Tänään olemme saaneet kuulla tiedemies Stephen Hawkingin poismenosta. Vastoin kaikkia oletuksia hän sinnitteli vaikean, käytännössä nopean ja varman kuoleman tuottavan sairauden kanssa 55 vuotta. Hänen ajatuksillaan on ollut paljon vaikutusta ja tulee olemaan edelleenkin. Tässä kirjoituksessa ei lähdetä ruotimaan hänen elämäntyötään ja keskeisiä ajatuksia. Muistutettakoon kuitenkin siitä että Hawking muistutti ihmiskuntaa vaarallisesta kehityksestä. Karmealla tavalla tuo muistutus on ehkä kansantajuisinta mitä Hawking on koskaan sanonut.
Tämän blogin puitteissa voi joskus palata muistoihin jos elämän varrella on sattunut kohtaamisia jopa kuuluisten ihmisten kanssa. Monihan tänään laatii kirjoituksia Hawkingista, mutta harva on hänet läheltä nähnyt saati sitten keskustellut hänen kanssaan. Valitettavasti, tai mitäs valiteltavaa siinä nyt on, tämän blogin kirjoittaja on nähnyt Hawkingin hyvin läheltä, kommunikoinut hänen kanssaan ja jopa kosketellut häntä. Tapahtumaa ansainnee selvittää hieman.
Nuorempana ihmislapsi seikkailee ja etsii toimeentuloaan moninaisista ammateista opiskelunkin ohella. Niinpä huomasin jossain vaiheessa olleeni jo muutaman vuoden Helsinki-Vantaan lentoasemalla turvatarkastajana. Oli vuosi 1988 ja varsin lämmin kesä. Herra Hawking oli käymässä Suomessa esikuntansa kanssa. Sitten oli lähtöpäivä ja mies seurueineen oli siirtymässä lentokoneeseen. Tietysti tultiin ulkomaan lentojen turvatarkastuksen kautta. Rullatuoliin sidottu mies joutuu ilman muuta tarkastukseen. Turvatarkastuksen tilat olivat varsin ahtaat ja niinpä minä jolle Hawkingin tarkastaminen lankesi kysyin häneltä ystävällisesti, niin ystävällisesti kuin pystyin: ”Sir, could this Wheelchair be moved manually?” Sain vastauksen puhesyntetisaattorin kautta ja se oli selkeä ”No!” Menimme sitten tarkastuskoppiin ja tunnustelin ettei suuren fyysikon mukana olisi menossa koneeseen mitään asiatonta. Katsoin miehen menopelia ja tuumasin että kyllä siihen härveliin olisi saanut rakennettua vaikka pienen vetypommin jos niikseen tulee. Toimituksemme ei kestänyt kauaa ja tuumasin että menkööt koneeseen mitä menee, jos tuollainen mies haluaa räjäyttää koneen niin so what! Avasin tarkastukopin oven kohteliaasti ja toivotin hyvää matkaa. Vastausta en enää saanut. Hiljaa lipui sitten maailmankaikkeuden saloista hyvin perillä oleva mies luotani, ja katselin rullatuolin menoa verkkaan ennen kuin palasin komennuskunnan töihin.
Monet asiat jotka tapahtuvat arjessa, isotkin asiat, jäävät sen virtaan ja hautautuvat muistoihin. En muistaakseni tehnyt niin suurta numeroa Hawkingille tekemästäni tarkastuksesta tuona päivänä ja sinä aikana yleensäkään. Nyt siitä on lähes 30 vuotta ja tapahtuma on muistamisen ja ehkä myös mainitsemisen arvoinen. Ehkäpä ennen loppulaulua on syytä ottaa tähän muutama sana Vanhan testamentin Saarnaajan kirjasta vaikka siteerattu kohta alkuperäisessä yhteydessä ja alkuperäisessä kirjoittajan tarkoituksessa tarkoittaakin vähän muuta kuin mitä ensi lukemalta voisi ajatella:
Muista Luojaasi nuoruudessasi,
ennen kuin hopealanka katkeaa
ja kultamalja särkyy,
ennen kuin vesiastia rikkoutuu lähteellä
ja ammennuspyörä putoaa särkyneenä kaivoon.
Tomu palaa maahan, josta se on tullut.
Henki palaa Jumalan luo, joka on sen antanut.
Saarnaajan kirja 12:6-7
Lopuksi päästetään Hawkingin maanmiehet liikkeelle. Tietenkin The Beatles ja Across the Universe.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti