Kalle-Kustaan murheet ja mietteitä viikon uudissanan äärellä.

                                       

Ruotsista  kuuluu  kummia  ja  ihan  kunkku  käy  kuumana.  Jos  eläisimme  aikaa  vaikkapa  300  vuotta  sitten  niin  olisi  käynyt  Jonas-sulhaselle  varsin  huonosti  ja  jos  elettäisiin  vielä  taannempaa  aikaa  niin  hengenlähtö  olisi  lähellä  tai  ainakin  ikiaikainen  kalustamaton  linnankoppero  tai  pakkotyötä. 

Kalle-Kustaa  on  tietenkin  hankalassa  välikädessä  kun  nuorempi  ja  kauniimpi.  ja  ehkä  jopa  rakkaampi  tytär  on  tullut  kaltoin  kohdelluksi.  Onhan  tuo  kyllä  vähän  ihmelistä  että  prinsessa  saa  ihan  vapaasti  elää  sulhasensa  kanssa  samassa  kodissa  ihan  noin  ruotsalaisesti  sanottuna  “sambo!”  Mutta  Ruotsi  on  sosiali-demokratian  kuvattu  maa.  Se  näkyy  heidän  olemuksestaan,  tavoistaan  ja  ihan  mistä  tahansa.  Ruotsin  pääministerikin  komealta  kalskahtavasta  nimestä  huolimatta  on  ihan  reilusti  oikeisto-demari  eikä  mikään  maltillinen  kokoomus-lainen.  Katsokaa  nyt  tämän julkaisun otsikkokuvaa; ei  ole  alkuunkaan  sekoomuslaisen  näköinen  vaan  ihan  demari.

Ja  sitten  kun  Madeleine  on  suivaantunut  ja  esiintyy  ilman  sormusta  niin  heti  ollaan  tekemässä  hänestä  huonoa  ja  kelvotonta  naista.  Nyt  jos  Kalle-Kustaa  olisi  kunnon  isä  niin  hän  kyllä  antaisi  lempi-tyttärelleen  laatuaikaa  oikein  pidennetyn  viikonlopun  muodossa, ja  jos  Madeleine  ei  koe  Joonasta  elämänsä  mieheksi  niin  rohkaisi  tytärtään  tekemään  sydämen  ratkaisun.  Mutta  mahtuuhan  sitä  kyseisen  kuningashuoneen  historiaan  kaikenlaista.  

Oli  itse  Kalle-Kustaakin  nuorempana  maankauhea  kilu-kalle-playboy,  suorastaan  erotomaanisia  piirteitä  omaava  mies.  Ja  mitähän  kaikkea  brasilero  Silvian  historiaan  kuului  ennen  kuin  hän  alkoi  Kalle-Kustaan  kanssa  styylaamaan  rupesi.  Miten  voisimme  heitä  auttaa  onkin  sitten  eri  kysymys!  Ehkä  emme  lähetä  naapurimaan  kuningashuoneen  luettavaksi  edesmenneen  Sotkamon  suuren  mestarin  Veikko  Huovisen  novellia  “Heimojensa  karkottamat,”  mutta  ehkä  paljon  rakentavampi  teos  voisi  olla  Johannes  Linnankosken  suurenmoinen  tutkielma  “Laulu  tulipunaisesta  kukasta.”

Murheet  ne  on  ruotsalaisillakin.  Mutta  lohtua  tuo  heille  oma  rahayksikkö  eli  kruunu.  Mutta  ei  sekään  heitä  pelasta.  Samalla  tavalla  he  joutuvat  vastaamaan  Kreikan  manjana-talouden  pelastamisesta.  Manjana-sana  tässä  viittaa  ehkä enemmän  Pyrenneiden  niemimaalle  mutta  olkoot  nyt.  Sama  kohtalo  kuin  Kreikalla  voi  olla  itse  Italialla,  Espanjalla  ja  Portugalilla.  Passaa  siinä  Peura-Ollin  selittää  asioita  parhaimmin  päin.  Että  persiilleen  menee.  Aamun  uutimista  kuulimme  kuinka  Salon  Seudun  Sanomat  on  jo  raportoinut  siitä  kuinka  NOKIAN  Suomen  valtiolle  maksama  veromäärä  romahtaa  tänä  vuonna  yhtiön  huono  tuloksen  takia.  Arvio  on  vain  127  miljoonaa  euroa  kun  vielä  viime  vuonna  valtio rikastui  Nokiana  ansiosta  viisinkertaisesti.  Kiusalliseen  aikaan  tuleekin  moinen  tieto.

