torstai 3. elokuuta 2006

Meissä kaikissa asuu sittenkin pieni kommunisti!


Karl Marxin ja Friedrich Engelsin “Kommunistinen manifesti” on kirja joka kuluu enbää harvemman kädessä. Heidän ajatuksensa eivät kuitenkaan ole kovin vieraita kenellekään. Marx ja Engels listasivat lyhyessä kirjasessaan niitä eri keinoja joita eri maissa tarvitaan kommunismin perustamiseen. 


Lopulta Marx ja Engels esittävät kymmenen perustavanlaatuista ja välitöntä vaatimusta, jotka ovat hänen mielestään välttämättömiä kehittyneissä valtioissa. Lyhyesti sanoen ne ovat seuraavat:


I Maaomaisuuden pakkoluovutus ja maankoron käyttäminen valtion menoihin.
Yksittäisen maaomaisuus voidaan pakkolunastaa yhteiskunnan köyttöön.


II Vahvasti progresiivinen verotus.
Näinhän asia on toteutunut ja tasavero on harvassa maassa.


III Perintöoikeuden lakkauttaminen.
Perintövero on merkki kehityksestä tähän suuntaan.


IV Kaikkien ulkomaille siirtyneiden ja kapinallisten omaisuuden takavarikoiminen.
Marx ja Engels eivät puhunut mitään veroparatiiseista!


V Luotonannon keksittäminen valtion käsiin perustamalla kansallispankki, jolla on valtion pääoma ja ehdoton yksinoikeus.
Marxin ja Engelsin opit tuskin ovat sen vaarallisempia kuin muutkaan…


VI Kuljetustoiminnan keskittäminen valtion käsiin.
Valtionrautatiet…


VII Valtion tehtaiden ja tuotantokaluston lisääminen, maan raivaaminen viljelykseen ja maiden parantaminen yleisen suunniteman mukaisesti.
Tämähän on toteutunut varsin hyvin.


VIII Samanlainen työvelvollisuus kaikille ja teollisuusarmeijoiden järjestäminen varsinkin maanviljelystä varten.
Tämän suhteen Marx ja Engels olivat vielä utopistija mitä tulee demokraattisiin valtioihin!


IX Maanviljelyksen ja teollisuuden harjoittamisen yhdistäminen sekä toiminta kaupungin ja maaseudun välisen eron vähittäiseksi poistamiseksi. Tässä olisi ideaa. Kepuumuksen miehet talveksi sorvin ääreen…


X Kaikkien lasten yhteiskunnallinen ja maksuton kasvatus. Lasten tehdastyön poistaminen nykyisessä muodossaan. Kasvatuksen yhdistäminen aineelliseen tuotantoon.
Marx oli oikeassa.


Niin… Jokainen miettiköön tahollaan miten em. asiat ovat sellaisessa kehittyneessä maassa kuin Suomessa toteutuneet ja kuinka paljon kukin kannattaa em. Marxin ja Engelsin ajatuksia ja vaatimuksia.


Marx ja siinä sivussa Engelskin joutuvat vielä uuden arvioinnin kohteeksi. Hänen ajatuksensa nimittäin eivät ole mitenkään kelvottomia. Kysymys onkin siitä, että 1900-luvulla maailma ei ollut edennyt tekniikan eikä etenkään ihmisen sosiaalisen evolution suhteen sille tasolle, että hänen oppinsa olisi voitu ottaa vastaan. Toisaalta elämme juuri aikaa jossa ilmenee tavaton epäsuhta teknisen kehityksen ja ihmisen sosiaalisen ja kognitiivisen evoluution suhteen, ja se kasvaa päivä päivältä suuremmaksi.


Ihminen on rakentanut supertietokoneita joilla viiden vuorokauden sääennustusten luotettavuus on saatu niin lähelle oikeaa toteumaa kuin vain on mahdollista. Samaan aikaan hän on avuton säätelemään talouden mekanismeja ja kehitystä. Ihmisellä ei ole vielä tietokone-ohjelmia joilla hän pysytyisi ennakoimaan talouselämän ja markkinatalouden mekanismeja edes viikonlopun yli.


Loppujen lopuksi ns. “kommunismi” on varsin hyvin toteutunut pohjoismaissa, myös Suomessa. Tietysti emme tässäkään pysty kilpailemaan rakkaan naapurimme eli Ruotsin kanssa, mutta minkäs teet. Saattaisi muuten käydä niin, että jos Yhdysvalloissa em. lista esitettäisiin noin yksinkertaistaen ja hieman kommentoiden niin kyllä kuulisi presidentti Obama kovia kommari-syytöksiä, toisaalta niitähän on sadellut hänelle alusta lähtien. Mutta eniwei! Meissä kaikissa asuu pieni kommari, ja se ei ole välttämättä huono asia.


tiistai 1. elokuuta 2006

Yksi vuosi suuren opettajan kuolemasta. Kuinka Timo Veijola ripitti leipäpapit.



