Filareen farmin vuoden 2016 katalogi ”saapui.” vol 2.

 

Kun puhutaan Filareen kynsilaukka-farmista ollaan tekemisissä sellaisen asian kanssa jollaista ei tietenkään löydy Suomesta. Filareella on nimittäin erityisasema koko maailmassa; se on paikka jossa Ron L. Engeland teki tutkimuksesnsa ja muutti maailmaa tavalla jota emme vielä ymmärrä. Jos joku haluaa tehdä pyhiinvaellusmatkan paikkaan jossa kynsilaukan viljelyä ja olemusta kaikkein hienoiten vaalitaan niin on olemassa vain yksi paikka maailmassa, ja se on Okanogan piirikunnan Filaree Washingtonin osavaltiossa.

Puoli vuosikymmentä sitten Filaree vaihtoi omistajaa Watershine Woodsin jäätyä jäähdyttelemään rankan elämäntyön jälkeen. Watershine on ehkä jäänyt kuuluisan ex-puolisonsa varjoon ja aivan suotta onkin. Engelandista emme paljon tietoa voi netin kautta saada, mutta missä törmäämmekään Watershinen nimeen siellä löydämme puhtaasti kunnioituksen sanoja. Ne orgaaniset viljelijät jotka vannovat aatteen nimeen Washingtonin osavaltiossa tunnustavat Watershinen suureksi mentorikseen. Hänessä on suorastaan suuren alku-äidin karsimaa.

Tässä vaiheessa on syytä pysähtyä yhden asian äärelle ja kysmys kuuluu: ”Mitä USAlaiset elikkä  käsittävät ns. orgaanisella maatalous-tuotteella. Tietenkin se on tuotettu ilman väkilannoitteita ja torjunta-aineita ja ns. vanhoja menetelmiä käyttäen. Orgaaniseen tuotteeseen liitetään virheettömyys ja suuri koko, terveellinen ja robusti ulkonäkö. Jos myydään esimerkiksi tätä meidän rakasta kynsilaukkaamme pitää raapin olla trimmattu ja mullan häivääkään ei saa siinä näkyä. Juuret ovat trimmattuja. Luonnonmukaiseen liitetään kynsilaukan kohdalla esteettisyys ja reilu koko. Viljelijät ovat hyvin tarkkoja maineestaan ja epäkuranttia tavaraa ei myydä. Se syödään itse tai annetaan hyville kavereille. Virheellinen tuote hylätään hyvin helposti. Ei siis mitään kikkaraista ja käkkäräistä pikku-raapia.

Filaree sai varhain etulyöntiaseman Yhdysvalloissa sillä he pääsivät markkinoimaan itseään jo kaupallisen internetin aivan ensimmäisinä vuosina. Tänään heillä on asiakkaita jokaisessa maan osavaltiossa. Kynsilaukkaa Filaree tuottaa huikean suurella tuotantoteholla pinta-alaan nähtynä. Kolmen eekkerin (1,2 hehtaaria) alalla he pystyvät tuottamaan 10 000 kilon sadon. Käytännössä tuo tarkoittaa sitä satokaudelle istutetaan 140 000 kynttä, ja silloin raapin keskipaino on noin 75 grammaa.  Filareen istutuspenkki on leveydeltään kaksi jalkaa ja kolmen eekkerin alueella penkkimetrejä on silloin noin 7000 metriä. Luonnollisestikin vieljely on pitkälle mekanisoitua. Tuottaako farmi sitten prestiisiä onkin jo toinen kysmys. 

Kaikkein hämmentävintä asiassa on kuitenkin se, että Filaree tuottaa tänäänkin yli sataa muunnosta kynsilaukkaa, ja heillä on ilmeisesti lajikekirjastossaan ainakin yli 400 muunnosta. Käytännössä heillä on lähes kaikki maailman lajikkeet. Ja kun ottaa huomioon aidoista siemenistä tuotetut kannat niin lukumäärä voi olla vielä suurempi. Filareen vuoden 2016 katalooki tajoaa myyntiin 91 lajiketta. Filaree asettaa yksittäiselle asiakkaalle joitain rajoitteita. Harvinaisempia sortteja saa ostaa vain neljäsosa-paunan määrän kun taas Red Inchellium-artisokkaa (Therador) myydään yksittäiselle asiakkaalle jopa 200 paunaa. 

Edellisessä avauksessa asetimme kaksi kysymystä. Kenestä tuli Filareen pehtoori ja hedelmä-divisioonan omistaja. Edellistä avausta pohjustettaessa tuli pienoinen virhe. Watershine pisti tilan myyntiin jo vuonna 2011 ja silloin pehtooriksi tuli J.C.Kauffman joka myös osti Filareen hedelmätarhan. Mitä tapahtui vuosien 2011 ja 2015 välillä, sitä ei nettikään kerro. Joka tapauksessa Filareen pehtoorin paikka oli haussa vuonna 2015. Filareen kynsilaukkaa tuottavan tilan omistaja on kuitenkin Alley Swiss. 

Filareen vuoden 2016 katalooki on monella tavoin mestariteos. Tiestysti mikä tahansa katalooki joka on tehty huolella ja kuvitettu niin ylivertaisella tavalla ansaitsee huomion. Kuvittaja on sama henkilö kuin oli jo aikoinaan Ron L. Engelandin aikakauden avaavassa teoksessa ”Growing Great Garlic.” Katalooki on myös kynsilaukan viljelyn oppikirja pienessä mittakaavassa. Ja kuvitus, se on aivan ylivertaista. Se kuvaa myös jotain siitä eetoksesta joka noilla ihmisillä on kynsilaukan suhteen. Sehän on jotain niin mystistä ja maagista kuin vain voi olla. Mitäpä tässä pilaamaan toisten löytöretkeilijän iloa. Menkää ja katsokaa itse. Tässä se vielä on kertana kiellon päälle. Ja jos kertana kiellon päälle jotain Filareesta niin sanotaan se sitten vaikka näin: ”Filareella on esikoisasema kaikkien maailman kynsilaukka-farmien joukossa.”


https://www.youtube.com/watch?v=nLNn2YflwNs

Filareen farmin vuoden 2016 katalogi ”saapui.” vol 1.

 

Saapui ja saapui, asia on todellakin miten sen ottaa. Kyseinen luettelo on vapaasti ladattavissa Filareen kynsilaukka-farmin kotosivuilta. Suomessa asuvahan ei voi tuolta mitään tilata joten kyse on enemmän esteettisestä nautinnosta ja ainahan tuollaisilta pitkän linjan yrittäjiltä saa paljon. Filareen vuosi-katalogi on vielä kaiken lisäksi tavattoman esteetinen mitä tulee sen kuvamaailmaan. Suomessa, maassa jossa edesmenneen Saksan Demokraattisen Tasavallan eetos elää ehkä voimakkaamin koko Euroopassa, vastaavanlainen kuvitus saisi monet katsomaan asiaa varsin hitaasti. Mutta ehkä tälle asialle voidaan tehdä vielä jotain. Helppoa se ei ole. Kyllähän Sääntö-Suomea yritetään uudistaa itsensä pääministeri Sipilän johdolla, mutta saapas nyt nähdä…

Filaree on paikka jossa Ron L. Engeland taannoin loi maineensa kynsilaukan luokittajana niin, että hän saattoi vuonna 1991 julkaista kirjan ”Growing Great Garlig.” Engelandin pariskunta koki eron ja pitkään tilan voimahahmo oli Watershine, joka nykyään tottelee sukunimeä Woods. Nyttemmin tilan omistaja on Alley Swiss. Filaree tuottaa myös gourmet-perunaa kuten kataloogikin antaa ymmärtää. Engelandin aikana tilalla kasvatettiin myös lukuisia lajikeita heirloom-omppuja.

———————————————

Ekskurssi:  ”Heirloom.” Heirloom tai ”heritage-plant” on termi jota amerikkalaiset käyttävät lähinnä perinnelajikkeista. Heirloom-lajikkeisiin liittyy yleensä myös orgaaninen viljelytapa. Mitä heirloom sitten on; siitäkin kiistellään ja ollaan montaa mieltä. Meillä käytetty nimike ”maatianen” ei ole täysin yksi yhteen asian kanssa, mutta hyvin vahvasti sinne päin se kuitenkin on. Suomalaisista kasveista parhaiten heirloom-kriteerin täyttäisi varmastikin kaskinauris. Ja sitten on tietenkin lukuisa joukko suomalaisia maatias-perunoita ja etiurintamassa Lapin Puikula. Suomalainen kynsilaukka on myyttinen asia ja sellaista ei ole olemassakaan. Joka haluaa tukevampaa tietoa heirloomista niin visteeratkoon täällä:  

https://en.wikipedia.org/wiki/Heirloom_plant

————————————————-

Ilmeisestikin Egelandin jälkeen Filareen ”omena-divisioona” on siirtynyt toiseen omistuspohjaan. Filaree sijaitsee Okanogan kreivikunnassa (County) ja on yksi kuuden tilan koo-operatiivista. Filareen talvi on keskimäärin sellainen kuin Suomen tasavallan Varsinais-Suomen maakunnan (So called Proper Finland) leudoimmat talvet keskimäärin ovat. Joka haluaa tehdä todellisen pyhiinvaellusmatkan kynsilaukan maailmassa menkööt käymään Filareen farmilla.