Kreikan  Manjana-lasku  meille  suomalaisille  on  500 000 000  euroa  ja  se  katetaan  ottamalla  velkaa.  Että  silleen...  Zorbakset  saivat  vuoden  2004  Olympiakisat  kerskarakentamisineen  ja  Ateenan  infrastruktuuria  rakennettiin  viimeisen  päälle  ja  muutenkin...  Länsimainen  sivistys  ja  demokratia  on  paljossa  velkaa  Kreikalle  mutta  ei  kiitollisuudenvelkaa  heille  kyllä  näin  makseta.  Päätoimittaja  Markus  Rurik  Räsäsen  mottoa  mukaillen  ”Vain  ihme  voi  pelastaa  EU:n.  Tiede  ei  ukso  ihmeisin!"  Tosi  on  toverit!

URANTIA-kirja — plagiaattikokoelma vai uutta auringon alla? vol 4. URANTIA-kirja vs. kristinusko

Ennen kuin tarkastelen yleisellä tasolla URANTIA-kirjan suhtautumista uskontoihin yleensä, on syytä tarkastella hieman kristinuskoa kohtaan suunnattua dogmaattista polemiikkia ja antiklerikaalista korostusta. Saamme niistä selkeän käsityksen vertaamalla URANTIA-kirjan muutamaa väitettä esimerkiksi luterilaisten päätunnustuksen, Confessiona Augustanan, joihinkin artikloihin. 

Lähdetäänpä liikkeelle vaikkapa perisynnistä (CA II) ja Kirkollisesta virasta (CA V). Seuraavassa vertailussa esitän aluksi otteen Augustanasta vertailun vuoksi sen kanssa ristiriidassa olevan URANTIA-kirjan sitaatin.

Perisynnistä. Edelleen seurakuntamme opettavat, että Aatamin lankeemuksen jälkeen kaikki ihmiset, jotka lisääntyvät luonnollisella tavalla, syntyvät synnissä, so. ilman jumalanpelkoa, ilman luottamusta Jumalaan sekä pahan himon hallitsemina, ja että tämä alkusairaus ja perisynti on todella synti, joka tuomitsee ja tuo jo nyt mukanaan iankaikkisen kuoleman niille, jotka eivät kasteen ja pyhän hengen voimasta synny uudestaan (CA).

URANTIA-kirja tekee CA:n tekstin tyhjäksi todella jyrkällä tavalla: “Oppi ihmisen läpikotaisesta turmeltuneisuudesta hävitti suurelta osin sen uskonnon omaavan potentiaalin sellaisten seurausilmiöiden tuottamiseen, jotka ovat luonteeltaan kohottavia ja joilla on inspiroivaa arvoa. Julistaessaan kaikkien ihmisten olevan Jumalan lapsia Jeesus koetti palauttaa ihmisellä hänen omanarvontuntonsa (1091C).”

Kirkollisesta virasta. Jotta saisimme tämän uskon, on asetettu evankeliumin opettamisen ja sakramenttien jakamisen virka. Sanassa ja sakramentissa, niitä ikään kuin välikappaleina käyttäen, lahjoitetaan Pyhä Henki, joka niissä, jotka kuulevat evankeliumin, vaikuttaa uskon - missä ja milloin Jumala sen hyväksi näkee. Toisin sanoen Jumala vanhurskauttaa Kristuksen tähden eikä meidän ansiomme tähden ne, jotka uskovat, että heidät Kristuksen tähden otetaan armoon, jotta me uskon kautta saisimme luvatun Hengen (CA).

URANTIA-kirjan suhtautuminen pappeuteen on hyvin kriittinen, vaikka sen näkemykset puoltavatkin sen olemassaoloa “tiettyjä ihmistyyppejä” varten. Kirja ottaa kantaa myös kirkon ja teologien liittoon seuraavasti:

Papistot ovat tehneet parhaansa viivyttääkseen tieteellistä kehitystä ja estääkseen hengellistä edistystä, toisaalta ne ovat myötävaikuttaneet sivilisaation vakiintumiseen ja tietynlaisten kulttuurien kohenemiseen. Mutta monet nykyajan papit ovat lakanneet toimimasta jumalanpalveluksen ohjaajina ja suunnanneet huomionsa sen sijaan teologiaan, yritykseen Jumalan määrittelemiseksi.

Papit ovat olleet kieltämättä olleet myllynkivinä rotujen kaulassa, mutta aidot uskonolliset johtajat ovat osoittaneet tien korkeampiin ja parempiin todellisuuksiin (993A).” 

