaaleihin?

Nimimerkki ”Jesaja”
Liittynee erittäin voimakkaasti!
Kirjoitus syventää ja laajentaa äänestäjän käsitystä ehdokkaasta, samalla se tietenkin saattaa syventää ja laajentaa äänestäjän ymmärrystäkin, kuten lukijan Tapio Nolla Nevankin.

Mielestäni kertoo selkeästi siitä, että ehdokkaalla on kykyä ajatella ja arvioida erilaisia asioita syvällisesti, laajasti ja ilman ennakkoluuloja sekä kyky tehdä johtopäätöksiä arvioidensa pohjalta. Pystyy myös tuomaan hyvin ja rohkeasti julki ennakkoluulottomat ehdotuksensa asioista.

Ilman uusia ja ennakkoluulottomia näkemyksiä ja ehdotuksia ei mikään kehity ja uudistu. Juuri tällaisia kykyjä Kansanedustajat tarvitsevat työssään, eikä vain puoluekurin noudattamista ja pintakiiltoa jota on nyt nähty jo tarpeeksi!

Nimimerkki Naama
Wikipedia tietää että "Betelgeuse is currently thought to lie around 640 light years away”.

Jos nuin on, ja näät sen iltakävelylläsi "posahtavan" niin sehän tarkottaa sitä että se räjähti 640 vuotta sitten, elikkäs 1300-luvun loppupuolella (jKr).
Iltakävelylläs vaan tapahtuis se että pystyt havaitsemaan tuosta tapahtumasta emittoituneen valon verkkokalvollasi. Eli jos sinä, lapsesi tai jälkipolvet vaikkapa 16:sta jälkipolveen pääsevät havaitsemaan Betelgeusen räjähdyksestä johtuvan valoilmiön maasta käsin ilman erityisapparaatteja, niin kysymys kuuluu edelleenkin että milloin se on tapahtunut (suhteessa ajanlaskuumme) - ei että millon se tapahtuu. aika vekkulia. mikäs on oikeestaan menneisyys ja mikä tulevaisuus, sitä se panee vähän miettimään…

Eilen sitten tein ensimmäisen supernova-kävelyn kun oli vain oikea fiilis ja takana innostava whatsapp-viestittely. Kymmen vuotta siinä meni siitä kun idea syntyi. Ei kävely kestänyt kuin 25 minuuttia ja naapuruston valot häiritsivät kovasti. Ei posahtanut. Kuu oli alhaalla ja vielä kasvamaan päin. Tänään illalla sitten saunapuhtaalla iholla uudelleen kävelylle. Ja mitäpä loppumusiikiksi. Olen kuunnellut enemmänkin Tidalin soittolistoja ja luovia soittolistoja viimä heinäkuulta lähtien. Fläppärillä kirjoitettaessa kuuntelee vielä usein juutuuppia ja äsken juuri tämä laulu lähti soimaan taustalla. No sopiihan se supernovakävelyn musiikiksi ja onhan siinä kaukaisuuteen kaihoava melodia vaikka taitaa olla alunperin hyvinkin selvästi rakkauslaulu. Tänään on syytä miettiä mitä tulisi tuon supernovakävelyn soittolistaan… Eniwei The Rose ja André Rieun poppoo. 

Olen uusi sielu — saarnaton saarna

On pyhäaamu ja vapaapäivä. Normaalisti mietin sitä mitä puhuisin ihmisille. Työhöni kuuluu saarnan pitäminen kerran viikossa ellei ole vapaata. Muutaman kerran vuodessa viikon aikana saarnaan useamman kerran. Mutta tänään en saarnaa. Nousin ylös paljon ennen auringonlaskua ja kävin kirkossa kun kerran olin sinne unohtanut yhden kirjan. Oli mahdollisuus kuunnella musiikki ulkoilmassa älyfoonin kautta ja miettiä kaikenlaista, ihan kaikkea ja varsin monta ihmistä liikkui ajatuksissa, jotkut enemmän ja jotkut vähemmän. Joku varmasti eniten. Oli satanut lunta ja ilma oli vielä keveän pakkasinen. Tulotaipaleella tuli ajatus kirjoittaa saarnaton saarna. Mielessä kävi saksalaisen Dietrich Bonhoefferin ajatukset siitä millainen olisi se Jeesus joka voisi olla uskonnottoman, täysi-ikäisen maailman, Herra. Ehkä palaamme asiaan vielä joskus. Varmasti palaamme ja pian palaammekin.

Ulkona on kirkastunut ja aurinko paistaa tänään. Eilen oli Auran markkinat ja seitsemän vuoden tauon jälkeen kävin siellä. Paljon kilvoittelevia ihmisiä. Ihmisen kilvoittelee oman sielunsa puolesta jos on uskonnollinen laatuaan, ja jos ei ole niin uskonnollinen niin oman hyvinvointinsa puolesta sitten kuitenkin. Eilen näin monta ihmistä jotka kilvoittelevat muiden sieluista oman hyvinvointinsa tähden. Niin, vaalit lähestyvät ja markkinoilla näki monta kansanedustajaa ja moninkertaisen määrän niitä jotka haluaisivat olla kansanedustajia. Kaikilla on varmasti erilaiset motiivit lähteä kisaamaan paikasta.

Näin paljon ihmisiä ja en ole varmaan koskaan kätellyt yhtä monta ihmistä kuin eilen. Jotenkin tuntui että varsin moni tunsi minut. Ehkä kahden viikon takaisella Turun Sanomien jutulla on osuutta asiaan. Eipä väliä, kaikki tietävät asian ja monet halusivat puhua siitä kanssani. Monet puhuivat pysäyttävästä kokemuksesta. Ehkä se on ollut sitä monelle, minulle kokemus oli helpottava. En ole ainoa joka on kokenut elävänsä väärällä planeetalla.

Tunsin olevani vähän uusi sielu. Kun elät kovin monta ajastaikaa etkä oikein tiedä kuka olet ja miksi olet sellainen niin tuollaiseen kokemukseen voi päätyä lopulta tiedät vastauksen. Tulotaipaleen toisella neljänneksellä musiikkipalvelusta ja sen lyhyemmeältä soittolistaltani alkoi soimaan uusi artisti-tuttavuuteni jonka löysin viime vuonna. Yael Naïm on kvoin viehättävä nainen ja viehättävää on hänen musiikkinsakin.  Omppu-kansalainen muistaa sen kuinka hän nousi kuuluisuuteen vuonna 2008 kun hänen singleään ”New Soul” käytettiin Applen MacBook Air mainoskampanjassa. New Soul soi maaliskuun kuulaassa talvi-ilmassa ja monet asiat tulivat mieleen. Kävelin kotiin Pappilantietä pitkin ja mieleen tuli oma tyttöni joka pienenä päästyäntä päästyään lykki potkukelkalla pientä myötälettä. Meille rakkaat tiet ovat täynnä tuhansia muistoja. Muistan itsenikin samassa puuhassa kaukana Ison järven rannalla.

Vaikka on eletty monta ajastaikaa niin kokemus on sama. Alat pääsemään perille planeetan asukkaiden ajatuksista ja käyttäytymissäänöistä. Et osaa ilmaista itseäsi ja kovin usein edelleenkin sinut käsitetään väärin. Puhut antamisesta ja haluat antaakin, mutta sekin käsitetään niin helposti väärin ja jäät aina yksinäisyyden tunteeseen. Kuuntelen ensimmäisen säkeistön ja se on niin totta.

I'm a new soul, I came to this strange world
Hoping I could learn a bit 'bout how to give and take
But since I came here, felt the joy and the fear
Finding myself making every possible mistake

Olen uusi sielu, tulin tähän outoon maailmaan
Toivoin voivani oppia hieman siitä kuinka annetaan ja saadaan
Mutta siitä lähtien kun tulin tänne, tunsin iloa ja pelkoa
Löysin itseni tekemässä kaikkia mahdollisia virheitä

Ihminen etsii onneaan ja ehkä pieniä rakkauden pisaroitakin. Hän pettyy ja tulee surulliseksi. Päättää ehkä joskus olla enää etsimättä mitään. Tyytyy oloihinsa ja hallittuun surun tunteeseen. Katsoo kaukaa eikä osaa kuitenkaan, ei uskalla, miksi yritätkään puhua kivelle. Olet kuin kiveen koputtaja Wisława Szymborskan runossa Kiveen koputtaja. Teet kaikkesi hellyttääksesi kiven ja sitten lopulta onnistut siinä. Olet riemuissasi. Nyt pääsen sisälle tuohon maailmaan ja sitten koetkin raskaimman pettymyksen; kivi kyllä päästäisi sinut sisään, mutta sillä ei ole ovea…

See I'm a young soul in this very strange world
Hoping I could learn a bit 'bout what is true and fake
But why all this hate? Try to communicate
Finding trust and love is not always easy to make

Katsohan olen uusi sielu tässä hyvin oudossa maailmassa
Toivon voivani oppia hieman siitä mikä on totta ja mikä valetta
Mutta miksi kaikki tämä viha? Yritä viestitellä
Löytää luottamusta ja rakkautta, se ei ole aina helppoa

Viimeinen säkeistö jää ilmaan. Se on puoleksi totta. Lohdutus jää puuttumaan tuosta mahdottomasta lopusta. Saarnassa voi lähestyä asiaa mahdottomasta. Ihmisille voi yrittää kertoa mahdottomista asioista mahdottomilla lauseilla. En ymmärrä, ole toista kättä. Ajatus hajoaa ja tulee mieleen eräs paikkakunta lähellä jossa puuhataan kovasti kirkon remonttia johon uppoaa miljoonia euroja. Miksi. Ja miksi palaan kirkkoon ja ajatukseen siitä. Pitääkö tuohon Herran temppeliin laittaa rahoja jotta se olisi uskottavamman näköinen niidenkin silmissä joille Jeesus ei ole Herra. Olisko Dietrich nyt tyytyväinen? Sanoin kerran samalle pienelle tytölle joka nyt tulee muistojen fimillä kovaa vauhtia vastaan potkukelkalla että arvaas mitä tehdään kun Jeesus tulee takaisin? Ei hän tiennyt mutta sain kertoa sen hänelle. Silloinhan tietysti kirkoista tehdään voimistelusaleja. Sillä paikkakunnalla jossa kirkon remontiin aiotaan pistää miljoonia euroja ei tämän logiikaan mukaan odoteta tuon miehen toista tulemista… Kivahdan itselleni ja yritän pysyä kiinni laulun sanoissa. Koetan tarttua siihen mutta en vieläkään löydä kättä.

This is a happy end 'cause you don't understand
Everything you have done, why is everything so wrong?
This is a happy end, come and give me your hand
I'll take you far away

Tämä on onnellinen loppu koska et ymmärrä
Kaikki mitä olet tehnyt, miksi kaikki on niin väärin?
Tämä on onnellinen loppu, tule ja anna minulle kätesi
Vien sinut kauas pois

Saarnassa pitää lopuksi kertoa jotain joka tuo iloa ja toivoa. Evankeliumiksikin sitä sanotaan. Mikä olisi tämän päivän saarnattoman saarna evankeliumi ilosanaoma.
Se on tässä:

Uusi sielu jatkaa matkaansa
päivä muuttuu illalla uneksi.
Luettu lehti; ehkä muistan siitä jotain viikon päästä.
Ehkä jätän sen lukematta
silloin tiedän ainakin että siinä oli jotain
paljonkin ja siksi tiedän kaiken siitä;
ainakin salatulla tavalla.
Yö tuo hetkeksi suloisen unohduksen.
ehkä huomenna osaan enemmän.
Kiitos kuitenkin tästä päivästä jo etukäteen
Vietän sen yksin etten taas erehtyisi.
Ei toista ihmistä.
Ehkä koputan jotain kiveä jos rohkenen soittaa tai joku soittaa.
Tehkää mitä tahansa,
minä kuitenkin elän ja kuljen silti kauas pois.

Ai niin.. Vielä yksi juttu. Se Yael Naïmin New Soul.

Filareen katalooki vm. 2019 on saapunut.

                                   

Itse asiassa se saapui jo viikko sitten ja vaikka sisällön suhteen ei aina mitään edes pieniä liikuntoja tapahdu, niin kansi on aina yhtä uniikki kuin ennenkin. Illustraattorina on tietenkin Jim Anderson. Kannessa on viime vuonna edesmenneen Filareen pitkäaikaisen työntekijän Filaree Featherin kuva piirroksena. Hieno kunnianosoitus kertakaikkiaan.

