Porinaa rehustelusta

Ja  rehustelullahan  tässä  tarkoitetaan  ns.  kasvissyöntiä.  Koska  kasvissyönti  on  ikivanha  asia  niin  kyllä  siitä  voi  ihan  hyvin  porinoida  yhden  aaneljän  verran, ehkä joskus jopa kahden. 

Timo  Soini  puhui  joku  päivä  sitten  lihansyöjistä  ja  lihansyöjädemareista.  Kirjoitus  oli  ihan  jees  mutta  aika  tavalla  yleistävä.  Nimittäin  ihmiskunnan  keskuudessa  lihansyöjiä  ovat  tai  ovat  olleet  puhtaasti  vain  eskimot.  Mutta  asiaan  kuten  vanha  edesmennyt  Urantia-ystäväni  tapasi  sanoa!

Kasvissyönti  todellakin   nostaa  päätänsä  aika  ajoin.  Mutta  mitähän  se  pohjimmiltaan  tarkoittanee.  Valmistan  itse  melkein  joka  viikko  ns.  patentti-jauhelihakasviskeittoa.  Siihen  tarvitaan  seuraavat  emneet:  vettä  litranen,  lihaleimikuutio,  vartinvajaakilo  potaatteja,  kolme  tuuma  purjoa,  yksi  tavallinen  sipuli,  lanttua  pienehkö  palanen,  naurista  pienehkömpi  palanen  kuin  lanttua,  palsternakkaa  hyvin  pieni  palanen,  juuriselleriä  pienehkö  palanen  ja  nautaporsnaagelia  jauhettuna  noin  300  grammaa.  Mausteeksi  seuraavat:  teelusikka  paprikajauhoa,  valkoipippuria  teelusikallinen,  currya  puoli  teelusikallista,  chilijauhetta  puoli  teelusikallista,  inkivääriä  teelusikallinen,  cayennepippuria  puoli  teelusikallista,  sitruunapippuria  puolitoista  teelusikallista,  oreganoa  teelusikallinen  ja  välimeren  sekoistusta  reilu  teelusikallinen  ja  lopuksi  pieni  nippu  persiljaa.  Mausteita  on  hyvä  laittaa  reilusti  että  nassikatkin  tykkäävät.

Niinpä  niin…  Ihminen  on  loppujen  lopuksi  selkeä  sekaravinnon  syöjä  ja  kasvissyöjäkulttuurit  ovat  olleet  pikemminkin  biologisia  umpikujia  kuin  ihanteellisia  järjestelmiä.  Jaappanilaisetkin  jotka  ennen  Meiji-restauraatiota  elivät  eristyksissä  ovat  hyötyneet  sekaravinnon  eduista  ehkä  liiankin  huomattavassa  määrin.  Riisiä  ja  kasviksia  pääasiassa  jytystellellyt  kansakunta  on  huomattavassa  määrin  kasvattanut,  jos  ei  aivan  teoreettista  älyään,  niin  ainakin  suoritus-  ja  toimintaälyään.  Lisäksi  ovat  he  paljon  rotevoituneet.

Ja  pitäisi  aina  myös  muistaa  se  että  kun  jaappanilaiset  pääsivät  länsimaisen  ideologian  ja  sitä  kautta  lihanmakuun  niin  huomasivat  he  omien  kotisaariensa  raaka-ainepuutteen…  Sitten  otettiin  puoli  Kiinaa  siirtomaaksi  ja  mitä  Aatu  edellä  sitä  sotahullu  Japanin  kabinetti  perässä.  Lebensraumia  etsi  Nipponin  poikakin  kunnes  jenkit  puutuivat  peliin  ja  pistivät  pyllimasinnan  päälle  oikein  urakalla…  Lopuksi  Nipponin  pojat  saivat  maistaa  ytypommin  kiroja  kahteen  oteeseen  toivoaksemme  viimeisessä  planeetallamme  käydyssä  ydinsodassa.