Yksi mielenkiintoinen Filareen kynsilaukka-farmiin liityvä episodi on kuvailtu netissä. Nimittäin vuonna 2015 Filaree etsi palvelukseensa eräänlaista pehtooria. Bachelor-tasoiselle henkilölle, siis alempi yliopisto-tutkinto elikkä ”kandi,” olisi saanut tuon pehtoorin paikan ja palkkaa 26500-32000 taaleria kokemuksesta riippuen. Ilmeisesti Engelandin ikääntyvä entinen puoliso halusi jo vetäytyä rasittavasta työstä ja viettää aikaa jälkipolvien kanssa. Kevyt profilointi itsensä suuren Ron L. Engelandin suhteen antaa olettaa hänen olevan nyt noin reilu seitenkymppinen mies ja Watershine on kuvista päätellen noin suomalaiseen eläkeikään ehtineen ikäinen. 

Filareen pehtoorin toimenkuva oli ja on kylläkin aika rankka ja vaativa ja moni suomalainen ns. luomuviljelijä voi kyllä miettiä olisiko hänestä moiseen. Palkkaus on niin ja näin, mutta pitää muistaa että Jenkkilässä elinkustannukset ovat pienemmät ja bensa halvempaa ja verotuskin vain 28%. Kaiken lisäksi maalla on mukavaa ja varsin hyvää syötävääkin löytyy ihan pihalta ihan varmasti. Mutta mitä Filareen pehtoorilta sitten vaadittiin? Annetaans pistää sitten listaten:


Vastuualue. Määrälliset tehtävät


—Päivittäisen puhelinliikenteen hoitaminen ja sähköpostin hallinta päiväkohtaisesti. Tämä hoidettava ystävällisellä ja asiantuntevalla tavalla
—Tilan osto-, ja myyntiliikenne.
—Kotisivujen ylläpito.
—Tilan yleis-, ja taloushallinto.
—Yhteydenpito omistajan kanssa ja asioista raportoiminen hänelle.
—Markkinointiin ja tavaraliikenteeseen kuuluvat asiat. 
—Lukuisat juoksevat asiat liittyen tilan työvoimaan, kausityövoimaan, toisiin viljelijöihin alihankkijoihin ja muihin yhteistyökumppaneihin.
—Tilan taloushallinto.
—Hankinnat. 
—Muut annetut tehtävät.


Ominaisuudet. Henkilökohtainen osaaminen ja kyvykkyys.


—Kyky paneutua yksityiskohtiin. Kyky toimia moni-ajon tilassa.
—Hyvä asiakaspalvelutaito.
—Kalenteri-osaaminen.
—Bachelor-tasoinen tutkinto eli alempi soveltuva yliopistotasoinen korkeakoulututkinto.
—Maataloustaju ja ymmärrys kestävän ruuantuotannon perusteisiin. Puutarhanhoidon perusteet hallittava.
—Hyvä kommunikaatiokyky, erinomainen ja persoonallinen kirjallinen ja suullinen ilmaisu.
—Luova kyky ongelmatilanteissa, kyky hallita kriisejä jotka liittyvät tilanhoitoon ja luonnonolosuhteisiin.
—Kyky käsitellä laajaa informaatiomassaa nopeasti ja tehokkaasti.
—Kyky toimia hektisessä ja nopeasti muuttuvassa ympäristössä. Stressinsietokyky.
—Motivoitunut tapa työskennellä. Kyky työskennellä itsenäisesti.
—Kyky priorisoita tekemisiä päivittäisellä tasolla.
—Kriittinen ja analyyttinen ajattelukyky.
—Kyky kehittää työtä jatkuvasti ja kyky omaksua uutta jatkuvasti.
—Hyvä osaaminen taloushallinnon tietokone-ohjelmissa, Microsoft-ohjelmien hallinta, erityisesti Word ja Excel.
—Hyvä ja monipuolinen ATK-osaaminen.


