Kuun vaihduttua. On Kalendis Februariis.

 

On aika jättää hyvästit vuoden ensimmäiselle kuulle. Samalla on tehty tilinpäätös joka koskee edellistä vuotta. Nyt katsomme seuraava kuukautta jolloin ainakin suotuisimmilla kasvualueilla ensimmäiset lajikkeet lykkäävät katteen alla esiin lohikäärmeen-hampaansa ja sprouttaavat. Aika on myös taas katsella pohjoiselle katolle ja ihmetellä jään vähyyttä. Pohjoiset kansat käyvät innolla seuraamaan olympialaisia talvikisoja jotka pidetään Korean niemimaan eteläisemmässä valtiossa. Korealaiset ovat suuria kynsilaukan ystäviä ja he käyttävät kasvia monipuolisesti ravinnokseen.

Vuoden toinen kuukausi tunnetaan useimmissa auringonlaskun maissa roomalaisperäisellä nimellään. Suomi muodostaa tässä suhteessa yhden poikkeuksista. Roomalaisten toinen kuu, februarius, oli juhlien täyttämä. Juhlat liittyivät vainajiin ja heidän henkiinsä sekä puhdistamiseen ja puhdistautumiseen. Sanotaanpa koko kuukauden nimen juontuvan puhdistumista ja puhdistettua tarkoittavsta sanajuuresta februum. Nämä juhlat juontavat juurensa siitä että kaikista varhaisimmassa roomalaisten kalenterissa kyse oli vuoden viimeisestä kuukaudesta. 

Virallisesti roomalaisten kevät alkoi kuukauden seitsemäntenä päivänä. Odotettiin että länsituulen Jumala Favonius ryhtyisi puhaltamaan suotuisasti ja olisi aika saattaa pellot kylvökuntoon. Rikkakasvusto tuli hävittää. Oli aika kunnostaa viintarhat. Oli tullut aika polttaa kaikki ryönä mitä edellisestä vuodesta oli jäänyt. Oli myös aika karsia puut ja kunnostaa viinitarhat edellisen vuoden jäljiltä ja leikata hedelmäpuut. Kaikkialla nähtiin palavia risukasoja. Tänäkin päivänä Välimeren maissa viinitarhoissa käy työn vilske vuoden toisena kuukautena kun köynnökset leikataan ja viinipuista jää jäljelle vain siisti kanto jossa on muutama iso silmu. Nykyään viinitarhojen leikkuujätöksistä tehdään useimmiten haketta.

Etelämpänä kynsilaukan sprouttaus on jo tapahtunut, mutta meillä tuo kansa nukkuu vielä katteen alla. Lähipäivinä on odotettavissa lisää lunta. Talven selkä on kuitenkin taittunut ja auringon kehrä käy päivä päivältä korkeampaan ja korkeampaan. 

Kynsilaukan kasvattaja useimmiten viljelee pienimuotoisesti jotain muutakin. On aika miettiä mitä muuten laittaisi kasvamaan. Kaikkeen ei tietenkään kerkeä varsinkin jos hoidettavana on myös varsinainen siviilityö. Kynsilaukka-viljelmän yhteyteen sopii hyvin alue jossa kasvatetaan vanhoja luostarikasveja. Angelica eli Väinönputki muutaman muun kasvin kanssa on kiitollinen aloituskohde. Kovasti muotiin tullut karhunlaukka on luonteva lisä ja muita perinteisiä ja helppoja kasvatettavia ovat isohirvenjuuri, keltamatara, rohtovirmanjuuri ja maarianverijuuri. Kyseiset kasvit ovat kauniita katsella ja useimmat niistä ovat kovin hyödyllisiä. Ne antavat myös uskottavuutta kynsilaukan kasvattajalle. 


Maarianverijuuri, rohtovirmanjuuri ja keltamatara on hyviä indikaattoreita eräässä suhteessa. Missä niistä kasvaa ikäänkuin luonnonvaraisena on se merkki siitä, että paikalla on ehkä joskus jopa satoja vuosia sitten ollut aikansa mittapuiden mukaisen oppineen ihmisen hyötypuutarha. Keltamataraa voi kasvaa vanhojen kirkkojen ja pappiloiden ympäristössä tänäkin päivänä laajoilla alueilla. Tätä kasvia kerättiin ja kuivattiin paljon. Eihän koskaan tiennyt kuoliko kesällä vai talvella? Keltamataraa laitettin ruumisarkkuihin ja vainaja sai maata näillä Neitsyt Marian sänkyheinillä. 

