Tanka. Unohdettu

                                       

Tanka. Unohdettu

unohdettuko

pahaltakin maistuva

palaakohan se

ensyklopedisteille

hammassäryn voittaja

Tanka. Tasavaltainen

                                                                                            

Tanka. Tasavaltainen

tasavaltainen

pienempi ihmisarvo 

taulukko kertoo

laatija ei huipulla

sukupolvet rasittaa

Tanka. Mestarin mailla.

 

                                                           13.10.2023        53    

                                                Tanka. Mestarin mailla

                                                                  mestarin mailla

                                                                yksikö näkökulma

                                                                   yksi ratkaisu

                                                                 tiimalasi tukossa

                                                           mannerlaattaa hitaampi

Asian muistamiseksi — muillakin oikeus menestyä jääkiekossa.

Onpas vierähtänyt aikaa edellisestä asiasta. Nyt sitten jatkamme tämä julkaisun merkeissä ja on aika aloittaa jälleen turvallisesti urheilun ja nimenomaan jääurheilun merkeissä. Tänään on nimittäin jääkiekon ystävän illassa kaksikin ottelua. Kansainvälisen jääkiekkoliiton maailmanmestaruusturnauksen loppuottelu alkaa parhaaseen parhaaseen katsleuaikaan ja siitä vajaan tunnin päästä NHL-liigan Läntisen konferenssin loppuottelu-sarjan viides peli Winnipeg-Las Vegas.

Suomi ei pelaa MM-kisojen finaalissa tällä kertaa. Monet ovat pettyneitä ja vaikka Suomi onkin korostetusti jääkiekkomaa niin asian kokonaisvaltainen ymmärtäminen ei ole monille helppoa. Urheilussa pitäisi pystyä iloitsemaan muidenkin menestyksestä ja varsinkin silloin kun uudet maat ja uudet voimat ottavat edistysaskelia. Nyt Sveitsi meni loppuotteluun voittamalla pudotuspeleissä Suomen ja Kanadan. Sveitsi oli todellinen musta hevonen jolle soisi tänä iltana menestystä. On ehkä kuitenkin aika listata muutama asia joiden jälkeen ehkä ymmärrämme miksi emme ole tänä vuonna finaalissa.

I Suomalaisessa jääkiekkoilussa eletään murrosaikaa ja se mihin ollaan matkalla on ryhtynyt selkeytymään vasta nyt.

II Kaiken sen sekoilun jälkeen jota nähtiin vuoden 2016 World Cupissa ei valmentaja Marjamäkeä voida syyttää mistään.

III Suomen kisajoukkueesta puuttuivat kunnon keskushyökkääjät. Kun joukkueesta puuttuvat Alexander Barkov, Mikko Koivu ja Valtteri Filppula niin menestystä on turha odottaa. Sebastian Aho ja Mikael Granlund eivät ole omimmillaan keskushyökkääjän paikkaa pelatessaan. Aloitusvoitot ovat korostetun tärkeitä jääkiekossa.

IV Joukkueesta puuttui syvyyttä puolustuspäässä. Markus Nutivaara kasvoi kyllä turnauksen vanhetessa mallikkaaseen mittaan, mutta se ei riitä.

Edellistä roomalaislistausta voisi jatkaa vielä pitempäänkin, mutta se ei ole tarpeen. Tuossa on nyt tarpeeksi syitä selittää sitä miksi tie nousi pystyyn puolivälierässä. Nyt onkin parasta katsoa eteenpäin ja tehdä toinen listaus.

I Suomalaisten pelaajamateriaalin syvyys kasvaa huimasti tulevan neljän vuoden aikana. Kolmen vuoden kuluttua meillä on 5-6 maalivahtia joilla on vakituinen pelipaikka NHL-liigassa. Jokainen heistä pelaa vähintään 35 ottelua kaudessa. NHL-paikkaa on tämän lisäksi kärkkymässä 4-5 muuta maalivahtia. Kun NHL saa uuden laajennus-joukkueen eli Seattleen sijoitettavan organisaation on tuossa liigassa 64 vakituista maalivahdin paikkaa. Jos heistä joka kymmenes on suomalainen niin silloin tilanne on hyvä.

II Tällä hetkellä meillä ei ole NHL-liigassa varsinaisesti kuin vain kaksi ykkösparin puolustajaa. Kolmen vuoden kuluttua näitä kavereita voi olla 5-6; Sami Vatanen; Rasmus Ristolainen; Miro Heiskanen; Juuso Välimaa; Henri Jokiharju… Joukossa ei ole Markus Nutivaara, eikä myöskään Olli Määttä. Huipputason NHL-puolustajia meillä on yhteensä 10-12 kun joukkuetta vuoden 2022 talvikisoihin lähdetään kasaamaan.