Niin on. Surutyö on kesken. Tuskin häntä kaipaamaan jääneet vieläkään oikein tajuavat mitä tapahtui. Timo Veijola (s. 1947) on nyt sitten poissa.  Timon arvoitukseen liittyy paljon. En ollut uskoa korviani kun nuori teologiystäväni ja pienen tyttäreni kummi soitti minulle ollessani Auran palvituotteen jonossa. Tein ostokseni poissa tolalta ja ajoin kotiin ja vedin lipun puolitankoon. 


Rakas opettajani oli jäänyt junan alle pitkän sairasloman päätteeksi, kuten ystäväni asian ilmaisi. Syvä masennus vaati jälleen yhden uhrin. Timo teki elämäntyönsä Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan eksegetiikan laitoksella ollen Vanhan testamentin eksegetiikan professorina vuodesta 1985 edeltäjinään mm. Ilmari Soisalon-Soininen, Aarre Lauha ja Antti Filemon Puukko. Suuria sieluja kaikki. On turha alkaa luettelemaan hänen meriittejään. Tahdon kertoa yhden muistelon joka kuvaa paljon. 


Vuonna 1992 keväällä Timo Veijola piti luentoja Saarnaajan kirjasta. Ensimmäisen luennonaluksi hänellä oli asiaa. Muistan ikuisesti hänen sanansa. Timo puhui: ”Se oli viimeinen kerta kun osallistun täällä Helsingissä mihinkään pappien tilaisuuteen alustajana ja muutenkin. Täällä ei ole muita kuin nihilistejä. Jos johonkin vielä lähden puhumaan niin matkaan pohjoisiin hiippakuntiin, siellä papit sentään vielä uskovat ylösnousseeseen Kristukseen. Mikä se on tämä homman nimi; opiskellaan ja otetaan velkaa. Valmistutaan ja aletaan kai töihinkin paremman puutteessa ja toivossa!” Timo sai nuo sanat, hän oli todella lyhytsanainen ja lakonisen tyyni, kestämään ikuisuuden. 


Oli meitä paikalla kuutisenkymmentä kuulijaa. Joukossa pappeja kymmenkunta ja parikymmentä lisää tulevaista. Tulevia kirkkoherrojakin istui luennolla sankoin joukoin. Ja kaiketi niitä helsinkiläisiäkin pappeja. Ei kukaan uskaltanut suutansa avata ja Timolle vastaan sanoa. Timohan ei ollut pitkävihainen mies kunhan häntä vain kiistatilanteessa tuli vastaan.

Otin tuosta päivästä onkeeni, enkä sitten valmistumiseni jälkeen neljään vuoteen havitellutkaan pappisvirkaa. Vanhassa työpaikassani ”piiripäällikkö Patton” ihmetteli kerran kahvituntiluke-misiani. Jotain puhui romskujen lukemisesta ja osoitteli sormella. Tiesi kyllä minun olevan teologian kanditaatti. Sanoin äijälle: ”Minulla on kyllä piispan pätevyys.” ”Hänpä uteli miksei ole papiksi ryhdytty?” Sanoin hänelle että jos ei ole varma asiastaan niin on parempi olla tekemättä harkitsematonta, ettei tee vahinkoa itselleen ja mille. Äijä öhisi ja murahteli jotain hyväksyvää... 


Eihän sitä papiksi voi alkaa jos ei kirkkoon kuulu eikä koe olevansa luterilainen jos kristitty olleskaan... En ollut ottanut opettajani evästyksiä noin kirjaimellisesti, oli vain muuta tekemistä ja kiinnostuksen aiheita.

Timoa saan kiittää niin monesta opetuksesta, enkä ole ainoa. Timon kirjat tulevat kulumaan tulevienkin teologipolvien käsissä niin kauan kuin maailma pyörii ja inehmot sitä tallaa. Mutta jotain konkreettistakin opin. Kun palautin harjoitusaineen, eli ison pääluvun valmista graduaali-tutkimusta oli tiukka komento: ”Poika, se on kaksi välilyöntiä kun minulle töitä kirjoitellaan.” Sen jälkeen olen käyttänyt kahta välilyöntiä kaikkialla. 


Samoin tuli määräys käyttää vanhaa merkintää e.k.r uudemman e.a.a sijasta. Turha oli selitellä kielitoimiston suosituksilla. Nyttemmin käytän merkintää e.a.a eli ennen ajanlaskun alkua. Sehän sisältää myös Kristus-motiivin, vaikkakin peitettynä. Jotain sentään sain läpikin. Vaihdoin tutkielmani fontin Times New Roman fonttiin Palatino tavoitellessani tutkielmaan muutamaa lisäsivua. Timo nielaisi syötin ja sanoi sen peräti olevan hienostuneempi kuin Times New Roman.

Siellä jossakin maailmankaikkeuden salaisissa paikoissa on otettu pois kaikki vajavaisuus, ahdistus, masennus ja kärsimys. Jumala on pyyhkinyt jo pois kyyneleesi. En sanokaan lepää rauhassa, vaan sanon: Iloitse rauhassa!