Todellakin monissa maissa, myös Suomessa, keltamataraa on nimitetty Neitsyt Marian sänkyheinäksi, koska vanhan pyhimystarun mukaan Maria nukkui keltamataran oljilla. Esimerkiksi lajin englanninkielinen nimi Lady's Bedstraw viittaa tähän taruun. Toisen tarinan mukaan Jeesuksen seimeen laitettiin pehmusteeksi mataroita, sillä aasit olisivat syöneet muut kasvit. De Re Allii Sativin koeviljelmän välittömässä läheisyydessä kasvaa valtava määrä mesiangervoa, keltamataraa ja muutamassa esiintymässä on runsaasti rohtovirmanjuurta ja maarianverijuurta. Keltamatara on levinnyt usean neliökilometrin alueelle. Kesäisin voi ajaa teiden varsilla hyvinkin muutaman kilometrin matkan ja penkkojen ehdottomana ykköskasvina on heinäkuun vaihtuessa elokuuksi keltamatara.

Uuden kuun alkuun sopinee tämä laulu. 

Katsaus tämän päivän olemuksee ja presidenteistä ja kynsilaukoista.

                                     

Ensi viikolla alkaa helmikuu ja silloin voimme jo sanoa että ensi kuussa sprouttaa. Tietysti tässä suhteessa Vanha Suomi on edellä muita ja korkeammilla levyksillä sprouttaus tapahtuu vähän myöhemmin. Jäätä on pohjoisen napaseudun ympärys-aluiella 1,6 miljoonaa neliökilometriä vähemmän kuin toistaiseksi pienimmän jääkatteen vuonna 2012-2013 tähän aikaan. Jokainen voi käydä ihmettelemässä asiaa tässä linkissä. 

Vainojen uhrien muistopäivä
Tänään vietetään vainojen uhrien muistopäivää eli on tullut kuluneeksi jo 73 vuotta siitä kun Puna-armeijan joukot saapuivat Auschwitzin leirille vapauttaen sen. Tammikuun kahdeskymmensseitsemäs on iki-ajoiksi omistettu vainojen uhreille. Päätomittijaa on lukenut viime viikojen aikoina pieninä annoksina saksalaisen historioitsijan Miriam Gebhardtin teoksen ”Ja sitten tulivat sotilaat.” Kun sen lukee niin ymmärtää miksi eräässä maassa hakaristi on kielletty symboli, miksi natsi-tervehdys on pannassa ja miksi sellaista laulua kuin Horst Wessel ei saa esittää. O periculo!


Colin Boswellin kyseenalainen tarina
Itä-Euroopan juutalaisväestö koki lähes täydellisen hävityksen toisen maailmansodan aikana. Kuten tiedämme Itä-Eurooppaa saamme kiittää monesta kynsilaukka-lajikkeesta. Vaikea sanoa miten pitäisi suhtautua suuren ja kuuluisan englantilaisen kynsilaukka-farmin Colin Boswellin luomaan tarinaan joka kulkee lasipurppuroiden kasvuryhmään kuuluvan Mikulov-lajikkeen yhtydessä. Boswellin farmi jonka toimintaan hänen tyttärensä Natasha Edwards on tullut mukaan viime vuosina näkyvällä tavalla puhuu siitä kuinka juuri Mikulow oli erään etnisen ryhmän kynsilaukka-lajike. Mikulov on saanut nimensä määriläisen Mikulovin kaupungin mukaan. Mikulovin vanha historiallinen kaupunki on puolimatkassa Brnon ja Wienin kaupunkeja. Holokaustin eli juutalaisten kansanmurhan aikana saksalaiset ja heidän yhteistyökumppanisa tappoivat noin 263 000 juutalaista joiden alkuperä oli Tsekkoslovakiassa vuoden 1938 rajojen mukaan ennen Münchenin konferessia. Vuoden 1930 väestönlaskun mukaan tsekkien ja slovakkien maassa oli 356,830 sellaista ihmistä jotka saattoivat käsittää itsenä juutalaisiksi. Heistä noin 26 000 pystyi poistumaan maasta ennen vuotta 1941. Hävityksessä jäi eloon siis vain noin kuudesosa Böömin ja Määrin juutalaisista. 