III Hyökkääjien osalta eletään runsauden aikaa. Keskushyökkääjistä ei ole pulaa vaikkakin syvyydessä voidaan vielä jäädä jälkeen Kanadasta. Vuodet tulevat koulimaan Sebastian Ahosta vielä paremman aloittajan. Kun muutaman vuoden päästä päästään kasaamaan oikeata maajoukkuetta niin meillä on varaa heittää kehiin tällaista syvyyttä; Barkov; Haula; Aho; Heponiemi. Tuossa vaiheessa meillä on voimaa ja syvyyttä erityisesti laitahyökkääjissä: Mi Granlund; Rantanen; Laine; Teräväinen; Donskoi; Kapanen; Tolvanen; Armia…

Tänään jääkiekon ystävä on kotikatsomoissa Sveitsin puolella. Hän tietysti myös toivoo että Winnipegin ja Las Vegasin sarja jatkuu aina seitsemänteen peliin saakka. Mutta kehiin Schweizerpsalm.

Tanka. Salaliittoko

                                                                  

                                        Tanka. Salaliittoko

salaliittoko

myöhempi tulkintako

logiikka sama

myöhemmin huijareita

ja aina hyötyjiä

Tanka. Kesäaikana

                                                                  

Tanka. Kesäaikana

kesäaikana

suuri taistelu jatkuu

elämän lähteeltä

ei tule mitään uutta

radoilla käy mittelö

Kalendis Aprilibus

                               

Tänään on vain todettava että otsikoksi riittää se mitä otsikossa on. Roomalaisen kalenterin mukaan on keväisen kuun kalendis-päivä. Edellisestä avauksesta on jo aikaa kohta kolmisen viikkoa. Paljoa ei ole kerrottavaa, yhtään versoa ei ole näkyvissä ja eri lajikkeiden sproutti-paraati alkaa sitten vasta parin viikon kuluttua. Tosiasiat on tunnustettava ja olemassaoloamme määrittävä suurin tekijä on se, että asumme jääplaneetalla ja nykyinen kulttuurimme on holoseeni lahja meille. Ajanjakso jota elämme, jääkausien välinen aika on kestänyt nyt enemmän kuin keskimääräisesti on ollut. 

Talvi ei ainakaan Varsinais-Suomessa  ole ollut luminen, mutta kylmää on riittänyt ihan riittävästi. Pohjoisella napa-alueella jäätä on vähemmän kuin koskaan sinä aikana jolloin sen määrää on voitu luotettavasti mitata. ’’Eteläisellä napa-alueella jäätikkö kasvaa ajankohtaan nähden ilahduttavassa mittakaavassa. Tästähän sen näkee.

Vaikka emme vielä pääse ihastelemaan Turbaanien ja muiden sproutti-paraatia niin mietittimisen aihetta kyllä löytyy vaikka millä mitalla jos vain on altista mieltä ja havaintoja tehty. Muutamaan otteeseen De Re Allii Sativi on kirjoittanut siitä kuinka lajikkeet ikään kuin muuttuvat erilaisissa olosuhteissa. On ollut puhetta turbaani-moodin ottavista artisokista ja myös rocamboloivista posliineista. Kynsilaukan genomi on hyvin laaja ja eräs artikkeli joka koski ihmisen geenien toimintaa antaa varmastikin aihetta ajatukseen jos toiseenkin. Kyse havainnoista jotka tehtii amerikkalaisten astronautti-veljesten tarjoaman havaintomateriaalin suhteen. Toinen identtisistä Kellyn veljeksistä eli Scott vietti jokunen vuosi sitten 340 vuorokautta yhteen syssyyn kansainvälisellä avaruusasemalla ja toinen veljeksistä oli tietenkin maassa. Molemmat antoivat DNA-näytteitä tuona ajanjaksona ja viime vuonna ensimmäiset tutkimustulokset tulivat julki. Tutkimustulokset on esitetty tiivistetyssä muodossaan tässä artikkelissa.


”Mielenkiintoista” sanoo nyt varmasti joku muukin kuin omituinen höpöttäjä. Itse asiassa Kellyn veljesten antama evidenssi avaa paljon näköaloja kynsilaukan arvoitukseen. Scott Kellyn geenit eivät muuttuneet pysyvästi avaruudessa oleskelun aikana, mutta ne alkoivat toimimaan eri tavalla. Jälleen on palattava suuren opettajan Ron L. Engelandin useasti toistamaan asiaan: ”Mikä on totta hänen tilallaan ei välttämättä ole totta taajaman toisella laidalla.” Samaan hengenvetoon pitää toistaa toinen Engelandin muistutus: ”Pelto on paras opettaja.” Kynsilaukan arvoitusta ei voida jähmettää minkään oppikirjan sivuille eikä viime kädessä internetin keskustelu-palstoillekaan.

Jos haluaa kinata ja taajoa ”autistien” kanssa yksinkertaisista asioista niin siihen saa kyllä kuluttaa loputtoman määrän resursseja, ja lopulta huomaa miten paljon onkaan hukannut kallista elämäänsä. Autismia on kahdenlaista. Ensimmäisen tyypin autismi on neurologinen poikkeama ja sellaisiin yksilöihin pitää suhtautua hyvin ymmärtäväisesti ja parasta ihmisyyden laatua osoittaen. Toisen sortin autismi johtuu sitten älyllisestä velttoudesta, ennakkoluuloista ja pelosta jota osoitetaan kaikkea uutta kohtaan. Tietynlaista autismia on myös se että yritetään voittaa aikatekijä. Lähimmäisiä voi rasittaa loputtomilla kyselytunneilla jotka eivät siinä tilanteessa johda yhtään mihinkään. Tiedolla ei tee yhtään mitään jos ei ole kokemusta. Tällaisia ihmisiä saa karttaa eikä heitä kohtaan tarvitse osoittaa rajatonta kärsivällisyyttä.