Gulps! Huomaan tuottaneeni kaksi aa-nelkkua ja vielä on paljon kertomati. Niinpä otsikkoon tuleekin merkintä vol 1. Keskiviikkona 23 kuluvaa kuuta on sitten tarkoitus julkimoida vol 2. Siinä sitten seuraavat ”ala-otsikot:”


Mitä Jenkit käsittävät ”luomulla”
Filareen lajikkeet ja tuotanto
Miten Filaree antaa esimerkkiä meille suomalasille
Kenestä tuli Filareen pehtoori ja hedelmä-divisioonan omistaja
Katalookin kuvituksesta
Yhteenveto


https://www.youtube.com/watch?v=FjtEYt6l2Cs

Sativistisia mietteitä kangimarssien aikana.

Aivan aluksi pitää pysähtyä otsikkolauseen ääreen. Luonnollisestikin voi herättää hämmenystä mitä termit ”sativisti” ja ”kangimarssi” oikein tarkoittavat, ja mitä ne ihan oikeasti pohjimmiltaan tarkoittavat. Sativistihan on luonnollisesti kynsilaukka-immeinen. On oltava tarkka ettei tuohon vahingossakaan liitä merkitystä ”kynsilaukkamies.”  

Nyt onkin etsittävä siis yleispätevää ja sukupuolineutraalia ilmaisua. Hienon kasvin tieteellinen nimi on Allium Sativum, ja nimenomaan jälkimmäinen määre sopii paremmin käyttöön. Suomen kielessä ei ole suotavaa ottaa käyttöön termiä ”allisti” sillä se viittaa niin kovasti naiseen ja aivan erityisesti mieleen tulee seitsemännen tasavallan presidenttimme J.K.Paasikiven Alli-vaimo. Tietysti on olemassa myöe Avena Sativa-niminen kasvi eli kaura. Tässä yhteydessä Avenisti viittaa luonnollisestikin kauraan ja varmasti myös kaurapuuro-intoilijaan, ja heitähän keskuudestamme löytyy.

Kangi on sitten enemmän sisäpiirin juttu joka nousee allekirjoittaneen 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen kokemusmaailmasta. Kangi on yksinkertaisesti traktori. Asiaan ja sanan etymologiaan palataan joskus myöhemmin. Otsikkokuvassa on jotain sellaista mitä todella innovatiivinen maaseutu voisi parhaimmillaan olla. Taideteoksen nimi on ”Kalastava kangi” eli ”Kalastava traktori.” Kuva herättää epäilyksiä monellakin tavalla. Vaikka tuollainen epeli voisikin olla suomalainen vientituote tai jopa uusi Mini-Nokia, niin tuon kokoisia kaloja meillä ei juuri pahemmin ole. Pohjoisen lohijoetkin kun ovat jo aika lailla förbi ettemme sanoisi. Lämminvetisillä mailla tuollainen kalastava kangi kyllä vetelisi varsin nopeasti kärrillisen monneja ja karppeja isäntäväen iloksi. Ehkä näemme vielä kalastavan kangin kun tekoäly vielä kehittyy. Silloin traktorikin on varmaan enemmän inhimillisempi väline. Kukapa tietää vaikka näkisimme tulevaisuudessa kuinka vanhat sini-oranssit Fordsonitkin päivitetään kerrassaan uuteen elämään. Ei pidä ihmettelemän jos ne sitten ovat parhaita kala-traktoreita. Kieltämättä vanhat traktorit tekoälystettyinä herättävät todella sympaattisia mielleyhtymiä. Jäämme odottelemaan... 


Mutta otsikkoon ja sassiin sitten. Eilen ovat maatalouselinkeinon harjoittajat olleet liikkeellä asiansa puolesta. Voidaan jopa puhua kangi-marssista. Senaatintori Helsingissä oli eilen täynnänsä kangeja. Maanviljelijöiden asia on myös sativistien asia. Mitä on tapahtunut on surullinen asia ja aivan erityisesti se on surullinen asiantilaan johtaneiden syiden vuoksi. Samojen ongelmien parissa painivat Jenkkilänkin maanviljelijät. Että toimeen tulisi pitää olla paljon peltoalaa eikä työllä sinänsä rikastu. Investoinnit vaativat paljon pääomaa ja tuottajahinnat eivät päätä huimaa. Kaiken lisäksi amerikkalaisten maanviljelijöiden keski-ikä on jo vaarallisen korkea elinkeinon toimivuuden kannalta. Tiloille on myös kovin vaikea saada jatkajia. 

Ongelmat ovat siis samat kaikkialla. Jokunen aika sitten TIME-lehdessä asia oli tapeetilla ja kovasti perättiin sitä, että maanviljelyn pitäisi olla siellä paljon arvostetumman ammatin maineessa. Jos omalla työllä ei ole mahdollista oikeutetusti vaurastua niin ei se voi olla houkuttelevaakaan. Kyse on paljolti siitä, että kaupunkilaistunut ihminen ei enää ymmärrä miten arvokas asia hyvä ja hyvissä olosuhteissa hyvin menetelmin tuotettu ruoka on. Tämäkään ilmiö ei ole kovinkaan uusi. Rooman keisarivallan ensimmäisnä vuosikymmeninä, suuren Octavianus Augustuksen aikana, maanviljelys ei ollut kovin houkuttelevan elinkeinon maineessa. Rooman kansalliskirjailijan teos Georgica oli hätähuuto maanviljelyksen arvostuksen puolesta. Eilinen kangimarssi oli hätähuuto oloissamme ja aivan oikeutettu. Kun puhutaan yhteiskuntasopimuksesta unohdetaan kovin helposti se mitä kaikki elämä saa alkunsa ja mistä kaikki lähtee. Kysehän on maasta ja luonnosta. Jos ihminen on siitä vieraantunut ei hän osaa arvostaa silloin paljon muutakaan. Sativisti voi tämän varmasti ymmärtää sillä kukaan ei elä pelkästään kynsilaukasta; paljon muutakin tarvitaan.


Aika ajoin kuulee ajatuksia siitä kuinka erikoiskasvit toisivat elinvoimaa maanviljelyelinkeinoon täällä meilläkin. Kynsilaukan viljelystäkin on tehty kannattavuuslaskelmia ja moni on asiaa kokeillut pikavoiton toivossa. Kasvi jää meillä marginaaliseen asemaan vielä pitkäksi aikaa ja omavaraisuuteen ei päästä varmaan vuosikymmeniin. Kun ajattelemme millainen lääni Kanada esimerkiksi on, ja miten suotuisat olosuhteet talvikynsilaukalle siellä on niin asiayhteyksiä ei voi kuin kummastella. Ontario, ja eteläinen Quebeck siinä sivussa, on monellakin tavalla todella ihanteellinen paikka talvikynsilaukalle, mutta mikä onkaan totuus. 68 prosenttia Kanadassa käytetystä kynsilaukasta tulee Kiinasta. Viljelyala Kanadassa on kokonaisuudessaan vain 2500 eekkeriä eli noin 1200 hehtaaria. Luvussa ei varmastikaan Kanadassa, kuten ei meilläkään, ole huomioitu kotitarve-kasvattajien ja vähän suuremman mittakaavan harrastelijoita. He ovat todellisen huippulaadun tuottajia.


Kynsilaukka on vaikea yhtälö monella tavalla. Talvivalkosipulin viljelyn voi osittain mekanisoida, mutta samalla investointien tarve kasvaa ja satomäärä pienenee. Kuten tässä alustassa on aiemminkin todettu, niin huippuluokan isokoista kynsilaukkaa ei oikein voi tuottaa muuten kuin antiikki-menetelmällä. Vaikeuksien kanssa painiva peltoviljelijä masentuu aivan varmasti kun hänelle kerrotaan kynsilaukan tuottamisen vaatimasta työmäärästä, ja siitä millainen lopputulos sitten on.


Oikeutettu protesti on eilen annettu ja nähtäväksi jää mitä tasavaltakunnan hallitus voi asialle tehdä. Yhteiskuntasopimus jäänee kovin vajavaiseksi ja ideologisilta perusteiltaan se on jäänyt aivan torsoksi. Itse asiaa ajanut puoluekin on kovin irtaantunut juuriltaan ja nyt katsotaan vain tuottavuuden perään. Jos lähdettäisiin liikkeelle aivan perusteista niin silloin lähdettäisiin liikkeelle kaiken elämän lähtökohdasta, ihmisestä ja hänen suhteestaan luontoon ja maahan. Ehkäpä ottaisimme silloin mehiläisten esimerkkiä tähdäten hyvän ”yhdyskuntasopimuksen” luomiseen. Yhteiskuntasopimus kun on kaiken tämän jälkeen aika tavalla rasittunut käsite.

https://www.youtube.com/watch?v=KCNgQUVPqdk