Boswellin farmi ei ole kovinkaan johdonmukainen luokitellessaan eri lajikkeita. Kun De Re Allii Sativi avaa tämän vuoden lopulla kaikenkattavat kynsilaukka-sivut ja mukana on ensi vaiheessa 60 eri lajikekuvausta runsaan kuva-, ja videomateriaalin kera niin Mikulov voi ola mukana katergoriassa ”myöhemmin täydentyvä lajikekuvaus.” Mikulov kasvaa nyt ensimmäistä kertaa koeviljelmällä tunnisteella D5. Mikulov on lasipurppura ja voi hyvinkin olla että kyse on samasta lajikkeesta kuin Vekan/Unikat. Tsekkien tehdessä vuonna 2014 heillä kaupallisessa myynnissä olleista lajikkeista hyvin uudenaikaisin menetelmin kynsilaukan lajikkeita koskevan dna-tutkimuksen ei siinä ollut mukana tunnistetta joka olisi ”Mikulov.” 

Presidentit ja kynsilaukka
Huomisen kansallisen juhlapäivän aattona on aiheellista miettiä hieman tasavallan presidenttejämme leikillisessä sävyssä. Elikkä lyhyesti mikä kynsilaukka, kasvuryhmä tai jopa lajike tulee mieleen kustakin presidentistä. Arvioinnin ulkopuolelle jää istuva presidentti koska on mahdollista että hänen regnuminsa jatkuu vielä toisen kauden. Periaate on lähinnä japanilainen. Keisari saa varsinaisen historiallisen nimensä vasta kuoleman jälkeen. Mutsuhito sai nimen Meiji ja hänen pojanpoikansa Hirohito tunnetaan nimellä Shoowa. Samoin aikakausi jolloin kyseinen keisari oli valtaistuimella saa saman nimen. Nykyinen Japanin keisari on siis vielä vain pelkkä Akihito. Mutta asiaan...

Stålberg. Tasavallan isä K.J.Stålberg oli hyvin arvokas mies joka osoitti suurta avostusta myös virkaansa kohtaan ja kieltäytyi asettumasta ehdolle toiselle kaudelle. Hänen mielestään nin mahtavaa virkaa ei kukaan saisi pitää hallussaan enempää kuin kuutta vuotta. Tasavallan isä tuo mieleen kynsilaukan taksonomiasta lähinnä jonkin jalon Purple Stripe-ryhmän eli raitapurppuroiden edustajan ja lähinnä Red Grainin ja majesteettisuudessaan ja väritykseltään ehkä kauneimman kynsilaukan eli Samarkand/Persian Starin. 

Relander. Relander joutui presidentiksi vahingossa ja oli siitä myöhemmin tavattoman kiitollinen päästyään eroon yliopisto-elämästä ja riidantäyteisestä akateemisesta kiipistelystä. Leppoisa omenanviljelijä tuo mieleen vähällä vaivalla ja vähäisellä viherkoneella suuren raapin tuottavan lasipurppuran. Makuasia on sitten mikä lasipurppura Relander on. Ehkä vähän rustikaalinen ja varsin tavallinen tsekkiläinen Vekan/Unikat.


Svinhuvudin järeä olemus ja se että hän oli karskin merikapteenin poika tuo mieleen ilman muuta polttavan makuisen Rocambolen. Svinhuvud sai kokea karkoituksen Siperiaan ja kovan talven. Isokokoinen mies muistuttavaa mahdollisesti polyploidin eli tupla-kromosomisen Ison venäläisen.

Boswell on antanut itsestään kuvan ns. ”kynsilaukan-metsästäjänä (Garlic Hunter) miettimättä ehkä kokonaisuutta, ja tässä on mitä ilmeisimmin kyse tyypillisestä kuviosta ja huonosti tehdyistä kotitehtävistä. Boswell on kaiketi saanut joskus takavuosikymmeninä kynsilaukkaa Tsekinmaalta tai jo peräti aikana jolloin tunnettiin Tsekkosslovakia-niminen maa. Asiassa on koomisista juuri se että tsekkiläiset eivät tunne tällaista lajiketta. Ehkä Boswellia ei ole syytä nimittää hautarosvoksi, mutta lasipurppura Mikulovin ympärillä oleva tarina on hieman kiusallinen.