Mutta vielä asiaan hetkeksi. Otetaan avuksi roomalaiset ja tällä kertaa riittää ykkönen ja kakkonen.


I Edellä mainittu artikkeli avaa siis paljon näköaloja. Ihminen on kuitenkin nykyisen arvomaailman vallitessa se jonka perimää tutkitaan innokkaasti. Perusteellista tutkimusta kynsilaukan perimästä tuskin tullaan tekemään vähään aikaan.

II Kellyn veljesten avaamat näkökulmat vahvistavat tiettyjä epäilyjä joka koskee kynsilaukkaa. Jotta havaintoja päästään tekemään tarvitaan havaintomateriaaliksi ainakin noin 70 erilaista lajiketta kaikista kasvuryhmistä.

Tähän loppuun vielä linkki kirjoitukseen jossa käsiteltiin Engelandin klassikkoa. Muistetaan samalla että tänä vuonna on mahdollista että "oikeat kynsilaukka-tanssiaiset" näkevät kuunvalon. Mitä se tarkoittaa selviää myös tästä avauksesta vuodelta 2016. Sinne on aikaa vajaa neljä kuukautta.


Pistetääns loppuun Deep Purplen April.

Tanka. Hiipunut rakkaus

                                                                   

                                                  

Tanka. Hiipunut rakkaus

hiipunut rakkaus

oma naamako tympii

etkö kyllästy

vanki monistettuna

tuskasi kaikkialla

tasavaltalaiskalenteri,koivu,valistus,kasvit,,kulttuuriperintö,

Tanka. Hiipunut rakkaus

                                                                   

                                                   

Tanka. Hiipunut rakkaus

hiipunut rakkaus

oma naamako tympii

etkö kyllästy

vanki monistettuna

tuskasi kaikkialla

Tanka. Hauraita oksia

                                              

                                              

                                  Tanka. Hauraita oksia

hauraita oksia

mutta rungosta jousia

kuohuvaa juomaa

monenlaisia lääkkeitä

et ole unohdettu

Kohtaaminen Stephen Hawkingin kanssa.

Englantilaisia suurmiehiä kuolee tällä haavaa taajaan tahtiin. No eihän ne siitä maasta lopu ja itse kuningatar ainakin on hyvissä voimissa ja tavoittelee varmasti sadan vuoden ikää vaikka ei siitä niin suurta numeroa halua tehdäkään.

Tänään olemme saaneet kuulla tiedemies Stephen Hawkingin poismenosta. Vastoin kaikkia oletuksia hän sinnitteli vaikean, käytännössä nopean ja varman kuoleman tuottavan sairauden kanssa 55 vuotta. Hänen ajatuksillaan on ollut paljon vaikutusta ja tulee olemaan edelleenkin. Tässä kirjoituksessa ei lähdetä ruotimaan hänen elämäntyötään ja keskeisiä ajatuksia. Muistutettakoon kuitenkin siitä että Hawking muistutti ihmiskuntaa vaarallisesta kehityksestä. Karmealla tavalla tuo muistutus on ehkä kansantajuisinta mitä Hawking on koskaan sanonut.

Tämän blogin puitteissa voi joskus palata muistoihin jos elämän varrella on sattunut kohtaamisia jopa kuuluisten ihmisten kanssa. Monihan tänään laatii kirjoituksia Hawkingista, mutta harva on hänet läheltä nähnyt saati sitten keskustellut hänen kanssaan. Valitettavasti, tai mitäs valiteltavaa siinä nyt on, tämän blogin kirjoittaja on nähnyt Hawkingin hyvin läheltä, kommunikoinut hänen kanssaan ja jopa kosketellut häntä. Tapahtumaa ansainnee selvittää hieman.

Nuorempana ihmislapsi seikkailee ja etsii toimeentuloaan moninaisista ammateista opiskelunkin ohella. Niinpä huomasin jossain vaiheessa olleeni jo muutaman vuoden Helsinki-Vantaan lentoasemalla turvatarkastajana. Oli vuosi 1988 ja varsin lämmin kesä. Herra Hawking oli käymässä Suomessa esikuntansa kanssa. Sitten oli lähtöpäivä ja mies seurueineen oli siirtymässä lentokoneeseen. Tietysti tultiin ulkomaan lentojen turvatarkastuksen kautta. Rullatuoliin sidottu mies joutuu ilman muuta tarkastukseen. Turvatarkastuksen tilat olivat varsin ahtaat ja niinpä minä jolle Hawkingin tarkastaminen lankesi kysyin häneltä ystävällisesti, niin ystävällisesti kuin pystyin: ”Sir, could this Wheelchair be moved manually?” Sain vastauksen puhesyntetisaattorin kautta ja se oli selkeä ”No!” Menimme sitten tarkastuskoppiin ja tunnustelin ettei suuren fyysikon mukana olisi menossa koneeseen mitään asiatonta. Katsoin miehen menopelia ja tuumasin että kyllä siihen härveliin olisi saanut rakennettua vaikka pienen vetypommin jos niikseen tulee. Toimituksemme ei kestänyt kauaa ja tuumasin että menkööt koneeseen mitä menee, jos tuollainen mies haluaa räjäyttää koneen niin so what! Avasin tarkastukopin oven kohteliaasti ja toivotin hyvää matkaa. Vastausta en enää saanut. Hiljaa lipui sitten maailmankaikkeuden saloista hyvin perillä oleva mies luotani, ja katselin rullatuolin menoa verkkaan ennen kuin palasin komennuskunnan töihin.

