Ulkona on kirkastunut ja aurinko paistaa tänään. Eilen oli Auran markkinat ja seitsemän vuoden tauon jälkeen kävin siellä. Paljon kilvoittelevia ihmisiä. Ihmisen kilvoittelee oman sielunsa puolesta jos on uskonnollinen laatuaan, ja jos ei ole niin uskonnollinen niin oman hyvinvointinsa puolesta sitten kuitenkin. Eilen näin monta ihmistä jotka kilvoittelevat muiden sieluista oman hyvinvointinsa tähden. Niin, vaalit lähestyvät ja markkinoilla näki monta kansanedustajaa ja moninkertaisen määrän niitä jotka haluaisivat olla kansanedustajia. Kaikilla on varmasti erilaiset motiivit lähteä kisaamaan paikasta.
Näin paljon ihmisiä ja en ole varmaan koskaan kätellyt yhtä monta ihmistä kuin eilen. Jotenkin tuntui että varsin moni tunsi minut. Ehkä kahden viikon takaisella Turun Sanomien jutulla on osuutta asiaan. Eipä väliä, kaikki tietävät asian ja monet halusivat puhua siitä kanssani. Monet puhuivat pysäyttävästä kokemuksesta. Ehkä se on ollut sitä monelle, minulle kokemus oli helpottava. En ole ainoa joka on kokenut elävänsä väärällä planeetalla.
Tunsin olevani vähän uusi sielu. Kun elät kovin monta ajastaikaa etkä oikein tiedä kuka olet ja miksi olet sellainen niin tuollaiseen kokemukseen voi päätyä lopulta tiedät vastauksen. Tulotaipaleen toisella neljänneksellä musiikkipalvelusta ja sen lyhyemmeältä soittolistaltani alkoi soimaan uusi artisti-tuttavuuteni jonka löysin viime vuonna. Yael Naïm on kvoin viehättävä nainen ja viehättävää on hänen musiikkinsakin. Omppu-kansalainen muistaa sen kuinka hän nousi kuuluisuuteen vuonna 2008 kun hänen singleään ”New Soul” käytettiin Applen MacBook Air mainoskampanjassa. New Soul soi maaliskuun kuulaassa talvi-ilmassa ja monet asiat tulivat mieleen. Kävelin kotiin Pappilantietä pitkin ja mieleen tuli oma tyttöni joka pienenä päästyäntä päästyään lykki potkukelkalla pientä myötälettä. Meille rakkaat tiet ovat täynnä tuhansia muistoja. Muistan itsenikin samassa puuhassa kaukana Ison järven rannalla.
Vaikka on eletty monta ajastaikaa niin kokemus on sama. Alat pääsemään perille planeetan asukkaiden ajatuksista ja käyttäytymissäänöistä. Et osaa ilmaista itseäsi ja kovin usein edelleenkin sinut käsitetään väärin. Puhut antamisesta ja haluat antaakin, mutta sekin käsitetään niin helposti väärin ja jäät aina yksinäisyyden tunteeseen. Kuuntelen ensimmäisen säkeistön ja se on niin totta.