Kallio oli leppoisan oloinen mies mutta mies joka hoiti maatilaansa esimerkillisesti ja siinä samassa kohosi tasavallan presidentiksi. Kallio on ilmiselvä artisokka joka on ehkä olemukseltaan rönsyilevä ja kärsii joskus kylmästä keväästä. Oloihimme hyvin sopeutuva ja parhaimmillaan muhkea ja kauniin valkea raapin tuottava Messidor on ilmiselvä Kyösti Kallio.

Ryti on presidenteistämme suurin ja tuntemattomin. Ryti oli anglofiili aikana jolloin saksa oli ensimmäinen vieras kieli ja okkultismiin taipuvainen mies. Ryti oli nuoren tasavallan lapsi joka oli Suomen Pankin johtaja jo 35-vuotiaana voidaan luokitella lajikkeksi joka sprouttaa aikaisin. Olisi kiusaus luokitella hänet artisokaksi joka ottaa turbaani-moodin pohjoisissa oloissa mutta jos häntä katsotaan aitona Turbaanina niin teemme hänelle oikeutta ja De Re Allii Sativin koeviljemän näkökulmasta hän on A1 eli Sumsikil.

Mannerheim. Nec scire fas est omnia. "Ei sovi tietää kaikkea."

Paasikiveä on vaikea luokitella. Temperamenttinen ja kiukkuisena miehenäkin tunnettu Paasikivi voidaan sijoittaa ryhmään ”toistaiseksi luokittelematon.” Ei hänestä oikein saa marmoripurppuraa eikä muutakaan, mutta sellainen hurjimus kuin toistaiseksi luokittelmaton georgialainen lajike jona geenipankki IPK Gatersleben tuntee tunnisteella K 6014 sopii kuvaamaan miestä. Kyseinen kynsilaukka on maussaan ylitsekäymätön mitä tulee sen polttavuuteen.

Kekkonen on tietenkin vaikeasti luokiteltava kaveri. Ruotsalaiset nimittivät hän jo paljon ennen hänen pääministeri-aikojaan ”kuulalaakeri-aivoksi” kun hänen mielipittensä vaihtui saman keskustelun aikana useita kertoja. Kekkonen on ilman muuta kasvutapaansa tarvittaessa nopeasti ja radikaalisti vaihtava turbaani. De Re Allii Sativin koeviljelmän projekti ”Tourbillon” on ilmiselvä Kekkonen. Ruotsalaisten puheet sikseen ja annetaan tämä nimi loppujen lopuksi sen vuoksi että hän oli todellinen suuri ja tuntematon.


Koivisto on yhtä helppo valinta kuin oli Stålberg. Koivisto on kaikkialle sopeutuva ja varmakasvuinen marmoripurppura siperialainen joka on monikäyttöinen kynsilaukka kuten Koivistokin oli monipuolinen mies jos katsotaan työuraa ja hänen harrastuksiaankin. Elipä vielä pitkäänkin kuten myös Siperialainen säilyy pitkään. Tätä perustelua voisi jatkaa sivukaupalla mutta lyhyestä virsi kaunis.

Ahtisaari tuo mieleen Aasian purppuran. Aasian purppurat ovat suurelle joukolle tuntemattomia ja ne eivät saa arvostusta vaikka ne ovat hyvin kiitollisia vaatimattomissakin oloissa. Sitä voi käyttää ja arvostaakin. Useimmiten sitä ei kovin paljoa arvosteta mutta kun se on loppu huomaa kuinka sitä jää kaipaamaan. Hienoimmat Aasialaiset ovat kaikin puolin ”Nobel-tason lajikkeita.”

Halonen. Mikähän on jäänyt vielä lukematta joukkoon? Tarja on posliini joka kohoaa korkeammalle kuin muuta ja kestää kaikista parhaiten kylmät olosuhteet. Se on myös parhaimmillaan silloin kun useimpien elinkaari on jo laskemaan päin. Pitää muistaa että Halonen nousi ensimmäisenä naisena presidentiksi ja siihen vaaditaan ylvään ja ryhdikkään posliinin ominaisuuksia.


Niinistö. Kuten sanottua niin luokittelu tässä suhteessa saa odottaa. Mutta jottei jätetä miestä ihan tyhjän päälle niin sanotaan jotain hienoa ja kannustavaa:

Donec eris Felix, multos numerabis amicos. Tempora si fuerint nubila, solus eris.  ”Niin kauan kuin  sinulla menee hyvin, on ystäviäkin lukuisa määrä. Mutta jos olot käyvät pilvisiksi, jäät yksin (Tristia 1, 95.).

Tuula-Anneli Rantanen tulkitsi hyvin laulun Moskovan valot. Sitä ei käy kieltäminen. Idänsuhteet ovat olleet tärkeällä sijalla maamme presidenttien työssä ja itään päin pitää kynsilaukan ystävänkin katsoa kunnioittavaan sävyyn. Seuraava julkaisu ilmestyy kunhan Februarius-kuun  Kalendae-päivä koittaa. 

Mutta nyt päästetään ”lauantai-illan tyttö” Tuula-Anneli Rantanen vauhtiin: Moskovan valot.

Tanka. Ämpäripinta

                                            

 Tanka. Ämpäripinta    

lämpäripinta

lumikuinen metalli

neuvostoihme

fredinkin ullakolla

vähän pölyä pinnalla

Kiinalainen juttu

                                       

 

Pohjoisen napaseudun jääkäyrä, kuten otsikkokuva kertoo, ei mene vieläkään putkeen. Kaiken lisäksi kuva ja käyrä ei kerro sitä mikä on jään paksuus. Putkesta ollaan ulkona mutta Kanadassa ja Jenkkilässä körvistellään jäähelvetissä. Kainuussa on kärsitty tykkylumesta, mutta se on kevyt kuuraisu siihen verrattuna mitä joskus koetaa Quebeckissa. Jäämyrskyn koittaessa koko maakunta on yhtä jääpuikkoa. No toki siellä on ymmärretty rakentaa sähköjohdot vähän paremmin ja kaapeloinninkin suhteen on oltu edistyksellisempiä

Kiinalaiset ovat maailman suurin kynsilaukan tuottaja. He, siis kiinalaiset, ovat syöneet kynsilaukkaa aivan valtaisia määriä historian saatossa. Kynsilaukan syönti on varmasti vaikuttanut heihin ja lisännyt varmasti tuon kansan viisautta. Kiinalaiset eivät ole näihin päiviin saakka olleet kovin innostuneet ilmastosopimuksista. Nyt on nähtävissä pientä innostusta asiaan

Vaan  onkohan  asia niin,  että  homma  on kaatunut  lähinnä  perustavaa  laatua  olevaan  virheeseen.  Ehkä vain yritettiin varsin  yksipuolista  ratkaisua  joka  olisi  estänyt  ilmaston  lämpeämisen.  Otetaanpa  tähän  oppia  vaikkapa  Pohjois-Amerikan  NHL-liigasta  jossa  solmitaan  ns.  kaksisuuntaisia  pelaaja-sopimuksia.  Jos  sinulla  on  yksisuuntainen  pelaajasopimus  niin  saat  saman  palkan  pelasit  sitten  ylemmässä  tai  alemmassa  liigassa.  No  tähän  ilmastonmuutosasiaan  ei  tätä   periaatetta  oikein  voida  soveltaa  mutta  tuo  nimitys  “kaksisuuntainen”  ansaitsee  tulla  käyttöön,  tosin  eri  merkityksessä.

Nimittäin  voi  olla  niinkin  että  tavoitteet  oli asetettu  aivan  liian  matalalle  kun  ilmastosopimuksesta  tehtiin  yksisuuntainen  eli  tavoiteltiin  vain  ilmaston  lämpenemisen  estämistä  tulevien  vuosikymmenten  aikana.  Eihän  tuossa  ole  edes  yhtikäs  lainkaan  älyllistä  kunnianhimoa.  “Tyhjän  saa  pyytämättäkin”  sanoisi  tähän  Roope  Ankka.  Eikö  ole  aika  kummallista  että  ilmastosopimuksesta  on yritetty tehdä aivan  väen  väkisin  juuri  yksisuuntaista.  Jos  siihen  olisi  otettu  mukaan  vaatimus  siitä,  että  ilmasto ei  saa  kylmetä  seuraavan  sadan  vuoden  aikana  keskimääräisesti enemmän  kuin  -2  astessa  celssiusta  niin  ehkäpä  kiinalaisetkin  olisivat  innostuneet  siitä  paljon enemmässä  määrin jo alusta alkaen.  Samalla  tällainen  tavoite  olisi  herättänyt  paljon  enemmän  älyllistä,  jopa  suorastaan  filosofista  mielenkiintoa  asiaan.