Monet asiat jotka tapahtuvat arjessa, isotkin asiat, jäävät sen virtaan ja hautautuvat muistoihin. En muistaakseni tehnyt niin suurta numeroa Hawkingille tekemästäni tarkastuksesta tuona päivänä ja sinä aikana yleensäkään. Nyt siitä on lähes 30 vuotta ja tapahtuma on muistamisen ja ehkä myös mainitsemisen arvoinen. Ehkäpä ennen loppulaulua on syytä ottaa tähän muutama sana Vanhan testamentin Saarnaajan kirjasta vaikka siteerattu kohta alkuperäisessä yhteydessä ja alkuperäisessä kirjoittajan tarkoituksessa tarkoittaakin vähän muuta kuin mitä ensi lukemalta voisi ajatella:

Muista Luojaasi nuoruudessasi,
ennen kuin hopealanka katkeaa
ja kultamalja särkyy,
ennen kuin vesiastia rikkoutuu lähteellä
ja ammennuspyörä putoaa särkyneenä kaivoon.
Tomu palaa maahan, josta se on tullut. 
Henki palaa Jumalan luo, joka on sen antanut. 
Saarnaajan kirja 12:6-7

Lopuksi päästetään Hawkingin maanmiehet liikkeelle. Tietenkin The Beatles ja Across the Universe.

Vergilius, millenniaalit ja lähiruoka

Yksi kiintoisa kysymys joka nousee vuosittain mieleen on se millä antiikin teoksella olisi eniten sanottavaa tämän päivän ihmiselle. Puhtaasti kirkonmies puhuisi varmaan evankeliumeista ja Paavalin Roomalaiskir-jeestä. Nekin ovat tavallaan antiikin perintöä ja kirkon kyllästettyä jo varhaisessa vaiheessa meidänkin kulttuurihistoriamme ja kielemme emme tuosta vaikutuksesta pääse eroon. Toisaalta esim. 1960-luvulta saakka on korostettu esim kristillisen ajattelun piirissä tietyillä tahoilla ihmisen tehtävää Jumalan tilanhoitajana, viljelijänä ja varjelijana. Em. ajattelun motivointi kyllä nousee raamatullisista ja lähinnä Vanhan testamentin teksteistä. 

Perustelut, missä ei sinänsä ole mitään väärää, ovat kuitenkin useimmiten tehty taka-oven kautta. Alkuperäisessä yhteydessään ne ovat vahvasti uskonnollisesti motivoituja ja selkeän myyttistä puhetta. Maanviljelyä sen itsensä vuoksi ne eivät ylistä. Pikemminkin maanviljelys nähdään rangaistuksena jonka ihmiskunta on saanut jos luetaan aivan Raamatun alkulehtiä. Että Vanha testamentti olisi ”vihreä dokumentti” johtuu lähinnä lukijan silmälaseista. Mutta onko siinäkään toisaalta mitään väärää.

Humanisti voisi nostaa esiin vaikka jonkin Platonin tai Aristoteleen teoksen, vaikkapa Valtio-dialogin tai Nikomakhoksen etiikka? Vastaus löytyy suurelle yleisölle tuntemattomalta taholta. Yksi helposti perusteltava teos on Rooman kansallisrunoilijan Vergiliuksen maanviljelyä, karjanhoitoa ja mehiläistenkasvatusta koskeva ylistys-runoelma Georgica — Maanviljelijän työt. Kenties paremmin kuin mikään toinen teos, ajattelun ilmentymä yleensä, se osoittaa ihmisen ja maan ainaisen riippuvuussuhteen. Ihmiskunnan olemassaolo on aina kiinni kestävällä pohjalla olevasta maataloudesta. Uuden, milleniaalien sukupolven, noustessa yhä suurempaan asemaan myös maatalouden merkitys tulee uuteen tarkasteluun.

Publius Vergilius Maro (70-19 e.a.a) kirjoitti kolme varsinaista pääteosta. Bucolica oli perinteinen paimenrunoelma, Georgica maanviljelyksen ylistys, ja viimeistelemät-tömäksi jäänyt Aenis Rooman suvun kantaisän tarina. Vergilius syntyi Andesissa Mantuan (Mantova) luona maalaisperheeseen ja hänestä piti tulla asianajaja ja poliitikko. Hän oli kuitenkin arka ja unelmointiin taipuva luonne, joka viihtyi parhaiten maalla. Taloudellisesti riippumaton tilanne mahdollisti joutenolon ja runoilemisen. Hänen koko toimintansa nivoutuu Caesarin murhan ja Rooman kansalaissodan pyörteisiin ja jälkimaininkeihin. Kaikessa Vergilius oli Octavianuksen, tuon jouluevankeliumin keisari Augustuksen mies.

