Suomi on asiantuntijoiden maa koska meillä on korkeasti koulutettuja erikoisosaajia. Asiassa ei ole sinänsä mitään pahaa ellemme joutuisi päivittäin tekemisiin erään suomalaisten peri-ominaisuuden vuoksi. Kun asiantuntijoihin luotetaan ja useimpien päähän mahtuu kerrallaan vain yksi ajatus niin olemmekin jo asian ytimessä.
Tätä maata pyöritetään ja hallitaan asiantuntijoiden avulla. Jo aamuvarhaisesta saakka eteemme tuodaan asiantuntijoita selittämään ja tekemään vaarattomaksi kaikkea mikä on vaarallisen tuntuista. Aamu-televisiosta ilta-uutisiin selittävät asiantuntijat asioita. Tilanne on outo ja absurdi. Melkein aina tuodaan esille vain yksi totuus. Asiantuntijat palvelevat aina valtaa ja he todella laulavat jonkin tietyn tahona lauluja. Kaiken lisäksi on varmaan niin, että tämä kansakunta on jopa riippuvainen asiantuntijoiden ajatuksista. Ehtä kaikki, eikä mitään uutta auringon alla. Kyse on suomalaisesta fundamentalismista:
---------------------------------
Ekskurssi. Suomalainen fundamentalismi.
Suomalainen fundamentalismi on oma lukunsa. On sanottu, että suomalaisen päähän mahtuu kerrallaan vain yksi ajatus. Tapamme uskoa aatteisiimme on ollut varsin erikoinen. Kulttuurissamme on ollut ja on jossain määrin edelleenkin tietty fundamentalistinen vivahdus. Ehkäpä juuri fundamentalistinen tekijä selittäisi suomalaisille ominaisen itsesensuuri-pyrkimyksen.
Inhimillisessä kulttuurissa vaikuttavat voimat voivat olla luovia tai tuhoavia. Vallitseva katsomus pitää kiinni asemistaan. Turun akatemian varakansleri piispa Terserus katsoi 1661, että ylioppilas Henrik Eolenius oli noita, ja vastoin konsistorin enemmistön mielipidettä hän tuomitsi hänet kuolemaan. Eolenius oli ollut puheissaan varomaton ja oli piispan mielestä oppinut kieliä liian helposti. Konsistori ja kansleri Pietari Brahe mitätöivät tuomion. He eivät kuitenkaan katsoneet piispan menettäneen todellisuuden tajuansa. Jos Turun piispa tänään tekisi samanlaisen teon, niin yliopiston konsistori voisi viitata oppinein sanakääntein hänen käsitystensä vanhanaikaisuuteen.
Vaikka aina tietysti kuuluisi kiittää uutta ja omaperäistä, silti uutta näkemystä tai asennoitumisen tapaa ei suinkaan aina arvosteta. Mikä ei käy yhteen yleisesti hyväksytyn totuuden ja moraalin kanssa, voidaan tuhota keinoista välittämättä. Suomalaisillehan tuotiin miekan avulla uskonto ulkoa päin. Se syrjäytti sen vähäisen oman uskonnon mitä täällä oli, ja monissa tapauksissa muunkin kansallisen perinteen. Suomalainen opetettiin pitämään omaa perinnettään vääränä ja vaarallisena, kääntymään itseänsä vastaan. Kirkko teroitti 1600-luvusta lähtien puhtaan opin tärkeyttä kuvaillen helvetin kauhuja, jotka ihminen kohtaa, jos hän ei ajatuksissaan ja elämän vaelluksessaan riittävän tarkasti noudata kirjojen käskyjä.
Päämäärien ainutkertaiseksi tunnettu tärkeys karsii aina ajattelun vaihtoehtoja. Vaihtoehdottomuus on ikävällä tavallaiskostunut suomalaisten tietoisuuteen, ja ehkä jopa pysyvästikin. Perinteinen suomalainen elämänmuoto takasi niukan toimeentulon; ei mukautumista uutuuksien omaksumiseen. Totuttiin katovuosien ahtaisiin portteihin ja nöyrtymiseen luonnon voimien edessä. Moralisti, mitä suomalainen rahvas ei ollut, sekoittivat pettua leipään silloinkin kun vuoden sato olisi sallinut sen valmistamisen puhtaasta viljasta.
--------------------------------------
Tähän kirjoitukseen sisältyy hieman omakohtainenkin tunnustus. En ole saanut opiskeltua itseäni maisteria kummemmaksi. Joskus asia on noussut vanhenevilla päivilläkin esille, mutta oloihinsa on oppinut tyytymään. On mielekkäämpää tietää monesta asiasta vähän tai kohtalaisesti kuin yhdestä asiasta paljon. Puhevaltaa ja asiantuntijuutta maisterin on vaikea saada ellei sitten kuulu menestyvän puolueen kärki-kaaderiin, tai onnistu luomaan uskottavuutta laajoja aloja maalaavana kirjailijana. Tietysti voi olla muitakin keinoja.
Asia on jälleen niin laaja, että pitää käymän tiivistävämmälle linjalle:
I Suomalainen kateus ja ”yksi asia päässä kerrallaan” on erittäin tuhoisa yhdistelmä?
II Parhaimmat asiantuntijat eivät koskaan saa ääntänsä kuuluviin.
III Oikealla asiantuntijalla ei ole yleensä yhtä ratkaisua asioihin.
IV Viisaus ja filosofia eivät ole sama asia.
V Kaikki viisaat ovat filosofeja, mutta kaikki filosofit eivät ole viisaita.
VI Viisasta ei voi tehdä vaarattomaksi mutta asiantuntija voi selittää ongelman vaarattomaksi.
VII Todennäköisesti itse Väinämöisen olisi mahdotonta tehdä come-back suomalaisessa asiantuntijoiden hallitsemassa maassa.
Ehkä loppuun vielä tällainen pieni kertomus:
Jossain päin maata, näin kerrotaan, eli kyläkunta rauhallista elämäänsä. Yhtäkkiä kylän elämää tuli häiritsemään jonkinsortin pirulainen, ei välttämättä pääpiru, mutta aikamoinen kiusaaja kuitenkin. Se osasikin tehdä elämän hankalaksi. Mistäpä apua tilanteeseen? Jossain kylän liepeillä asusteli viisas mies, jonka apuun turvauduttiin joskus kun oli pakko. Hänestä ei muuten liiemmälti pidetty; sen lisäksi että hän oli viisas, neuvokas, kekseliäs ja erittäin ovela, oli hänessä jotain hankalan miehen vikaa. Mutta monta kertaa hän kuitenkin oli pelastanut kyläläiset pinteestä. Entäs nyt? Lähti asialle valtuuskunta oikein kyläpäällikkön johdolla. ”No mitä nyt taas huusi viisas mies jo kaukaa valtuuskunnan nähtyään?; ”No kun tuota pirulainen kiusaa, ei saa hetkenkään rauhaa.” Jaa, minä en nyt voi suoralta kädeltä luvata mitään. Ootelkaa rauhassa, tulen huomenna jos kerkeän, muutaman päivän päästä ehkä viimeistään...
Kului muutama päivä. Ilmestyi sitten tuo viisas keskelle kylää, eikä aikaakaan kun tuli hänenkin luoksensa tuo pirulainen. No mitäs piru, sanoi viisas mies... Miehen rohkea käytös sai pirulaisen hieman hämilleen. No, tulen tästä karjaa kiusaamasta, piimää lypsävät, sanoi pirulainen hyvin röhisevällä äänellä... Tuota kun olisi yksi homma tehtävänä. Sinä kun olet pirulainen niin taitava. Katos tässä! Saatkos tuota suoraksi, sanoi viisas mies ja antoi pirulaiselle partakarvan, vähän sellaisen kihervän. Pikku juttu sanoi pirulainen, pikku juttu... Ja ryhtyi pirulainen työhön. Kaikkea se yritti, laittaa siihen vastakierrettä, vetää hampaanvälissä, kastella ja ties mitä... Aikaa meni varttitunnin varten, mutta ei tuo karvan suoristaminen oikein onnistunut. Piru mulkaisi viisasta miestä kulmain alta ja kysyi: ”No onkos näitä paljonkin? No tuota onhan noita parikymmentä isoa jauhosäkillistä tuolla meikäläisen aitassa, sanoi viisas mies. Pirulainen meni hyvin synkäksi, ja luikki vähin äänin paikalta, eikä tuohon kylään ole sen koomin enää tullut.
Yksinkertaisella konstilla hän ajoi pirulaisen tiehensä. Mies sai löysän kiitoksen.