Pitäisi  kuitenkin  muistaa  se,  että  ikuisen  keskustan  valtakunnan  han-pojille  on  aika  turha  mennä  sanelemaan  mitään  tiukkoja  vaatimuksia.  Meidän  on  vaan  niin  vaikea  uskoa  sitä  että  heillä  on  oma  rytminsä  tajuta  asioita  ja  panna  niitä  toimeen.  Kiinassa  esimerkiksi  dynastianvaihto  on  vienyt  aina  monta  sukupolvea.  

Meidän  pahanhajuisten  ja  huonotapaisten  auringonlaskun  maan  ihmisten  on  turha  arvostella  kiinalaisia.  Vaikka  kiinalaiset  ovat  kirjanneet  uuteen  perustuslakiinsa  ns.  ihmisoikeusvaatimuksen  niin  he  käsittävät  asiat  hiukan  eri  tavalla  kuin  me.  He  ajattelevat  asioita  hierarkisesti  ja  tällä  hetkellä  Kiinan  johtajille  merkitsee  enemmän  ihmisten  vaatettaminen,  ruokkiminen  ja  se  että  jokaisella  on  riittävän  hyvä  asunto  välttämättömine  mukavuuksineen.  Muutaman  rikollisen  teloittaminen  voi  länsimaissa  tuntua  kauhealta  mutta  kiinalaisen  mielestä  siinä  ei  ole  mitään  kummallista.  Kukaan kiinalainen, ei kukaan heidän mahtavista johtajistaan eikä vähäisinkään "riisinpolkija" halua nähdä uudelleen sellaista sekasortoa kuin Maon aikainen kulttuurivallankumous oli. Ei sellaista sekasortoa eikä pienempääkään nahinointia. Kaikki haluavat rauhaa ja menestyksellisä aikoja; poikia, tyttöjä ja kivitaloja. Kiinalaisten  kiinalainen  identiteetti  on  vieläpä  kasvamaan  päin  ja  kun  maailma,  jos  se  kapitalistisena  mielii  säilyä, on  rähmällään  Kiinaan päin  niin voidaan  kysyä:  onko  Ikuinen  Keskustan  Valtakunta  koskaan  ollut  näin  mahtava?

Että  jos  vaadimme  heiltä  meidän  näkökulmastame  suurten  asioiden  ratkaisemista  parissa  vuodessa  erehdymme  hyvin  perusteellisesti.  Kiinalaiset  kyllä  tajuavat  asian  itse  kunhan  siihen  annetaan  tarpeeksi  aikaa.  Ehkä  viesti  olisi  mennyt  perille  paremmin  heti alkuunsa jos  heille  olisi  puhuttu  nimenomaan  kaksisuuntaisesta  ilmastosopimuksesta.  Tyytyväiset,  jos  kohta  salaovelat  ilmeet  olisivat  levinneet  kitanien  kasvoille  ja  kämmenet  olisivat  menneet  paidanhihojen  suista  sisään,  oikea  käsi  vasemmasta  ja  vasen  oikeasta,  ja  tätä  olisi  seurannut  syvä  ja  kohtelias  kumarrus.  “Kaksisuuntainen  ilmastosopimus.  Tähän  on  koira  haudattuna.  Olkoon  haudattuna!  Tärkeintä  että  on  koira,  oli  se  haudattu  tai  ei,  ja  sen  koiran  syömme  me.”  Tyytyväisenä  keltainen  mies  olisi  voinut  todeta:  Vihdoinkin  viisautta  lännestä;  EX  AURORA LUX." Sitä se kynsilaukan syöminen teettää, noin pitkällä tähtäimellä!

 Mutta kuinka kaunis sointi onkaan bambuhuilussa.