Kristitty maailma ja kirkko on noteerannut hänen tuotantonsa poikkeuksellisen korkealle sen korkean moraalisen sisällön ja joidenkin profeetallisena pidettyjen säkeiden vuoksi. Laatiessaan suurta runoelmaansa La Divina Comedia eli Jumalainen näytelmä kelpasi Vergilius Dante Alighierille turvalliseksi matkaoppaaksi. Kukapa ei suosisi kotimaakuntansa poikaa. Dantelle Varsinais-Italian poika Vergilius oli kaikki kaikessa. Hänen sanansa Jumalaisen näytelmän toisessa laulussa ovatkin kuvaavat: ”Mun mestarini oot, mun tekijäni: sinulta yksin oppinut ma olen sen tyylin kauniin, jok’ on kunniani."

Kansalaissodan jälkeisessä tilanteessa oli tärkeää ylistää maaseudun rauhaa ja maanviljelyn itsenäisyyttä, sekä tietysti omavaraisuutta. Teoksen tarkoitus olikin lähinnä ideologinen kuin käytännöllinen. Se ei missään tapauksessa anna oikeaa kuvaa Octavianus Augustuksen, Julius Caesarin sisarentyttären pojan, ajan maanviljelijän elämästä ja yleensä maanviljelyn luonteesta tuon ajan Italiassa.

Georgican suomentaja puhuu teoksen ansioista seuraavin sanoin: "Nerokkainta ja ajattominta Georgicassa on Vergiliuksen luoma synteesi, joka luo tasapainon vakaumuksen ja runon, maanviljelystiedon ja filosofisten aatteiden välille. Kyseessä on eläytyvä synteesi; se tarttuu teosta lukiessa. Vaikka Georgica sisältää meidän näkökulmastamme luonnontieteellisiä erheitä, ne eivät häiritse, koska teoksen tarjoama elämyskokonaisuus on yhä tuore. Teos ei ole opetusrunoelma, vaan ”kuin opetusrunoelma”: sitä ei ole kirjoitettu maanviljelijän käsikirjaksi, vaan runoutta rakastavan lukijan käsiin." Georgicaa käytettiin kuitenkin laajalti maanviljelyn oppikirjana aina valistuksen aikaan asti. Paikka paikoin Vergiliuksen ideat tuntuvat hyvin tuoreilta. Esimerkiksi ajatus maanparannuksesta vuoroviljelyn avulla on ikivanha ja edelleenkin kestävin menetelmä.

Koko eepos huokuu vanhaa roomalaista hyve-mentaliteettia. Työtä on tehtävä hellittämättömästi, ja lopulta suunnaton työ kantaa hedelmää. Vergiliuksen viljelijä on tilansa sotapäällikkö. Vai mitä sanotaan seuraavasta: Jos viljelet kumpuilevaa maastoa ja loivia rinteitä, levitä rivien välejä. Pää- ja sivukäytävät olkoot istutuksen jälkeen ojennuksessa kuin legioona, joka on sodassa levittänyt kohorttinsa ja seisoo avoimella kentällä taistelujärjestyksessä: rivit on ojennettu, maa aaltoilee kauttaaltaan vasken välkkeestä, hirvittävä taistelu ei vielä ole alkanut.

Maan luomisvoimaa syvimmällä tavalla ylistävät ne säkeet, joissa Vergilius intoutuu ylistämään puiden oksastamisen ihmettä. Toisaalta Georgican äärellä, ja eeposhan tulisi lukea vähintään neljän vuoden välein, toivoisi kunnon pula-ajan vielä koittavan! Tiukka aika pakottaisi useamman työhön josta hän on vieraantunut, viljelemään elintarvikkeita itselleen. Ajatellaanpa vaikka Tuiliersin puistoa Pariisissa toisen maailmansodan aikana. Rauhanajan ylellinen nurmikko oli vaihtunut kaali-, ja porkkanaviljelmiin.

Vuosi 2001, vuosi jolloin tämä sepuste näki alun perin päivänvalonsa ensimmäisessä muodossaan, muistetaan kiinalaisen horoskoopin mukaan käärmeen vuotena. Euroopassa vuosi jäi aikakirjoihin hullun lehmän vuotena. Hullun lehmän katastrofissahan on pitkälti kyse luonnon välineellistämisestä ja ihmisen ylimielisyydestä. Tehomaatalous ei enää ollut sellainen suuri kokonaisuus, joka toimi tarkoituksenmukaisesti. Mutta ei uutta auringon alla tämänkään suhteen. Georgican kolmannen osan huipentaa karmea karjasairauksien kuvaus. Vergiliuksen ajattelussa luonnonvoimien tasapainotila on kaiken harmonian ihanteena.

Roomalaisille merkitsi paljon maanviljelyn kauneusarvollinen tekijä. Maanviljely muokkasi maisemaa, ja kaiken takana oli hyöty. Voidaan ehkä sanoa, että kaikki maanviljely on puutarhanhoitoa, mutta kaikki puutarhanhoito ei ole maanviljelyä. Roomalaiset olisivat katselleet todennäköisesti varsin hitaasti esimerkiksi japanilaista puutarhaa. Kaikkihan eivät pääse rakentamaan ja möyrimään maata roomalaisessa hengessä, mutta Georgica on ylentävää luettavaa kaikille maanviljelijöille, kotipuutarhurit mukaanluettuina. Ja meissä kaikissahan asuu ainakin pieni toskanalainen!

Puhuttaessa roomalaisista ja maanviljelystä pitää muistaa aina muutama asia. Niin erinomaisia kuin he olivatkaan, puuttui heiltä kuitenkin monta asiaa. Ei heillä ollut perunaa, eikä myöskään tomaattia. Niin! Jos roomalaisilla olisi ollut peruna? Siinäpä olisi oiva ja antava aihe vaikkapa hieman kieli poskella tehtyyn tutkielmaan! Olisiko peruna rauhoittanut pohjoisen villit kansat jo 1500 vuotta aikaisemmin? Olisiko perunan ansiosta myös pystytty välttämään keski-aika?

Roomalaiset olivat varsinaisia kaalinsyöjiä. Onpa jälkipolville säilynyt Marcus Porcius Caton (234-149 e.a.a.) kaaliruokareseptejäkin hänen De Agricultura-teoksessaan. Georgica on siis käännetty suomeksikin (Teivas Oksala, ja osan IV heksametrikäännös Päivö Oksala), mutta runoteokselle oikeutta tekevä heksametrikäännös antaa vain odottaa itseään.

Georgica on kaikessa mahtavuudessaan myös pienviljelyn korkea veisu. Pienistä tiloista suuriin tiloihin siirtyminen ei ole uusi ilmiö, eikä myöskään sen tuottama rakennemuutos ja siitä seuraava juurettomuus. City-kulttuuri ei juuri perinteisesti tarjonnut mahdollisuuksia virkistävään maalaiselämään. Alussa maintsemamme milleniaalit tulevat kuitenkin muuttamaan maailmaa jopa Vergiliuksen Georgican ihanteiden suuntaan.

Vuoden 2017 maalikuussa arvovaltianen yhdysvaltalainen Fortune-lehti julkaisi artikkelin jossa pohdittiin sitä kuin milleniaalit tulevat muuttamaan iki-ajoiksi amerikkalaisen maatalouden rakenteet. Huomiota sai myös käsite ”hyperlähi-ruoka.” Tavallaan kansakunta, amerikan yhdysvaltalaiset, ovat palaamassa maan perustajien juurille. Maan valloittanut ihmisjoukko tuotti ruokansa aivan itse. 1900-luku merkitsi Yhdysvalloissa ruuantuotannon teollistumista. Nyt mikro-farmeja nousee kaikkialle, kaupunkien kerrostalojen katoille ja talojen pihoille. Näistä pienistä volyymeista kasvaa lopulta valtavan kokoluokan saava ”uusi maatalous.” Lopulta uusi maatalous tulee työllistämään suuren joukon uusia toimijoita. Kyse on uudesta elämäntavasta jossa pienen farmin pyörittäminen on aivan luontevaa sivutoimena.

Maatalous myös koneellistuu. Lennokit, automatisoitu traktorityö ja robotiikka ovat jo monen farmin arkipäivää. Milleniaalien ajattelutapa näkyy kaikessa. Milleniaalien kapinahenki on luonut myös uudelleen ohjautuneita markkinoita ja paljon itsenäisiä, suurista maatalousjäteistä riippumattomia itsenäisiä toimijoita. Korkealaatuisista tuotteista ollaan myös valmiita maksamaan parempi hinta. Maanviljelijä voi elää työllään ja tehdä sitä ylpeänä Vergiliuksen Georgican hengessä. Ja eikun syömään!!!

Aina ajankohtainen Vergiliuksen Georgica

Yksi kiintoisa kysymys joka nousee vuosittain mieleen on se millä antiikin teoksella olisi entiten sanottavaa tämän päivän ihmiselle. Puhtaasti kirkonmies puhuisi varmaan evankeliumeista ja Paavalin Roomalaiskirjeestä. Nekin ovat tavallaan antiikin perintöä ja kirkon kyllästettyä jo varhaisessa vaiheessa meidänkin kulttuurihistoriamme ja kielemme emme tuosta vaikutuksesta pääse eroon. Toisaalta esim. 1960-luvulta saakka on korostettu esim kristillisen ajattelun piirissä tietyillä tahoilla ihmisen tehtävää Jumalan tilanhoitajana, viljelijänä ja varjelijana. Em. ajattelun motivointi kyllä nousee raamatullisista ja lähinnä Vanhan testamentin teksteistä. Perustelut, missä ei sinänsä ole mitään väärää, ovat kuitenkin useimmiten tehty taka-oven kautta. Alkuperäisessä yhteydessään ne ovat vahvasti uskonnollisesti motivoituja ja selkeän myyttistä puhetta. Maanviljelyä sen itsensä vuoksi ne eivät ylistä. Pikemminkin maanviljelys nähdään rangaistuksena jonka ihmiskunta on saanut jos luetaan aivan Raamatun alkulehtiä. Että Vanha testamentti olisi ”vihreä dokumentti” johtuu lähinnä lukijan silmälaseista. Mutta onko siinäkään toisaalta mitään väärää.

Humanisti voisi nostaa esiin vaikka jonkin Platonin tai Aristoteleen teoksen, vaikkapa Valtio-dialogin tai Nikomakhoksen etiikka? Vastaus löytyy suurelle yleisölle tuntemattomalta taholta. Yksi helposti perusteltava teos on Rooman kansallisrunoilijan Vergiliuksen maanviljelyä, karjanhoitoa ja mehiläistenkasvatusta koskeva ylistys-runoelma Georgica — Maanviljelijän työt. Kenties paremmin kuin mikään toinen teos, ajattelun ilmentymä yleensä, se osoittaa ihmisen ja maan ainaisen riippuvuussuhteen. Ihmiskunnan olemassaolo on aina kiinni kestävällä pohjalla olevasta maataloudesta. Uuden, milleniaalien sukupolven, noustessa yhä suurempaan asemaan myös maatalouden merkitys tulee uuteen tarkasteluun.

Publius Vergilius Maro (70-19 e.a.a) kirjoitti kolme varsinaista pääteosta. Bucolica oli perinteinen paimenrunoelma, Georgica maanviljelyksen ylistys, ja viimeistelemättömäksi jäänyt Aenis Rooman suvun kantaisän tarina. Vergilius syntyi Andesissa Mantuan (Mantova) luona maalaisperheeseen ja hänestä piti tulla asianajaja ja poliitikko. Hän oli kuitenkin arka ja unelmointiin taipuva luonne, joka viihtyi parhaiten maalla. Taloudellisesti riippumaton tilanne mahdollisti joutenolon ja runoilemisen. Hänen koko toimintansa nivoutuu Caesarin murhan ja Rooman kansalaissodan pyörteisiin ja jälkimaininkeihin. Kaikessa Vergilius oli Octavianuksen, tuon jouluevankeliumin keisari Augustuksen mies.

Kristitty maailma ja kirkko on noteerannut hänen tuotantonsa poikkeuksellisen korkealle sen korkean moraalisen sisällön ja joidenkin profeetallisena pidettyjen säkeiden vuoksi. Laatiessaan suurta runoelmaansa La Divina Comedia eli Jumalainen näytelmä kelpasi Vergilius Dante Alighierille turvalliseksi matkaoppaaksi. Kukapa ei suosisi kotimaakuntansa poikaa. Dantelle Varsinais-Italian poika Vergilius oli kaikki kaikessa. Hänen sanansa Jumalaisen näytelmän toisessa laulussa ovatkin kuvaavat: ”Mun mestarini oot, mun tekijäni: sinulta yksin oppinut ma olen sen tyylin kauniin, jok’ on kunniani."

Kansalaissodan jälkeisessä tilanteessa oli tärkeää ylistää maaseudun rauhaa ja maanviljelyn itsenäisyyttä, sekä tietysti omavaraisuutta. Teoksen tarkoitus olikin lähinnä ideologinen kuin käytännöllinen. Se ei missään tapauksessa anna oikeaa kuvaa Octavianus Augustuksen, Julius Caesarin sisarentyttären pojan, ajan maanviljelijän elämästä ja yleensä maanviljelyn luonteesta tuon ajan Italiassa.

Georgican suomentaja puhuu teoksen ansioista seuraavin sanoin: "Nerokkainta ja ajattominta Georgicassa on Vergiliuksen luoma synteesi, joka luo tasapainon vakaumuksen ja runon, maanviljelystiedon ja filosofisten aatteiden välille. Kyseessä on eläytyvä synteesi; se tarttuu teosta lukiessa. Vaikka Georgica sisältää meidän näkökulmastamme luonnontieteellisiä erheitä, ne eivät häiritse, koska teoksen tarjoama elämyskokonaisuus on yhä tuore. Teos ei ole opetusrunoelma, vaan ”kuin opetusrunoelma”: sitä ei ole kirjoitettu maanviljelijän käsikirjaksi, vaan runoutta rakastavan lukijan käsiin." Georgicaa käytettiin kuitenkin laajalti maanviljelyn oppikirjana aina valistuksen aikaan asti. Paikka paikoin Vergiliuksen ideat tuntuvat hyvin tuoreilta. Esimerkiksi ajatus maanparannuksesta vuoroviljelyn avulla on ikivanha ja edelleenkin kestävin menetelmä.

Koko eepos huokuu vanhaa roomalaista hyve-mentaliteettia. Työtä on tehtävä hellittämättömästi, ja lopulta suunnaton työ kantaa hedelmää. Vergiliuksen viljelijä on tilansa sotapäällikkö. Vai mitä sanotaan seuraavasta: Jos viljelet kumpuilevaa maastoa ja loivia rinteitä, levitä rivien välejä. Pää- ja sivukäytävät olkoot istutuksen jälkeen ojennuksessa kuin legioona, joka on sodassa levittänyt kohorttinsa ja seisoo avoimella kentällä taistelujärjestyksessä: rivit on ojennettu, maa aaltoilee kauttaaltaan vasken välkkeestä, hirvittävä taistelu ei vielä ole alkanut.
 
Maan luomisvoimaa syvimmällä tavalla ylistävät ne säkeet, joissa Vergilius intoutuu ylistämään puiden oksastamisen ihmettä. Toisaalta Georgican äärellä, ja eeposhan tulisi lukea vähintään neljän vuoden välein, toivoisi kunnon pula-ajan vielä koittavan! Tiukka aika pakottaisi useamman työhön josta hän on vieraantunut, viljelemään elintarvikkeita itselleen. Ajatellaanpa vaikka Tuiliersin puistoa Pariisissa toisen maailmansodan aikana. Rauhanajan ylellinen nurmikko oli vaihtunut kaali-, ja porkkanaviljelmiin.