Kysehän on siis paikasta josta voidaan sanoa että se todellakin kaikkien kynsilaukka-farmien esikoinen. Vuosituotanto on noin 10 tonnia ja yhteistyökumppanit päälle. Paikka on juuri se missä aikoinaan Ron L. Engeland loi nykyaikaisen kasvuryhmä-luokituksen. Engelandista harva nykyään mitään tietää, mutta farmilla on edelleenkin aivan oma gloriansa. Toki on muitakin paikkoja jossa kasvatetaan kynsilaukkaa yhtä suurella menestyksellä ja yhtä laadukkaasti, mutta Filaree on aina Filaree.


Tänä vuonna katalookissa, hinnastosta puhuminen on vähän tökeröä, on kaikkiaan esitelty yhteensä 114 eri lajiketta kymmenestä eri kasvuryhmästä. Runsalukuisimmin on edustettuna Artisokkien kasvuryhmä ja vähiten lajikkeita on Lasipurppuroiden ryhmässä. Koska De Re Allii Sativin  koeviljelmällä alkaa olla jo hyvinkin kattava lajivalikoima voi pientä vertailua tehdä sen suhteen mikä lajikevalikoimien vastaavuus. Vastaavuus on kovin pieni jos katsotaan asiaa pelkästään täysin vastaavan nimen perusteella. Päädytään niinkin pienee lukuun kuin 21. Filareen valikoimassa ei ole yhtään ns. uutta lajiketta eli aitojen siemeniän kautta syntynyttä kantaa. Ja kun voidaan olettaa että varsinaisia vanhoja lajikkeita ei kuitenkaan ole enempää kuin 240 niin vastaavuus liikkuu jossain lukemassa 50. Missä De Re Allii Sativin koeviljelmä eroaa lajikekirjoltaan eniten Filareen valikoimasta ovat Turbaanien, Artisokkien ja Silverskinien kasvuryhmä.


Tarkkasilmäinen lukija löytää katalookista paljon informaatiota. Filareella on neljä päälajiketta jotka ovat Raitapurppuroiden kasvuryhmän Chesnok Red, Artisokka Inchelium Red, Silverskin Silver White ja tietenkin hyvin korkealle arvostettu Rocambole Spanish Roja. Näillä neljällä lajikkeella on 200 löpsin eli noin 90 kilon myyntilimiitti per asiakas kun se joidenkin lajikkeiden kohdalla on vain 1/4 löpsiä eli reilut sata grammaa, käytännössä kaksi raapia. 90 kiloa vaatii lajikkeesta riippuen 50-65 juoksupenkkimetriä. Nykyinen Filareen on noin 160 000 kynttä ja se vaatii noin 7 kilometriä penkkejä. Liikutaan siis todella suuressa mittakaavassa kun puhutaan käsityövaltaisesta viljelmästä. Viljelyalaa pitääkin olla sillä Filareella on vuosittain 2000 asiakasta kaikkialla Yhdysvalloissa, ei ainoastaan ”Lower 48.” Hinnoitteluperiaate on selkeä; Artisokat ja Silverskinit maksavat 18,50 taaleria per löpsi ja muut 22 taaleria. Kilohinnoiksi muutettuna lukemat ovat sopivasti pyöristettyinä 40,00 ja 47,50.

Mutta elämä ei ole Filareellakaan koskaan pelkkää kynsilaukkaa. Eikä se ole koskaan sitä pelkästään ollutkaan. Kynsilaukka tuli voimallisemmin kuvioihin vasta 1960-luvulla ja tilalla viljeltiin ”muinaisina aikoina” etupäässä omenia ja muita hedelmiä. Tänään Filareen vanha hedelmätarha on muiden omistuksessa, mutta tilalla tuotetaan lisäystarpeiksi parsanjuurakoita, harvinaisia perunalaatuja, shalottisipuleja ja bataatteja. Bataattikaan ei ole pelkkä bataatti vaan Filareen myyntivalikoimista löytyy kovastikin ominaisuuksiltaan. vaihtelevat Beauregard, Purple profusion, Red Japanese ja Carolina Ruby.


Mutta millainen olisi Suomen Filaree? Vastaavanlainen farmi siis. Tietenkin vastaavan kokoinen lajike-valikoima kynsilaukkaa myytäväksi lisäystarkoitukseen ja muita kasveja. Parsanjuurakoiden tuotanto on työlästä eikä bataatti kasva oikein hyvin Suomessa. Toki jotkin bataatti-lajikkeet kasvavat varsin hyvin meilläkin jos olosuhteet ja kasvupaikka luodaan ihanteellisiksi. Sopivia kakkos ja kolmoskasveja voi lähteä etsimään ja niitä varmaan löytyy. Filareen volyymistä kynsilaukka muodostaa tietenkin leijonanosan, mutta moninaisuus on aina hyvä nostaa kunniaan.


