OKRA-maatalousnäyttelyn tiimoilla on aika miettiä myöskin ruuantuotannon ongelmia mutta myöskin mahdollisuuksia. Ja näkökulmana on tietenkin meidän kotoinen Suomi ja sen mahdollisuudet.
Uusimman tutkimuksen mukaan suomalaiset pitävät viljasta ja hedelmistä. Käytetystä vijlasta 60% on vehnää ja loppu suurimmaksi osaksi ruista. Suhteen soisi olevan toisinpäin, mutta minkäs teet. Vehnä on saatanallinen keksintö ja länsimaisen ihmisen levottomuuden lähde.
Kysehän on pitkälti siitä, miten järjestäisimme kotimaisen maataloustuotannon? Asenteiden ja tottumusten puolella tulisi myös tapahtua paljon muutoksia, ja tässähän on kyse siitä että aivan perusteellisia muutoksia tulisi tapahtua päivittäisessä ruokavaliossamme. Omavaraisuus ja puhdas ruoka on tietysti helposti heitettävä klise mutta onko kukaan poliitikko koskaan mennyt noiden sanojen taakse? Mahdollisuuksia kuitenkin olisi vaikka mihin mittaan saakka. Vyyhti on iso ja laaja joten on parasta tehdä jälleen indymäinen temppu ja ottaa roomalaiset kehiin, siis luettelo teesejä. Menemme tällä kertaa pienestä suurempaan asiaan:
I Suomalaisten pitäisi palata juurilleen ja ryhtyä jälleen jytystelmään nauriita runsain määrin. Jokaisen suomalaisen tulisi syödä vuodessa 15 kiloa naurista, ja nimenomaan kotomaista naurista.
II Mallasohraa tulisi viljellä kosolti sillä suomalaisnen mallasohra on maailman parasta, mitä pohjoisempana se kasvaa niin sitä parempaa se on.
III Jos jotain viljaa viljellään leipäviljaksi niin olkoon se ruista. Vehnää saa ulkomailta halvemmalla elikkä Itämeren toiselta rannalta.
IV Jokaisen maatilan jossa viljelyala ylittää 50 hehtaaria tulisi tuottaa kymmenen prosentin viljelyalalla biopolttoaineen raaka-aineeksi kelpaavia kasveja. Maatilat tulisi suorastaan pakottaa tuottamaan sen tarvitsema löpö itse, ja myös jalostamaan se tankkikuntoon. Teknologia ei ole ongelma. Maatilojen tuottama maatalous-löpö olisi täysin verovapaata.
V Luomutuotantoon ei tulisi suoranaisesti pakottaa mutta siitä tulisi tehdä kannattava vaihtoehto. Pääasiassa kevätvehnän viljelyyn perustuva ryöstöviljely pitäisi lainsäädännöllisesti lopettaa. On järkyttävää katsella ravinne-, ja humusköyhiä peltoja joilla on vilejelty sata vuotta kevätvehnää peräjälkeen.
VI Maatalouden suhteen kaivataan todellista ja perusteellisesti valmisteltua yhteiskuntasopimusta. Se tarkoittaisi käytännössä maatalouden TUPO-sopimusta. Nykyinen tukiaisspolitiikka on tullut tiensä päähän. Kepuumuslaisten kartanonisäntien lihottaminen veronmaksajien rahoilla tulisi lopettaa välittömästi. Viljelijälle tulisi säättää vuosispalkka joka on sidoksissa todellisesti viljeltyyn peltopinta-alaan, ja jos kyseessä on elikoiden tuotanto niin palkka maksettaisiin samassa suhteessa. Sadosta ja tuotetuista lihakiloista maksettaisiin erikseen. TUPO-vertailun lähtökohtana olisi muiden kansalaisten palkkaus.
Toinen keino olisi se, että yli 50 hehtaarin tiloille ei maksettaisi mitään tukia 50 hehtaaria ylittävän pinta-alan osalta. Suurempi tulo perustuisi viljelijän ammmattitaitoon, innovatiivisyyteen ja yrittäjähaluun. Tällä järjetelyllä taattaisiin myös se, että maatalous työllistäisi useampia ihmisä kuin tällä hetkellä. On monia maatlouslomittajia, AMK-tason koulutettuja osaajia, jotka eivät pysty aloittamaaan maanviljeliän työuraa koska alkuinvestoinnit pakottavat elinikäiseen velkavankeuteen. Tästä joukosta voisi löytyä motivoituneita ja innovatiivisiä uusia maatalousyrittäjiä.