Sitaatti antaa selkeästi ymmärtää sen tosiasian, että kirjan opetusten mukaan pappi ja todellinen uskonnollinen opettaja olisivat kaksi eri asiaa. Tuntuu siltä kuin URANTIA-kirjan haluaisi murtaa eräänlaisen “pyhyyden jakamisen monopolin”. Aito “ilmoitususkonto “ ei jättäisi lopulta tilaa papistolle eikä teologeille. Yksi ytimekäs sitaatti selventää vielä edellisiä huomiota:"Helluntai oli merkki erillisten papistojen ja kaikenlaisen pyhiin perheisiin uskomisen päättymisestä (2065B)." 

Julkaisun kuva tehty vuonna 2026 tekoälyn avulla. Sovellus Picsart.

Jotain musiikkia keventämään rankkaa porinoinita. Musiikkia Quebeckista vol.4. ”Salut au Drapeau.” 

Hömppä-Veikon erikoiset. vol 5. Pienempi roskapussi on paras laihdutuskonsti.

                                         

Moni on ikuinen laihduttaja. Moni maksaa laihdutta-misesta paljon ja kokeilee alati uusia menetelmiä. Apu ylipainoisuuteen on yksinkertaisempi kuin uskookaan, ja kaiken lisäksi ilmainen. Mitään päätöstä  ei edes tarvitse tehdä. Riittää että on valmis kokeilemaan tätä vallankumouksellista menetelmää jopa on todellakin ns. “pienempi roskapussi.”

Kliinistä näyttöä menetelmälle on saatu monelta taholta viimeisen parinkymmenen vuoden ajalta. On siis aika julkistaa tämä menetelmä, jota kaikki saavat tästä lähin vapaasti käyttää ja jopa sitä parantaa. Kaikki lähtee liikkeelle siitä, että pienempi roskapussi taloudessa laittaa liikkeelle moninkertaisia takaperoisia ketjureaktioita. Yksinkertaisesti tuo väline saa sinut kuluttamaan vähemmän kaikkea. Sillä on myös se vaikutus että kaikki käytetään tarkemmin, myöskin ruoka. 

Kaiken lisäksi pienemmän roskapussin täyttymisaika on puolet pitempi kuin normaalikokoisen muovipussin. Roskapussin asentamisesta normaaliin neliskaiteiseen roskaämpärikköön on käyty paljon kiistoja. Varminta hyvän lopputuloksen aikaansaamisksi on tehdä sen kokoinen lieriö jonka voi teipata pohjuksistaan kiinni roskaämpärikön pohjaan. Kaikenlaisia virityksiä on nähty, eikä niitä pidä millään muotoa väheksyä.

Menetelmä on siis vaivaton ja ainoat ongelmat liittyvät todellakin siihen miten pienempi roskapussi asennetaan ämpärikköön. Tämän jälkeen ei tarvitse kantaa huolta todellakaan mistään. Ei tarvitse ihmetellä muuta kuin sitä miten niitä kiloja lähtee. Onnistuneen roskapussin asennuksen jälkeisellä viikolla reilusti ylipainoinen voi laihtua jopa 8 kiloa ja lievästi ylipainoinen puolet tuosta.

Moni on epäillyt tätä mentelmää, mutta turhaan. Itse onnistuin viime vuoden loppupuoliskolla pudottamaan painoa kahteen otteeseen. Ensimmäisellä kerralla paino putosi 5 kiloa jonka jälkeen tuli pientä jojotusta kun vaihdoin isompaan roskapussiin. Marraskuulla pudotin painoa 7 kiloa varsin lyhyessä ajassa erään hvyin maagisen roskapussin myötävaikutksella. Joulunaika vei hieman tuon kuurin edullisista vaikutuksista, mutta tänään on taas uusi ja pienempi roskapussi käytössä. Ja ennen kuin joku sanoo mitään vastaan niin kannattaisi kokeilla.

Ainoa negatiivinen puoli asiassa on vain se, että menetelmä toimii menestyksekkäästi vain ns. sinkku-taloudessa. Tietysti tällä menetelmällä olisi voinut tehdä rahaakin, mutta mitä sitä tällaisella "ihmiskunnan yhteisellä omaisuudella nyt rahastamaan."  Se jos mikä olisi epäeettis-realistista. On ollut tarkoitus jo pitkään julkistaa tutkimusteni ja havaintojen tulokset, mutta kun ihmisen mieli ja muisit ovat niin rajallisia. Ehkäpä tästä tulee jopa hyvä mieli. Oli nyt vain sitten pitkästä aikaa tämän Hömppä-Veikon aika sillä ei sitä joka päivä politiikkaa jaksa vääntää paperille. Ja sitten välähti tämä juttu mieleen. Jo oli aikakin...