Olen  itse  ollut  nuorempana  varsin  pitkiäkin  aikoja  kasvissyöjä  ja  olin  sitä  aloittaessani  nykyiset  siviilityöni.  Ensimmäisessä  muistotilaisuudessa  tingin  periaatteista  ja  söin  lohileipää.  Viikko  siitä  niin  karjalanpaistikin  tippui  kummasti  kiduksiin.  Ja  sillä  tiellä  ollaan  vieläkin.  En  ole  katunut  sillä  elämä  on  paljon  helpompaa  kun  ei  tarvitse  joka  aamu  seesamimaitoja  tiristellä  eikä  idätellä  mungia  ja  sinimailaista.  Vähän  vetää  nostalgian  puolelle  kun  muistelee  miten  herkullista  on  paahdetun  ruisleivän  päällä  nokare  hunajaa  ja  kourallinen  hyvin  ilmastoituja  sinimailasen  ituja.  Oi  niitä  aikoja… 

URANTIA-kirjan luku 72. Vol. 6. Muutamia arviointeja — "Yhdysvaltalaisen sivilisaation retrospektio?"

 

Suomessa jonkin verran tunnettuuttta saanut URANTIA-kirja on sinällään varsin erikoisimmaista ihmismielen aikaansaamista luomuksista. Yksi sen tavallaan mielenkiintoisimmista kokonaisuuksista on luku 72. Loppujen lopuksi siinä ei ole niin erikoisia asioita kuin voisi luulla. Siihen peilautuu paljon Yhdysvaltain  historiaan liittyviä asioita ja se peilaa hyvin 1930-luvun ajankuvaa. Tässä kirjoistussarjassa julkaisen uudelleen noin 20 vuotta sitten syntyneen arvioni tuosta luvusta. Joillekin URANTIA-kirjan luku 72 on edelleenkin ”kuvaus eksoplaneetasta” johon uskotaan vääjäämättömästi. Kuudennessa osa-artikkelissa pohdimme tämän kuvitteellisen eksoplaneetan sivilisaation olemusta noin yleensä.

Yhdysvaltalaisen sivilisaation retrospektio

Kuudennen alaluvun ensimmäisen kappaleen taustalla on varmasti se näky joka Yhdysvalloissa avautui suuren laman aikana. ” Tämä kansa pyrkii nyt päättäväisesti siihen, että itsekunnioituksen hävittävä köyhäinapu korvataan omanarvontunnon säilyttävillä valtion takaamilla vanhuuseläkevakuutuksilla.” Maassa oli koettu valtava rakennemuutos jonka seurauksia amerikkalainen kirjailija John Steinbeck on kuvannut kirjoissaan. Kirjan ihmisperäiset kirjoittajat ovat nähneet ns. ragtime-ajan ja ruokajonot. Kirjoittaessaan URANTIA-kirjan sisältämän utopia-kuvauksen heillä on ollut mielessä kaikki tämä.

Kuudes alalukua täydentää edellistä alalukua ”Tuotantotalouden organisaatio” eräällä hyvin tärkeällä tiedonannolla. Tämä kohta pitää sisällään seuraavan toteamuksen ” Liittovaltion hallitus pitää hallussaan tämän mantereen kaikkia luonnonvaroja.” Mitä tämä sitten tarkoittaa? Luonnonvarat ovat kansallista omaisuutta ja niiden käyttöä säädellään. Selittäisikö tämä edes kuvitteellisella tasolla sen, että tämän kansakunnan parissa ei ole suuryrityksiä kuten edellisen alaluvun kuvauksesta voisimme oivaltaa?

Emme pysty aivan tarkasti muodostamaan käsitystä siitä, minkä kokoinen tämän kuvitteellisen maailman planeetta olisi. Sitä kautta voisimme selvittää sen kuinka pitkä vuosi heillä oikein on. Tämän avulla selvittäisimme helposti ns. pakollisen eläkevakuutusmaksun suuruuden jos heidän kuukaudessaan on 20 työpäivää niin silloin eläkevakuutuksiin menee 5% palkoista. Se on aika lähellä meidän pohjoismaista käytäntöämme. Kaiken lisäksi heidän eläkevakuutus-järjestelmään saadaan varoja testamenteista, pakkotyön tuotosta ja luonnonvaroista saatavista tuotoista. Jos kerran valtio omistaa kaikki luonnonvarat niin se varmasti myös antaa vuokralle tai hyödynnettäviksi malmioita, metsiä ja peltomaata tiettyä korvausta vastaan. Näin voisi ainakin olettaa. Mutta tämäkään näkökulma ei ole aukoton sillä edelleenkään emme pääse sen jäljille miksei maassa ole suurkapitalisteja jos kerran vallalla on ankara kilpailu? Varakkaiden ihmisten antamat lahjoitukset tuntuvat myös hieman ontuvalta tiedonannolta jos maassa ei ole todella rikkaita ihmisiä.

Eläkevakuutus-järjestelmä koostuu siis neljästä eri lähteestä. Jos kuulut kelvollisten ihmisten joukkoon niin tuollaisessa järjestelmässä vanhuus voi olla onnellinen eikä tarvitse pelätä, että ns. komiteamiehet (Tähän se juttu ns. ”kyynisistä puheista) lähettelisivät tällaisia kirjeitä. Paskasakkiin kuuluvilla on ilmeisesti aika kehnot oltavat. Mutta yhtälö ei ole taaskaan mitenkään ongelmaton, päinvastoin. Nimittäin jos kansakuntaa on jo varsin pitkään hoidettu eugenistisilla ohjelmilla eli väestön biologista pohjaa on pyritty kohentamaan niin silloin voidaan olettaa, että eliniänodote on varsin korkea. Työurat ovat varsin pitkä ei noin 45-47 vuotta ja useimmat elävät vähintään 85 vuotta, mahdollisesti 90 vuottakin. Tässä on tietyn rakenteellisen kestävyysvajeen mahdollisuus. Heilläkin on lienee tilanne jossa nuoremmat polvet elättävät tulevia sukupolvia. Koska maa on eristyksissä ja ulkomaankauppaa ei käydä, niin eläkevaroja ei voida sijoittaa globaalisti erilaisiin rahastoihin. Jälleen voimme herättää tämän utopian suhteen sen kysymyksen, riittävätkö pelkät sisämarkkinat luomaan kuvatun hyvinvoinnin?

Että valtio omistaa kaikki luonnonvarat antaa aiheen olettaa yhtä asiaa joka tuli mieleen jo kun työskentelimme edellisen alaluvun kanssa. Nimittäin voidaan olettaa, varsinkin kun tietyt tiedonannot aivan luvun alussa antavat ymmärtää, että kansakuntaa elää aikaa jota edelsi sosialistis-kommunistisen kokeilun aika. Valtion tila voisi olla jotenkin analoginen nykyisen Kiinan kanssa. Mannerkansakunnan poliittisessa järjestelmässä olisi siten vahvoja luuranko-rakenteita tältä aikakaudelta.

URANTIA-kirjan luvun 72 alaluvun 6 kirjoittajat ovat joka tapauksessa tehneet varsin luovaa työtä ja he ovat miettineet asiaa monelta näkökantilta, tämä on toki tunnustettava. Ajatuksissa ei ole kuitenkaan mitään niin järisyttävän uutta, että olisi pakko olettaa kirjalle edelleenkään mitään ihmisen yläpuolista kirjoittajaa. Ihmismieli pystyy tuottamaan tänä päivänä paljon paremman ja ennen kaikkea paljon paremmin motivoidun utopian kuin URANTIA-kirja luku 72 on.

Tästä pääsee lukemaan URANTIA-kirjan luvun 72.