Vuosi 2001, vuosi jolloin tämä sepuste näki alun perin päivänvalonsa ensimmäisessä muodossaan, muistetaan kiinalaisen horoskoopin mukaan käärmeen vuotena. Euroopassa vuosi jäi aikakirjoihin hullun lehmän vuotena. Hullun lehmän katastrofissahan on pitkälti kyse luonnon välineellistämisestä ja ihmisen ylimielisyydestä. Tehomaatalous ei enää ollut sellainen suuri kokonaisuus, joka toimi tarkoituksenmukaisesti. Mutta ei uutta auringon alla tämänkään suhteen. Georgican kolmannen osan huipentaa karmea karjasairauksien kuvaus. Vergiliuksen ajattelussa luonnonvoimien tasapainotila on kaiken harmonian ihanteena.

Roomalaisille merkitsi paljon maanviljelyn kauneusarvollinen tekijä. Maanviljely muokkasi maisemaa, ja kaiken takana oli hyöty. Voidaan ehkä sanoa, että kaikki maanviljely on puutarhanhoitoa, mutta kaikki puutarhanhoito ei ole maanviljelyä. Roomalaiset olisivat katselleet todennäköisesti varsin hitaasti esimerkiksi japanilaista puutarhaa. Kaikkihan eivät pääse rakentamaan ja möyrimään maata roomalaisessa hengessä, mutta Georgica on ylentävää luettavaa kaikille maanviljelijöille, kotipuutarhurit mukaanluettuina. Ja meissä kaikissahan asuu ainakin pieni toskanalainen!

Puhuttaessa roomalaisista ja maanviljelystä pitää muistaa aina muutama asia. Niin erinomaisia kuin he olivatkaan, puuttui heiltä kuitenkin monta asiaa. Ei heillä ollut perunaa, eikä myöskään tomaattia. Niin! Jos roomalaisilla olisi ollut peruna? Siinäpä olisi oiva ja antava aihe vaikkapa hieman kieli poskella tehtyyn tutkielmaan! Olisiko peruna rauhoittanut pohjoisen villit kansat jo 1500 vuotta aikaisemmin? Olisiko perunan ansiosta myös pystytty välttämään keski-aika?

Roomalaiset olivat varsinaisia kaalinsyöjiä. Onpa jälkipolville säilynyt Marcus Porcius Caton (234-149 e.a.a.) kaaliruokareseptejäkin hänen De Agricultura-teoksessaan. Georgica on siis käännetty suomeksikin (Teivas Oksala, ja osan IV heksametrikäännös Päivö Oksala), mutta runoteokselle oikeutta tekevä heksametrikäännös antaa vain odottaa itseään.

Georgica on kaikessa mahtavuudessaan myös pienviljelyn korkea veisu. Pienistä tiloista suuriin tiloihin siirtyminen ei ole uusi ilmiö, eikä myöskään sen tuottama rakennemuutos ja siitä seuraava juurettomuus. City-kulttuuri ei juuri perinteisesti tarjonnut mahdollisuuksia virkistävään maalaiselämään. Alussa maintsemamme milleniaalit tulevat kuitenkin muuttamaan maailmaa jopa Vergiliuksen Georgican ihanteiden suuntaan.

Vuoden 2017 maalikuussa arvovaltianen yhdysvaltalainen Fortune-lehti julkaisi artikkelin jossa pohdittiin sitä kuin milleniaalit tulevat muuttamaan iki-ajoiksi amerikkalaisen maatalouden rakenteet. Huomiota sai myös käsite ”hyperlähi-ruoka.” Tavallaan kansakunta, amerikan yhdysvaltalaiset, ovat palaamassa maan perustajien juurille. Maan valloittanut ihmisjoukko tuotti ruokansa aivan itse. 1900-luku merkitsi Yhdysvalloissa ruuantuotannon teollistumista. Nyt mikro-farmeja nousee kaikkialle, kaupunkien kerrostalojen katoille ja talojen pihoille. Näistä pienistä volyymeista kasvaa lopulta valtavan kokoluokan saava ”uusi maatalous.” Lopulta uusi maatalous tulee työllistämään suuren joukon uusia toimijoita. Kyse on uudesta elämäntavasta jossa pienen farmin pyörittäminen on aivan luontevaa sivutoimena.

Maatalous myös koneellistuu. Lennokit, automatisoitu traktorityö ja robotiikka ovat jo monen farmin arkipäivää. Milleniaalien ajattelutapa näkyy kaikessa. Milleniaalien kapinahenki on luonut myös uudelleen ohjautuneita markkinoita ja paljon itsenäisiä, suurista maatalousjäteistä riippumattomia itsenäisiä toimijoita. Korkealaatuisista tuotteista ollaan myös valmiita maksamaan parempi hinta. Maanviljelijä voi elää työllään ja tehdä sitä ylpeänä Vergiliuksen Georgican hengessä. Tähän loppuun vähän roomalaisesta ruuasta.