I'm a new soul, I came to this strange world
Hoping I could learn a bit 'bout how to give and take
But since I came here, felt the joy and the fear
Finding myself making every possible mistake
Olen uusi sielu, tulin tähän outoon maailmaan
Toivoin voivani oppia hieman siitä kuinka annetaan ja saadaan
Mutta siitä lähtien kun tulin tänne, tunsin iloa ja pelkoa
Löysin itseni tekemässä kaikkia mahdollisia virheitä
Ihminen etsii onneaan ja ehkä pieniä rakkauden pisaroitakin. Hän pettyy ja tulee surulliseksi. Päättää ehkä joskus olla enää etsimättä mitään. Tyytyy oloihinsa ja hallittuun surun tunteeseen. Katsoo kaukaa eikä osaa kuitenkaan, ei uskalla, miksi yritätkään puhua kivelle. Olet kuin kiveen koputtaja Wisława Szymborskan runossa Kiveen koputtaja. Teet kaikkesi hellyttääksesi kiven ja sitten lopulta onnistut siinä. Olet riemuissasi. Nyt pääsen sisälle tuohon maailmaan ja sitten koetkin raskaimman pettymyksen; kivi kyllä päästäisi sinut sisään, mutta sillä ei ole ovea…
See I'm a young soul in this very strange world
Hoping I could learn a bit 'bout what is true and fake
But why all this hate? Try to communicate
Finding trust and love is not always easy to make
Katsohan olen uusi sielu tässä hyvin oudossa maailmassa
Toivon voivani oppia hieman siitä mikä on totta ja mikä valetta
Mutta miksi kaikki tämä viha? Yritä viestitellä
Löytää luottamusta ja rakkautta, se ei ole aina helppoa
Viimeinen säkeistö jää ilmaan. Se on puoleksi totta. Lohdutus jää puuttumaan tuosta mahdottomasta lopusta. Saarnassa voi lähestyä asiaa mahdottomasta. Ihmisille voi yrittää kertoa mahdottomista asioista mahdottomilla lauseilla. En ymmärrä, ole toista kättä. Ajatus hajoaa ja tulee mieleen eräs paikkakunta lähellä jossa puuhataan kovasti kirkon remonttia johon uppoaa miljoonia euroja. Miksi. Ja miksi palaan kirkkoon ja ajatukseen siitä. Pitääkö tuohon Herran temppeliin laittaa rahoja jotta se olisi uskottavamman näköinen niidenkin silmissä joille Jeesus ei ole Herra. Olisko Dietrich nyt tyytyväinen? Sanoin kerran samalle pienelle tytölle joka nyt tulee muistojen fimillä kovaa vauhtia vastaan potkukelkalla että arvaas mitä tehdään kun Jeesus tulee takaisin? Ei hän tiennyt mutta sain kertoa sen hänelle. Silloinhan tietysti kirkoista tehdään voimistelusaleja. Sillä paikkakunnalla jossa kirkon remontiin aiotaan pistää miljoonia euroja ei tämän logiikaan mukaan odoteta tuon miehen toista tulemista… Kivahdan itselleni ja yritän pysyä kiinni laulun sanoissa. Koetan tarttua siihen mutta en vieläkään löydä kättä.
This is a happy end 'cause you don't understand
Everything you have done, why is everything so wrong?
This is a happy end, come and give me your hand
I'll take you far away
Tämä on onnellinen loppu koska et ymmärrä
Kaikki mitä olet tehnyt, miksi kaikki on niin väärin?
Tämä on onnellinen loppu, tule ja anna minulle kätesi
Vien sinut kauas pois
Saarnassa pitää lopuksi kertoa jotain joka tuo iloa ja toivoa. Evankeliumiksikin sitä sanotaan. Mikä olisi tämän päivän saarnattoman saarna evankeliumi ilosanaoma.
Se on tässä:
Uusi sielu jatkaa matkaansa
päivä muuttuu illalla uneksi.
Luettu lehti; ehkä muistan siitä jotain viikon päästä.
Ehkä jätän sen lukematta
silloin tiedän ainakin että siinä oli jotain
paljonkin ja siksi tiedän kaiken siitä;
ainakin salatulla tavalla.
Yö tuo hetkeksi suloisen unohduksen.
ehkä huomenna osaan enemmän.
Kiitos kuitenkin tästä päivästä jo etukäteen
Vietän sen yksin etten taas erehtyisi.
Ei toista ihmistä.
Ehkä koputan jotain kiveä jos rohkenen soittaa tai joku soittaa.
Tehkää mitä tahansa,
minä kuitenkin elän ja kuljen silti kauas pois.
Ai niin.. Vielä yksi juttu. Se Yael Naïmin New Soul.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti