Lyhyesti sanottuna Gardner käsittelee syntyvän “Urantia-liikkeen” alkuaikojen yhteyksiä adventismiin, URANTIA-kirjan tiedesisältöä, lainauksia muista lähteistä, tohtori Sadlerin ja hänen lankonsa Wilfred Kelloggin panosta kirjan syntyyn.
Sadler ja Kellogg kasvoivat molemmat adventistikodissa. Sadler kuului jo nuorella iällä Yhdysvaltojen seitsemännen päivän adventistien johtohenkilöihin. Sadler oli kuolemaansa saakka eräs Yhdysvaltojen tunnetuimmista psykiatreista. Hänen teoksensa “Mind and Mischief” (1929) oli todellinen bestseller. Kellogg toimi koko ikänsä kirjanpitäjänä. Myöhemmin Sadler ja Kellogg jättivät nuoruutensa uskontosuunnan. Kun Gardner kuitenkin löytää yhtäläisyyksiä adventismin ja URANTIA-kirjan opeista, saa hän tästä tukea pääväittämälleen, jonka mukaan Kellogg t u o t t i
alitajunnastaan URANTIA-kirjan alkuperäisen aineiston. Tätä aineistoa Sadler ja mahdollisesti jotkut muutkin ns. kontaktiryhmän jäsenet myöhemmin muokkasivat uskoen toimivansa suoraan keskiväliolentojen inspiroimina. Tällöin heidän mielestään oli luonnollista väittää ettei kukaan ihminen ole vaikuttanut URANTIA-kirjan sisältöön!
Mitä URANTIA-kirjan luonnontieteelliseen sisältöön tulee, niin Gardner tuo esiin sen tunnetun seikan, että kirjaan sisältyy paljon nyt vanhentuneita 1930 - luvun tieteellisiä käsityksiä. Toisaalta URANTIA-kirja esittää myös sellaista, mitä ei ainakaan vielä ole voitu tieteellisesti todistaa oikeaksi. URANTIA-kirjahan väittää myös ettei tieteellisiä faktoja yleensä paljasteta ihmiskunnalle ennenaikaisesti, vaan ne tulee kehityksen myötä ansaita. Gardner katsoo kuitenkin, että koska suuri osa URANTIA-kirjan luonnontieteellisestä aineistosta löytyy senaikaisista alan englanninkielisistä kirjoista, niin Sadler ja kumppanit ovat kopioineet tiedot URANTIA-kirjaan mainitsematta lähdettä, samalla tavalla kun adventismin profeetta Ellen G. White tiettävästi myöhemmällä iällä vapaasti kopioi aineistoa omiin julistuksiinsa.
Gardner katsoo, että Matthew Block, joka tutkijana Chigacossa päämajaansa pitävän Fifth Epochal Fellowshipin (Entinen Urantia Brotherhood) toimistossa viimeisten vuosien aikana on onnistunut löytämään hämmästyttävän paljon ns. lähdekirjallisuutta, on naivi uskoessaan yliluonnollisten olentojen, eikä Sadlerin, käyttäneen kirjoja hyväkseen. Gardner esittääkin usein seuraavan kysymyksen: Mikä on todennäköisempää? Sekö, että yliluonnolliset olennot ilmoittivat tämän, vaiko Sadler, Kellogg tai joku muu? Vaikka saa sen vaikutelman, ettei Gardner ole täysin vailla omakohtaista uskonnollista näkemystä, joka ei myöskään tunnu perustuvan kokonaan Raamattuun, hän ei juuri ollenkaan koskettele URANTIA-kirjan hengellistä sisältöä ja sanomaa. Näinollen myös kirjan neljäs osa, Jeesuksen elämä ja opetukset, jääkin lähes kokonaan vaille huomiota.
Gardnerin kritiikin myötä voidaan jo nyt hahmottaa erilaisia suhtautumistapoja URANTIA-kirjaan . Voidaankin todeta että ne jotka ovat kunnolla tutustuneet URANTIA-kirjaan pääasiallisesti jakautuvat suhtautumisessaan ainakin seuraavaan neljään ryhmään:
1) fundamentalistit, eli ne jotka uskovat kirjan joka sanaan,
2) liberaalit, eli ne jotka uskovat, että kirja on pääosin ihmisperäinen, ja siinä on virheitä, mutta että se silti on mitä käyttökelpoisin opas henkilökohtaiseen uskonelämään. (Nykyään joidenkin kirjan lukijoiden keskuudessa on keskusteltu jopa ns. URANTIA-kirjan “desadlerisaatiosta”),
3) humanistit ja skeptikot, jotka Gardnerin tapaan pitävät kirjaa ihmisperäisenä tuotteena,
4) fanaattiset vastustajat, jotka katsovat kirjan olevan paholaisen aikaansaannos.
Julkaisun kuva tehty vuonna 2026 tekoälyn avulla. Sovellus Picsart.
Jotain musiikkia keventämään rankkaa porinoinita. Musiikkia Quebeckista vol.6. "Dégénération.”
