torstai 5. kesäkuuta 2014

Porinaa nuuskasta...

                                     

Nuuska  on  nousee  välillä  kovaksi  puheenaiheeksi ja  varmasti  näin  käy  kun  tupangilakiin  tehdään  säätöjä  mahdollisesti  vielä  näiden  valtiopäivien  aikana.  Itse  asiassa  se  nuuska  josta  nyt  on  nostettu  niin  kova  poru  ei  ole  sitä  varsinaista  nuuskaa  josta  minäkin  ensimmäisen  kerran  kuulin.


 Meikä  kuuli  nimittäin  ensimmäisen  kerran  puhuttavan  nuuskasta  joskus  1960-luvulla.  Sain  sen  käytöstä  vallan  erikoisen  kuvan.  Meidän  erään  sukulaisen  mies  taisi  olla  tuon  oikean  nuuskan  käyttäjä.  Kysehän  on  hyvin  hienojakoisesta  tupakkapulverista  jota  vedettiin  sierainten  kautta  henkeen.  Sitä  siroteltiin  kämmenselälle  aivan  kuten  tänäänkin  kokaiinia  hönkäillään.  Sitä  en  nyt  osaa  sanoa  mitä  tuo  nuuskapulveri  sitten  sisälsi,  että  oliko  siinä  mukana  jotain  kiihdytinainetta  pelkän  tupakkapul-verin  lisäksi.  Madollisesti  oli,  mahdollisesti  ei.  Saattaisi  kuvitella  siinä  olevan  vaikkapa  pienen  määrän  ammoniakkia  tai  jopa  salpietaria!


No  eniwei  tuo  mainio  mies  ja  jutunkertoja  väitti  minulle  että  nuuskalla  voi  pyydystää  jopa  jäniksiä.  Olin  nimittäin  kiinnostunut  jäniksenmetsästyksestä kun  velipoikakin  pyydysti  riekkoja  ja  kärppiä  ansapyynnin  menetelmillä.  Jäniksiä  saattoi  pyydystää  nimittäin  laittamalla  haasion  (Haasio  on  heinänkuivatuksessa  käytetty  tellinki.)  laudan  päälle  nuuskaa.  Siiten  jänis  uteliaana  olentona  tulee  nuuhkaisemaan  sitä  ja  vallan  kovasti  pökertyy...


Nuuska-mielikuva  on  jäänyt  mieleeni  myös  Tv-sarjasta  Vaahteramäen  Eemeli.  Kyseessä  on  jakso  jossa  Eemeli  pelastaa  vaivaistalon  joulun.  Eemelin  äiti  on  näet  kaikin  puolin  diakoninen  luonne.  Joka  joulun  alla  hän  laittoi  ison  korin  jouluisia  ruokia  ja  muita  mukavia  vaivaistalon  asukkaille.  Mutta  tuona  jouluna,  jälleenkö  taas  kerran  vaivaistalon  komentoora  pistääkin  kaikki  jouluruuat  itse  poskeensa,  vetää  jalkaansa  vielä  uudet  villasukat  ja  ottaa  päälle  vaivaistalon  Jannelle  tarkoitettua  nuuskaa,  johon  meinaa  peräti  tukehtua.  Eemeli  saa  tietää  tästä  ja  kutsuukin  vaivaistalon  asukkaat  kotiinsa  jonne  on  katettu  jonkin  sortin  juhlapöytä  kulmakunnan  ihmisten  kinkeripitoihin.  Väki  on  ollut  kaiketi  kirkossa  ja  kun  sitten  sieltä  tullaan  kotiin  isäntäväen  ja  rovastin  johdolla  niin  jäljellä  ei  ole  enää  juuri  mitään  syötävää.  Eemelin  isä  on  tietenkin  raivoissaan  mutta  kun  asian  tila  valkenee  rovastille  hän  antaakin  pojalle  oivan  tunnustuksen  tuosta  suuresta  laupeudentyöstä.


Astrid  Lindgren  olikin  todella  suuri  ihminen  ja  parasta  mitä  Ruotsinmaa  on  tuottanut.  Häntä  arvostettiin  huomattavammassa  määrin,  suorastaan  kuninkaallisena,  enemmän  kuin  1960-luvulla  ja  vielä  seuraavan  vuosikymmenen  puoliväliin  rappiotilassa  olleen  Bernadottein  kuningashuoneen  jäseniä.  Asia on  nimittäin  niin,  että  tarvittiin  tuo  mainio  brasileero  eli  Silvia  Sommerlath  nostamaan  Ruotisn  kuningashuone  kukoistukseen.  Sosiaalidemokraattien  johtama   suoranainen  vaino  oli  saanut  aikaan  monarkian  lakkautusuhan.  Epäilen  muuten  vahvasti  Astrid  Lindgrenin  olleen  itse  nuuska-pulverin  onnellinen  käyttäjä.


Taannoin  kulttuuri,-  ja  urheiluministeri,  ruotsinrääkköjen  puheenjohtaja,  Stefan  Wallin  on  ottanut  kantaa  nuuska-asiaan.  Hän  syyttää  nuuskakieltoa  ajavia  kaksinaismoralismista. Wallin  väitti  sanomalehti  Kalevan  haastattelussa,  että  nuuskaa  jahdataan  siksi,  ettei  se  tuo  verotuloja  valtiolle  tupakan  tapaan.  Wallin  piti  ehdotusta  epäjohdonmukaisena,  sillä  tupakointi  olisi  edelleen  sallittua.  Wallin  huomautti,  ettei  nuuskaava  ihminen  ole  haitaksi  muille.  Että  niin,  terveyspoliittinen  vääntö  siis  jatkuu…


Onpa  myös  esitetty  väite  maksansyönnin  haitallisuudesta.  Kyllähän  asia  varmasti  näin  on.  Ajatellanpas  nyt  vaikka  sellaista  olentoa  kuin  autonsyöjä.  Tai  tarkemmin  sanottuna  jos  olisi  olemassa  ns.  autonsyöjiä.  Autonsyöjät  voisivat  nimittäin  jättää  tietyt  osat  autosta  syömättä.  Renkaat  ehkä  menisivät,  ja  voisivatpa  ne  olla  jopa  herkkupaloja,  sellaisia  paloja  jotka  syödään  aivan  ensimmäisenä.  Mutta  varmasti  renkaistakin  syötäisiin  vain  kumipäällinen,  sidekudos  voisi  olla  varsin  epämiellyttävää  huonon  sulavuutensa  takia.  Ja  yksi  osa  jota  autonsyöjät  varmasti  karttaisivat  olisi  öljynsuodatin,  siis  auton  maksa...


Niin...  Kumpihan  sitten  onkaan  aiheuttanut  enemmän  terveyshaittoja:  maksansyönti  vai  röökaus?  Vastaus  voi  olla  varsin  viehättävä  jos  sellainen  saataisiin.  Mutta  onhan  maksalaatikossakin  onneksi  rusinoita!  Jatkukoon  terveyspoliittinen  vääntö  nuuskan  ja  maksan  ympärillä  ja  muutenkin,  hupiahan  se  vain  kansalaisille  tuo...