CALIXTUS MMXVII

                                     

Näinä päivinä istutetaan kynsilaukan kynnet tulevan sadon saamiseksi. Calixtus sattuu tänä vuonna October-kuun toiseen lauantaihin. Nykyajan suomalaiset eivät enää juuri ajantiedosta perusta ja Calixtus ei paljoa sano. Calixtus ei ole ollut Suomessa ollut mitenkään merkittävä päivä. Vanha kansa mainitsi oikeastaan vain, että: ”Klutus on talvipäivä, Tiburtus on suvipäivä.” Sanottiin: ”Minä verran on Klutuksena lehtiä puussa, sen verran on Tiburtuksena (14.4) lunta maassa.”


Kynsilaukan kasvattajalle ja pienimuotoiselle viljelijälle ajantieto ja vanhojen tapojen muistelu on antoisaa. Hämmästyttävällä tavalla näet käsitteet talvipäivä ja kesäpäivä voidaan nivouttaa suurenmoisen kynsilaukka-kasvin viljelyyn. Jos vielä käytämme kesäpäivän sijasta sanaa kevätpäivä ja luomme siihen tärkeän määrittäjän niin olemme hyvillä jäljillä. Tiburtuksen voimme unohtaa sillä kynsilaukan kasvukierron osalta sprouttaus on tapahtunut suotuisimmilla kasvuvyöhykkeillä jo aiemmin jos viljellään turbaaneja. Mars-kuun eli maaliskuun eli sulamakuun vastine Calixtukselle olisi tietenkin tuon kuun neljästoista päivä ja se on Matildan päivä. Yllättävää kyllä nimi Matilda on varsin sotainen ja sopisi muutoin Mars-kuun ilmeeseen jos asiaa roomalaiselta kannalta tarkastellaan. Sanotaanhan näet: ”Matilda on naisen etunimi. Vanhempi muoto nimestä on Mathilda. Nimen kantana on saksan kielen Mathilde, joka tarkoittaa "mahtavaa taistelijatarta". 

Että lokakuun puolivälin tietämä ja neljästoista päivä kytketään kynsilaukan viljelykiertoon ja siinä samassa ajatellaan vastinpäivää viiden kuukauden kuluttua siitä sopii hyvin asiaan. Jos kynsilaukan viljelyä katsotaan suurena operaationa oli kyse sitten muutamasta kynnestä tai kymmenen tonnin tuotantoon tähtäävästä hankkeesta johon tarvitaan noin 144 000 kynttä lokakuun puoliväli on aika jolloin kynsien tulisi olla maassa tai hanke vakavasti tekeillä. Viisi kuukautta tästä eteenpäin on aika jolloin talvi on voitettu suotuisilla alueilla Suomenkin olosuhteissa ja voidaan katsoa kohden tulevaa satoa.

Jollain tavalla ja enemmän kuin viitteellisellä tavalla kynsilaukan viljely ja roomalainen talven vietto kytkeytyvät toisiinsa. Roomalaiset eivät harjoittaneet sotatointa talvipäivän jälkeen ja silloin vetäydyttiin talvileiriin. Tällöin sotilaat ryhtyivät talvi-urakkaansa joka usein oli tienrakennusta tai muuta rakentamiseen liittyvää urakointia. Miekat otettiin esiin vasta maaliskuulla ja lähdettiin hoitamaan monesti kesken jäänyt sotatoimi levänneenä ja virkistäytyneeä loppuun saakka. Sotahommat lopetettiin lokakuun puolivälin koittaessa vaikka voitto olisi ollut jo käden ulottuvilla. Sodan Jumala Mars vietti talvea ja niin piti hänen palvojiensakin viettää. 

Kun kynnet ovat maassa ja penkit katettuina ei asialle voi enää paljoa tehdä. Turha murehtiminen pitää lopettaa. On aika keskittää oma harrastaminen muille aloille. Pienen mittakaavan harrastaja voi todellakin jäädä odottelemaan tulevan kevään luomisvoimaa, mutta suuremman mittaluokan harrastaja ja viljelijä joutuu tekemään töitä lepokaudellakin. Asioiden hahmottaminen on tärkeää ja siitä kertominen on velvollisuus niille jotka aloittelevat asian parissa.

Pitää muistaa että kynsilaukka on hyvin viisas kasvi jonka ihminen voi saada kumppanikseen ja tehdä sen kanssa molempia hyödyttävän liiton. Että kasvi tuottaa korkealaatuisen ja suuren sadon vaatii se kasvattajaltaan paljon aikaa ja asiantuntemusta. Jos ihminen häviäisi maapallolta niin kaikista eniten kärsisi kynsilaukka. Enää se ei olisi kasvien kuningas sillä tavalla ja siihen määrään saakka johon ihminen on sen nostanut. Se olisi jälleen marginaalinen kasvi aron rinteillä.

Nyt on aika istuttaa varmoin miettein ja odotuksin. Viiden kuukauden päästä talven valta voi murentua ja näemme spouttauksen ensimmäisen aallon. Yhdekäsn kuukauden kuluttua saamme käydä korjaamaan uutta satoa. Elämä on kiertokulkua ja olemme siinä mukana halusimme tai emme.

Tähän loppuun vielä pieni kappale mainosta Rooma-sarjasta ja aivan sen alusta: https://www.youtube.com/watch?v=yrQpjToEgxk

Raapeja kynsiessä

                                     

Todellakin on jo kahdeksannen kuun puolenkuun päivä jos katsotaan vanhaa roomalaista kalenteria. Mutta jos katsotaan taivaalle niin on täysikuu. Hyvin harvoin sattuu enää siten nonis ja idus sattuvat yhteen kuun liikkeiden kanssa. Ja kun katsomme mitä taivaan satelliitit meille kertovat niin näemme että käyrä on aavistuksen verran nuukahtamassa. Siis se käyrä joka kertoon miten pohjoiset jäät olla ja elelevät. Joka tapauksessa lokakuukin on jo ensimmäisessä neljänneksessään. On kynsilaukan istutuksen aika jo Salpausselän eteläpuolellakin, on siis aika kynsiä raapeja.

Siis kyse on kynsien iroittamisesta raapeista. Ja kyse ei ole pelkästään irroittamisesta vaan myös sopivan kokoisten kynsien valitsemisesta lisäystä varten. Mitä syksyllä tehdään sillä on nimittäin vaikutusta siihen mitä seuraavan sadonkorjuun aikana maasta saadaan. Nyt on pitkästä aikaa käytettävä roomalasia:

I Kaikista ihanteellisen koko kovavartisten lajikkeiden lisäyskynsille on noin 10 grammaa. Suomessa harvempi kasvattaa aidon kasvutavan posliineja, siis sellaisia posliinien kasvuryhmän lajikkeita jotka tekevät vain neljä ja joskus viisi kynttä. Satagrammainen Music tarkoittaisi neljää kahdenkymmenen viiden gramman kynttä. Sellaisen maahan laittaminen ei välttämättä ole kansantaloudellista haaskausta, mutta  jos sen voi jotenkin välttää niin suotavaa se on. Aitojen posliinien kasvattaminen on kynsilaukan tuotannossa kaikista haastavinta. Pitäisi koko ajan tuottaa latvaklooneista uutta sinkku-kantaa joista saadaan lopulta noin 50-55 gramman painoisia raapeja seuraavan vuoden satagrammaisia varten. Aina joutuu aitoja posliineja viljellessään laittamaan neljäsosan sadosta lisäykseen. 

II On hyvä jos lisäysmateriaali punnitaan ennen istutusta. Kun kynnet on erotettu raapeista niin koko määrä punnitaan ja grammamäärä jaetaan kynsien lukumäärällä. Seuraavan vuoden sadonkorjuun ja kaman käsittelyn jälkeen punnitaan sitten kaikki kuivat raapit ja tehdään laskutoimitus. Sadon määrä grammoissa jaetaan lisäysmateriaalin määrän grammoilla ja näin saadaan tuotantosuhde. Jos korjattiin vaikka marmoripurppura Siperialaista 18 256 grammaa ja lisäymateriaalia siihen tarvittiin 2644 grammaa niin tuotantosuhde on 1:6,90. Tuotantosuhde 1: 6,90 on erinomainen mutta jopa 1:8 on mahdollinen. Kaikki lähtee oikeankokoisista ja terveistä kynsistä.

III Myytti joka puhuu isoista kynsistä johtaa harhaan. De Re Allii Sativin koeviljelmällä on istutuskauden alettua käsitelty ensimmäisen vuorokauden aikana super-prestiisiä varten tuleva aines. Super-prestiisinä kasvatetaan kahta marmoripurppura-lajiketta. Toinen on tietenkin Siperialainen ja toinen uusi tulokas Tsekinmaalta eli Havran. Tietyllä harjaantumaton kasvattaja voi riemuita isosta kynnestä mutta tuleekin laittaneeksi maahan tupla-, tai triplakynsiä. Niiden ilmaantuminen on aina merkki kannan vanhentumisesta ja alkavasta ehtymisestä. Että saatiin 2545 grammaa ensiluokkaisia Siperialaisen kynsiä istutuksen tarvittiin raakamateriaalina kolme kiloa. Alle seitsemän gramman kynsiä saatiin 270 grammaa. Reilut 150 grammaa jäi sitten laariin wrappereita, kanta-paloja ja kukkavarren ala-osia. Kolmen kilon satsi tuotti 288 kynttä joista 244 pääsee superprestiisi-penkkin. 40 kynttä keskipainoltaan 6.13 grammaa pääsee johonkin otolliseen maahan vasta aloittelevan harrastajan penkkiin. Vain 4 kynttä luokiteltiin tupla-, ja triplakynsiksi. Multikynsien prosentuaalinen osuus on 1,38. Havranin suhteen todetaan että lisäysmateriaaliksi otettiin korin päältä kolme kiloa ja kynsiä oli tuossa määrässä kaikkiaan 332. Tupla ja triplakuynsiä oli 14 kappaletta. Multikynsien prosentuaalinen osuus oli 4,21. Havran kaipaa välitöntä kannan uudistamista latvakloonien kautta uusissa olosuhteissa Vanhassa Suomessa.

IV Tarkka tilastointi ja havaintojen raportointi ei ole tarpeen pienimuotoiselle omatarvekasvattajalle. Havaintoja on kuitenkin jossakin tehtävä. 

On aika kätkeä maahan kynsiä ja jäädä odottelemaan. Vielä ei soiteta Kielon jähyväisiä mutta enviwei tämä.