Loppuun vielä pieni ekskurssi ”Löpsi.” 

————————————————————

Löpsi eli pauna. Kyseessä on avoirdupuis-pauna on 453 grammaa joka jakaantuu kuuteentoista unssiin (28,34 grammaa.). Lyhenne jota käytetään paunasta siellä missä paunoista puhutaan on lbs. Lbs on tietenkin monikko ja kantasana on lb. Lb on lyhenne latinan sanasta Libra joka tietenkin tarkoittaa vaakaa. Roomalaisilla oli ilmaisu libra pondo joka tarkoitti ”naulan painoinen.” Paunan alkuperä juontuu tuon sanaparin jälkimmäisestä sanasta pondo. Nyt herääkin kysymys siitä mikä on löpsi? Löpsi on tietenkin suomalaisen ja lähinnä kuvitteellisen amerikkaan muuttavan savolaisen amerikansuomalainen sanaväännös. Pertti Virtarannan toimittama Amerikansuomen sanakirja on kovin kivaa luettavaa, mutta sanaa löpsi emme sieltä löydä. 

—————————————————————


Ehkä tämä kappale on ollut joskus tämän julkaisun esihistoriassa loppulauluna. Jos on ollut niin voi se kyllä olla uudestaankin. Garlic song Andrew Rousen esittämänä.

Kynsilaukan viljelystä — Sisäiset laatutekijät.

Kynsilaukan viljelystä on paljon puhuttu. Tänään ianuarius kuun kalendae-päivänä on tarkoitus paneutua siihen mitä ovat ns. sisäiset laatutekijät.

Edellisessä kirjoituksessa 01.01.2019 puhuimme ulkoisista laatutekijöistä joilla tarkoitimme lähinnä maantieteelliseen kasvupaikaan, maaperään ja pohjavesi-tekijään liittyviä asioita. Sisäiset laatutekijät tarkoittavat lähinnä viljelymenetelmiä ja tuotteen käsittelyyn liittyviä asioita. Kun puhumme viljelystä puhumme asiasta joka johtaa ensisijaisesti valmiiseen kasvin varastoyksikköön eli raapiin. Toisaalta korkeatasoiseen päätuotteeseen tähtäävän viljelyn ohessa syntyy monipuolisuuden ollessa ohjenuoransa kolmenlaista muuta satoa, kynsilaukan kevätversoja, kynsilaukan kukkavarsia ja viherkynsilaukkaa. Sisäisiä laatutekijöitä tarkasteltaessa jätämme kokonaan pois viljelyn teknisen osan joka sisältää kasvin kasvuun vaikuttavien aineosasten luetteloinnin. Samoin ei tämän kaltaisen tarkastelun ja yhteenvedon puitteissa ole tarpeen puhua kasvinsuojelusta. Niihin viitataan ylimalkaisesti koska kuka tahansa voi hankkia tietoa näistä asioista kirjoista ja lähinnä vieraskielisten internet-julkaisujen avulla. Pääpaino on viljelyn toteuttamisessa, sadonkorjuussa ja tavaran käsittelyssä siihen saakka kun se tulee luovutuskelpoiseksi.

Mutta mitä nyt sanomme; kuinka lähdemme käsittelemään asiaa. Tuokaamme aivan aluksi tarkasteluun valmis tuote johon voidaan tähdätä. Sellaisiakin on olemassa ja aivan korkealaatuisinta kynsilaukkaa on todellakin mahdollista tuottaa. Korkeatasoisin tuote on kasvatettu optimoiduissa oloissa ja maku on siinä tasapainossa. Tuote ei ole kitkerän makuinen, mutta kuitenkin siinä on selkeän voimakas maku josta löytyy makeuttakin jos kesä on ollu kasvuolosuhteiltaan lämmin. Valmis tuote on täysin kuiva ja siinä on lajikkeesta riipuen 4-6 täysin ehjää wrapperia. Kavuryhmäkohtaiset vaatimukset on aina otettu huomioon viljelyssä ja raapien käsittelyssä. Koko ei sinänsä ole ensimmäinen määrittäjä, mutta jos joku onnistuu kasvattamaan suuria raapeja hyvään lopputulokseen päässen on kyse aina mestariluokan saavutuksesta. Lähtökohta on se, että korkeatasoista tuotetta on käytännössä mahdotonta tuottaa ilman perusteellisesti koneellistetulla tuotantotavalla. Artistisella tuotteella on aina kysyntää ja siitä saa kasvattaja myös oikeudenmukaisen korvauksen. Orgaanisen viljelyn keinoin ja käsityömenetelmällä tuotettu kynsilaukka vaatii paljon työvoimaa ja kyse on aina kannattavuudesta.


Viljelyn sisäisiä laatutekijöitä voidaan lähestyä yhdestä asiasta ja se on lyhyesti sanottuna käsityötaito. Kyse on aivan ensimmäiseksi käsityötaidosta joka opitaan pitkän ajan kuluessa ja mitä suurempaa viljely-skaalaa käsitellään, niin sitä enemmän aikaa hankkeeseen kuluu. Kun työmenetelmä perustuu käsityöhön joutuu yhtä kasvia käsittelemään jopa 7-8 kertaa ennen kuin se on tuotteena valmis. Yksittäisiä työvaiheita voisi kuvata seuraavalla tavalla jotta eri käsittelyvaiheet hahmottuvat selkeästi: kynsien erottelu ja tarkastaminen ennen istutusta; varsinainen istutus; kukkavarren poistaminen; kasvin nostaminen maasta; saattokuivatukseen valmistaminen; varren leikkaaminen; loppukuivatukseen laittaminen ja trimmaus. Tässä kohden listattuina ovat vain yksittäistä kasvia koskevat toimenpiteet. Koko viljelmän hoito on oma lukunsa ja siihen kuuluu monia työvaiheita aina maaperän valmistelemisesta kasvatuskauden yksittäisiin työvaiheisiin joita ovat penkkien valmistaminen, istutuksen viimeisteleminen, talvikatteen laittaminen, kasvukauden aikainen keinokastelu, kasvukauden aikaiset kitkemiset ja tuhohyönteisten mekaaninen torjunta. Viljelmän tarkkailu ja havainnointi vievät myös runsaasti aikaa ja vaativat erityishuomion.


Kasvin tuntemus on oma lukunsa ja aivan oman kirjoituksen aih. Lopetetaanpa tähän tällä erää.

Käsityö kaiken lähtökohtana

Kasvualustan orgaaninen valmistelu voi viedä jopa kolme vuotta ei vaiheineen. Jos viljely tapahtuu yhtenäisellä alueella on vaatimustasosta riippuen on varsinaisen vuotuisen viljelyalan lisäksi valmistelussa tai muilla kasveilla jopa nelinkertainen määrä pinta-alaa. Viljelmän koko on optimissaan noin 1,2 hehtaaria jos käytetään sellaista standardia jossa aarin alueella kasvatetaan 1200 kasvia. Tällaisen viljelmän hoito vaatii itsessään jo runsaasti palkattua työvoimaa. 

Kun lähdetään liikkeelle pienemmästä skaalasta on työmenetelmä opittavissa. Kokemus on osoittanut että työ todellakin opettaa tekijäänsä. Skaalan kasvattaminen on hidasta ja kaikki on tehtävä harkitusti. Viljelmän koon tuplaaminen vuosittain ei ole mahdollista ellei kyseessä ole jo viljelijä jolla on aikaisempi kokemus. Pitkäjänteisyys luo viljelijälle uskottavuutta ja uskottavuus vaatii pitkäjänteisyyttä.

Viljelymenetelmän suhteen voi tietysti tehdä kompromisseja tiettyyn rajaan saakka, mutta tuloksena on aina laadun huononeminen asteittain. Koneet eivät ole hellävaraisia käsiä ja yhdenkin kynnen kolhiintuminen pilaa koko raapin. 

Tanka. Jumalvikkelä

                                         

Tanka. Jumalvikkelä  

jumalvikkelä

taakse ja eteen poistuu

pohjoiset kansat

ainainen piiloleikki

mutta kuka myöhässä

Tanka. Rautainen päivä

                                            

                                   Tanka. Rautainen päivä

rautainen päivä

toki ruosteen aamukin

kuka välittää

ihminenkin tarvitsee

enemmän sisäisesti